× Arkeologit-keskustelussa tutkitaan Suomen muinaisuutta, historiaa ja vähän muutakin.

Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa

Lisää
08.12.2018 16:04 - 08.12.2018 16:16 #42437 : Antero
Antero vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Mikko Ilkka on niitä Anteron esi-isiä, vaikka onkin Niilonpoikia. Hänen akka oli itä-göötinmaalta lähtöisin ja isä toimi Kristiinankaupungin pormestarina. Sukututkimussivuilla on pohdittu Alavuden Ilkkaa, kuuluuko sukuun, samassa keskusteluketjussa ilmenee "Ilkan" nimisiä olleen myös Nokialla ja Pälkäneellä. Mahtoivarko sitten olla Jaakko Ilkalle sukua? Ilmajoella nimi oli 1600-luvun taitteessa uusi ja Rahanaasto taasen oli mahtitalo, jonka maille Ilikkala lohkaistiin.

Huom: Jouduin poistamaan muutama määrä linkkejä että sain lähetettyä viestin, niitä löytyy täältä mistä poiminnat:

suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-28742.html

Alavuden Ilkkojen jälkeläisistä on kaksikin DNA testitulosta, mutta tietääkseni ei vielä Ilmajoen Ilkoista. Eli jostakin tutkitusti Jaakko Ilkasta polveutuvasta miehestä (tai usemmastakin) tulisi teettää YDNA-testi 67 markkerilla. Ei ole monimutkainen eikä kalliskaan. Näin saataisiin sukulaisuudelle tai ei-sukulaisuudelle peruste.

Tämä kiinnostava koska omissa DNA-sukulaisuusosumissani on yhtenä juuri tämä Alavuden Ilkka. Vaikka tämä meidän geneettinen klaani onkin valtaosin itäsuomalainen on siinä vahva oksa Etelä-Pohjanmaalla eli osumia on Nurmosta ja Lapualtakin. Se on myös vanha klaani eli savolaisten 1500-luvun uudisasuttajien sukuja vanhempi eli edustaa muinaista pyyntikansaa.

Yhtäkään Jaakko Ilkan mieslinjaista jälkeläistä, muuta kuin ehkä Alavuden Ilkat ei tietääkseni ole jäljellä. Käsittääkseni ei myöskään Jaakko Ilkan äitilinjan edustajia ole. Jaakko Ilkan ehkä ensimmäisen puolison, eli Mikko Ilkan, äitilinjaa taitaa olla jäljellä runsain määrin, mutta se ei auta Alavuden Ilkkojen määrittämisessä.

Lapuan Ilkan mieslinjan haplotyypin voi olettaa olleen I1, joita Ilmajoen ja lähiseutujen talollisten joukossa on runsain määrin. Jos perimätieto, että Jaakko Ilkan äiti oli nimismiestalosta Peltoniemestä, pitää paikkansa, Jaakko Ilkan isä Pentti voi olla mikä tahansa "knaapi", jolla voi hyvinkin olla miten kaukaa tahansa kulkeutunut itäinen haplotyyppi. Todennäköisintä kuitenkin on, että Jaakko Ilkan isä kuukuisi paikalliseen talollisväestöön tai kulkeutunut lännestä maakauppiaiden yhteyksien välityksellä. Jaakko Ilkan sukuseuran perustelu haplotyypistä perusteena Jaakko Ilkan ja Alavuden Ilkkojen yhteydestä ontuu pahasti tai sillä ei voi perustella sitä ei tätä.

Ohesta löytyy poiminta Family Tree DNA -tietokannan oletetuista isälinjoista. Tässäkin tapauksessa oletetaan, että sukututkimuksen keinoin tehty oletus isälinjan vanhimmasta tunnetusta esi-isästä on oikea. Pahasti ovat Ilmajoen seudun isännät ahdistettu I1-haplotyypin kantajiksi. Mukana on monta Ilmajoen Ilkkalan sosioekonomiseen piiriin kuuluvaa sukua.

Jos olisin Jaakko Ilkan sukuseura, pyytäisin lausunnon, Alavuden Ilkan ottamisesta Jaakko Ilkan sukuun, tunnetuilta Etelä-Pohjanmaata tutkivilta sukututkijoilta. Sellaisia kyllä löytyy, kuten myös yliopistojen sukuhistorian asiantuntijoita.

Jos Alavuden Ilkan haplotyyppiä halutaan vertailla, yksi vertailukohta voisi olla samansukuisen puumerkin (liite) piirtäneet Vehkalahden Knaapit Wilckenit. Wilcken hieman muistuttaa Ilckeniä. Jaakko Ilkan puumerkki taitaa olla versio motiivista "kors över kyrkotorn", tai mikä tuoli olikaan. Jos Wilckenin mieslinjan haplotyyppi olisi sama kuin Alavuden Ickenin, voisi pysähtyä hetkeksi aikaa miettimään, mitä se tarkoittaa. Harvassa ovat vertailukohdat.

Kuten vähän päättelin, tulit samaan päätelmään, että Liuhtarin isäntä oli savo-karjalaista haplotyyppiä. Täten ennen savolaisexpansiota oli Ilmajoella tätäkin haplotyyppiä.

Säntti perustettiin myöhemmin, 1500-luvun lopussa ja isäntäsukukin vaihtui 1600-luvulla, joten sinne on saattanut tulla kylläkin myöhemmin savolaista vaikutusta. (En tiedä, onko tullut)

Kirkkoherran Mathias Laurentiin (myös esi-isäni) on arveltu olleen lähtöisin Lounais-Suomesta, onko sitten ollut hämäläistä alkuperää, en tiedä.


Minä en ole haplotyyppi- enkä sukuasiantuntija. Olen saanut tietoni perehtymällä haplotyyppejä, mutaatioita ja markkereita käsitteleviin artikkeleihin ja erilaisiin vertailutietokantoihin, jotta ymmärtäisin omaa isälinjani norjalaisperäistä R1a1a-haplotyypin muotoa ja äitilinjani ehkä ruotsalaisperäistä Suomessa mutatoitunutta H1n4-haplotyyppiä. Olen käsitellyt tietoja taulukkolaskennassa "Lajittele" tai "Etsi"-toiminnoilla, joilla esimerkiksi kaikki N-haplotyypin noin 1500 edustajaa järjestyivät helposti, vaikka järjestyksessä ne olivat jo FamilyTreeDNA-tietokannassa. Jos omien haplotyyppieni nykyajan ilmentymä voisi löytyä Vöyrin S-Marketista, niin Matti Jaakonpoika Ilkan isälinjainen suku voisi olla pelaamassa Lottoa Anttolan R-Kioskilla, eli jonkin matkaa Sydän-Savosta Karjalaan päin.

Liuhtarin kantaisän jälkeläisen markkeritiedot valitettavasti kattavat vain 37 markkeria, kun Matti Jaakonpoika Ilkan kahden hieman poikkeavan jälkeläisen markkeritiedot on otettu 67 markkerin tarkasteluna.

Kun vertaillaan Liuhtarin ja Ilkan 37 markkerin haplotyyppiä, niin eroa löytyy 6 markkerin kohdalla, mutta 9 mutatoitumisaskeleen verran. Voisi siis olettaa, että Liuhtarin ja Ilkan yhteinen esi-isä voisi löytyä jostain 600-900 vuoden päästä. Jos tarkastelua laajennettaisiin 67 markkerin laajuiseksi, voisi geneettinen esi-isä löytyä vasta yli 1000 vuoden takaa. Esimerkiksi samaa savo-karjalaista heimoa Liuhtarin ja Ilkan sukujen kanssa oleva Kurikan Säntin suvun edustaja on sukua Alavuden Ilkalle ehkä 1000-1400 vuoden takaa ja Ilmajoen kirkkoherran Mathias Laurentiin ehkä hämäläisperäinen suku 2000-3000 vuoden takaa.

Savolaiset tulivat Suomeen itäistä reittiä, mutta hämäläiset ainakin osittain Baltiasta ja myös Ruotsin kautta. Hämäläistä haplotyyppiä jäi Ruotsiin rikastuttamaan paikallista geeniperimää. Moni ruotsalainen voi ylpeillä todistettavalla suomalaisuudellaan.

Toisella FamilyTreeDNA-tietokannasta löytyvällä noin vuonna 1592 syntyneen Matti Jaakonpoika Ilkan jälkeläisellä CDY-markkeri on muodossa 38-38. Toisella jälkeläisellä muoto on 37-37, kuten parilla Lapuan Yli-Karhun suvusta olevalla Matti Ilkan jälkeläisen kanssa haplotyypiltään 100% identtisellä henkilöllä. Muusta identtisyydestä en tiedä. Nurmon Hipin ja Knuuttilan 67 markkerin haplotyyppi poikkeaa Matti Ilkan haplotyypistä vain yllämainitun helposti mutatoituvan CDY-markkerin osalta. Noin vuonna 1601 syntyneen Hipin vävyisännän Jaakko Erkinpoika Hipin jälkeläisen CDY-markkeriarvo on 36-36. Me emme voi tietää, missä sukuhaarassa mutaatioita tämän yhden markkerin kohdalla on tapahtunut ja mihin suuntaan.

On mahdollista, että noin vuonna 1630 syntyneen Yli-Karhun mahdollisesti vävyisännän Jaakko Jaakonpoika Yli-Karhun isä olisi ollut Jaakko Erkinpoika Hippi. Lapuan Nurmossa ja Ilmajoen Alavudella on samoihin aikoihin elänyt Jaakonpoika ja Erkinpoika, jotka ovat kumpikin olleet vävyjä, tai ehkä Alavuden Ilkan kyseessä ollen autioituneen tilaan uudelleen viljelykseen ottanut Erkinpojan sukulainen Jaakonpoika.

Ruoveden (nyk. Virtain) Ikkala, jos Ilkkala on vanhempi nimimuoto, tuo mieleen Pirkkalan (nyk. Nokian) Kankaantaan Ilkan. Tämän talon ensimmäinen tunnettu isäntä oli Matti Rouhu 1556 (Juhani Saarenheimo, Vanhan Pirkkalan historia, s. 801). Ruovettä on muinoin nimitetty Pirkkalanpohjaksi ja sinne siirtyi aikanaan väkeä etelämpää Pirkkalasta. Kankaantakaa Toisvedelle matkattaessa joutui varmaan Tammerkosken takia käyttämään kahta venettä ja vesimatkaakin kertyi toistasataa kilometriä.

(Seppo Suvannon poiminnoista löytyy yhteenveto Toisveden Ikkalan perustamisesta.)

TOISVESI Toeuesij mk 1568-71.

Eom 1552 Pirkkalan Henric Partoij (Partola talo I) ja Hendrich Kurinen (Tammerkoski talo IV) omistivat yhteisen eräsijan vid Toewesi siöö 20 peninkulman päässä kotoa. Siellä katsottiin olevan yksi viljelyskelpoinen paikka, jonne lupasi mennä asumaan Michill Reijppinemi (Pirkkalankylän Reippisiä), mutta häntä ei uudisasukkaana näy. VA 130a.

Ohessa vastaava ( www.narc.fi/suvanto/sivut_0506-0721_PIRKKALA.pdf ) yhteenveto Nokian Ilkasta. Nokian Ilkassa ilmeisesti mainitaan Jacob Rouhu vuonna 1569.

Lapuan Ilkan pitkäaikainen isäntä 1500-luvun puolivälistä aina 1500-luvun aivan loppuun oli ilmeisesti vävy Jaakko Brusinpoika Tuomaala, jota tarkoitetaan, kun puhutaan Lapuan Ilkan I1-haplotyypistä, joka poikkeaa Alavuden Ilkan N-haplotyypistä. Matti Jaakonpoika Ilkka ei voi siis olla Jaakko Brusinpoika Tuomaalan eli Ilkan poika, mutta kyllä hän silti voi olla Lapuan Ilkasta, yhtä hyvin kuin Ilmajoen Ilkasta, Ruoveden Toisveden Ikkalasta eli Ilkasta tai vaikkapa Nokian Ilkasta. Nuijapäällikkö Jaakko Ilkka ainakin kävi taistelun Nokialla 31.12.1596. Nokian Kankaantaan Ilkka oli käsittääkseni hyvin lähellä taistelupaikkaa Nokian kartanon läheisyydessä. Ainakin nykypäivän Kankaantaan kaupunginosa on siellä.

Oli vielä yksi nimiyhteys, mihin kiinnitin huomion. Yrjänä Matinpoika (Ilkka) kiisteli lokakuussa 1655 käräjillä naapurinsa kanssa saaresta nimeltä Kyroniemi. Minä en tiedä, onko saari edes Alavudella tai Toisvedellä. Lappajärvellä on tänä päivänä monen tuntema Kyrönniemi ja Lappajärvessä saaret nimeltään Kyrönsaari ja Ilkka.

Nimimerkki Benedictus on Stuut/Stutaeus-keskustelussa esittänyt ajatuksen, että Mathias Laurentii, jota ei ilmeisesti ainakaan elinaikanaan Stuutiksi kutsuttu, olisi Hämeenkyrön Laitilan nimismiessukua. Suuren Laitilan ratsutilan suvulla oli ilmeisesti yhteyksiä Hämeenkyrön kirkkoherran Gregorius Stuutin suvun kanssa, mikä on tietenkin aivan luonnollista paikallisten vallanpitäjien välillä.

Geenitutkimus paljastaa tai varmistaa sukulaisuuksia. Kuten aikaisemmin on todettu, Ilmajoella oli runsaasti I1-haplotyyppiä ja Lapualla N-haplotyyppiä. Koska Ilmajoen seudun harvat ja Lapuan seudun lukuisemmat N-haplotyypin edustajat ovat mutaatioista päätellen savo-karjalaista perua, ei voida olettaa, että nämä N-tyypin edustajat olisivat kulkeutuneet seudulle Ruotsista I1-tyypin edustajien kanssa. Hämäläistyypin edustajan Mathias Laurentiin esi-isälle olisi näin voinut käydä, sillä osa hämäläisen N-tyypin edustajista tuli Suomeen Ruotsin kautta.

Ilmajoen I1-tyypin edustajat eivät näyttäisi olevan lähisukua Lapuan I1-suvuille. Näytteenantajista on kuitenkin löytynyt pari poikkeusta. Ilmajoen Peltoniemenkylän Pirilän mieslinjan edustaja näyttäisi olevan sukua Lapuan Kalistajan suvulle. Eroa löytyy vain yhden markkerin kohdalla kahden askeleen verran. Pitää kuitenkin muistaa, että joku näytteenantaja on voinut merkitä esi-isäkseen Juho Pirin ja toinen Tuomas Juhonpoika Kalastajan. Yhteyden puolesta kuitenkin kertoo että Ilmajoen Röyskölänkylältä peräisin olleen Taneli Valentininpoika Vuolteen haplotyyppi poikkeaa Juho Pirin jäkeläiseksi väitetyn haplotyypista ainoastaan 2 markkerin kohdalla 2 askeleen verran. Tapio Piirto on osoittanut, että Rinta-Röyskön suku on ollut Ala-Seinäjoen Joupista eikä Upasta kuten Jaakko Sarvelan (ja Ville-Paavo Aitolan) laatimassa Ilmajoen talonhaltijaluettelossa väitetään. On kysymyksen arvoista, mitä tämä tarkoittaa Pirin, Joupin ja Rinta-Röyskön suvun alkuperää ajatellen. Olivatko he kaikki peräisin Ilmajoen Peltoniemenkylän Peltoniemen suvusta?

Kuten Tapio Piirto on osoittanut vero- ja ruotuluetteloita tarkastelemalla, Rinta-Röyskön suku ei voi olla peräisin Upasta. Samaa osoittaa markkerivertailu Taneli Valentininpoika Vuolteen ja Upan sukujen mieslinjaisten jälkeläisten välillä. Sukua he ovat, mutta eroa on viiden markkerin kohdalla viiden askeleen verran. Yhteinen sukulainen voisi löytyä jostain 1500-luvun alusta. On kysymyksen arvoista, mitä tämä tarkoittaa Pirin, Joupin ja Rinta-Röyskön sekä Upan suvun alkuperää ajatellen. Olivatko he kaikki peräisin Ilmajoen Peltoniemenkylän Peltoniemen suvusta?

Upan suvun eri jälkeläisten sukulainen näyttäisi olevan Kuortaneen Erkkilän Vilppu Matinpojan (1691-1772) mielinjainen jälkeläinen, koska markkeriero eri Upan suvun jälkeläisiin löytyy vain 3-5 markkerin kohdalla. Olisikohan Marketta Matintytär Upalla esimerkiksi ollut kaksoisveli? Sukulaisuus voisi kuitenkin ajoittua 300-500 vuoden aikahaarukkaan, joten muitakin vaihtoehtoja on runsaasti. Ainakin Taneli Valentininpoika Rinta-Röyslön eli Vuolteen puoliso oli Kuortaneen Heikkilästä.

Olisi häpeä, jos eteläpohjalaista päästäisiin syyttämään yhteisöllisen aktiivisuuden ja ennakkoluulottomuuden puutteesta. Siksi tehdään ehkä unohtamisen arvoinen arvelu Matti Jaakonpoika Ilkan alkuperästä.

Nurmon Knuuttilan suku on selvästi peräisin Nurmon Hipin noin vuonna 1601 syntyneestä vävyisännästä Jaakko Erkinpojasta. Jaakko Erkinpojan jälkeläinen on lähisukua Lapuan Yli-Karhun ja Alavuden Ilkan sukujen jälkipolville. On olemassa ajallinen, seudullinen ja "nimellinen" mahdollisuus, että Jaakko Erkinpoika Hippi oli noin vuonna 1630 syntyneen Jaakko Jaakonpoika Yli-Karhun isä. Mistä sitten samaa ikäluokkaa olevien Jaakko Erkinpoika Hipin ja Matti Jaakonpoika Ilkan sukulaisisät olisivat peräisin?

Ilmajoella harvinaisesta haplotyypistä päätellen he eivät ainakaan ensimmäisenä arvauksena olisi Ilmajoen seudulta, vaikka eihän se mahdotonta ole.

Ruoveden eli Virtain Toisveden Ikkalan sukua on kutsuttu Ilkkalaksi. Kun lausut ääneen "Ikkala" tai "Ilkkala", ja pyydät kuulijaa toistamaan, mitä sanoit, voit kuulla aivan yhtä hyvin sanan Ilkkala kuin Ikkala riippumatta siitä kumman nimen sanoit. Ikkala on myös tuomiokrijassa kirjattu Ilkkalaksi.

Toisvedellä olivat talot Ylä-Ikkala ja Ala-Ikkala. Ylä-Ikkalan talon kantaisä noin vuodesta 1567 oli tässä keskustelussa aikaisemmin mainittu Heikki Olavinpoika "Ickalainen".

Tapio Piirto on artikkelissaan "Jaakko Pentinpoika Ilkka - tuttu tuntematon tuonut esiin seuraavaa.

"Sukunimi Ilkka esiintyy Ilmajoella ensimmäistä kertaa vuoden 1592 vuotuisveroluettelossa, siinä Jaakko Ilkan (Jacob Ilcka) nimiin on kirjattu kaksi tilaa Kokkolankylästä. Muualta Etelä-Pohjanmaalta Ilkka löytyy sukunimenä jo vuoden 1543 Isonkyrön talvikäräjiltä, tuolloin sakotettiin
lapualaisia Hannu Ilkkaa (Hans Ilka) ja Lasse Ilkkaa (Lasse Ilka). Pentti Renvallin mukaan myös muualla Kyrön suurpitäjän alueella asui Ilkkoja jo 1540-luvulla. Pelman kylän Olavi Niilonpoika Ilkka ja Pyhäkosken kylän Matti Juhonpoika Ilkka."

Ilkkoja siis oli, ja yksi lisää voisi olla Toisveden Ikkala, unohtamatta Nokian Ilkkaa.

Ala-Ikkalan isäntä vuodesta 1610 oli tietääkseni noin vuonna 1580 syntynyt Erkki Matinpoika Ikkalainen. Hänen isoisänsä oli Matti Ikkalainen. Olisikohan lähiseudulta mahdollista löytää Jaakko Matinpoika-niminen isäntä Matti Jaakonpoika Ilkan isäksi? Yksi mahdollinen isäkandidaatti Jaakko Erkinpoika Hipille voisi olla Erkki Matinpoika Ikkalainen eli Ilkkalainen.


Löysin Juho Liuhtarin 1546, KIT 108262, oli Laurin isä, mutta nyt haploryhmä on I. Samassa yhteydessä likisukulaisina on myös Könnejä.
Tämä sukulaisuus pitäää paikkansa, sillä todistetusti Liuhtarin poika meni Rantoon vävyksi ja tämän pojanpoika oli ensimmäinen Könnin mestari.

Edellinen ( KIT 181229) kuulunee muulle henkilölle virheellisen sukujuonnon seurauksena. Paljonkohan löytyy vastaavia?
Matti Jaakonpoika Ilkka ei voi siis olla Jaakko Brusinpoika Tuomaalan eli Ilkan poika, mutta kyllä hän silti voi olla Lapuan Ilkasta, yhtä hyvin kuin Ilmajoen Ilkasta, Ruoveden Toisveden Ikkalasta eli Ilkasta tai vaikkapa Nokian Ilkasta.
Löytyykö Ikkalasta DNA-tutkimusta? Ja sitten sen Jaakon löytyminen.... ja Lapualta toisen Jaakon.

Nokian Ilkkaa olen kylläkin kuullut yritetyn sovittaa Jaakko Ilkan isän Pentin lähtöpaikaksi.

Jos omien haplotyyppieni nykyajan ilmentymä voisi löytyä Vöyrin S-Marketista, niin Matti Jaakonpoika Ilkan isälinjainen suku voisi olla pelaamassa Lottoa Anttolan R-Kioskilla, eli jonkin matkaa Sydän-Savosta Karjalaan päin. Tosiaankin näyttää olevan paljon N-haplotyyppiä Vöyrillä.

1500-luvun kirjauksissa on vaikea erottaa toisistaan kaksoispisteellistä y-kirjainta ja yhteenkirjoittettua ij-kirjainyhdistelmää. Käsittääkseni Ylkänen-sana "ei kuulu joukkoon", eli kysymyksessä on Renvallin virhetulkinta. Jolkka-sana sen sijaan on kysymysmerkki.

Hyvä lähtökohta Ylkänen-nimelle voisi olla sukulaisuussuhdetta ilmaiseva merkitys.

Henkilökohtaisesti lähtisin kuitenkin etsimään Ilkka-nimen merkitystä henkilönimestä, johon sarjaan Jolkka-nimenkin liittäisin.

Ps. Kyrönjoki ei ollut muinoin nykyistä leveämpi normaaliaikoina, sillä joen kaato oli nykyistä suurempi so. virtaama oli isompi. Aika vaan on tehnyt tehtävänsä ja se näkyy joen rantojen syöpymisenä.

Kyrönjoki on ollut nykyistä leveämpi Ilmajoen Kokkolankylän Västilän ja Koskenkorvan talojen välimaastossa sijaitsevan Pukarankosken yläpuolella Ilmajoen Jouppilankylän ja osittain Kurikan nykyisen Tuiskulankylän kohdalla, kunnes kannas Pukarankosken kohdalla murtui. Siksi Pukarankosken yläpuoliset talot sijaitsevat niin kaukana joesta. Voi silti olettaa, että joki on Kokkolankylän kohdalla ollut suurinpiirtein nykyisen kaltainen. Siitä kertovat talonpaikatkin lähempänä jokea.

Jaakko Pentinpoika Ilkka oli vouti ja hän ilmeisesti avioitui uudestaan. Joissakin tapauksissa voudit keksivät sukunimiä itselleen. Joskus avioitumisen yhteydessä otettiin puolison nimi käyttöön, jos sillä oli käyttöarvoa. Missään aikalaislähteessä ei ilmeisesti ole mainittu, että Jaakko Ilkan mahdollinen isä Pentti Jaakonpoikaa olisi kutsuttu Ilkaksi. Nimi Ilkka tuli käyttöön vasta 1590-luvun alkupuolella.

Tapio Piirron artikkelissa "Jaakko Pentinpoika Ilkka - tuttu tuntematon" osoitetaan, että Jaakko Ilkan käyttämän kaltainen puumerkki oli esimerkiksi kauhajokelaisella Tuomas Martinpoika Pukkilalla. Tuomas Martinpojan on arveltu olleen sukusiteissä Ilkkalan naapuritaloon Suomulaan. Tuomas Martinpoika voi olla sama kuin Ilmajoen voudintileissä mainittu ja Stuut/Stutaeus keskustelussa lainattu "Morten Puckes son". Tuomas Martinpoika mainitsi testamentissaan sukulaisekseen (frände) Kauhajoen kappalaisen Eskill Stutaeuksen. Tästä tulee mieleen, että Jaakko Ilkka ja Pukkilan Tuomas voisivat olla samaa perua, ja mikä ettei jollakin tavalla myös Eskill Stutaeus. Ilkkalan, Suomulan ja Lahden talot sijaitsivat toisistaan pienen kävely- tai ruuhimatkan päässä. Mehän emme esimerkiksi tiedä, kuka oli Eskill Stutaeuksen äiti.

Olen aikaisemmin tuonut esiin, että Vehkalahden knaapeihin kuuluneella Husgafvel-suvulla on ollut käytössään puumerkki, jota Juhan Sukusivuilla ( juhansuku.blogspot.fi/2010/12/husgafvel-suvun-alkujuuria.html ) kuvataan "Vaakunassa oli tuluskivi sekä kulmikas, joka muistutti talonharjaa (ruots. "husgavel"; nykyruotsissa sana tarkoittaa "päätyä")". Tämä puumerkki muistuttaa myös Jaakko Ilkan puumerkkiä. Samassa yhteydessä myös mainitaan: "Varhaispolvet tunnettiin kuitenkin paremmin sukunimenomaisesti käytetyllä etunimellä Vilken (Wilcken, Wilkin, Wilken, Welcken)". Missähän niitä Vilkki- tai Vilkkilä-nimisiä paikkoja voisi olla, jossa ne Vilkkilän kissat vilistävät? Ainakin Vehkalahden läheisyydessä sellaisia paikkoja on.

Vehkalahden knaapeista ei näytä olevan erityistä DNA-tietokantaa, mutta FamiyTreeDNA-tietokannasta löytyy Vehkalahden knaapien jälkeläisiä, eli ainakin kolme ilmeisesti Råland-sukuun kuuluvaa, jotka selvästi ovat sukua keskenään. Näistä noin vuonna 1510 syntyneen Nils Rolandin jälkeläinen on Matti Jaakonpoika Ilkan jälkeläisen läheisin geenisukulainen. Eroa löytyy 7 markkerin kohdalla 8 askeleen verran, eli yhteinen esi-isä voisi olla peräisin 1200-1300-luvuilta. Alavuden Ilkan lapualaisia sukulaisia lukuunottamatta tämä Vehkalahden knaapi on paljon läheisempää sukua Alavuden Ilkalle kuin muut lukuisat Lapuan seudun N-haplotyypin kantajat.

Arja Rantanen on artikkelissaan "Vehkalahden knaapisukujen alkuvaiheet" kertonut Mathis Erikson Rålandin alkuperästä. Voi vain arvella, mitä tämä tarkoittaa Matti Jaakonpoika Ilkan sukujuurien kannalta. Mieleen tietenkin tulee, voisiko hänen sukunsa olla Vehkalahdelta tai savo-karjalaisten ugrilaisten saksalaista germaanihaaraa?

"Kuningatar Margareta I:n aikaan on jaettu ensimmäiset rälssikirjeet. Margareta kuningattaren jälkeen ja Erik XIII:n ollessa Pommerin herttua Suomeen tuli saksalaisia aatelismiehiä. Mathis von der Sahe ja Mathis Erikson Råland asettuivat asumaan Vehkalahdelle mahdollisesti v. 1350-1360.Vanhin näistä tiedoista on kirjattu muistiin v. 1618 suoritetun rälssitarkastuksen yhteydessä."

Ilkka-nimestä en osaa päätellä mitään Jaakko Pentinpojan sukutaustasta ja säätyasemasta, mutta Heikki Ylikangas kirjassaan "Nuijasota" vuodelta 1977 sivuilla 171-172 esittää siitä arvion, ensin kansanrunon muodossa nuijamiesten Nokian tappion jälkeiseltä ajalta: " Tämän vaiheen tuntoja kuvaa kansanruno, josta vain alku on säilynyt. Tuttu säe kuuluu näin:

"Ilkka ilkeä isäntä,
pää kero, sininen lakki,
ei konna tapella tainnut
eikä sammakko sotia,
että joi joka talossa
joka knaapin kartanossa."

Keropää merkitsi herraskaisesti, "espanjalaisittain" leikattua tukkaa ja sininen lakki oli verkaa, säätyläisten kangaslaatua. Ilkassa oli ollut annos vihattua säätyläisyyttä, minään oikeana talonpoikana häntä ei voitu pitää. "

Näin siis Heikki Ylikangas arvioi.

(Tappioon johtaneen sotaretken päälliköstä tuli mulukero, tosin tuo sana ei tainnut silloin olla käytössä)


N- ja I1-haplotyyppien kantajia, jotka ovat johdateltavissa 1500-luvulle on melko vähän, mutta näytteenantajia, joiden sukulaisuudet ovat johdateltavissa keskiajalle on enemmän.

Laitoin oheen yhteenvedon osasta eteläpohjalaisia ja myös osittain pohjalaisia I1-haplotyypin kantajia. Yhteenvedosta puuttui sellaisia, jotka ovat seudulta kotoisin, mutta kaukaisempaa sukua taulukossa oleville. Taulukossa olevat henkilöt ovat kaikki sukua toisilleen, mutta on oletettavissa, että heidän yhteiset esi-isänsä voisivat selvästi sukulaisia lukuun ottamatta ajoittua aikoihin ennen muuttoa Pohjanmaalle, joko lännestä tai Hämeestä. Muuttanut ryhmä on ollut pieni, jopa sukukunta.

Aikaisemmin tässä keskustelussa jo mainitsin, että Jurvan Fära, Isonkyrön Hiipakka ja Punkari, Lapuan Frändilä ja Kauhajoen Aro eli Kurikan Tuisku ovat aivan varmasti samaa sukua jopa muuttoaallon jälkeen muodostuneena. En ole koskaan laskenut, monellako tavalla olen peräisin Jurvan Färan eli Hiipakan suvusta, mutta arvelisin, että noin 50-60:llä tunnistettavalla tavalla, ei kuitenkaan kertaakaan suorassa isälinjassa.

Laitoin taulukkoon Waseniuksen suvun jälkeläisen markkerit. Voi olettaa, että Waseniukset voisivat olla Jurvan "Fära-Hiipakasta" tai Isonkyrön "Punkari-Hiipakasta". Jos Reiniusten jälkeläisestä saataisiin mieslinjainen näyte, se voisi sijoittua saman ryhmän jatkeeksi.

Oheisessa taulukossa olevat väritykset on tehty, jotta eri sukuja voisi ryhmitellä. Taulukossa ei ole lankaan N-haplotyypin edustajia. Matti Jaakonpoika Ilkan geenisukulaisia löytyy esimerkiksi Vehkalahden seudulta. Kotkalaisen vaimoni esi-isä Kymin Jäppilässä on läheisempää sukua Matti Jaakonpoika Ilkalle kuin suurin osa esimerkiksi lapualaisista N-haplotyyppiin kuuluvista, tietenkin lukuun ottamatta Matti Ilkan lapualaisia sukulaisia. On vain ajan kysymys, kun Matti Ilkan sukuperä paljastuu. Siihen tarvitaan vähintään yksi läheinen geenisukulainen, jonka sukulinja on johdateltavissa noin vuoden 1550-paikkeille. Jo nyt ollaan lähellä ratkaisua. Oma arvaukseni on, että Matti Jaakonpoika Ilkka ei ole Jaakko Ilkan poika. Toivottavasti olen väärässä. Jos Matti Ilkka olisi Jaakko Ilkan poika, sukujuuria voisi mahdollisesti tunnistaa Vehkalahden knaapien joukosta.

Voihan olla mahdollista, että Pentti Jaakonpoika oli lähtöisin Vehkalahdelta.

Pentti Jaakonpoika oli luultavasti Jaakko Ilkan isä, vaikka kai siitäkin puuttuu täydellinen näyttö, vaikka Jaakko seurasikin Penttiä Ilkkalan isäntänä.
Pentti Jaakonpojan alkuperää on kylläkin haettu monestakin suunnasta, mutta ei ole saatu mitään muuta kuin arveluja.

Seuraava ajatusrakennelma, ilman mitään todistusvoimaa, mutta saattaisi olla myös mahdollinen:

Pentti Jaakonpoika tuli Rahnaston isännäksi 1554, Rahnaston isäntänä seurasi 1567 Yrjö Heikinpoika, kun Pentti siirtyi Ilkkalaan. Ennen Penttiä Rahnaston isäntänä oli Heikki Laurinpoika. (Yrjön isä?)
Mummani veli Iivari Rahnasto arveli Rahnaston nimen tulevan siitä. että paikalla olisi ollut joskus turkisten varasto/myyntipaikka. (rahan osto) - huom. "Rahaan asto".

Tätä tukee myös lähellä oleva Nahkaluoma.

Olisiko Pentti vielä näillä vanhojen turkiskauppojen myötä "eksynyt" Rahnastolle? En ole perillä, oliko silloin vielä turkiskauppaa ja mistä päin mahdolliset kauppiaat olisivat voineet tulla.

Onkohan mitenkään välttämätöntä, että Alavuden Matti Ilkan alkuperän pitäisi olla joko Ilmajoella tai Lapualla. Kun näitä vanhemmilta asutusalueilta löytyy nimeä Ilkka, niin tuntuisi uskottavalta, että sekä nimi että nimen kantajat ovat tulleet muualta. Nämä siirtymiset vain ovat tapahtuneet niin aikaisin, että niistä ei ole tietoa. En esitä mitään oletuksia näistä muutoista, mutta esimerkiksi (Seppo Suvannon Satakunnan henkilötiedostossa, www.narc.fi/suvanto ), nimi Ilkka esiintyy sekä Pirkkalassa s. 655 paikassa Kankaantaka että Ikaalisisten jakokunnassa Lahdenpohjan neljänneksen talossa VIII, joka on autioitunut viimeistään nuijasodan jälkeen. Siellä on seppä Lauri Pietarinpoika 1544-1584, tiedoston sivulla 463.

SAY:ssa tämän sepän nimi on vuonna 1559 muodossa Lasse Ilka, myös muoto Lasse Ilcka esiintyy. SAY:sta tästä Ikaalisten Ilkasta löytyy tietoja seuraavista osoitteista:

Suvannolta löytyy myös tietoja Ikaalisten talojen eräsijoista ja niitä on ollut 1500-luvun puolessa välissä Pohjanmaan rajoilla. Siten voisi ihan hyvin kuvitella, että Alavudelle nimi Ilkka on voinut kulkeutua vaikka Ikaalisten suunnalta.

Mutta ehkä Tallinnaan kauppamatkoille purjehtiva Ilkka on saanut oppinsa muualla kuin Ikaalisissa? Suomenlahden rannikko olisi sellaiseen kulttuuriperimään luultavasti otollisempi alue.

Ehkäpä niitä DNA-sukulaisia pitäisi etsiä kaikilta niiltä alueilta, missä Ilkka nimeä on esiintynyt jo viimeistään 1500-luvun puolenvälin paikkeilla tai ennen sitä.

Siinä on paljon viisautta, että ei oleteta Jaakko Ilkan olleen Ilmajoen tai edes Pohjanmaan seudulta, tai Matti Ilkan Lapualta tai Ilmajoelta. Eihän edes ole mitenkään varmaa, että Jaakko Pentinpoika Ilkan isä olisi naapurissa vaikuttanut Pentti Jaakonpoika. Väittämälle, että Jaakko Ilkan äiti olisi Peltoniemestä, ei ole kunnollisia perusteita. Jos tunnetut historiantutkijat tai sukututkijat ovat aikoinaan kirjoittaneet satuja, ne silti ovat satuja. Esimerkiksi Tapio Piirron artikkeliin Jaakko Ilkasta kannattaisi kaikkien asiasta yleensä kiinnostuneiden tutustua.

DNA-tutkimus ei ehkä anna mahdollisuuksia päästä Jaakko Ilkan jäljille, mutta on vain ajan kysymys, kun Matti Ilkan alkuperä paljastuu. Jo nyt on tietokannassa noin 1500 N-haplotyypin edustajaa, lähes kaikki suomalaisia. Kun tutkin omaa R1a-johdannaista haplotyyppiäni, markkeri- tai osumavertailu ei vielä antanut riittävää varmuutta paljastaa isälinjan alkuperä. Tilasin lisäksi SNP-tason, eli erään geenin osasen, joita kutsutaan nukleotipareiksi, tietyn vasta tänä vuonna tunnistetun toisiinsa kiinnittyneen emäsparin mutaation analyysin. Se maksi peräti 39$. Aluksi Laihialla asuneet esi-isäni eivät alun perin olleet esimerkiksi naapurikylästä, vaan todennäköisimmin tulleet keskiajalla laivalla Britanniasta. Avoimeksi silti jää kysymys, ettei vain esi-isäni normanneihin kuuluneita lähisukulaisia olisi muuttanut Britanniaan, ja esi-isäni olisi tullut suoraan Ranskan Normandiasta Pohjanmaalle. Matti Ilkka vaikuttaisi haplotyypiltään eteläkarjalaiselta perussuomalaiselta, mutta Jaakko Ilkasta ei ole mitään tietoa.

Eihän edes ole mitenkään varmaa, että Jaakko Pentinpoika Ilkan isä olisi naapurissa vaikuttanut Pentti Jaakonpoika. Väittämälle, että Jaakko Ilkan äiti olisi Peltoniemestä, ei ole kunnollisia perusteita. Jos tunnetut historiantutkijat tai sukututkijat ovat aikoinaan kirjoittaneet satuja, ne silti ovat satuja.

Tämä on vain osatotuus, että Pentti Jaakonpoika olisi ollut vain naapurissa vaikuttanut. Hän oli kylläkin Rahnaston isäntä v. 1554-1566, mutta oli myös Ilkkalan isäntä v. 1567-1584. Jaakko Pentinpoika Ilkka tuli Ilkkalan isännäksi 1585.

Tästä isännänvaihdoksesta ei tosiaankaan ole todistetta, että olisi vaihtunut isältä pojalle. Ei myöskään, että taloon olisi tullut uusi suku. Luultavasti kauppa vieraalle olisi tullut kirjatuksi, kysymyksessähän silloin ei ollut mikään pikkutalo. (vertaa vuoden 1571 hopeavero)

Väitteitä, että Jaakko Ilkan äiti olisi Peltoniemestä, en ole nähnyt, ainoastaan arveluja siihen suuntaan.


Niin, eihän Jaakko Sarvela sitä varmaksi väitä, että Pentti Jaakonpoika olisi ollut Peltoniemen vävy. Siis kirjassa Jaakko Ilkan suku vuodelta 1979, ISBN951-99207-2-2, mutta väistämättä syntyy vaikutelma, että saattoi se niinkin olla. Peruste on perimätieto, jonka Sarvela on saanut tietoonsa emäntä Toini Heikkilältä (s. 1912), joka on kuullut sen isältään Antti Pojanluomalta, s. 1872. Sarvelan mukaan moni seikka käy ymmärrettävämmäksi sillä, että Ilkkalan ja Peltoniemen asukkaat olivat läheisiä sukulaisia. Sekin, että Jaakko Ilkka olisi perehtynyt nimismiehen ja maakauppiaan tehtäviin sukulaistensa peltoniemeläisten opastuksella.
Mahdollistahan tämä oli, mutta ei todistettua.

Mitä sitten tulee siihen, oliko Jaakko Pentinpojan isä Pentti Jaakonpoika, niin eiköhän vävykin olisi saanut talon samoilla ehdoilla kuin poika, jos poikaa ei ollut. Monessa isäntäluettelossa on ainakin aikaisemmin tehty virhepäätelmiä, jos vävyn isällä ja vaimon isällä oli sama nimi.

Eniten ihmetyttää, ettei Pentti Jaakonpojan muista mahdollisista lapsista ole mitään tietoa. On tietysti mahdollista, että vain yksi on elänyt aikuiseksi, mutta nyt on kyse isännästä, joka ei ollut köyhä, joten ainakaan ravinnon puutteesta vähäinen lasten määrä ei johtunut.

Vielä Ilkka-nimen esiintymisistä. Myös Pälkäneellä oli talo, jonka nimi oli ainakin samankaltainen. Pälkäneen Ruokolassa oli talo Ilkola, joka näkyy SAY:n eri jaksoilla muodoissa Ilkola, Ilkoij, Ilckoj ja jaksolla 1635-1654 muodossa Ilkkala tai Ilkkola.

En tiedä onko tämä voinut muuttua vaikka Ilkaksi, mutta pälkäneläisillä oli eräsijoja keskiajalla nykyisessä Keski-Suomessa eli Pohjois-Hämeessä. Sltäkin kautta Alavudelle on voinut tulla hämäläistaustaisiakin uudisasuttajia.

On olemassa suhteellisen paljon tietämystä, jotta Jaakko Ilkan alkuperä voitaisiin avata uuteen tarkasteluun. Tällaista ehdotti esimerkiksi Tapio Piirto Jaakko Ilkasta tekemässään yhteenvedossa, jossa käsiteltiin juuri mainitsemiasi seikkoja.

On käytetty paljon energiaa Alavuden Ilkan suvun selvittämiseen. Jos Sapsalammin Ilkka liitettäisiin Jaakko Ilkan suvun osaksi, pitäisi tehdä jonkin verran lisätyötä, jotta mukaan tulisivat myös lapualaiset ja nurmolaiset sukulaiset. Knuuttilat, Yli-Karhut ja Hipit pitäisi saada mukaan, ja siinä samassa Hipin suvun kantaisän patronyymin perusteella Jaakko Ilkalle tai ehkä Pentti Jaakonpojalle Erkki-niminen poika. Uusia jälkeläisiä suvulle voisi tulla helposti tuhansia.

Me emme tiedä, jäikö Josef Ilkeniltä mieslinjaisia jälkeläisiä tähän päivään asti. On täysin mahdollista, että jäi. Se voisi olla hyödyllisempi selvittämisen kohde kuin Matti Ilkka. Jaakko Ilkan sukuluettelossa mainitaan Sipi Mikinpoika Ilkka.

III Sipi Mikonpoika Ilkka, s. 1607 Ilmajoki Ilkkala.

Puoliso: N. N. Ilkka, s. n 1610 ??.

Lapset:
Matti Sipinpoika Ilkka?, 1676 Ilkkalassa renkinä, s. n 1640 Ilmajoen Ilkkalassa?

Onkohan kyseessä sama kuin alla?

Veli Pekka Toropainen 2006: Tietoja 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista. Genos 2006 / 1. Turun käräjät 12.2.1642. Josef Jakobinpojan (Ilcka) veljenpoika Sigfrid Mickelinpoika, joka oli syntyisin Ilmajoelta Pohjanmaalta, haki porvariksi. Hänen tuli kuitenkin ensin hankkia mainetodistus.

On mahdollista, että Jaakko Ilkan mieslinjaisia jälkeläisiä on vieä olemassa. Haplotyypin tutkiminen onkin sitten helppo juttu.

Onkohan kyseessä sama kuin alla?

Veli Pekka Toropainen 2006: Tietoja 1600-luvun turkulaisten sukulaisuussuhteista. Genos 2006 / 1. Turun käräjät 12.2.1642. Josef Jakobinpojan (Ilcka) veljenpoika Sigfrid Mickelinpoika, joka oli syntyisin Ilmajoelta Pohjanmaalta, haki porvariksi. Hänen tuli kuitenkin ensin hankkia mainetodistus.

On mahdollista, että Jaakko Ilkan mieslinjaisia jälkeläisiä on vieä olemassa. Haplotyypin tutkiminen onkin sitten helppo juttu.

Kukahan sitten oli Suomulaan vuonna 1653 ilmestynyt vävy Sipi Sipinpoika?

SAY:ssa ei jaksolla 1635-1654 vävyn nimeä mainita, mutta myöhemmistä tiedoista nimi kyllä selviää. Suomula täällä k.o. jaksolla

(digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=61320)

Ilmajoella haudattiin 20.7.1702 Sipi Sipinpoika, jonka kotipaiksi on HisKi:ssa mainittu Luoma, mutta se on virhe, kyse on Suomulan vävystä, joka oli isäntänä 1676-1686. Virheeksi Luoman voi todeta rippikirjojen perusteella, siellä ei ollut vuoden 1702 tienoilla ketään Sipi Sipinpoikaa ja toisaalta Suomulan sivulta näkyy, että isä Sipi on ollut viimeisen kerran ehtoollisella alkuvuonna 1702. Suomulan sivu rippikirjassa täällä:

Suomulan seuraavakin isäntä oli Sipi Sipinpoika, joka oli edellisen poika. Tämä nuorempi Sipi Sipinpoika haudattiin 1724, jolloin hän oli 68-vuotias. Hän oli siis syntynyt noin 1656.

Minulle ei ole selvinnyt tämän vanhemman Sipi Sipinpojan alkuperä.

Iän puolesta sopiva tai mahdollinen isä voisi olla juuri Sipi Mikonpoika Ilkka.

Voihan olla, että jollakulla on asiasta parempaa tietoa ja tämä on tarpeetonta spekulointia, kun ei ole todisteita tämän mahdollisuuden tueksi.

Ja jos Sipi Mikonpoika on ollut porvari Turussa, niin se ei ainakaan lisää todennäköisyyttä, että pojasta olisi tullut isäntä Ilmajoelle. Mutta toisaalta, Sipi Mikonpojan elämänvaiheista ei taida paljonkaan olla tietoa. Kuvio muuttuu taas täysin, jos hän kuoli nuorena ja jätti alaikäisiä lapsia.

Ilmajoen rintamaiden asutuksen on talonnimien perusteella oletettu tulleen Pälkäneen ja Hauhon seudulta. Reuna-alueilla ja satunnaisesti myös rintamailla oli yksittäisiä savolaisia, kuten Kauhajoen Korhonen ja Alavuden Härkönen. Myös Hämeessä oli Ilmajoella esiintyvää I1-haplotyyppiä.

Ilmajoen rintamaiden taloja, joihin Kokkolankylän talot ehdottomasti kuuluivat, oli jo jaettu 1500-luvun alussa patronyymeistä päätellen ainakin veljesten kesken. Talot voivat silti olla uudempaa ja vanhempaa asutusta.

Jos oletetaan Pentti Jaakonpojan olleen Jaakko Pentinpoika Ilkan isä, Ilkan suku esiintyi jo varsin varhain 1500-luvulla Ilmajoella, ei niin kauan aikaa Ilmajoen asuttamisesta. Alkuperäisen muuttoaallon lähtösijoilta olisi aivan hyvin vielä voinut tulla Ilmajoelle poika Pälkäneen Ruokolan Ilkolasta, vielä 1500-luvun puolivälin paikkeilla. Hämäläisillä näytti olleen paha tapa antaa eräalueiden, ja tässä tapauksessa ehkä yleensä uudistaloille kotitalonsa nimi.

Toisvedellä oli Ikkalaisia, jotka myös voisivat olla pirkkalalaista tai savolaisia uudisasuttajia. Nimi voisi vääntyä savolaisittain Ikkalainen, joita asui Ikkalassa tai Ilkkalassa, eli hämäläisittäin he olivat Ikkoja tai Ilkkoja. Paljon ei tarvitse panna kieltä solmuun, kun Ilkkoja alkaa asua Pälkäneen Ilkolassa. Me emme tiedä, mitä Ikka, Ilkka tai Ilkko tarkoittaa, tai mitä voisi alun perin tarkoittaa ikkaaminen, ilkkaaminen tai ilkoaminen, tarkoittiko se esimerkiksi raivaamista, tai puun käsittelyä, ehkä uittamista? Tekeminen ei olisi aivan tavallista, sillä Ilkka-nimeä ei esiinny kovinkaan paljon.

Jos Alavuden Ilkkaa tarkastellaan asutushistorian näkökulmasta, juuret voisivat aivan yhtä hyvin olla Savossa tai Hämeessä, kuin Lapualla tai Ilmajoella. Ilmajoen, Lapuan ja Alavuden, tai Nokian ja Palkäneen Ilkka-nimi voisi aivan hyvin olla eri perua, eihän siihen aikaan mitään sukunimiä ollut muuta kuin savolaisilla. On huolestuttavan rajoittunutta tarkastella Alavuden Ilkan nimeä pelkästään Ilmajoen tai Lapuan näkökulmasta.

Ilmajoen rintamaiden taloja, joihin Kokkolankylän talot ehdottomasti kuuluivat, oli jo jaettu 1500-luvun alussa patronyymeistä päätellen ainakin veljesten kesken. Talot voivat silti olla uudempaa ja vanhempaa asutusta.

Sarvelan ( ja T Piirron korjaaman) talonhaltialuelon mukaan Kokko lisänimellä tai Kokon taloissa olevia isäntiä oli Ilmajoella v.1546:
Heikki Tuomaanpoika Kokko, Kokkolankylän (Jaakko-)Kokkolan isäntä Antti Tuomaanpoika Kokko, Kokkolankylän Seppi-Kokkolan isäntä
Erkki Tuomaanpoika Kokko, Kokkolankylän (Yrjänä-)Kokkolan isäntä
Pentti Laurinpoika Kokko, Kokkolankylän Koskenkorvan isäntä
Esko Laurinpoika (ei lisänimeä), Kirkonkylän (Kirkon-)Kokkolan isäntä

Tuntuisi, että ainakin jotkut näistä olisivat keskenään sukulaisia.

Kun katsotaan vuoden 1571 hopeaveroluetteloa on nautayksiköillä mitattuna E-P:n viidentoista suurimman talonpojan joukossa: (Eteläpohjalaiset Juuret 4/2012)

- 8 ilmajokista (joista kylläkin 2 kurikkalaista)
- 3 vähäkyröläistä
- 1 isokyöläinen
- 1 ylistarolainen
- 1 lapualainen
- 1 seinäjokinen

Tietenkään tämä ei vielä todista kaikkea, mutta on kuitenkin viite siitä, että asutusta on täytynyt olla Ilmajoella hetken aikaa, talojen kasvamiseksi näinkin suuriksi, suurin 39,8 nautayksikköä ja 15. suurin 19,2 nautayksikköä.

E-P:n suomenkielisen alueen varakkaimmat talonpojat 1571

1 Matti Pentinpoika, Peltoniemi, Ilmajoki (nimismies) 1)
2 Lauri Krekinpoika, Ojaniemi, Vähäkyrö
3 Pentti Laurinpoika, Jouppila, Ilmajoki 3)
4 Pentti Jaakonpoika Ilkka, Rahnasto (Kokkola), Ilmajoki 4)
5 Matti Martinpoika Marttila, Seinäjoki
6 Blusius Jaakonpoika, Jouppila, Ilmajoki 6)
7 Matti Laurinpoika, Nenättömä, Ilmajoki 7)
8 Matti Tuomaanpoika Tuomaala, Lapua
9 Marri Toppari, Topparla, Isokyrö
10 Yrjö Heikinpoika, Rahnasto , Ilmajoki 10)
11 Frans Matinpoika, Kokkola , Ilmajoki 11)
12 Erkki Antinpoika Tapio, Hiiripelto, Vähäkyrö
13 Perttu Ollinpoika Punkari, Topparla, Ylistaro
14 Leski Kaisa, Peltoniemi , Ilmajoki 14)
15 Lauri Björninpoika Pyörnilä, Ojaniemi

Huomautukset ilmajokisista: (minun tekemät)
1) Peltoniemen isäntä
3) Iso-Liuhtarin isäntä, Kurikassa, myös kameraalisesti, Kurikan itsenäistymisen jälkeen.
4) (Iso-)Jouppilan isäntä
6) Ilkkalan isäntä, Ilkkala kuului tuolloin ilmeisesti Rahnaston kylään.
7) Hirvelän isäntä, Kurikassa
10) Rahnaston isäntä Pentti Jaakonpoika Ilkan jälkeen. (vaimo Jaakko Ilkan sisar????)
11) Taloselan isäntä, Frans Matinpoika Taloinen
14) Sihtolan emäntä

Näinhän se on, on täytynyt kulua aikaa, jotta Kokot olisivat levittäytyneet 7-8 km etäisyydelle toisistaan. Vaikka Ilmajoella olisi ollut miten hyvät raiviopaikat hyvänsä, koko alueen suhteellisen tiheä asuttaminen on vienyt aikaa. Talollisten sukulaisuus keskenään on myös kiistämätön tosiseikka, mikä viittaisi samaan ja rajoittuneeseen alkuperään.

Ala-Rintaröyskön poika Iisakki Latva-Savunen taisi raivata itselleen 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kotitalonsa saralle pikku torpan, jossa oli nelisenkymmentä hehtaaria peltoa ja niittyä. Siihen aikaan olivat menetelmät jo jonkin verran kehittyneet, mutta Kannostot eivät vielä olleet tehneet Konnaa savea kuopimaan.

(Huom. Selvisi tuokin mistä Koskenkorvan tiilitehtaan "Konnanmontto" eli savenottopaikka ja nykyinen uimapaikka on nimensä saanut. Muistaakseni Konna oli höyrykäyttöinen ja siinä oli useita kauhoja elevaattorissa, jolla savea kuovittiin maasta. Kapearaiteinen juna kuljetti saven tiilitehtaalle.)

******
Karjavarallisuus ei ole hyvä mittausyksikkö asutuksen ikäsuhteiden määrittelyssä. Parempi on asutustiheys. Vaikka tuosta listasta löytyykin yksi isäntä Hiiripellon kylästä, kannattaa huomioida se, että kyseisessä Hiiripellon kylässä oli tuonna vuonna 1571, 15 taloa, jotka olivat ahtautuneet 300 metrin matkalle. Tilat olivat siis jo tuolloin pirstoutuneet liiankin pieniksi vanhimmalla asutusalueella.

******

Kun Ilmajoen Peltoniemenkylän viimeisestä talosta eli Peltoniemestä mennään Kyrönjoen rantoja pitkin Kauhajokea kohti, melko pitkälle saa mennä, että kovinkaan montaa uudistaloa mahtuu 1500-luvun puolivälin kantatalojen väliin. Silti jää mahdollisuus, että jollakin "pälkäneläisellä" Pentti Jaakonpojalla olisi voinut olla jonkinasteisia serkkuja Ilmajoella vuoden 1550-paikkeilla.

Ilmajoen talot yleensä sijaitsivat tasaisen välimatkan päässä toisistaan, kuten nytkin, eikä Hiiripellon tapaisina tiheinä rykelminä.

On harmi, että en ole löytänyt joskus aikoja sitten lukemaani artikkelia kveeneistä, joiden kielellä Hiiri tai Hir tarkoitti suurta. Kveenit voisivat olla otollisia I1-haplotyypin tuojia, sillä suomalainen I1-versio eroaa ruotsalaisesta.


Matti Ilkan jälkeläisen markkeriero on 9/67 Vehkalahdella noin 1510 syntyneen Nils Rolandin jälkeläiseen. Markkerieroista kaksi ovat peräisin nopeasti muuntuvasta tuplamarkkerista ja tämä ero normaalisti muunnetaan yhdeksi. Ero on siis 8/67, eli on juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa, että on kyseessä sukulaisuus verohistoriallisina aikoina. Nils Rolandin jälkeläisen ero kahteen muuhun samasta vehkalahtelaisesta suvusta peräisin olevaan on 15 ja 16/67, joskin 6 askeleen ero tulee nopeasti muuntuvista useamman markkerin ryppäistä. Mielestäni Vehkalahden Knaapi Nils Roland pitäisi ainakin pitää mielessä. Jonkin aikaa sitten julkaistiin ruotsinkielinen tohtorinväitös, jossa Vehkalahden knaapisukuja käytettiin esimerkkinä aatelisten kirjavasta alkuperästä. Vehkalahden eri knaapisukujen alkuperä oli täysin erilainen. Vain yksi, eli yllämainittu on ugrilainen.

Tein jokin aika sitten populaatioanalyysin (Eurogenes ->EUtest->Oracle X->Option 2) autosomaalisen perimäni alkuperästä. Näihin analyyseihin pitää suhtautua vain suuntaa antavina. Isäni suku on suurella sihdillä suodatettuna Suur-Ilmajoelta ja äitini suku pienellä sihdillä suodatettuna Laihialta. En esimerkiksi tiedä tähän mennessä yhtään Ilmajeon seudun I1-haplotyyppiin kuluvaa kantaisää, joka ei olisi moninkertainen esi-isäni. On selvää, että perimässäni näkyy kaikkien vuosisatojen jälkeen vain vähän, että olen Jaakko Ilkan jälkeläinen ehkä 6-7:llä tunnetulla tavalla, mutta perimästänii oli analyysin perusteella peräisin Itä-Suomesta ainoastaan noin 3%. Matti Ilkan jälkeläisillä, ja lapualaisilla sekä alavutelaisilla tämän luvun pitäisi olla paljon suurempi, helposti 60-70%. Jatkoselvittämistä helpottaa, että Matti Ilkka oli savo-karjalaisita N-tyyppiä. Jos hän olisi I1-tyyppiä, vastaus olisi jo löytynyt. Kumpiakin tyyppejä löytyy vertailuja varten runsaasti ja yksi osuma voi riittää.

Viimeksi muokattu: 08.12.2018 16:16 : Antero. Syy: Tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
08.12.2018 17:06 - 08.12.2018 17:15 #42438 : Super-Electric
Super-Electric vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Huh.. Kyllä noita Ilkan taustoja on selvitelty.. Mutta jäljet katoavat aina 1500-luvulta taaksepäin mennessä. Taisi uskonpuhdistuksen yhteydessä puhdistua myös kaikki kirkon kirjat.. poikkeuksia lukuunottamatta. Vaikuttaisi järjestelmälliseltä tiedon tuhoamiselta..

Näistä Pohjankyrön taustoista löytyy mielenkiintoista tekstiä tuolta Kankaanpäästä..

www.kankaanpaa.fi/kyronkankaantie/kyro.htm

Kyrönjoen suuseudun rautakautisen kulttuurikeskuksen hävittyä vuoden 800 tienoilla jäi seutu avoimeksi etelästä tuleville erämiehille ja uudisasukkaille. Suoranaista asutuskatkoa ei tule olettaa mutta pitkään Etelä-Pohjanmaan väestöä edustivat ilmeisesti lappalaiset. Muinaislöytöjen puutteesta on päätelty, että hämäläisten muutto alueelle on tapahtunut aluksi hitaasti. Alueesta muodostui Sastamalan, Pirkkalan ja Kyrön nautinta-aluetta, Kyrön suunnasta Kyrönjoen seutu on saanut hämäläiset asukkaansa. Uudisasutus on todennäköisesti ollut vilkasta 1100-luvulla.

Mielenkiintoinen yhtymäkohta Ilkan lisäksi on tuo kirkkopyhimys, joka on sama Ilmajoella ja Pirkkalassa. Eli Pyhä Jaakko. Kuvassa Ilmajoen veistos.. Pirkkalassa ei ole säilynyt yhtään pyhimyskuvaa.


"Älä usko mitä luet tai kuulet puhuttavan, ellet itse koe sitä oikeaksi (Buddha)"
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 08.12.2018 17:15 : Super-Electric.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
08.12.2018 20:06 #42442 : Super-Electric
Super-Electric vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Tämä veneiden ylityspaikka, nimeltään Taipale, oli tosiaan Piispan omistuksessa, jonka jälkeen se on kulkeutunut aateliselta toiselle..

Mattilan tilan alueella sijaitsee myös historiallisen Taipaleen kylän tonttimaa. Turun piispalla tiedetään olleen 1414 maaomaisuutta Taipaleen kylässä. Uuden ajan alussa Taipaleessa oli kaksi tilaa, joista Mattila kuului piispalle, mutta peruutettiin ja mainitaan 1557 kuuluneen kruunulle. Mattila oli sittemmin läänitettynä kuningas Juhana III:n aviottomalle tyttärelle Lucretia Juhanantyttärelle sekä kreivi Jaakko De la Gardielle. 1500-luvun kulussa ei kylän tilaluvussa tapahtunut muutoksia. Kylän nimi Taipale viittaa kahta vesireittiä erottavaan kannakseen, joka oli ylitettävä vesillä liikuttaessa. Pyhäjärvestä Kuloveteen kuljettaessa oli Emäkoski kierrettävä, esimerkiksi vetämällä vene yli Taivalkunnan kapeimmalta ja tasaisimmalta kohdalta. Taipaleen kylä on epäilemättä saanut nimensä tällaisen kauttakulun mukaan.

www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=116373&ttyyppi=pdf&kansio_id=536

"Älä usko mitä luet tai kuulet puhuttavan, ellet itse koe sitä oikeaksi (Buddha)"

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
08.12.2018 21:38 #42445 : Antero
Antero vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa

Super-Electric kirjoitti: Mielenkiintoinen yhtymäkohta Ilkan lisäksi on tuo kirkkopyhimys, joka on sama Ilmajoella ja Pirkkalassa. Eli Pyhä Jaakko. Kuvassa Ilmajoen veistos.. Pirkkalassa ei ole säilynyt yhtään pyhimyskuvaa.



Veikkaisin että tämä Jaakko saattaa olla hyvinkin Pirkkalan kirkosta kotoisin ja saattaa olla kulkeutunut sieltä Ilmajoelle mahdollisesti piispa Arvid Kurjen tuomana. Tanskalaiset pitivät valtaa tuolloin... ja Ilmajoellakin katolilainen aika jäi lyhyeksi. Kesäkuun 6. päivänä vuonna 1516 Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki vihki Ilmajoen kappelin kirkon, Pyhän Annan ja apostoli Jaakobin kunniaksi. Luterilainen seurakunta perustettiin 15 vuoden kuluttua 1532.

Ilmajoen ensimmäisestä kirkosta ei ole mitään tietoja eikä kuka sen on rakentanut. Sitä vastoin toisesta kirkosta on säilynyt kirkkoarkistossa piirustus jonka torni viittaa ortodoksiseen sipulin:



Kuva Tapio Piirron sivulta jossa siitä kerrotaan lyhyesti

Ilmajoen toinen kirkko
Kirkko rakennettiin vuonna 1638, kellotapuli vuonna 1693. Molemmat purettiin vuosina 1766–1767. Ilmajoen kirkonarkistossa säilyneen piirroksen perusteella tehty kuva

Liitetiedostot:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
09.12.2018 11:27 - 09.12.2018 11:51 #42449 : Super-Electric
Super-Electric vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Täytyypä tehdä pyhiinvaellus Ilmajoelle.. Kun Pyhän Jaakobin kirkossa käy 25 heinäkuuta, saa synnit anteeksi.. niitähän piisaa.. Jaakon päivään liitty tämä kylmien kivien heittely veteen.. se on mielekiintoinen perinne synnin kiven mukana synnit painuvat järven pohjaan ja vesi kylmenee.

Pyhä Jaakob, Sebedeuksen poika, jota myös ukkosenjylinän pojaksi kutsuttiin.. Siten sopiva pakanallisten pyhimykseksi, jotka ukko ylijumalaa palvoivat.. 25.7. kutsuttiin myös ukkosen päiväksi..

Ukkosen päivänä ei saanut metelöidä, jotta ukkonen ei suuttuisi ja pilaisi satoa. Ukkosen päivän aikoihin saatettiin aloittaa sadonkorjuu, mutta itse ukkosen päivänä ei saanut työskennellä.

punainenturku.blogspot.com/2014/07/syntikivi.html

Jaakko ja Olavi olivat tyypillisesti Hansa -kauppiaiden suojeluspyhimyksiä. Siten Kokemäenjoen historia avautuu saksalaisvaikutuksen kontekstissa.. Teutoniritarit perustivat Marian kirkot ja perässä seuranneet Hansa-kauppiaat pystyttivät Olavin (Ulvila) ja Jaakon (Pirkkala) kirkot..

ieg-ego.eu/en/threads/european-networks/economic-networks/ma...s-of-the-hanseatic-league#NorthernEurope

Benedict Lydekenpoika Djäkn oli saksalaisaatelia.. Kuten valtaosa Suomen ylimystöä tuolloin.. (Svärd-Kurki-suku myöskin)

sinikivi.com/keskustelu-sinikivi-com/historia/18289-suomen-aateli#35631

"Älä usko mitä luet tai kuulet puhuttavan, ellet itse koe sitä oikeaksi (Buddha)"
Viimeksi muokattu: 09.12.2018 11:51 : Super-Electric.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
09.12.2018 12:03 - 09.12.2018 12:46 #42450 : Super-Electric
Super-Electric vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Nokian Siuron Knuutilan (Penttilän) kartanon omistajan Benedict/Bengtin veli Klaus naitti tyttärensä Svärd sukuun

Lievästi sisäsiittoista sukua tämä Suomen varhaisaateli

fi.m.wikipedia.org/wiki/Laukon_Kurki-suku

fi.m.wikipedia.org/wiki/Klaus_Lydekenpoika_Djäkn

Klaus Lydekenpojan isä Lydeke, patronymikoniltaan ehkä Olavinpoika, on ollut saksalaisperäinen henkilö ja jossakin virka-asemassa Suomessa. Lisänimen djäkn, teini, herra Klaus ilmeisesti sai siitä, että opiskeli kohtalaisen pitkälle. Hänen menestyksensä virkaurallakin saattaa selittyä kirjallisten taitojen kautta.

Klaus Djäkn meni naimisiin Kerstin Jonnesdotterin kanssa (isä Laitilan Isonkartanon herran Jöns Andersson, saksalaista Garp sukua)
Heillä oli useita tyttäriä, joille kaikille Klaus järjesti mittavat myötäjäiset: iso kartano kullekin. Nämä tyttäret naivat Suomen keskiaikaisia kotimaisia mahtisukujen perillisiä, ja heistä polveutuvat monet myöhäiskeskiajan ja varhaisen uuden ajan johtavat suomalaiset aatelissuvut.

Katarina Clausdotter, Katarina Klauntytär Djäkn avioitui Lempäälän nimismiehen Jaakko (Jacob) Kurjen kanssa. Jaakko oli ilmeisesti Henrikin (Svärd) serkku. Katarinan ja Jaakon pojasta Klaus Kurjesta tuli Ylä-Satakunnan tuomari, Turun linnan vouti ja Laukon kartanon herra Vesilahdelle. Näin Kurki-sukukin sai ripauksen Klaus Lydekenpoika Djäknin verta. (Katarina sai ilmeisesti maata Hämeestä tai Pirkanmaalta.(?)) Hänestä polveutuu senjälkeinen Laukon Kurki-suku.


Heistä viimeinen miespuolinen oli piispa Arvid Kurki (1463–1522), Turun viimeinen katolinen piispa.

Siihen loppui Kurki suku ja heidän esi-isä Jaakko, elää vielä kirkkopyhimyksenä..

"Älä usko mitä luet tai kuulet puhuttavan, ellet itse koe sitä oikeaksi (Buddha)"
Viimeksi muokattu: 09.12.2018 12:46 : Super-Electric.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.12.2018 15:39 - 11.12.2018 15:40 #42457 : Super-Electric
Super-Electric vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Kehnoon paikkaan Jaakko Ilkka (siis pojanpoika) Pirkkalan kirkon rakensi.

Arkut kelluivat Pirkkalan kirkkomaalla 1600-luvulla..

kalmistopiiri.wordpress.com/2018/01/12/arkut-kelluivat-pirkkalan-kirkkomaalla-1600-luvulla/

Minkäännäköistä arkeologista todistetta aiemmasta kirkosta (kivijalkaa tms rakenteita) ei ole tuotu päivänvaloon.. Tämä vuoden 1685 asiakirjamerkintä on oikeastaan ensimmäinen kunnon tieto kirkon sijaintipaikasta.. Olisko niin, että vanha kirkonpaikka oli kuivalla maalla toisella puolen Pyhäjärveä.

"Älä usko mitä luet tai kuulet puhuttavan, ellet itse koe sitä oikeaksi (Buddha)"
Viimeksi muokattu: 11.12.2018 15:40 : Super-Electric.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.12.2018 16:23 #42458 : Antero
Antero vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Mikko Jaakonpoika Ilkasta ja hänen klopeista tälläistä tietoa:

Taulu 11225
V Mikko Jaakonp Ilkka, (Taulusta 11224, isä Jaakko Ilkka) ratsutilallinen, valtiopäivämies, piispan sakkovouti, s. 1567 Ilmajoki, k. 1642 Ilmajoki. 1. puoliso: 1600 Ilmajoki NN Ilkka s. 1578 Ilmajoki, k. 1614 Ilmajoki.
Lapset:
Juho Ilkka , s. 1605 Ilmajoki. Tauluun 11226
Sigfrid Ilkka , s. 1607 Ilmajoki. Tauluun 11789

2. puoliso: 1616 Vähäkyrö Petronella Joosepint Seppilä. (Taulu 6826) s. 1593 Vähäkyrö, k. 11.5.1679 Ilmajoki. Vanhemmat: Jooseppi Matinp Seppilä, s. 1570 Vähäkyrö ja Dorotea Heikint Kuuttila, Jussila, Seppilä, s. 1570 Vähäkyrö.
Lapset:
Juho Ilkka s. 1620 Ilmajoki, k. 11.3.1653 Ilmajoki.
Aune Ilkka, s. 1628 Ilmajoki. Tauluun 6826
Liisa Ilkka s. 1630 Ilmajoki.
Saara Ilkka , s. 17.4.1632 Ilmajoki. Tauluun 11790
Susanna Ilkka , s. 1633 Ilmajoki. Tauluun 11818

Talollinen,valtiopäivämies, s. n.1567 Ilmajoki Ilkkala, k. 1642 Ilmajoki Ilkkala. Mikki Jaakonpoika Ilkka oli isänsä jälkeen Ilmajoen Ilkkalan isäntänä 1598-1642. Ratsumiehenä talonsa puolesta 1612-1613 sodassa Venäjää ja Tanskaa vastaan sekä kuninkaan henkivartijana Venäjän retkellä 1614. Valtiopäivämies 1624. Piispan sakkovouti 1634.

Pohjanmaan talonpoikien valtiopäiväedustajana mainitaan vuonna 1624 -Michill Jacobsson, Elma. Ruotsalaisen kirjurin tekemässä merkinnässä peräti oudolta vaikuttava sana -Elma- tarkoittaa edustajan kotipaikkaa ja se on suuren todennäköisyyden mukaan väännös Ilmajoki -sanan alkuosasta. Mihinkään muuhun Pohjanmaan pitäjännimeen sitä on mahdoton yhdistää. Ilmajoella taas ei puheena olevana ajankohtana elänyt ketään muuta Mikko Jaakonpoika nimistä isäntää kuin tunnetun nuijapäällikön Jaakko Pentinpoika Ilkan poika Mikko Jaakonpoika Ilkka. Edessämme on mielenkiintoinen osoitus siitä että eteläpohjalaiset antoivat yhä arvoa nuijapäällikön suvulle ja ehkä myös samalla sille yhteiskunnallisen vapauden aatteelle, joka oli saanut nuijasodassa voimakkaan ilmenemismuotonsa.

Mikko Jaakonpoika Ilkka oli tullut Ilmajoen Kokkolan kylässä olevan Ilkkalan isännäksi pian sen jälkeen, kun hänen isänsä oli 1597 mestattu vouti Abraham Melkiorinpojan toimesta. Maakauppiaana ja purjehtijana Jaakko Ilkka oli kerännyt talolleen melkoisen omaisuuden, mikä näyttää ainakin osaksi säilyneen Mikko Ilkankin isännyyden aikana. Vuoden 1608 maantarkastuksessa Ilkkalalle merkittiin 8 tynnyrinalaa peltoa ja niittyä 14 suuren verokuorman edestä. Pari vuotta sen jälkeen, kun isäntä oli ollut valtiopäiväedustajana, talossa oli 2 hevosta, 3 varsaa, 1 sonni, 8 lehmää, 6 vasikkaa ja 21 lammasta eli yhteensä noin 20 nautayksikköä. Talon verotusarvo oli koko manttaali, mutta kaikkina vuosina veroa ei ilmeisestikään tarvinnut maksaa sen vuoksi, että Mikko Ilkka piti ajoittain ratsuvarustusta kolmikymmenvuotisessa sodassa.

Samoin kuin isänsä Mikko Ilkka oli huonoissa väleissä Peltoniemessä asuvan Ilmajoen nimismiessuvun kanssa. Jo ennen nuijasotaa molemmat suvut olivat tavoitelleet nimismiehen virkaa ja johtoasemaa pitäjässä sekä joutuneet sitten nuijasodassa eri leireihin. 1600-luvulla vanha riita näyttää yhä jatkuneen. Peltoniemi-Peldanit olivat tosin voimakkaampia ja pitivät nimismiehen virkaa jatkuvasti käsissään, mutta esim. kesäkäräjillä 1634-piispan sakkovouti- Mikko Jaakonpoika Ilkka esitti useita syytöksiä nimismies Hamnu Paavonpoikaa ja hänen veljiään vastaan. Syytökset koskivat pääasiallisesti nimismiehen viran leväperäistä hoitoa, mm. vankien huonoa vartiointia, ja rivien välistä voi lukea, että Ilkka olisi ollut valmis rupeamaan itse nimismieheksi. Hän ei kuitenkaan voinut näyttää syytöksiään toteen, joten Peltoniemet istuivat edelleen tukevasti nimismiehen satulassa.

Mitä Mikko Ilkan virka-asema -Piispan sakkovouti- tarkoitti, ei käy käräjäpöytäkirjoista selvästi ilmi, mutta todennäköisesti oli kysymys piispankäräjillä tuomittujen sakkorahojen perijästä. Kenties Ilkan toimipiiri käsitti tässä tehtävässä laajemman alueen kuin yhden pitäjän. Joka tapauksessa näyttää siltä, ettei Mikko Jaakonpoika Ilkka ollut aivan tavallinen talonpoika. Hänen valitsemisensa valtiopäivämieheksi saanee mielenkiintoista lisävalaisua mm. siitä että Turun kaupunginkirjuri ja vuodesta 1645 Uudenkaupungin pormestari Josef Jaakonpoika Ilkka kaiken todennäköisyyden mukaan oli hänen veljensä. Mahdotonta ei ole, että myös Mikko Jaakonpoika Ilkka oli jossakin määrin -kirjanoppinut- ehkä ruotsinkielenkin taitoinen.

Edelleen Mikko Jaakonpoika Ilkan avioliitto-suhteet viittaavat siihen, ettei hän pysynyt täysin maata viljelevän talonpojan säädyssä. Henkikirjan mukaan hän oli elossa vielä vuonna 1641, mutta seuraavana vuonna Ilkkalasta vastasi hänen leskensä Petronella eli Nilla Josefintytär, joka silloin sai kuningatar Kristiinalta ratsupalvelua vastaan kahden vuoden vapauden kaikista vakinaisista ja ylimääräisistä veroista, paitsi viljakymmenyksistä. Todennäköisesti kysymys oli talon vanhan ratsutilaoikeuden uusimisesta. V. 1643 Vaasan läänin maaherra Hans Kyle ei kuitenkaan enää hyväksynyt verovapautta, mikä vuorostaan sai Nilla Josefintyttären matkustamaan keväällä 1643 Ruotsiin valittamaan asiasta kuningattarelle omasta ja useiden muiden Etelä-Pohjanmaan ratsutilallisten puolesta. Näin aktiivinen toiminta olisi ollut 1600 luvun tavalliselle eteläpohjalaiselle talonemännälle täysin vierasta. Petronella Josefintytärtä täytynee siten pitää muualta tulleena -mihin hänen harvinainen ristimänimensäkin viittaa-  ja ehkä myös jonkin verran kirjatietoutta saaneena henkilönä. Hän näyttää olleen Mikko Ilkan toinen puoliso. Ilkan suvun ilmeinen lahjakkuus tuli sittemmin näkyviin Mikko Jaakonpoika Ilkan pojassa, tunnetussa kirkonrakentajassa Juho Mikonpoika Ilkassa, joka oli syntynyt Mikko Ilkan edellisestä avioliitosta.

Jaakko Ilkan vanhempi poika Mikki oli syntynyt eräästä väenottoluettelosta päätellen 1567, mikä merkitsee sitä, että Jaakko Ilkka itse olisi syntynyt aikana, jolloin hänen isänsä ei vielä ollut Rahnaston isäntä, vaan ehkä Peltoniemen kotivävy. Toisin kuin nuorempi veljensä Mikki Ilkka pysytteli talonpoikaissäädyssä ja jäi kotitalonsa isännäksi Ilmajoelle. Valtiopäivämieheksi molemmat veljekset kuitenkin aikanaan valittiin. Mikin muista luottamustehtävistä ei paljon tiedetä, mikä osaksi selittynee sitä, ettei asiakirjoja ole tuolta ajalta paljon säilynytkään.
Mikki Ilkka oli kahdesti naimisissa ja kuoli luultavasti 1642. Hän jätti jälkeensä kaksi poikaa ja neljä tytärtä. Pojista, jotka molemmat olivat vuorollaan palvelleet kotitalonsa puolesta ratsumiehinä kolmikymmenvuotisessa sodassa, tuli vanhempi Ilkkalan isännäksi, mutta saavutti erityisesti kuuluisuutta aikansa käytetyimpänä eteläpohjalaisena kirkonrakentajana. Tyttäristä yksi oli Peltoniemen, toinen Talvitien emäntänä Ilmajoella, kolmas taas Jyrän emäntänä Kurikassa.

Petronella oli Mikki Jaakonpoika Ilkan leski. Hoiti Ilkan taloa Mikin kuoleman jälkeen 1642-47. Saavuttanut kuuluisuutta sen johdosta, että kävi keväällä 1643 Tukholmassa pyytämässä omasta ja monien muiden Pohjanmaan ratsutilallisten puolesta pyytämässä verovapautta Kristiina-kuningattarelta. Muutti Kylmäjyrään n. 1647. Aarne alapotin arkistosta: Vähänkyrön vuoden 1707 käräjäpöytäkirjoissa on erään myllyriidan yhteydessä Petronellan kirjallinen todistus: "Antti Heikinpoika Kuuttilasta vaati Johan Flammingilta viidettä osaa Flammingilan myllystä, esittäen vaatimuksen tueksi edesmenneen Mikki Ilkan lesken Petronella Joosepintyttären, Kylmäjyrältä, antaman kirjallisen todistuksen 29. joulukuulta 1673, jossa hän todistaa, että siihen aikaan, kun hän oli naimattomana kotona Kuuttilan Seppilän talossa (Nykyinen Jussila), jota kantaja nyt asuu, oli siellä vanhastaan puhuttu, että vesimylly, jonka hänen veljensä Martti Joosepinpoika sittemmin oli luovuttanut Flammingilaan ...." Petronella oli silloin ollut 80-vuotias ja oli siis syntynyt v. 1593. Martti Joosepinpoika asui isänsä Jooseppi Martinpojan jälkeen taloa vuosina 16060-1661.
Vanhemmat taulusta 84 Jaakko Pentinpoika Ilkka, s. n.1545 Ilmajoki Peltoniemi, k. 1597 mestattiin Isossakyrössä ja N.Jaakonvaimo Ilkka, s. n.1545 Ilmajoki ?, k. n.1588 Ilmajoki ?

Lähde: nurmoosta-sukua.blogspot.fi/2012/12/usko-tuomas-holli_11.html www3.kokkola.fi/historia/nuijasota/ilkansuku.htm

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.12.2018 16:57 - 11.12.2018 17:17 #42459 : Super-Electric
Super-Electric vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Henrik Lättiläisen kroniikassa melkoisen tarkasti on kuvattu virolaisten ja baltian verisestä käännytystyöstä. Suomessa katolinen kirkko oli 1200-luvulla asettunut vasta varsinais-suomeen. Kun Baltia oli vallattu jo 1230-luvulla Paavin alaisuuteen oli seuraavana vuorossa Suomi.

Meillä ei ole ollut ketään kronikoitsijaa, joka kuvaisi tapahtumat yksityiskohtaisesti, joten kaikki on arvailujen varassa.. Mutta eiköhän käännytystyö ollut yhtä veristä, kuin veljeskansamme käännytys.

Paavi Gregorius IX antoikin päiväkäskyn joulukuussa 1237, jossa voi haistaa verta ja suolenpätkiä..

,, Kansa, jota tavasteiksi (hämäläisiksi) nimitetään ja joka
muinoin suurella vaivalla ja työllä oli tullut käännetyksi katooliseen
oppiin, oli nyt, lähellä asuvien ristin vihollisten avulla, jälleen vaipu-
nut entisen erhetyksensä uskottomuuteen. Muutamien barbaari-
kansojen ja perkeleen avulla hävittää se nyt juurta jaksaen Jumalan
kirkt a uutta istutusta Hämeessä. Hämäläiset olivat ryöstä-
neet ja tappaneet lapsia, joille Kristuksen valo oli loistanut kas-
teessa. He olivat muutamilta täysikasvuisilta kiskoneet pois heidän
sisuksensa ja sitten uhranneet heidät epäjumalilleen. Toisia olivat
he pakoittaneet juoksemaan puiden (uhrikarsikkojen) ympäri, kun-
nes hengettöminä sortuivat maahan. Kristityiltä papeilta, jotka
olivat joutuneet heidän käsiinsä, olivat he puhkaisseet silmät. Toi-
silta olivat he silponeet kädet tai muut jäsenet, tai käärineet hei-
dät olkiin ja polttaneet tulella
".

Paavi käskee sentähden Ruotsin papistoa saarnaamaan ristiretkeä näitä luopioita ja raakalaiskansoja vastaan. ^Nojautuen Kaikkivaltiaan Jumalan laupeuteen autuain apostolein Pietarin ja Paavalin arvoon", lupaa hän kaikille niille, jotka seuraavat tätä kehoitusta ja ottavat ristinmerkin ja synninpäästön jotka ristiretkeen osallistuvat..

Tuskin käsky koski vain Ruotsin papistoa.. Eiköhän Kalpa- ja Teutoniritarit myös täälläkin ottivat osaa ristiretkeen, kuten Baltiassa. Ajanjakso 1237-1308 on hämärän peitossa.. Muutaman sukupolven vastarinta kesti.. ja kun tästä pimeästä aikakaudesta tullaan valoon, niin lähes kaikki Suomen varhaisaateli oli saksalaista syntyperää..

sinikivi.com/keskustelu-sinikivi-com/historia/16867-kalparitarit#39617

Voi olla, että Pirkkalan kirkko näissä rytäköissä muutamaan kertaan poltettiin.. Väkiluku varmasti pieneni Viron malliin ja monin paikoin väestö "katosi"..

"Älä usko mitä luet tai kuulet puhuttavan, ellet itse koe sitä oikeaksi (Buddha)"
Viimeksi muokattu: 11.12.2018 17:17 : Super-Electric.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
11.12.2018 23:04 #42462 : Jukkis
Jukkis vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Mä en oo aivan varma menikö asiat ihan noin... on olemassa myös tietoa että hämäläiset olis heittäneet teutonit pois maamme kamaralta. Mutta yhdenlainen ristiretki toki tehtiin ja se liitty tohon Viron valtaamiseen joka oli tietenkin pakkokin koska nevajoki oli se päätavoite ja sitä ei saa ottamatta Viroa ensin. Ja koska Viroa silloin asutti tämä salaperäinen vendi-kansa joka omisti myös uudenmaan, oli luontevaa, että teutonit valtasi uudenmaankin. ja josta siis hämäläiset ne poisti. Samalla tämä oli myös vendien lorunloppu koska niitten valtakunta tavallaan hajosi kahtia ja supistui huomattavasti - ihan riippumatta siitä paljonko saksalaiset niitä sittemmin orjuuttivat.

Hämäläisten tarttuminen aseeseen on helposti selitettävissä. Tämähän oli bysantin ristiretki ja paavi käytti ortodokseista nimitystä pakana, ja meillä on tutkijat ottaneet sen liian sanatarkasti ymmärtäen pakanuudella nimenomaan pakanauskontoa eikä itäistä kristinuskoa. meillä on kuitenkin olennaisia todisteita ortodoksisuuden olemassaolosta aina pälkäneellä saakka ja varmasti myös koko pirkanmaan alueella.

yhtä kaikki, teutonit eivät voineet kärhämöidä hämäläisten kanssa koska heillä oli mielessä se suurempi saalis eli nevajoen suisto jonne olivat yrittäneet aiemminkin ja turhaa oli tämäkin kerta. mutta toki saksalaiset palasivat ja sillä kertaa ritarilaitoksen ekonomisella puolella eli hansakauppiaina joka sitten käännyttikin hämäläiset hetkessä roomalaiskatolisuuteen koska nettosivat siitä kivasti ja novgorod ei ollut enää mikään iso tekijä. itse asiassa hyvin pieni koska mongolit veti sitä jo päreiksi.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
12.12.2018 05:31 - 12.12.2018 05:44 #42464 : Antero
Antero vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa

Super-Electric kirjoitti: Täytyypä tehdä pyhiinvaellus Ilmajoelle..


Kannattaa käydä sillä Ilmajoen museon vieressä on kirkkomuseo jossa on ortodoksisen ajan esineistöä, pappien kasinoita ym. Siitä on vuosia tai paremmin pari vuosikymmentä kun itse käväisin. Se mikä hämmästytti, siihen aikaan kun brittiläisiä moottoripyöriä harrastin, muutamiin kankaisiin oli kirjailtuna samanlainen "kultatähti", mikä löytyy BSA:n Gold Starin tankin kyljestä:



Ilmajoella oli venäläisiä virkamiehiä ja sotilaita 1800-luvulta aina itsenäisyyden aikaan asti ja ortodoksinen esineistö voisi olla tuoltakin ajalta...

Ilmajoen ensimmäisestä kirkosta ei ole juurikaan mitään kättä pirempää, veikkaisin silti sen paikaksi Ilmajoen ABC:n risteystä joen kalaveen eli idän puolella. Myös 33 mitta sopii siihen Isosta kyröstä mitaten.

Ilmajoen nykyisessä 1700 luvulta olevassa kirkossa on alttari asetettuna poikkeuksellisesti "etelä ja itä ristien kulmaukseen". Jolloin alttari näyttäisi olevan suunnattuna tätä ensimmäistä kirkkoa kohti...

Myös kantataloista "Kirkon-Kokkola" on joen toisella puolella ja sijainnut ABC:n risteyksestä seuraavana Koskenkorvan suuntaan. Myöhemmin jaettuna Ala-Kokkola on kadonnut keskustan alle, ainoastaan yksi tienpätkä on nimetty sen mukaan. Yli-Kokko on kantatalona olemassa.

25 heinäkuuta siis...
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 12.12.2018 05:44 : Antero. Syy: Tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
12.12.2018 07:56 - 12.12.2018 07:58 #42467 : Super-Electric
Super-Electric vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa

Jukkis kirjoitti: Mä en oo aivan varma menikö asiat ihan noin... on olemassa myös tietoa että hämäläiset olis heittäneet teutonit pois maamme kamaralta..




Näin se varmasti meni.. Kun näitä Lidar-kuvia teutonien konventti-linnoista katsoo, ei liene epäselvyyttä kuka ne pisti päreiksi ja heitti teutonit takaisin mereen. Ainakin Porvoossa, Sipoossa, Karjaalla, Eurajoella, Kokemäellä ja Vaasassa näin näytti tapahtuneen..

sinikivi.com/keskustelu-sinikivi-com/historia/16867-kalparitarit#39632

Siinä sivussa myös kaikki varhaisimmat katoliset kirkot myös sepelöitiin, joten ennen 1300-lukua rakennetuista ei mitään ole jäänyt kertomaan käännytysyrityksistä.

Turussa pitivät sillanpääasemaansa, kunnes pikkuhiljaa vakiinnutti vallan. Hämeenlinnakin varmasti vallattiin ja tuhottiin useampaan kertaan, kunnes vastarinta talttui.

"Älä usko mitä luet tai kuulet puhuttavan, ellet itse koe sitä oikeaksi (Buddha)"
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 12.12.2018 07:58 : Super-Electric.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
12.12.2018 08:32 - 12.12.2018 09:17 #42468 : Super-Electric
Super-Electric vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Tuosta Nokian kartanon kappelista ja siitä "Nokian kivestä" sen verran, että sen kiven alkuperäinen sijaintipaikka on kenties muualla.. lähistöllä kuitenkin, kun sellaista ei kovin kaukaa viitsi raahata.



Onkin ollut toinen "Nokian kivi".. vähemmän tunnettu, ehkä siksi kun se on hajoitettu ja varsin kehnosti dokumentoitu. Tämä tässä alla taitaa olla ainoa kuvaus ko. kivestä.



Tämä kivi oli hautapaatena viikinkiaikaisen esineellisen haudan päällä n. puolen kilometrin päässä kartanolta. Nykyisin paikalla on valtatie 12n Kehon-liittymä.. siinä missä Nuijamiestentien Neste huoltoasema on vieressä.

www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=109163&ttyyppi=pdf&kansio_id=536

Onkin arvailtava onko tässä lähistöllä (esim. Ketolanmäellä) ollut se varhainen kelttikirkko tms. Hautakiven asettaminen edustaa kyllä kristillistä käytäntöä. Tämän kiven kaiverruksiin olisi ollut mielenkiintoista tutustua.. tottakai ne oli "luonnon" uurroksia.. "Ei kai me muuten oltais hajotettu sitä?"

"Älä usko mitä luet tai kuulet puhuttavan, ellet itse koe sitä oikeaksi (Buddha)"
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 12.12.2018 09:17 : Super-Electric.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
12.12.2018 08:50 - 12.12.2018 08:58 #42469 : Super-Electric
Super-Electric vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Tästä em. viikinkiaikaisesta haudasta muutama satametriä Pyhäjärven rantaan päin on löytynyt toinen kristillistä hautausta muistuttava viikinkiajan kalmisto.



Aarne Europaeus tutki tämän Hakamäen kalmiston 1922 tuoden päivänvaloon hevosenkenkäsoljen, jossa ristikoriste. Hän ajoitti hautauksen n. 1000-luvulle.. ja totesi hautauksessa olleen kristillisiä piirteitä.

www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=110565&ttyyppi=pdf&kansio_id=536

Tässä siis kaksi varhaiskristillistä hautausta melko lähekkäin.. Ei liene kaukaa haettua.. jos varhaiskirkkoa etsisi lähettyviltä..

"Älä usko mitä luet tai kuulet puhuttavan, ellet itse koe sitä oikeaksi (Buddha)"
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 12.12.2018 08:58 : Super-Electric.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
12.12.2018 17:19 #42470 : Antero
Antero vastasi aiheeseen: Pirkkalan vanhin kirkko hakusessa
Biografiakeskuksen julkaisussa Pirkkalasta kerrotaan seuraavaa:

kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/seurakunta/5081

Pirkkala (Birkala, Birkkala)
reg (1678, 1693)

Mahdollisesti aiemmin Karkkuun kuulunut, luultavasti jo 1200-luvun loppupuolella muodostettu itsenäinen Pirkkalan kirkkoherrakunta mainitaan keskiajan lopulla kanunginpitäjänä. Pirkkalaan ovat kuuluneet keskiajalla Vesilahti 1300-luvun alkupuolelle ja Kangasala 1360-luvulle asti. Messukylä mainitaan Pirkkalan kappelina 1540, ja se itsenäistyi ja sai oman kirkkoherran 1636. Ruovesi erotettiin itsenäiseksi pastoraatiksi 1560-luvun alussa. Pirkkalassa oli kirkkoherran ja kappalaisen apuna pitäjänapulainen vuodesta 1638 lähtien. Harju (ja siihen kuuluvana Ylöjärvi eli Peräkylä) oli vuodesta 1639 Pirkkalan kappeli, jolla oli oma kappalainen.

Pirkkalan emäseurakunnan ensimmäisen kirkon arvellaan sijainneen samoilla tienoilla kuin Pirkkalan nykyinen, 1921 rakennettu punatiilikirkko. Nokia oli vanhan Pirkkalan kanta-aluetta, ja Nokian ensimmäinen, 1500-luvun alkupuolella rakennettu puukirkko oli Pirkkalan emäseurakunnan kirkko 1640-luvulle asti. Tuolloin sen tilalle rakennettiin uusi puukirkko, joka puolestaan ränsistyneenä purettiin 1768. Suomen keskiajan kivikirkkoihin kuuluu puolestaan Nokian kartanon kappelikirkko, joka on säilynyt rauniona. Se on Markus Hiekkasen tutkimusten mukaan rakennettu ”jonakin rakennussesonkina 1505–1533”.

Kirkkoherra

Petrus Nicolai 1554 † 1586


Kirkon ensimmäinen kirkkoherra oli Petrus Nicolai 1554 † 1586 ja Ilmajoen ensimmäinen Kirkkoherra oli Petrus Erici 1532 mainitaan vuodesta 1553 † 1671/72.Pieni vertailu härröjen sekä Isonkyrön mulukkeron Geetin omaisuudesta, ensin Pirkkalan pappi:

Petrus Nicolai (K 1586)
Per Nilsson

Pirkkalan kirkkoherra kuningas Kustaa Vaasan avoimella kirjeellä 24.5.1554, näyttää olleen viimeisinä elinvuosinaan vanhuudenraihnauden takia kykenemätön hoitamaan virkaansa.

Sinetöi Pirkkalan pitäjänmiesten uskollisuudenvakuutuksen kuningas Juhana III:lle 18.11.1568.

Petrus Nicolai kantoi kymmenysveron rahana ja maataloustuotteina (yksityiskohtainen luettelo) 1557. Hän lahjoitti 1558 yhden härän Juhana-herttualle. Hänet ("her Peer i Birckala") mainitaan tinan pakko-ostajana veroluettelossa 1567. Veroluettelon 1571 mukaan hän ("Kirkie Härde Birchala Sochn Her Petrus Nicholaij") maksoi hopeaveroa 58,5 markkaa ja omaisuutta hänellä oli 24 luotia hopeaa (josta meni verona 2 luotia), 5 leiviskää kuparia, 1 leiviskä tinaa, 30 markkaa lainaksi annettua rahaa sekä kotieläimiä 4 hevosta, 21 lehmää, 45 lammasta, 3 härkää, 19 vuohta, 14 sikaa ja 23 päätä nuorta karjaa. Petrus Nicolain elatusta käsiteltiin kuninkaan kirjeissä 23.6.1569 ja 26.12.1580.

K Pirkkala todennäköisesti 1586.

P Brita (Biritha) Larsdotter, eli leskenä ainakin vielä syksyllä 1589. Britan nauttimaa jatkuvaa verovapautta käsiteltiin kirjeissä 3.3.1588 ja 25.11.1589.

****

Ilmajoki (Ilmola)
reg (1555, 1693)

Ilmajoki muodostettiin Isoonkyröön (Kyröjoensuuhun) kuuluvaksi kappeliksi 1500-luvun alussa ja itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1532. Ensimmäinen Ilmajokea koskeva kirjallinen maininta esiintyy latinankielisessä asiakirjassa, jossa Suomen viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki ilmoittaa vihkineensä 6.6.1516 tämän kappeliseurakunnan kirkon (capella Ylmola) Pyhän Annan ja apostoli Jaakobin kunniaksi. Ilmajoella mainitaan kappalainen ensimmäisen kerran vuoden 1571 hopeaveroluettelossa ja 1590-luvulta lähtien tunnetaan nimeltä ainakin useimmat koko pitäjän yhteiset ja emäseurakunnan kappalaiset. Pitäjänapulaisia mainitaan 1640-luvulta alkaen.

Ilmajoen ensimmäinen kirkko oli jo mainittu kappeliseurakunnan aikana 1516 käyttöön vihitty puukirkko (S. Annae & S. Jacobi). Uusi kirkko rakennettiin samalle paikalle niin ikään puusta 1638 ja sen yhteyteen 1693 renessanssityylinen kellotapuli.

Petrus Erici (K noin 1571/72)
Pedher / Peer / Per Eriksson

Ilmajoen kirkkoherra seurakunnan kirkossa olleen puutaulun mukaan jo 1532 (”Petrus Erici constit. 1532”), mainitaan 1553 ja 1554, sai kuningas Kustaa Vaasan kollaatiokirjeen virkaan 26.6.1655 sekä vahvistuksen nimitykselle kuningas Eerik XIV:ltä 23.9.1562 ja kuningas Juhana III:lta 5.3.1569.

Maksoi ”apuverona” lohta puoli tynnyriä 8 leiviskää, (naudan)lihaa ja sianlihaa puoli kippuntaa 1563 ja 2 leiviskää voita, tynnyrin lohta ja 6 leiviskää kuivattuja haukia 1569; mainitaan (”her Peer i Ilmola”) tinan pakko-ostajana asianosaisessa veroluettelossa 1567; sai (”Her Per i Ilmåla Cappellgeldett”) kymmenysverosta ruista ja ohraa 20 puntaa 1568; Ilmajoen pitäjän vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan hänellä (”Her Pedher”) oli omaisuutta rahaa 50 markkaa, hopeaa 15 luotia, tinaa 6 naulaa, messinkiä 3 naulaa, kuparia 3 leiviskää 4 naulaa ja karjaa 9 härkää, 16 lehmää, 2 hiehoa, 20 lammasta sekä 2 hevosta arvoltaan 15 markkaa. Hopeaveroa hänen maksettavakseen tuli 37 markkaa 3 äyriä.

K Ilmajoki ehkä noin 1671/72.

P (Strandbergin mukaan) Anna Eriksdotter (Sursill) hänen 1. avioliitossaan, ”ontui molempia jalkojaan”, K Turku (haudattiin tuomiokirkkoon 31.8.) 1608, PV Pietarsaaren kirkkoherra Ericus Johannis Tenalensis ja Magdalena Eriksdotter Sursill.

Anna Eriksdotterin P2 Turun kirkkoherra, filosofian maisteri Joachimus Matthiae Stutaeus hänen 1. avioliitossaan, K Turku 1633.

kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/seurakunta/5016

****

Isokyrö (Storkyro)
reg (1587, 1660, 1693)

Mustasaaren kirkkopitäjästä itsenäistynyt Pohjanmaan vanhimpiin seurakuntiin kuuluva Isokyrö oli myöhäiskeskiajalla suomalaisen Etelä-Pohjanmaan emäpitäjä, joka hallitsi laajaa kirkkolääniä. Vanhempina aikoina pitäjästä käytettiin enimmäkseen nimeä Kyröjoensuu (Kyrobominne). Joissakin asiakirjoissa puhutaan Pohjanmaan Kyröstä (Kyru i Österbotten), ja pastoraatista käytettiin myös nimeä Ylistaro siihen asti, kunnes tämänniminen kappeliseurakunta perustettiin.

Isonkyrön kirkkopitäjä lienee perustettu jo 1200-luvun jälkipuoliskolla, vaikka sitä koskevat vanhimmat kirjalliset lähteet ovatkin vasta 1400-luvulta. Kyröjoensuun emäseurakunnan hajoaminen alkoi 1500-luvulla, kun Vöyrin kirkkoherrakunta muodostettiin osista Mustasaarta, Isoakyröä ja Pietarsaarta aivan vuosisadan alussa. Samoihin aikoihin Isonkyrön kappeliksi muodostettu Ilmajoki sai oman kirkkoherran 1532

Huom. Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Isonkyrön ensimmäinen kirkkoherra:

Geet, Jacobus Sigfridi 1550 † 1586
Keit, Jakob Sigfridi / Sigfridsson

Kuninkaan hovisaarnaajana toimineen Geetin nimittämisen Isokyrön kirkkoherraksi, Pohjanmaan merkittävimpään seurakuntavirkaan, on arveltu johtuneen valtiovallan pyrkimyksestä palauttaa järjestys nopeati kasvavalle alueelle, jonka asukkaiden valitettiin olevan pappiensa kanssa rettelöiviä kovakorvaisia ja uppiniskaisia öykkäreitä. Geetin onnistui säilyttää hallitsijan luottamus kolmen peräkkäisen kuninkaan ajan. Ilman tätä luottamusta ylellistä ja juopottelevaa elämää viettäneen kirkonmiehen virkaura ei olisi kestänyt neljää vuosikymmentä seurakantalaiseten valitusten keskellä. Geet, joka tunnettiin pilkkanimellä ”Isonkyrön suuriruhtinas”, esittäytyi mielellään ensijaisesti kuninkaan luottamusmiehenä.

Heti Isoonkyröön saavuttuaan Geet oli joutunut riitoihin pitäjänmiesten kanssa. Hän voitti useimmat riitansa. Tilanne tulehtui jo Geetin kirkkoherrakauden alkuvuosina niin pahaksi, että kirkkoherra joutui 1559 pyytämään kuninkaalta erillisen suojelukirjeen vihamiehiään vastaan. Kuningas Kustaa Vaasa käski suojelukirjeessään Geetin vastustajia esittämään valituksensa laillisilla käräjillä.

Pian Eerik XIV:ltä virkaanvahvistuskirjeen saatuaan Geet joutui elämäntapojensa takia ankarien valitusten kohteeksi. Turun piispa (ordinarius) Petrus Follingius otti maarovastia vastaan esitetyt valitukset käsiteltäväksi Mustasaaren seurakunnassa 1562 suorittamassaan piispantarkastuksessa. Piispa nuhteli Mustasaaren ja Vöyrin kirkkoherrojen läsnäollessa Geetiä, jonka mainitaan luvanneen parannusta.

Parannus jäi kuitenkin ilmeisesti vain lupaukseksi, sillä kirjeessään piispalle 31.3.1563 Mustasaaren kirkkoherra Jacobus Philippi valitti Geetin ja eräiden muidenkin Pohjanmaan pappien monin tavoin sopimattomasta käyttäytymisestä ja holtittomista elämäntavoista. Kirjeen mukaan Geet ei ollut pitänyt lupaustaan, vaan oli pitäjänkäynneillään suututtanut seurakuntalaiset ylellisyydellään ja juopottelullaan. Rovasti oli kiroillut, käyttänyt pakanallisia sanoja ja esiintynyt sopimattomasti kuninkaan palvelijaa kohtaan. Hänen kerrottiin myös hakanneen oman kappalaisensa verille ja juovan yötä päivää niin, ”ettei hän ravitse laumaansa hengellisesti eikä valvo sen puolesta, vaan jättää sen alttiiksi raateleville susille”. Sanankuulijoissaan hänen sanottiin herättävän suurta pahennusta ylimielisyydellään, mielivallallaan ja hekumallisella elämällään.

Erityisen huonot välit rovasti Geetillä oli Pohjanmaan voudin Hans Knutsson Fordelliin, jonka omakin käyttäytyminen oli varsin kaukana mallikelpoisesta.

Rovasti Geetin suhde seurakuntalaisiinsa pysyi jatkuvasti huonona, joskin hän näyttää vanhuutensa päivinä hieman tasaantuneen. Päiväämättömässä, luultavasti vuodelta 1578 olevassa valituksessaan isokyröläiset väittivät kirkkoherran köyhdyttävän heidät kokonaan suurella heinäverolla ja väkivaltaisella testamenttimaksujen otolla. He kertoivat valittaneensa Geetille, etteivät olleet saaneet ehtoollista tai kuulleet messua muutamaan viikkoon, mutta tämä oli käskenyt heitä menemään kuulemaan messua sadan paholaisen eteen helvetin kuiluun. Geetin valitettiin myös kiusanneen pitäjäläisiä käsiraudoilla ja jalkapuulla ilman laillista tuomiota. Seurakuntalaisten mielestä heidän kirkkoherrallaan oli niin paljon tekemistä kaupankäyntinsä ja rikkauksiensa kanssa, että hän laiminlöi jumalansanan julistamisen, ja pyysivät itselleen uutta kirkkoherraa.

Varallisuus:

Rovasti Jacobus Sigfridi Geet keräsi virassaan perintöomaisuutensa täydennykseksi huomattavan varallisuuden. Ilkka Mäntylän ja Armas Luukon laatimassa Geetin uusimmassa pienoiselämäkerrassa (Suomen kansallisbiografia 3, 2004) Kyröjoensuun kirkkoherran pappilasta, pappilanisännän varallisuudesta ja varojen käytöstä kerrotaan muun muassa:

"Kyröjoensuun suurpitäjän pappila oli kuin eteläsuomalainen aateliskartano. Siinä oli jo 1558 runsaat kahdeksan hehtaaria peltoa, kuusi renkiä ja kahdeksan piikaa, minkä lisäksi rovasti teetti erikoistöitä suutareilla, räätäleillä ja sepillä. Geet itse näyttää pukeutuneen mustaan englantilaiseen verkaan, ja vaimolleen hän osti hamekangasta kerralla kahden hevosen hinnalla. Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Geet omisti 500 markkaa rahaa, 160 luotia hopeaa, 4,2 leiviskää tinaa, 2,2 leiviskää messinkiä, 3 leiviskää kuparia, 5 hevosta, 4 härkää, 5 sonnia, 26 lehmää, 12 hiehoa, 4 vuohta, 25 lammasta ja 10 sikaa. Rahaksi arvioituna tämä hänen irtaimistonsa vastasi 1 628 markkaa ja edusti suurinta varallisuutta, mitä Etelä-Pohjanmaalta merkittiin kyseiseen hopeaveroluetteloon."


kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/763
kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/seurakunnat

Kaiken järjen mukaan Ilmajoella on kirkko ollut jo ennen Isoakyrön kirkkoa!

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.219 sekuntia