areena.yle.fi/1-3235351
Tota Ikitietä tuli jo käsiteltyä pääkirjotuksen kommenteissa, mutta sinne ei taho mahtua mitään, niin että haukutaan sitten täällä lisää.
Päähenkilö on tällanen tosi omaperänen luomus, josta tulee koko ajan mieleen Reissumies-pussi. Se on jäyhä ja tunteeton kaikissa tilanteissa, paitti sillon kun parkumisesta voi olla sille jotain hyötyä.
Jos tää leffa tosissaan perustuu tositarinaan, niin äijä on sitten ollu kova leikkiin uhria kun jutut on sekavia leffassakin. Sisällissodassa valkosien puolelle pakotettu tyyppi on jostain syytä muilutettu, vaikka se ei ookkaan ollu poliittisesti aktiivinen. Kovan luokan uhri se kummiskin on ja siitä ei pääse mihinkään.
Lisäks se on tällanen paroni von Münchausen tai james Bond-hahmo, joka selviää tuurilla kaikista tilanteista ja naisetkin tykkää ripustautua siihen, vaikka se vois ihan hyväin olla homo, koska baiset ei näy herättävän tunteita.
Kritiikeissä sitä näköjään pidetään luottamusta hahmona ja Suomessahan siihen tosissaan tarvitaan joku helvetin Auervaara.
Tarinaa varten on tekastu sellanen outo käytäntö, että porukkaa vangitaan kerralla joukoittain ja sitten se kidutetaan tunnustamaan jotain, että saatais tekosyy ampua se ilman sen kummempia syitä. Jos tositarinaa on muka kirjottamassa, niin vois kyllä päättää, että kidutetaanko porukkaa oikeudenkäyntiä varten vai viedäänkö sitä vaan ammuttavaks, koska muuten tulee sellanen fiilis, että raina on jotain hyvin sairaille ihmisille tarkotettua fantasiaa, mikä yritetään esitellä muille ihan todellisina tapahtumina.
Päähenkilö on tässä vaihtoehtosessa historiassa näköjään yhteisön arvostetu jäsen, vaikka se onkin pakotettu ilmiantajaks. Pitihän niihin hommiin toki pakottaa väkeä, mutta se johtu siitä, ettei sitä arvostusta ollu. Muut piti etäisyyttä, mutta useimmat sentään riitaantu tahallaan, että oikeudenkäynnissä olis voinu vedota siihen, että ilmiantaja oli tehny perättömän ilmiannon riitojen takia.
Perättömät ilmiannot oli niin yleisiä, että tuomarit kyllä tiesi, että niitä tehtiin pienistäkin syistä. Siihen riitti usein pelkkä naapurikauteus. Jos ihan aiheesta vangittu vapautettiin vahingossa, niin tuskin siitä mitään haittaa oli kun joku ilmianto sen kuitenkin kohta taas.
Leffassa ei kerrota tästä kulttuurista oikeestaan mitään. Jossain vaiheessa on epämäärästä puhetta kapitalisteista, mutta oikeesti sisällissodan osapuolet otti taas yhteen ja sen takia vaikka vastavallankumouksellisien sabotöörit oli todellinen uhka. Ne ei pystyny sopeutumaan vallankumouksen tapahtumiseen ollenkaan vaan siitä piti päästä eroon eikä tapetuks tuleminen paljon pelottanu kun sisällissota oli ollu vielä verisempää aikaa.
Sillon oli ollu aika normaalia, että vangit hakattiin sellaseen kuntoon, että ne oli helppo viedä kaikki kerralla mettään ammuttavaks.