Kuolema Kainuussa (lyhyt tarina)

Lisää
05.07.2019 14:29 - 08.07.2019 18:33 #43607 : juppe
juppe loi aiheen: Kuolema Kainuussa (lyhyt tarina)
Sammalessa oli ihmisen jalan muotoinen painauma ja sen edessä toinen. Siitä oli joku kulkenut.

Ilmari piti vasemmalla kädellä jousta ja oikealla nuolta valmiina sen jänteellä, sillä tämä saalis oli vaarallinen. Hän katsoi kulkiessaan vuoroin eteen ja vuoroin sivulle siltä varalta, että se olisi järjestänyt väijytyksen, ja vieressä Unto toimi samoin vahtien toista sivustaa.

Kainuun metsissä oli alkanut kadota väkeä jo vuosia aikaisemmin, mutta sen oli arveltu johtuvan siitä, ettei siellä asunut juuri ketään ja siksi siellä kävi metsällä niin pohjalaisia Svean miehiä kuin savolaisia Novgorodin miehiä. Heimojen välillä oli ollut sotia ja se varmaankin oli aiheuttanut veritekoja kun kukaan muu ei ollut näkemässä. Siksipä myös naapurukset Ilmari ja Unto olivat rohjenneet lähteä sinne turkiksia hakemaan Unton appiukon Väinön kanssa, sillä he kaikki olivat sodan karaisemia miehiä ja osasivat säilyttää asialliset välit vanhoihin vihollisiin.

Kuitenkin, kun oltiin päästy paikan päälle ja hajaannuttu perehtymään seutuun, Väinö ei ollutkaan palannut takaisin leiripaikalle yöhön mennessä ja aamulla hän oli löytynyt kaadettuna. Joku oli ampunut nuolen selkään ja laskenut veret ulos viiltämällä kaulan auki.

Heillä oli vastassaan metsämies, eikä suinkaan pieni sotajoukko, ja häntä he olivat nyt seuraamassa Väinön ruumiilta lähteneitä jälkiä pitkin.

Mäntymetsässä ei juuri ollut matalaa lehtipuuta näkyvyyttä haittaamassa, joten miehet uskalsivat pitää kohtalaista vauhtia. Jos metsämies oli kiertänyt sivulle, se hankaloitti tähtäämistä, ja jos hän oli jäänyt väijyksiin eteen, niin hänet ehtisi luultavasti nähdä kun hän olisi vasta tähtäämässä, ja jos ei ehtinyt, niin ainakin toinen ehtisi ampua takaisin.

Sekä Väinön ruumiille vieneistä, että niiltä lähteneistä jäljistä näkyi, että vastassa oli vain yksi mies, ja hän oli ilmeisen varovainen, koska oli ehtinyt saalistaa muita metsämiehiä jo vuosia, joten Ilmari ja Unto saattoivat hieman tinkiä omasta varovaisuudestaan.

Unto oli vannonut, että murhaajakin kuolee, mutta osasi sentään pitää tunteensa kurissa.

Oli vielä aamupäivä, koska he olivat lähteneet etsimään Väinöä heti aamun sarastaessa, jotta hän olisi varmasti löytynyt päivän aikana tuntemattomalta seudulta, eikä syksy ollut vielä niin pitkällä, että päivät olisivat olleet lyhyitä, mutta ajan kuluminen alkoi huolestuttaa, sillä metsämies piti saada kiinni ennen yötä, jolloin hänen edukseen kääntyisi se seikka, että hän tunsi seudun kunnolla, koska se oli hänen metsästysmaataan, mutta Ilmari ja Unto eivät tunteneet. Hän tiesi suojaisat yöpymispaikat ja osasi lähestyä niitä huomaamatta.

Jäljet veivät kohti korkeaa kalliota, jonka miehet olivat ohittaneet etsiessään Väinöä, ja Unto sai siitä syyn arvella, että metsämies oli mennyt sinne tähystämään tapettuaan Väinön ja oli nyt päässyt heidän taakseen. Näinhän hän oli Väinönkin tappanut, sillä metsästäjä unohtaa helposti selustan vartioimisen etsiessään jälkiä ja Väinö oli ollut etsimässä turkisriistan jälkiä, jotta tiedettäisiin, että kannattiko maja rakentaa tänne.

Asiasta sopi vain puhua matalalla äänellä, sillä jos metsämies tuli perässä ja alkaisi aavistella suunnitelmansa paljastunen, niin hän olisi voinut katsoa tarpeelliseksi yrittää ampua toisen heistä huolimatta siitä, ettei osuminen ollut varmaa, joten matka jatkui kohti kalliota aivan kuin kumpikaan ei olisi epäillyt mitään.

Kallion juurella jäljet kuitenkin kääntyivät suoraan kohti sitä reittiä, jota Ilmari ja Unto olivat tulleet, joten metsämies oli varmaankin nukkunut kallion kupeessa yön yli luottaen siihen, ettei hänen jälkiään seurattaisi pimeässä. Ilmari ja Unto olivat tulleet ennen kuin hän oli ehtinyt lähteä taas liikkeelle ja nyt hän oli melko varmasti heidän jäljillään.

Tässä vaiheessa Ilmari ja Unto päättivät panna juoksuksi, koska edessä ei luultavasti ollut vaaroja ja juoksevaan mieheen oli vaikeampi osua. Jos he pitäisivät kiirettä, he ehtisivät hakea Väinön ruumiin ja siirtyä kauas ennen pimeän tuloa.

Väinön kuolinpaikalla tuli kuitenkin eteen ongelma, sillä ruumis oli kadonnut. Uloslasketun veren takia paikasta saattoi olla varma, mutta niin saattoi olla siitäkin, ettei Väinö ollut kadonnut itse.

Ilmari muisteli hengästyneenä ääneen, ettei kenenkään kadonneen metsämiehen ruumista ollut löytynyt, mutta samassa Unto sai nuolen rintaansa.

Metsämies olikin käyttänyt syöttiä.

Ilmari pakeni läheisen kivenjärkäleen taakse voidakseen ampua sen suojista takaisin, mutta astuikin siellä matalaan ansakuoppaan, jonka reunoille pannut teroitetut kepin pätkät tarttuivat kiinni hänen lahkeisiinsa ja antoivat metsämiehelle aikaa kiertää kivi ja ampua hänetkin.

bit.ly/2XtC89M

Paras kirja suomalaisuudesta, mitä koskaan on kirjoitettu: yadi.sk/i/xhQyM3LHUG75QQ
Viimeksi muokattu: 08.07.2019 18:33 : juppe.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
05.07.2019 14:39 #43608 : juppe
juppe vastasi aiheeseen: Kuolema Kainuussa (lyhyt tarina)
Tollanen jöötti novellista tulee kun on kolmisen vuotta kirjottanu mahollisimman tiivistä tekstiä.

Paras kirja suomalaisuudesta, mitä koskaan on kirjoitettu: yadi.sk/i/xhQyM3LHUG75QQ

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.230 sekuntia