Kveenit

Lisää
31.01.2019 02:32 - 31.01.2019 02:56 #42826 : Antero
Antero loi aiheen: Kveenit
Muinainen Kainuu, Kvenland, Queenland



Vesisaaressa Norjan Ruijassa paljastettiin 1977 professori kuvanveistäjä Ensio Seppäsen veistämä maahanmuuttajien muistomerkki eli kveeni-patsas, jota oli paljastamassa Norjan kuningas Olavi V ja Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa sekä Suomen tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen.

Aloittaessaan juhlapuheensa, Urho Kaleva Kekkonen totesi - ”Minä olen Kainuulainen. Siis kotoisin niiltä alueilta Suomessa, jonne aikaisempina vuosisatoina kantautui monia tarinoita suuren meren rannalla olevasta merkillisestä maasta, jota Ruijaksi kutsuttiin. Tuolla nimella oli Suomen erämaiden väkeen mystinen vaikutus. Ruija kangasteli heille maana, jossa leipä oli leveämpää ja elo otollisempaa kuin meidän, heidän karuilla kotiseuduilla. Todellisuus oli kuitenkin ihmeellisempi, uusi asuinseutu osoittautui näet alueeksi, joka elämisen ehtojen niukkuudessa, ei juuri jäänyt jälkeen siirtolaisten aikaisemmista oloista. Tulijat joutui armottomaan kamppailuun mahtavien luonnonvoimien kanssa. Mutta he olivat sitkeätä väkeä. Nuo kaukaisten korpiseutujen naiset ja miehet, raivasivat jäämeren kolkot äyräät viljelykselle ja ihmisten asuttaviksi, ottaen samalla lisää särvintä ympärillään ärjyvästä merestä. (Paulaharju lainaus) He näyttivät viihtyvän tässä maassa jossa luoja on asettanut käsikkäin kaksi suuruutta, tunturin ja meren sekä heitä vallitsemaan talven pitkän pimeyden ja kesän erinomaisen kirkkauden”.

Ruotsin puolella Uumajan lähellä olevalta Bydgen rajakivesta pohjoiseen, Länsipohjan alueet erotettiin historiallisesta Pohjanmaasta 1600-luvun alkupuolella, mitkä olivat kuuluneet sille muinaisen Kainuun ajoista alkaen. Ruotsinvallan alkaessa Täyssinän rauhansopimuksen 1595 ja sen seurauksena alkaneen "nuijasodan" jälkeen 1597, muinainen Kainuu lakkasi lopullisesti olemasta ja nimeksi vakiintui Suomen puolella Pohjanmaa ja Ruotsin puolella vakiintui nimeksi Länsipohja. Satakunnan historiallinen maakunta mainitaan kirjallisessa lähteessä ensimmäisen kerran vuonna 1331, jolloin se erotettiin eteläpohjanmaan yhteydestä ja liitettiin silloiseen, Turunlinnan kupeessa ja ruotsalaisten hallinnassa olevaan "varsinaiseen" Suomeen.

Pohjanmaa on pinta-alaltaan Suomen historiallisista maakunnista suurin. Pohjanmaa käsittää nykymaakunnista Etelä-Pohjanmaan valtaosan, kokonaisuudessaan Keski-Pohjanmaan, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjanmaan nykymaakunnan sekä Lapin nykymaakunnan eteläosan, Peräpohjolan. Pohjanmaa rajoittuu lännessä Pohjanlahteen (Kainuunmereen) ja Ruotsiin, pohjoisessa historialliseen Lappiin, idässä Venäjään sekä etelässä Karjalan, Savon, Hämeen ja Satakunnan historiallisiin maakuntiin (Satakunta erotettiin aikaisemmin Kainuun yhteydestä) Laaja Pohjanmaa on omalla tavallaan yhtenäinen alue huolimatta sen alueellisista eroista. Pohjalaisia maisemia luonnehtivat laajat peltoaukeat ja Pohjanlahteen hiljalleen virtaavat suomalaisittain suuret joet. Usein näitä maisemia kuvataan sanalla lakea, eteläpohjalaisilla murteilla lakia. Pohjanmaan koillisosissa maasto kuitenkin muuttuu vaaramaisemaksi. (Wikipedia)

Vuonna 814 tapahtui Upsalassa Keski-Ruotsin osavaltiossa, joka oli vielä osa Kainuuta, prosessi jonka kautta solmitun liiton myötä Suomen ja Svean päämiehet saivat pohjan asteittaiselle yhteen muodostumiselle ja josta tuli lopulta Ruotsin kuningaskunta. Viikinki-aikakauden loppuun mennessä (793-1066) syntyi Ruotsin valtakunnan alkuvaihe. Tästä virstanpylväästä alkoi Kainuun valtakunnan asteittainen heikkeneminen. Seuraavien vuosisatojen aikana - Etelä- ja Keski-Ruotsin suomalainen Kainuulaisten-väkiluku tuli hitaasti rinnastaa ja hiljalleen sulautua nykyisten Norjalaisten ja Ruotsalaisten valtavirtaan. Kalmarin liiton hajoamisen 1500-luvun alkupuolella, vaikutti voimakkaiden Pirkkalaisten Kveenien asemaan, joka alkoi muuttua. Pirkkalaisille paha takaisku tuli vuonna 1553, jolloin kuningas Kustaa Vaasa lopetti verotuksensa Pohjois-Skandinavian saamelaisille. Pirkkalaisten Kveenien asema pitkäaikaisena pohjoisen hallitsijana kääntyi asteittain vähenemään. Kuitenkin vielä 1566-luvulla Pirkkalaisilla tiedetään pitävän oikeuttaan valvoa merisotilaiden verotusta Jäämeren rannikkoalueilla.

Ratkaiseva isku kainuulaisten riippumattomuudelle oli joutuminen keskelle Ruotsin ja Novgorodin välistä geopoliittista kamppailua, ja rajalinjat vedettiin kainulaisten maitten halki, kuten Pähkinäsaaren rauhassa 1323. Ruotsin kruunu ja kirkko halusivat liittää Pohjan alueet valtakuntaansa kilvassa Novgorodia vastaan, ja keino oli ruotsalaisten uudisasutus. Muinainen Kainuu oli täten jaettu kolmeen osaan: Ruotsin Länsipohja, Novgorodin Pohjanranta/Kainuunranta, ja alue etelään Pyhäjoesta, Eteläpohjanmaa ja Satakunta.

Nuijasota 1597 oli kainuulaisten viimeinen voimanponnistus itsenäisyydestä. Se on kerrottu olleen Suomen ensimmäinen sisällisota, mutta sitä se ei ollut. Kyse oli muinaisen Kainuun jäljelle jääneiden alueiden hallinnasta. Kainuu alueena menetti historiallisen yhteytensä Ruotsin puolella ja Kainuu tuli käsitteenä tarkoittamaan vain alueita etelään tästä rajasta, eli Suomen historiallista Pohjanmaata. Varsinainen "Suomi" oli Turunlinnan ympärillä ja joka nykyisinkin puhekielessä on Varsinais-Suomea.

Kuvaavaa on että Fleming perusti Kyrön skanssin linnoituksen Karvialle, silloisen Kyrönjoen, nykyisen Karvianjoen latvaan, peläten kainuulaisten hyökkäävän sitä kautta silloiseen Suomeen. Nykyisen Kyrönjoen alkuperäinen nimi on "Ilmajoki" aina Merenkurkusta Kauhajoelle, jossa joki haarautuu ja vaihtaa nimeään Aronkylässä.

"Vanhin tieto tästä varustuksesta on Nuijasodan aioilta. Siinä kertomuksessa tuosta sodasta, joka on julkaistu Turun Sanomissa 1778, sanotaan näet että Klaus Fleming oli teettänyt Hämeenkankaalle vallituksen (låtit uppkasta en skans), jota vielä sanotaan Hämeenkantiksi (Tavastskans). Jäljet paikan varustuksista, kuten koko paikan asemakin, osoittavat että hyökkäystä odotettiin pohjosesta eli Pohjanmaalta käsin, eikä etelästä, kuten Carlsson kertomuksessaan Ikalisten pitäjästä otaksuu. Seuraava Historiallisessa Arkistossa III julkaistu tieto varustuksesta Hämeenkankaalla on Kustaa II:sen Aadolfin aialta, jolloin eräs majuuri Yrjö Juhananpoika Svinhufvud sinne teetti saarron, johon hän salpasi kruunun palveluksesta karanneita sotamiehiä. Kenraalikuvernööri Gustaf Horn kehotti etsimään Hämeenmetsässä piileskeleviä sotilaskarkureita. Syksyllä 1658 lähti rakuunakapteeni Arvid Timi Kyrön skanssista joukkoineen ottamaan kiinni Kauhajoella oleskelevia karkureita. Samalla matkalla värvättiin uusia sotilaita. Tieto Timin tulosta tavoitti Kauhajoen ja noin 20 miehen joukko lähti vastaan virasta erotetun papin Sigfridus Nicolain johdolla. Muut olivat enimmäkseen kauhajokisia talonpoikia. Joukko saapui Satakunnan rajalle kolme vuorokautta ennen Timiä. Kauhajoen puolelle tultuaan Timi asettui lepäämään erääseen tupaan. Tällöin talonpojat Sigfriduksen johtamina hyökkäsivät. Timi ja luutnantti Nandelstad pahoinpideltiin niin huonoon kuntoon, ”etteivät koskaan saaneet entistä terveyttään takaisin." Värvätyt uudet sotilaat pakenivat paikalta, myös mellakan aloittaneista talonpojista osa yritti kesken karkuun."

(Huom. Arvid Timi ja Filippulan miehet ovat sukuani, ensimmäinen isän puolelta ja jälkimmäinen äidin puolelta. Etelä-Pohjalaiset eivät juurikaan osallistuneet 30-vuotiseen sotaan ja sotilaiden värväys keskittyi pääasiassa Savoon, Hämeeseen ja Varsinaiseen-Suomeen).

Länsipohjalla, eli nykyisten Västerbottenin ja Norrbottenin rannikkoseuduilla, oli ja varhain lujat siteet Pohjanmaalle (Österbotten eli muinainen Kainuu - Kvenland). Yhdessä ne muodostivat sen luonnollisen ykseyden, jota keskiajalla kutsuttiin nimellä Pohjanperä (Norra bott(n)en). Tätä tietyssä määrin itsenäistä pohjanmiesten maata ei yhdistänyt vain hallinto, vaan myös suku- ja kielisuhteet. Yhteydet muinaisesta Kainuusta Kainuunmeren (Pohjanlahden) yli ja ympäri Ruotsin ja Norjan puolelle olivat 1500-luvulla paljon vilkkaammat kuin Sisä-Suomen suuntaan yli harvaan asutun ja vaikeakulkuisen maanselän. Itse asiassa Pohjanmaa katsottiin vielä 1500-luvulla Norrlannin itäiseksi osaksi ja siten se oli osa ”Ruotsiksi” kutsuttua aluetta. Selkeästi suomalaiseksi maakunnaksi Pohjanmaa alettiin mieltää vasta 1600-luvulla, kun eteläinen Ruotsi liitti Norlannin itseensä. Siten 1500-luvun valtakunnanpolitiikalla saattoi olla nuijasodan synnyssä suurempi rooli kuin minkään muun nykyisen kansallisvaltio-Suomen alueella tapahtuneen talonpoikais-levottomuuden kohdalla.

Nimitys "Norrbotten" yhdyssanana otettiin käyttöön 1400-luvun alussa, ja merkitsi toisinaan valtakunnan pohjoisinta osaa, toisinaan vain Pohjanmaata (Österbotten). Myös nimitys "Västerbotten", "Österbottenin" vastaparina, tuli käyttöön ja lisäsi termien sekaannusta. Vasta 1400-luvun lopulla tuli termistä "Västerbotten" käypä nimi Ruotsin puolella.

1500-luvun lopulla Ruotsi (Ruotsi-Suomi) oli vahvistunut. Se katsoi, että sen oli ryhdyttävä Pohjanlahden pohjoisten Kvenin kaupunkeihin, jotka tunnetaan historiallisesti nimellä Kvenmeri. Tämä johti siihen, että Birkarlsin entinen rooli muuttui pohjoisen kaupan ja verotuksen valvomiseksi. Birkarls menetti entisen monopolinsa ja virallisen aseman näillä aloilla Ruotsin (Ruotsi-Suomi) supervoima-aikakauden aikana, kuten Ruotsin valtakunta tunnetaan, 1611-1721

Lopullisesti kainuulaisten aika päättyi Täyssinän rauhansopimukseen ja sen jälkeiseen nuijasotaan, jossa Ruotsi ja Venäjä vetivät rajalinjan Suomenlahdelta jäämerelle. Suomen puolen vielä "itsenäiset" alueet joutuivat alistumaan varsinaisen Suomen levittäytyessä pohjoiseen.

Prof. Heikki Ylikangas mainitsee plogissaan Nuijasodan syyt, josta piti esitelmän elokuussa 2014 Ilmajoella että Hämäläiset talonpojat ilmoittivat joulukuun lopulla 1596 Olavinlinnan päällikölle  Gödick Flinkelle näin:

- Jos kainuulaiset tahtovat nostaa kapinaan heidätkin, ei heillä hämäläisillä olisi mitään sitä vastaan, koska heillä ei ole mitään muuta kuin nälkä ja kuolema ovella".

Ruotsin kuninkaaksi pyrkivä Kaarle herttua poistui Suomesta tyytyväisenä miehenä 1599 syksyllä, mestattuaan huomattavan joukon valtaa pitäviä Suomen aatelisia. Kuningas Sigismundin kuoltua, Kaarle herttua julisti itsensä v. 1607 Ruotsin ja Kainuun (Kvenland) kuninkaaksi.

1604 - 1611 Karle IX (Kaarle-herttua) Uncle. 'King of the Caijaners'. Died.

1607 Having strengthened his hold on the Swedish crown, Karl IX adds the title 'King of the Caijaners', referring to the inhabitants of Kainu, otherwise known as Kvenland, apparently using the title for the first time on 16 March 1607. However, Kvenland is recognised as being distinct from the rest of Finland for a long time to come.

1604 - 1611 Karl / Charles IX Setä. "Kainuulaisten kuningas". Kuoli. 1607 Kun Karl IX lisäsi ruotsalaista kruunua, hän lisäsi otsikon "Kainuulaisten kuningas", viitaten Kainuun asukkaisiin, jotka tunnetaan nimellä Kvenland, ilmeisesti käyttäen otsikkoa ensimmäistä kertaa 16. maaliskuuta 1607. Kuitenkin Kvenland tunnustetaan olevan erilainen muusta Suomesta pitkään.

Ryssät ja karjalaiset

Nämä "ryssät" itse asiassa olivat karjalaisia kauppamiehiä, jotka tulivat, niinkuin aina ennenkin, kaupantekoon ikivanhoja kauppateitään, Suomen erinomaisten vesiväylien kautta. Myös Suomen historiassa tulee olla tarkkana, kun puhutaan ryssistä ja heidän toiminnastaan Suomessa, sillä muut Suomen heimot kutsui usein karjalaisia "ryssiksi" (laukkuryssä). Karjalaiset-ryssät oli kainulaisten kovia kilpailijoita pohjoisen elinkeinoissa, ja asuttivat maata siinä kuin kainulaisetkin. Nämä kreikkalaisortodoksit karjalaiset taas kutsuivat roomalaiskatolilaisia, myöhemmin luterilaisia suomalaisia "ruotseiksi" ("Suomi, suomalainen" -käsitteitä ei ollut keksitty vielä).
Länsipohjalla, eli nykyisten Västerbottenin ja Norrbottenin rannikkoseuduilla, oli ja varhain lujat siteet Pohjanmaalle (Österbotten eli muinainen Kainuu - Kvenland). Yhdessä ne muodostivat sen luonnollisen ykseyden, jota keskiajalla kutsuttiin nimellä Pohjanperä (Norra bott(n)en). Tätä tietyssä määrin itsenäistä pohjanmiesten maata ei yhdistänyt vain hallinto, vaan myös suku- ja kielisuhteet.

Nimitys "Norrbotten" yhdyssanana otettiin käyttöön 1400-luvun alussa, ja merkitsi toisinaan valtakunnan pohjoisinta osaa, toisinaan vain Pohjanmaata (Österbotten). Myös nimitys "Västerbotten", "Österbottenin" vastaparina, tuli käyttöön ja lisäsi termien sekaannusta. Vasta 1400-luvun lopulla tuli termistä "Västerbotten" käypä nimi Ruotsin puolella.

Saamelaiset, Kveenit ja Meäläiset

Saamelaisista miehistä enemmistö on "Niilonpoikia" (N1C1), joita koko Suomessa on enemmistönä Savossa, Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Seuraavaksi suurin ryhmä on "Iivareita" (I1) ja heitä on enemmistönä Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Saamelaisissa heitä on noin pari prosenttia vähemmän kuin eteläpohjalaisissa miehissä. Suurin Iivarien keskittymä on Satakunnassa ja Kalannissa (Uusikaupunki) mistä muinaisen Kainuun rajat alkoi, muuttuen tuhatluvulla ”Suurkyröksi” ja Pyhäjoen tullessa 1300-luvulla Pähkinänsaaren rajalinjaksi, pohjoinen puoli muuttui Novgorodin eli seitsemän kymin Karjalaksi. Huvittavaa on se, että rajakivenä Suomen puolella oleva Hanhikivi, on nykyisin Novgorodin perillisen Venäjän rakennustyömaa. Ruotsin puolella rajalinja jatkui Norjan puolelle parikymmentä kilometriä pohjoisessa olevalta Bydgenkiveltä.

Ruotsissa on tutkittu 8000 vuotta vanhoja luurankoja useamman alan tutkijoiden toimesta. Tutkimus on nimeltään "The Atlas of a 1000 Ancient Genomes Project" jolla kartoitetaan pohjolan luurankojen syntyperää, mistä ovat tulleet, millainen iho ja silmien väri jne. Suomessakin Yle uutisoi sen otsikolla harhaanjohtavasti: "DNA-tutkimus: Tämän takia ruotsalaiset ovat vaaleita ja sinisilmäisiä" yle.fi/uutiset/3-10014816 . Ei pelkästään ruotsalaiset ole vaaleita ja sinisilmäisiä ja 8000 vuotta sitten koko sen alueella ja Norjassa ei edes ollut svealaisia ja gööttejä. Hyvä jos edes ajanlaskun aikoihin. Joka tapauksessa tutkimustulokset on julkaistu Plos Biology-lehdessä josta pintapuolisesti kollaten löysinkin, keitä tulijat ovat:



Vertailuksi Kalevi Wiikin Saamelaisten alkuperä:



Tulijoiden tulosuunnasta on useampia skenaarioita joista yksi on latviasta. DNA kertoo miespuoliseksi tulijaksi IIvarin toisen ja naispuolisen tulijaksi Ursulan. Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla asuvat Iivarit on ykkösiä ja tätä Iivari toista vanhempia tulijoita. Mielenkiintoista tässä on se, että Ilmajokinen könninmestarin vanhemmat oli Iivari ykkönen ja puolisonaan Ursula. Ursula on tulijana idän suunnalta ja vanhempi kuin Helena, mikä euroopassa on yleinen. Ursula myös liitetään useinmiten saamelaisten puolisoksi ja joita heistä on enemmistö 48 prosentin osuudella. Toinen merkittävä on V... Venla, joita on 42 prosenttia. Saamelaismiesten puolelta Niilo on yleisin (43%) ja seuraavana tulee Iivari (26%), joita on prosentuaalisesti lähes yhtä paljon kuin heitä on etelä-pohjalaisissa. Lisäksi heissä on R1a:ta 11 prosenttia ja R1b:tä 4 prosenttia.

Saamelaiseksi näemmä tekee toisen puolison puolelta nainen, miesten puolelta nämä miespuoliset esi-isät on karkeasti samat, kuin kainuulaisilla ja suomalaisilla.

Professori Kalevi Wiikin mukaan Könnin suku ja 30 prosenttia suomalaisista kuuluu I eli Iivari DNA-ryhmään. Eteläpohjalaisista heitä on 50 prosenttia.

- Samaan ryhmään kuuluu puolet ruotsalaisista. Tämä antaa myös osviittaa, mistä Iivari-haara on aikoinaan tullut. Esi-isän arvellaan syntyneen 15 000 vuotta sitten jossain Balkanilla. Hänen kauttaan syntyi kaksi poikaa, joista toinen jäi etelään ja toinen suuntasi Baltian kautta pohjolaan ja Suomeen.

- Selvitys osoittaa, että Könnin suvun isälinjassa ei ole kosketusta ulkomaisiin kansoihin. Könnin tämä puoli onkin erittäin yhtenäinen, eli se on lähtenyt matkaan yhdestä kantaisästä. Kantaäiti sen sijaan on syntynyt saamelaisella poronhoitoalueella. Tätä samaa saamelaistyyppiä on näkyvissä kovasti muuallakin Etelä-Suomen alueella. Mielenkiintoinen juonne Könnin suvun tutkimuksessa on myös se, että kahdessa sukuhaarassa ei ole havaittu mitään muutosta 1700-luvun jälkeen. Tietojen täsmäämistä tutkitaan 64 markkerin kautta.

Jaakko Ilkka

Jaakko Ilkka on nostettu talonpoikien yhdeksi sotapäälliköksi. Nykyisen dna-tutkimuksen mukaan Ilkka ei ollut pohjalainen Iivari, vaan muualta tullut "Niilo". Ilkan on sanottu olleen "puoliknaapi" eli puoliaatelinen keropää. Hän on mahdollisesti alunperin ollut "Wilken" Kymijokilaaksosta, joka on ostanut osan Rahnaston talosta Ilmajoella. Mahdollisena syynä Ilmajoelle muuttoon oli ruotsalaisten tapulikaupunkien oikeudet ja paikallisten kaupankäynnin kieltäminen muualle, kuin Tukholmaan Baltianmeren alueella. Kaupankäynti ja merenkulku suomalaisilta lakkautettiin ja aatelisilta vietiin jälkipolville perityvä aatelisarvo, josta puoliknaapi nimitys. Ilkalla kerrotaan olleen melkoinen kauppalaivasto ja kielto olisi rajoittanut melkoisesti hänen oikeuksia ruotsalaisten hallinnoimilla alueilla. Kainuulaisia ruotsin rajoitukset eivät koskeneet ennen 1600-lukua ja Ilkka nousi kapinaan ruotsalaisten hallinnoiman Suomen pyrkiessä laajenemaan myös Ilmajoen suuntaan. Ennen varsinaista nuijasotaa käyty "Ilkkalaisten sota" Nokialla päättyi huonosti ja paettuaan sieltä takaisin Ilmajoelle, paikallisten kertoman mukaan hirttämisen sijasta hukutettiin joenjäähän tehtyyn avantoon... Syynä olisi ollut Ilkan suureksi nousseet velat.

Historiallisesti Gotlanti ja Gothland käsitteet näyttävät joskus olleen vakiintuneita. Keskiajalla, tiedetään että molemmat alueet ovat asuttaneet etnisten ryhmät, joita kutsutaan gooiksi. DNA-tutkimus joka suoritettiin kolmeen vainajaan Gotlannin saarella, sijaitsevat nykyisin Etelä-Ruotsin osavaltiossa, todistavat että saari on etnisesti yhteydessä toisiinsa Suomen ja Kvenlannin kanssa. "Metsästäjä-keräilijät osoittavat suurimman samankaltaisuuden nykypäivän suomalaisten kanssa", toteaa Ruotsin Uppsalan yliopiston evoluutiogeetistinen Pontus Skoglund:
gotland.kvenland.org

Ruotsin synty ja muinaisen Kainuun täydellinen katoaminen historiasta

Euroopan geopoliittisen tilanteen seurauksena 816 Frankkien kuningas Kaarle Suuren kuolema vuonna 814, tapahtui Upsalassa (Uppland) Keski-Skandinavian osavaltiossa, joka vielä oli osa Kainuuta (Kvenland), prosessi jonka kautta solmittu valtaliitto Suomen ja Svean päämiehien välillä saivat pohjan asteittaiselle muodostumiselle, josta tuli lopulta Ruotsin kuningaskunta. Viikinki-aikakauden loppuun mennessä (793-1066) syntyi Ruotsin valtakunnan alkuvaihe. Tämän virstanpylvään jälkeen alkoi muinaisen Kainuun valtakunnan asteittainen heikkeneminen.
Eurooppa 814 - 1814.kvenland.org

Etniset alueet Euroopassa vuonna 918 - 1918.kvenland.org

Seuraavien vuosisatojen aikana prosessissa - Etelä- ja Keski-Skandinavian suomalainen Kveenien väkiluku tuli hitaasti rinnastettua ja sulautui nykyisten Norjan ja Ruotsin asukkaiden valtavirtaan. Kalmarin liiton hajoamisen 1500-luvun alkupuolella voimakkaiden Pirkkalaisten Kveenien asema alkoi muuttua. Pirkanmiehille paha takaisku tuli vuonna 1553, jolloin kuningas Kustaa Vaasa lopetti verotuksensa Pohjois-Skandinavian saamelaisille.

Keskiaikaisen kirjanpidon ja muiden todisteiden perusteella Turunlinnan kupeessa oleva Suomi (Varsinais-Suomi) oli osa Ruotsin asteittaista – Viikinkiajan jälkeistä - "Ruotsia" syntymästään lähtien.

Suomen äärimmäinen lounaispuolinen osa on Suomen keskiaikaista aikakautta. Se yhdessä Upsalan kanssa – ja sen viikinkiaikojen linnoitusten kanssa - nykyisessä Keski-Ruotsissa, oli syntymäaikaan varhaisen poliitiikan, josta ajan mittaan kehittyi Ruotsin kuningaskunta.

Naantalin kaupunki, lähellä suurempaa Turun kaupunkia, oli Jønes Buddoksen koti myöhään keskiajalla. Hän on varhaisin kirjailija, joka tunnetaan kääntäneen Raamatun osia ruotsiksi 1500-luvun jälkipuoliskolla. Turun merkityksestä kertoo se, että alkuvaiheessa Turussa oli seitsemän kertaa enemmän opiskelijoita kuin Sorbonnessa - Pariisin yliopistossa – tai kuin Uppsalassa opiskelijoita, jotka olivat aiemmin kehittyneet maakunnan aikaisinta pääomaa Ruotsista. Jopa kaksi Sorbonnen rehtoria olivat Turusta.

Erilaisista syistä tutkijat eroavat toisistaan "Ruotsin" varhaisesta vaiheesta maan, valtion tai valtakunnan määritelmän mukaan. Toisin kuin Norjan ja Tanskan historiassa, ei ole yksimielisyyttä täsmällisestä tai luotettavasta vuodesta tai päivästä, jolloin syntyi "yhtenäinen Ruotsi".
Ruotsin konsolidointi oli pitkä ja asteittainen prosessi, jonka aikana vallankumouksellisen järjestäytyneen yhteiskunnan järjestelmä lujitettiin kuninkaan valtaan. Historioitsijat tuomitsevat eri tavalla Ruotsin konsolidoinnin historian lähteet. Aikainen historia yhdistyy norjalaiseen mytologiaan. Varhaiset alkuperälähteet ovat ulkomaisia; toissijaiset lähteet kirjoitettiin myöhemmin. Kuitenkin on selvää, että Sveat, Geats, Gutes tai Kveenien heimojen alueilla asuvat ja / tai hallitsevat maat eivät ole koskaan muodostaneet "Ruotsin" maata.

Ensimmäinen kirjallinen maininta Tukholman paikkakunnasta on peräisin vuodelta 1252, samaan aikaan kun Turun entisen pääkaupungin uskotaan olevan perustettu. Vuosina 1296-1478 Tukholman kaupunginvaltuuskunta koostui 24 jäsenestä, joista puolet valittiin kaupungin saksankielisiltä kansalaisilta.

Kun vuonna 1634 Tukholmasta tuli Ruotsin valtakunnan virallinen pääkaupunki (1611-1721) - epävirallisesti kutsutun ”Ruotsi-Suomen”-, pääkaupunkien pääkieli oli saksa!

Ensimmäinen ruotsinkielisen ABC-kirjan julkaistiin 1611, vasta 68 vuotta sen jälkeen kun ensimmäinen suomen kielen ABC-kirja oli julkaistu jo vuonna 1543.

Skandinaavit ennen indoeurooppalaisia

Skandinavian alkuperäisasukkaat ja kieli oli suomalaisugrilaisia (SU)

Pronssikauden kieli keski-Ruotsissa (läntinen varhaiskantasuomi) vaihtui germaaniseksi vasta vuoden 700 eaa jälkeen.

Svealaisten ns. ristiretket (1156?) Suomeen ja piispa Henrik ovat 1300-luvulla sepitettyjä tarinoita tarkoituksena laillistaa maan valloitus. Siis svealaiset hyökkäsi jo 800-luvulta kristittyyn maahan valtataistossa Novgorodin, Tanskan ja Saksalaisen ritarikunnan kanssa.

Pohjanmaan ruotsinkielinen väestö on peräisin tästä valloituksesta 1200-luvulla, eivätkä he siis ole uudisasukkaita vaan maahantunkeutujia.

Ei ole mitään todisteita että viikingit olisi idäntiellä käyneet kauppaa; idästä peräisin olevat muinaislöydöt Ruotsin maaperässä ovat sota- ja ryöstösaalista.

Uusin tutkimus esittää että ruotsalaiset viikingit olivat slaavilaisia, mm koska Novgorodista (Holmgård) löytyy paljon runsaammin ja huomattavasti vanhempia tyypillisiä "viikinki"-löytöjä kuin Ruotsista, joka viittaa vahvasti siihen, että ruotsalaisten viikinkien "alkukoti" sijaitsi Itämerestä itään. Esim Ruotsin valtion yhdistäjäksi mainittu kuningas Olof Skötkonung (ca 995-1022) oli slaavilainen kuten myös hänen kaksi vaimoaan.

Ruotsin kuninkaan arvonimi "Vendien kuningas" (Rex Vandalorum) viittaa suomalaisiin. Huom. Isokyrössä mm. Ventelä liittyy Vendeihin.

Vendien eli väinäläisten kansallinen symboli oli lohikäärme, ja aluksiaan he myös kutsuivat lohikäärmeiksi eli uiskoiksi.

Vendien muinoin mahtava valtakunta käsitti Baltian rannat Rügenistä Kainuunmaahan, eli myöhemmät Kuurinmaan, Liivinmaan, Eestin ja Suomen (Varsinais-Suomi).

Suomenlahden ensimmäinen tunnettu nimi kartoilla oli Väinäläisten meri.

Vuosi 1703 on Suomen historian tärkein vuosiluku; silloin perustetaan Pietari. Ruotsi ja Suomi erosivat yhteydestään, koska Aleksanteri I ja Napoleon niin tahtoi.

Münster ja Olaus Magnus ylistävät Suomea rikkaaksi, mahtavaksi ja väkirikkaaksi maaksi. Vasta 1800-luvulla tuli valtaan Runebergin keksimä: "On Suomi köyhä, siksi jää".

Venäjän vallan aika oli Suomen historiassa rauhan, taloudellisen kasvun sekä voimakkaan väestökasvun aika, ja silloin "syntyi" idea ja valtakunta Suomi.

Kainuunmaa – Kaland – Kvenland

Pohjan perän ensimmäiset asujat oli todennäköisimmin saamelaiset

Pohja on ollut itä-kaakkoon suuntautunut alue niin kauan kuin voidaan asutusta erottaa

Asutushistoria alkaa jo esihistoriallisena aikana, ajanlaskumme ensi vuosisadoilta

Pysyvän asutuksen pioneereja olivat kainulaiset, myös karjalaisten panos on merkittävä

Viikingit, Birka ja Sigtuna eivät ole jättäneet mitään jälkiä tänne

Kainulaisten alkuperäinen ydinalue oli Kalanti Satakunnassa (Uudenkaupungin lähellä)
Svealaisten nimi Kainuunmaalle oli Kaland, norjanmiesten Kvenland

Kainuunmaa ei kuulunut Ruotsiin eikä Suomen, koska silloin ei ollut ko maita olemassa

800-luvulla ulottui svealaisten mahti pohjoiseen tuskin edes Taalainmaanjoelle (Dalälven)

Kainuunmaa ulottui muinoin Pohjanlahden ympäri Helsinglandiin, Ångermanjoelle. Geijerin (1825) mukaan käsitti Kainuunmaa Medelpadin, Ångermanlandin ja Länsipohjan, ja näitä suomalaisia tunki pohjoiseen norjalaisten ja ruotsalaisten paine.

Snorri Sturluson kirjoittaa saagassa Fundinn Noregr Kainuunmaasta ja sen kuninkaan pojista Górr ja Nórr, jotka valloittavat Skandinavian Atlantin rannat ja perustavat sinne valtakunnan, jonka Nórr nimittää itsensä mukaan Norjaksi jos runoniekat ja Sturluson olivat oikeassa, tiesi esim Harald Hårfagre, Britannian valtaaja Wilhelm Valloittaja, ja monet muut keskiajan mahtimiehet, että he olivat Suomen ja Kainuunmaan mahtavan kuninkaan Fornjotrin perillisiä, ja olivat tästä ylpeitä
Skallagrimssonin saaga 1200-luvulta kertoo kuinka norjanmies Thorolf ja kainulaisten kuningas Kaukomieli (Faravid) yhdistävät voimansa karjalaisten expansiota vastaan.

Kainulaiset (sithoni) mainitaan ensi kertaa roomalaisissa asiakirjoissa ekalla vuosisadalla.

Kainulaiset mainitaan viimeisen kerran Ruotsin asiakirjoissa vuonna 1271

Kainulaisten elinkeinopiiri ulottui lännessä Atlantille, Pohjoisessa Jäämerelle, etelässä Helsinglandiin ja idässä Karjalaan.

Pohjanlahtea kutsutaan Kainuunmereksi (Kvenhavet) vielä 1600-luvulla.

Uumaja ja Bygdeå mainitaan ensi kertaa asiakirjoissa vuonna 1314.

Bygden kivi oli Ruotsin ja Novgorodin rajamerkki Pähkinäsaaren rauhassa 1323; siis jopa venäläiset oli ennen ruotseja Kainuunmaalla.

Bygden kivi ei ole merkitty millekään kartalle, eikä siitä tiedä edes turistitoimisto, mutta siellä se siirtolohkare seisoo pohjoiseen Ratanista kesämökkialueen niemessä.

Kainuunmaa pirstoutui 1323 kolmeen osaan; Ruotsin Länsipohja (Västerbotten) ruotsalaistui, Venäjän Cajnu (Pohjoispohjanmaa), ja Suomen Pohjanmaa (Österbotten).

Österbotn, som Qwenland är… kirjoitti Messenius (1579-1636).
Kaarle IX (Kaarle-herttua) otti itselleen lisäarvonimen "kainulaisten kuningas" (Kvenernas konung) 16. maaliskuuta 1609, kenties kunnianosoituksena Pohjanmaan talonpojille, jotka auttoivat Kaarle-herttuan valtaan ns. Nuijasodassa Klaus Flemingiä ja Sigismundia vastaan.

Pietari Braahe nuoremman virallinen titteli 1637 oli Suomen, Ahvenanmaan ja Pohjanmaan (Österbotten) kuvernööri.

Pirkanmiehet – pirkkalaiset

Pirkanmiehet oli alkujaan suomalaisten erämiesten, kauppamiesten ja veronkantajien kilta.

Pirkkalasta, ja kainulaisten vallanperijiä Pohjan perillä.
Pirkkalaiset mainitaan ensi kertaa asiakirjoissa 1328 (1277?), viimeisen kerran 1617.

Pirkkalaisten etuoikeudet säilyi vuoteen 1554, jolloin Kustaa Vaasa siirsi veronkannon kruunulle ja pirkkalaisista tuli kruunun vouteja; valtio otti vallan – ja maat.

Pirkkalaisten kauppaetuoikeudet veromaillaan (lappmarker) hävisi, ja heistä tuli tavallisia kauppaporvareita; nimitys pirkanmies katoaa vähitellen mutta kauppaa käy sama ryhmittymä, ilman kruunun suomia etuoikeuksia ja kilvassa muiden kanssa.
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 31.01.2019 02:56 : Antero. Syy: kuvat

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
03.02.2019 18:12 #42855 : aesi
aesi vastasi aiheeseen: Kveenit
Iltoja,

erinomainen yhteenveto tuon alueen historian käännekohdista, joka nykyisin koostuu Suomen, Ruotsin, Norjankin ja osittain Venäjänkin pohjoisosista.

Tuollainen kappale olisi ollut kiva lukea aikoinaan koulun historiankirjasta. Tai edes tietosanakirjasta. Tai ylipäänsä jostain :)


Jos muutama lisäys sallitaan niin kuten varmaan tiedät, pohjoismaiden saagoista löytyy muitakin viittauksia Kvenlandiin ja sen naapurivaltakuntiin. Ne kun kerää yhteen ja järjestelee niin saa jo hyvän yleiskuvan vuosilta ennen vuotta 1000. Hauskinta luettavaa siellä on varmaan ne kveenivaimot joita kaikki saagojen kuninkaat haluaa vaimoikseen, mutta jota empimättä tappaa kaikki haureuteen tai muuhun typeryyteen sortuvat kuningaspuolisonsa. Toki sitäkin aiempia lähteitä aiemmista valtakunnista on mutta koetan pysyä nyt otsikon aiheessa.

Samoista saagoista voi sitten pomia kveenikuninkaan Faravidin liittouman norjalaisten kanssa karjalaisia vastaan. Asiaa on tutkinut mm Unto Salo. Viimeistään tuosta Faravidin karjalaissodista alkaen asiat lähtivät menemään pieleen.

Suomalaisten kahinoidessa keskenään kirkot sekä lännestä ja idästä iskivät apajille käsikassaroidensa Ruotsin, Saksalaisten ritarikuntien ja Novgorodin avulla.

Balttian Maarianmaa raiskattiin pohjoisen ristiretkissä tunnistuskelvottomaksi ja veriset laineet iskivät pohjanlahdelle asti. Siitä kuinka monta taistelua nykysuomen alueella käytiin vai käytiinkö ollenkaan, ja tapeltiinko muuten vaan vain vähän muuhun maailmanmenoon liittyen, kuuluivatko silloiset Turkulaiset hyökkääjiin vai puolustajiin, missä loppujenlopuksi tapeltiin ja kuinka pakanallista kenenkin uskomukset ja pyhät paikat loppujenlopuksi oli, voi tietenkin käydä keskusteluja mutta fakta on että heti tämän jälkeen mainitsemasi pirkkalaiset ottivat vallan pohjanmaalla. Sitä seurannut pirkkalaisten porolappalaisten kohtelu liittyy myös aiheeseen mutta ei räävitä sillä eikä pirkkalaisilla muutenkaan tässä sen enempää.

Surullista luettavaa on myös Novgorodin peruskirjapetokset, sen veronkantoalueiden laajennukset, itäroomalaisten kirkkojen kuparikattojen rakentelut, suomalaiskansojen uskoonkäännyttämiset ja muut suruteot joiden kaikkien veriset laineet löivät toistuvasti jopa eteläsuomea enemmän pohjoisten osien ylitse tappaen tietyiltä alueilta suurimman osan asukkaista toistuvasti vuosisatojen ajan.

Mainitsemasi ratkaiseva isku kainuulaisten riippumattomuudelle oli lyöty jo siis paljon aiemmin. Pähkinänsaaren 1323 raja voitiin vetää kainuulaisten alueiden halki juuri siksi koska alueen viimeisetkin mahtimiehet olivat siihen mennessä kuolleet.

Huomattavaa on kuitenkin että Pähkinänsaaren raja oli vedettäessä vähintäänkin epäselvä, jos sitä vuonna 1323 edes oli olemassa. Niin Ruotsalaisilla kuin Novgorodillakaan ei ollut käytännössä mitään käytännön keinoa vallankäyttöön alueella. Niinpä varsinkin siitä pohjoiseen verotettiin, raiskattiin ja ryösteltiin puolin ja toisin.

Ruotsi toki lähetti "uudisasuttajia" alueelle, jossa voisi nähdä yhtymäkohtia nykyajan maahanmuuttopolitiikaan, mutta ei pilata hyvin alkanutta ketjua sillä aiheella. Seurauksena kuitenkin ne vähentyneet aiempien valtakuntain asukkaat huomasivat olevansa vähemmistönä omassa maassaan, jonka seurauksena „alkuasukkaiden“ maat jaettiin moneen kertaan, viimeisen kerran isojaossa viimevuosisadalla, jos ei nykyistä jatkuvaa kiinteistöveroa lasketa.

Seuraavat vuosisadat sitten Ruotsit (mukaanlukien varsinaissuomalaiset kuten hyvin mainitsit, unohtamatta Norjalaisia ja ajoittaisia Englantilaisia mm jäämerellä) ja Venäläiset (ml. vienalaiset ja karjalaiset ja ne Englantilaiset) raiskasivat maata ja sen asukkaita suuntaan ja toiseen, otaksutun rajalinjan heittelehtiessä edestakaisin, lopulta asettuen lähelle nykyisen Suomen rajaa (myöhemminhän se raja kävi idempänä mutkan, mutta ei siitäkään tässä).

Kun paikkakunnan asukkaat tapetaan lähes täysin useampaan kertaan muutaman vuosisadan aikana, menneet pyrkivät unohtumaan. Niinpä paikallisilta kysyttäessä asioita ei muisteta, ainakaan hyvällä. Toki tuoreemmassa muistissa on lapin poltto tai itärajan hävitykset, ja vanha kansa muutenkin makoilee jo hautuumailla, koska asioista ei puhuttu, ei näistä nykysukupolvet mitään tiedäkään, ja tuskin ovat kiinnostuneita.

Se Norrlanti oli liitetty ruotsin kruunulle jo ennen 1600-lukua, tosin osia siitä kuului vielä Norjalle. 1600 luvulla sitä alettiin kylläkin tosissan pakkoruotsalaisittamaan, mm. suomenkieli kiellettiin, ja suomalaisia poltettiin tilkuksiinsa periruotsalaisittain (saagoissa lisää aiheesta). Aiheeseen liittyy myös Kristiinan ajan uskonkiistat vatikaaniin, protestanttien ja ties kenen välillä. Nykysuomen alueella ei-toivotut julistettiin noidaksi tai muuten vain vääräuskoisiksi ja teilattiin.

Voi olla että 30-vuotiseen sotaan värvättiin etupäässä eteläsuomesta, ja aika harvassa pohjanmaan asutus kyllä silloin olikin toistuvien tilusten polttojen ja sodistakin johtuvan nälänhädän takia. Toki tulevina vuosina väki tulisi harvenemaan entisestään. Mutta veroja kyllä kerättiin jos eivät vain verotettavat kehdanneet vältellä maksuja kuolemalla venäläisten ryöstöretkissä.

Nuijasota liittyy enää hatarasti otsikon aiheeseen. Siinä on ilmiselvästi piirteitä pyrkimyksestä vapautua kruunun veroista, olihan kruunu luvannut sodan päätteeksi kaikenlaista, läänityksiä, hallintaoikeuksia ja vanhoja alueiden perintöoikeuksien tunnustamista, pettäen lähes kaikki lupaukset, lisäten sen sijaan vain väenottoja ja verotusta. Ruotsin sisäisen valtakahnauksen aikana sitten noustiin kapinaan kovalla uholla mutta mistään järjestelmällisestä tai yhtenäisestä ryhmästä ei voi oikein puhua.


Kaikenkaikkiaan siis mielestäni nykysuomen alueella tapahtuneen historian verisimmät ja ikävimmät kekkerit.

Ehkä juuri siksi asia vaietaan aina hiljaiseksi, tai paisutellaan suunnattomiin jumalallisiin mittoihin.

Mutta mielestäni juuri siksi aihe kaipaisi lisää tutkimista ja etenkin raakoja faktoja lähdeviitteillä. Edes ohimenevä maininta aiheesta peruskoulussa olisi myös suotavaa.

Itse ostaisin heti kirjan joka kokoaisi aiheen kaikki faktat lähteineen yksiin, mielellään paksuihin kansiin, mutta en sitten tiedä olisinko ainoa aiheesta kiinnostunut.

Siksi kiitos aloittamastasi ketjusta, ehkä muutkin uskaltautuvat lisäämään aiheeseen omia yksityiskohtiaan tai mielipiteitään, aloitit niin vahvalla faktaryöpytksellä etten itsekään uskaltanut vain parilla rivillä vastata.

Loppuun vielä kysymys, mitä nuo punaiset viivat tuossa ensimmäisessä kartassa kuvastavat?
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Antero

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
03.02.2019 20:14 #42856 : Antero
Antero vastasi aiheeseen: Kveenit
Hyvä kirjoitus ja kommentti. Punaiset viivat kartalla on alue, jossa kveenejä asui vielä 1740 aikoihin ja heihin lukeutui Tornionjoen meänkieltä puhuvat kuin Norjassa jäämeren rannoilla asuvat kveeninkieltä puhuvat. Vuosisatojen aikana kummankin kieliraja on supistunut ja väestöä sulautunut ruotsalaisiin ja norjalaisiin "uudisasukkaisiin". Pohjalaiset ja satakuntalaiset jotka on myös kveenejä, heidän sulautuminen "suomalaisiin" alkoi 1300 luvulla Satakunnasta. Rannikko-Pohjanmaalla vedenjättömaalle ja jokisuille asettuivat ruotsalaiset uudisasukkaat ja sisemmäs Suupohjaan ja Järvi-Suomeen tuli savolaisasutusta hämäläisten uudisasukkaiden asettuessa Laihian ja Ylistaron väliselle alueelle. Ilmola eli Ilmajoki oli vuorossa 1500 luvun loppupuolella. Pitäjä oli laaja (ns. Suurkyrö) ulottuen Keski-Pohjanmaalta aina Nokialle saakka. Kaarleporin kartta 1600 luvulta kuvaa tätä laajaa aluetta jossa katkoviivalla on merkitty raja kartalle, mutta ei maastoon.

Kivikauden aikainen huomio on "pohjalainen" taltta, sellainen on löydetty Mouhijärveltä kuin kaukana pohjoisessa Puolangalla. Väestö Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa on DNA:n mukaan yhtenäistä Iivareita ja Niilonpojat ovat tulleet vasta 1500 luvulla. Nämä tulokkaat kuten mm. Ilkka, ovat olleet kruunun tiloja ja hoitaneet mm. nimismiehen ja voudin virkaa. Muut oli verotettavia tiloja. Mielestäni nimismies on alunperin Pirkanmiehiä...

Levittäytyminen ei ole tapahtunut sotimalla, vaan "reisimettähän" menemällä, jossa esim. savolainen vävy on mennyt naimisiin kantatalon tyttären kanssa asettuen isännäksi sinne.

Pohjois-Pohjanmaalla kveenit ja Vienan karjalaiset ottivat aikansa yhteen mm. Rappasodassa hävittäen itsensä. Juonet ruotsalaiset koukkasi idästä kehottaen savolaisia muuttamaan toisensa hävittäneiden alueille. Alun alkaen myös saamelaiset olivat kveenejä ja DNA:lta Iivareita. Nykyisin miehistä enemmistö heistäkin on Niilonpoikia.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.136 sekuntia