vaiettu kansiNyt se on sitten täällä !
Kirja johon on nähty paljon vaivaa, ja jonka sisällönluomiseen kulutin vuositolkulla lähes kaiken henkisen energiani, on sitten nähnyt päivänvalonsa. Se on yhteenveto maamme muinaishistoriasta, joka alkaa 30 000 vuoden takaa, ja päättyy keskiaikaan. Olen edelleen sitä mieltä, että jos ei aio hankkia muinaishistoriasta kuin yhden ja ainoan kirjan – se on tämä! Nyt sen voi sitten jo ennakkotilata ja viisaat tekee näin, sillä pääsevät ensimmäisinä lukemaan jahka se tuossa ilmestyy . Veikkaisin että maaliskuussa näin tapahtuu. Tilauslomake sivun alapäässä.

Tästä päästä jokainen kirja lähtee tekijän signeerauksen kera.
 
Sivuja siinä on 200, kokoluokka on iso ja luettavaa riittää. Runsas kuvitus pitää hereillä. Paperilaatuakin kehtaa kehua. Juhlakoko tarkoittaa että hinta tulee olemaan 30e ja siitä ei neuvotella. Minun täytyy varmaan muutamalla sanalla kuvailla kirjaa ja sen ideaa, sillä pelkkä sisällysluettelo ei aina paljasta olennaisimpia painopisteitä. Kaikkiahan meitä kiinnostaa omat juuremme. Siitä rakennamme identiteettimme. Valitettavasti emme aina ymmärrä sitä, koska se on tehty vaikeaselkoiseksi. Kun otamme wirallisen kirjan käsiimme ja luemme sanoja esiroomalainen rautakausi, läntinen pronssikausi, nuorkeraaminen kulttuuri, fosnan kulttuuri jne jne putoamme kärryiltä samoin tein; eivät nuo sanat meille avaudu. Ne on hienonkuuloisia, mutta ne myös karkoittavat ammattisanastonsa vuoksi. Kyllä nämä asiat voi ilmaista ihan kansantajuisesti, ja kertoa mitä nämä sanat pitävät sisällään, millaisen aikakauden, ja mitä he jättivät jälkeensä. Jos en muuhun itse ole pyrkinyt niin siihen, että lukijalle todellakin avautuisi muinaisuus, eikä jäisi vain etäiseksi sanahelinäksi.

mammutitKuvitus on tuttuun tyyliin tilattu Heikin KuvituspajaltaEnsimmäisessä luvussa pohdimme jääkautta, jääkausiteorian ristiriitaa, jääkausijälkien kyseenalaisuutta ja totean ettei mitään jääkautta ole voinut olla – ainakaan näiden todisteiden perusteella jota meille esitellään. Tätä jääkausikritiikkiä olen hahmottanut ja testannut melkein vuosikymmenen, ennen kuin uskalsin antaa tyhjentävän esityksen. Otin mukaan muutamalla sanalla legendaarisen Keijo Parkkusen esittelyn, se nojaa hänestä tekemääni haastatteluun erääseen aikakausilehteen. Pohdimme myös ihan vakavasti onko lapissa neandherdalin ihmisiä, ja syrjäyttikö nykyihminen ne tullessaan. Ihmettelemme miksi holoseenin lämpökaudella ei asutusta ollut, ja päädymme ensimmäiseen korkeakulttuuriin eli jätinkirkkojen aikakauteen. Nehän ovat olleet osa megaliittiajan henge-kulttuuria, ja sen vanhinta kerrostumaa. Myöhemmät Gosekin woodhenget ja Britannian stonehenget ovat ottaneet mallia skotlannin ja pohjanmaan hengeistä.


I Luku;  jääkausi 9,Jääkauden syntymekanismi, Jääkausiteorian synty- ja kuolinsanat, Aiemmat jääkaudet, Jääkauden jäljet ja vastakritiikki, Ongelmalliset siirtolohkareet, Kallioviirujen problematiikka, Hiidenkirnujen ongelmallisuus, Jäättömät alueet, Moreenien ongelmakohdat , Jääkausi vai ikirouta? Mammuttien anatomiaa , Oliko siis mitään jääkautta?, Keijo Parkkunen – toisinajattelija, Parkkusen erikoiset tempaukset, Älykkäiden yksinoikeus?, Kattiluodon hiidenkirnusta kirjaksi,Kommentti kirjasta. II Luku; Ensimmäiset ihmiset,Komsan kulttuuri, Nykyihmisen saapuminen, Maailma vuonna 30 000 eKr., Holoseenikausi , Jätinkirkot.

konnevesiKonneveden jalkakivelläTiedän että kirja tulee olemaan kiistakapula. Olen tunnetusti sellainen oman polkunsa kulkija ja kriittinen lukija varmaan miettiikin, missä määrin esitystapa on tieteellisesti kestävää, tai itse olen uskottava. No minähän en tätä mieti, vaan lyön pöytään asiaa joka kyllä kestää millaisen tarkastelun tahansa. Informatiivisesti olen paksua kermaa ja mielestäni nämä yliopistotyöt vuorostaan ovat maitoa, jota on vedellä laimennettu. Ympäripyöreää, yltiövarovaista jossittelua joka odottaa ikuisesti lisätodisteita. Niiden helmasynti on siinä, että ne kertovat joistakin ruukunsirpaleista ja piikiven palasista, joita löytyy arkeologisilta kaivauksilta, mutta jotka eivät kosketa meitä tavallisia ihmisiä millään tavalla. Meitä kiinnostaa se, mitä näemme omin silmin; linnavuoria, kalliomaalauksia, kuppikiviä ja kivikasoja, joita taas ammattilaiset ovat ilmeisen haluttomia sijoittamaan mihinkään aikakauteen, ja niitä ei yleensä olekaan muuta kuin luetteloitu tutkimisen sijaan. Kulttuuria niiden takana ei ole haluttukaan hahmottaa, ja sellainen paleo-antropologinen näkökulma on ollut alusta saakka kadoksissa. Nyt tähän tulee muutos sillä oma lähtökohtani on nimenomaan ollut, että kaikki näkyvä – joihin metsissä törmää – osattaisiin tästedes sijoittaa omaan aikakauteensa, ja ymmärtää sen oleelliset vivahteet. Nimenomaan ymmärtää – ei tietää. Sillä ilman ymmärrystä ei voi olla tietoa.

Kolmannessa luvussa tutustumme todellliseen kultakauteen. Etenemme kalliomaalauksista kallioprofiileihin ja siitä profiilikiviin. Muinaismuistojen ihan omaan lajityyppiin, joita ei ole sellaisiksi edes mielletty. Kunhan on epämääräisesti jotakin todettu jääkauden siirtämistä  kivistä. Olen iloinen että itselläni on etuoikeus valottaa tätä aikakautta laajemmalti kuin on totuttu, ja tuoda esiin kokonaisia muinaismuistojen tyyppilajeja, ja näin kunnioittaa alan pioneerien työtä. Itse rakastan tässä kirjassa tätä kappaletta koska kuvitusta piisaa, ja koko luku on visuaalisesti niin kaunis kuin olla ja voi. Samalla vielä kerran kiitokset kaikille niille ihmisille jotka ympäri maan ovat kuvituksessa auttaneet.

III Luku Toteemikivet.Kalliomaalaukset,Töyräskivet,Nokkakivet, Pääkivet. Jalkakivet, Kiikkukivet, Karhukivi, Hattukivet ja muut, Kalakivet ja kiekkokivet

paakiviKun puhutaan pääkivistä, niin varmaan ymmärrätte?Kirja on uniikki ja aina väliin ihmettelen itsekin, olenko jollain lailla poikkeusyksilö kun pystyn tuottamaan sellaista mitä toiset eivät. Ylpeyteen ei kuitenkaan ole syytä. Tämä muinaistelu on lajityyppi, jota eri maissa ilmestyy mittavat määrät, se on ihan oma lajityyppinsä ja kirjamarkkinoille pääsy on tämän vuoksi haastavaa. Kaikenlaiset harrastajat ja amatööritutkijat puskevat populaarikirjaa tärkeiksi katsomistaan aiheista, ja niitä ilmestyy samaan tahtiin kuin meillä dekkareita. Britannia on ihan oma lukunsa, mutta jopa Ruotsissa näille on omat kirjahyllynsä kirjakaupoissa, ja oma lukijakuntansa joka tyrmää liian latteat tai vaihtoehtoisesti yliampuvat teokset, tehden osuvimmista hittejä. Meillä Suomessa tämä lajityyppi on jostakin syystä jäänyt syntymättä. Wirallisen puolen ainoa edustaja on Matti Huurteen teos vuodelta 1979, ja siitä nykyhetkeen laskien amatööriteoksia on ilmestynyt yhden käden sormilla laskien – siis jos en laske itseäni mukaan. Toisinkin voisi olla. Toivon kyllä että voisin itse toimia esimerkkinä muillekin, jotka voisivat tulla kaapista ulos – ei se vaadi kuin kanttia ja sitä sisäistä hengenpaloa josta ne kirjailijat luodaan.

Olemme kirjassa päätyneet länsiranikon kuningashautoihin saakka, ja monenkirjavaa kivistä monumenttia läpikäydään. Samalla tutustumme aihepiiriin joka on entuudestaan tuntematon: saamelaisten muinainen levinneisyys ja sen vahvaleimainen kulttuuri. Kaikki ne kansantarinat peikoista, tontuista ja maahisista ovat muinaisen saamelaiskulttuurin kaikuja, joista on tarinoita pitkin pohjoista pallonpuoliskoa. Tottakai tähän aikakauteen jos mihinkä, kannattaa etsiä myös Kalevalan niukkoja historiallisia juuria. Elämme Suomessa kenties mittavinta korkeakulttuurista aikakautta.

IV Luku;Vasarakirveskulttuuri,Pronssikausi,Käräjäkivet, Sammallahdenmäki,
Kalevalan jäljillä ,Merisaamelaisten kultakausi, Taruston lähteillä

sikosuo pieniSeitakivi se siinäMitä lähemmäs nykypäivää päästään, sen tarkemmaksi kuva menneestä tulee. Läpikäymme useat rannikkokulttuurit, tutustumme muinaiseen kuningaskuntaan, sisämaan ruhtinaskuntaan Tavastiaan ja sen omaan ritarikuntaan pirkkamiehiin, joiden mukana hävitämme lappia. Jokainen kulttuuri muovasi omanlaistaan kivitaidetta: uhrivuoria, lapinraunioita, kuppikiviä, kalmistoja, pystykiviä, ja kaikki ne läpikäydään, pohditaan niiden funktioita ja taustalla piileviä kulttuurisia voimia. Tämä saattaa olla lukijalle se tärkein luku, jossa hän hahmottaa mikä kuuluu mihinkin rannikon tai sisämaan kulttuurimaisemassa.

V luku, Rautakausi, Etelärannikon vendi-kulttuuri,Aurajoenlaakso,Vakkasuomesta Kokemäelle, Olipa kerran kuningaskunta…, Kivilabyrintit ja –spiraalit, Sisämaan uhrivuoret, Pystykivet, Hämäläiset tulevat. Kuppikivet karttoina,  Miekanhiontakivet,Tavastia muodostuu , Pirkka-miehien aika.

Kuten lukija varmaan vaistoaa, olen ottanut sisältöä lähes kaikista aiemmista muinaisuutta käsittelevistä kirjoistani; muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta, Tavastia sekä Geomantia. Tähän on syynsä, sillä tämä on kaikenkattava kokoelmateos, mutta ihan uusiksi en sentään kauppaa vanhaa uudessa paketissa. Totean edelleen, että kirjan sisällöstä 60% on ihan uutta, sillä en vaan viitsinyt tehdä mitään jatkuvakestoista kronikkaa – kirja per vuosi – vaikka se ehkä olisikin oman uran kannalta ollut viisaampaa. Näin kuitenkin velvollisuudekseni panna kaikki samoihin kansiin, jotta lukijalle tulisi kaikki kerralla selviöksi. Sitä en epäile hetkeäkään, etteikö tästä tulisi suosikki. Sen vaistoaa usein jo tekohetkellä, että nyt ollaan tekemässä jotain itseään suurempaa, ja tietää että lukeva yleisö osaa sitä vaivannäköä kyllä arvostaa.

Viimeisin luku – jossa lähestytään keskiaikaa – on kenties mielenkiintoisin. Ravistelen kunnolla vallitsevaa historiantulkintaa ja syytän sitä avoimesti svekomaanisesta hapatuksesta. Enää ei olla vieraskoreita, vaan tuodaan kerralla selväksi, että Birger ei koskaan alistanut hämäläisiä, eivätkä ruotsalaiset olleet täällä vaikka historiankirjat niin väittää. Suomi idän ja lännen välissä on ajatus joka on syntynyt vasta 1900-luvulla, Eerikinkronikka pelkkää sepitelmää ja mitään Pähkinäsaaren rajaa ei ikinä ollutkaan. Kyseenalaistan siis vallitsevan tulkinnan perusteitaan myöten. Enkä tyydy kritisoimaan, vaan kerron miten se ruotsalaistuminen oikeasti tapahtui, ja tässä vetoan ruotsalaisiin tutkijoihin, joiden mielestä ristiretket suomeen ovat huuhaata, joita sävellettiin 1500-luvun ristiretkeläisromantiikan aikana, mutta niillä ei ole mitään historiallista pohjaa. Tämä luku lienee se, josta oppineet käyvät vastaiskuun jos ovat käydäkseen. Luultavasti jalomuotoiseen persoonaani, kuten aiemminkin, sillä faktapuolessa olen aina ollut lyömätön.
Kiitän myös Sinikivi-palstan aktiiveja joiden kanssa on ollut ilo keskustella aiheesta ja kehittää sitä. Olen myös härskisti varastanut parhaat ajatukset, sillä ne olivat liian tärkeitä jäädäkseen vain jonkun keskustelupalstan sanamassaan. Niiden kuuluu levitä kirjastolaitoksen ja kirjakauppojen myötä jokaiseen kotiin ja kamariin.

VI Luku; Ristiretket,Svekomaaninen aatevirtaus, Toisen ristiretken kyseenalaisuus, Novgorodin kronikka,
Birgerin ristiretki,Kivikirkot, Riimukivet, Loppusanat.  

Jos tämä kaikki hivelee edes vähän ja olet valmis pulittamaan siitä 30 euroa niin sitten vaan tilaamaan. Mitään kymmenen päivän toimitusaikoja ei harrastella vaan jos onni paistaa, kirja kolisee jo seuraavana arkiaamuna. Tässä on teos joka pistää vielä maan mullin malllin. Tämä saattaa olla myös kirjailijaurani loppuhuipennus – Grande Finale, mutta mistä sitä koskaan tietää? Se jos saan innostettua ja inspiroitua teitä muitakin, olen elämäntyöni saanut onnelliseen päätökseen.

{rsform 18}
Kiitos, tilaan Vaiettu muinaisuus -kirjan kätevästi suoraan tällä lomakkeella hintaan 30 euroa. Hinta sisältää postituskulut. Tähdellä (*) merkityt kohdat ovat pakollisia.
Powered by BreezingForms