Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät, mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan.
Ps: 75:4

Hermeetikossa pyörivä artikkelisarja ”Kosminen katastrofi” käsittelee pääosin sähköisen universumin ideaa, sekä sen aiheuttamaa kosmista katastrofia, joka tapahtui n. 14 000 – 12 000 vuotta sitten. Plasmavirtaus navoille ei suinkaan päättynyt katastrofiin, vaan päinvastoin vahvistui. Näkyviin tuli myyttinen Axis Mundi; maailmanpylväs, maailmanpuu tai millä nimellä eri kulttuurit sitä ovatkaan kuvanneet, on ilmeisesti ollut hyvinkin todellinen. Sitä on kuvattu myös useissa kivikautisissa kalliomaalauksissa aikalaisten taholta.

Myytit ovat ilahduttavan samanlaisia ympäri pallomme. Alussa oli pimeys, kaaos, tulvat ja viimein tuli valkeus ja istutettiin se maailmanpuukin. Eikä tämä jää myytteihin. Kivikautisissa kalliomaalauksissa ympäri pohjoiskalotin kuvataan identtisiä aiheita. Paitsi että tikku-ukot veneissä on maailmanlaajuinen aihe, myös ihmisfiguurit ovat toinen toistensa kopioita; nuo länkisääriset kädet jäykästi sivuilla olevat tikku-ukot. Näitä kuvia on tehty niin Amerikan, Aasian kuin Euroopankin – ja jopa Afrikan – mantereilla samanaikaisesti, minkä pitäisi olla mahdotonta koska tietojemme mukaan kivikausi ei ollut turhan globaalia ja vielä vähemmän oli yhtä maailmanuskontoa. Korostan siis että hämmästyttävää on näiden tikku-ukkojen asentojen samankaltaisuus. Ainoa järkeenkäypä selitys ilmiölle on, että kaikki nuo oman aikansa taiteilijat kuvaavat samaa näkemäänsä luonnonilmiötä. Maailmanpuuta. Molemmilla navoilla virtaavaa plasmasuihkua eli ns. birkelandin virtausta. Tämä virtaus tietenkin virtaa tänä päivänä vaikka onkin ihmissilmälle näkymätöntä, koska elektronien virtaus ei ole enää niin tiheä, että sitä voisi nähdä kuin optisin laittein. Toista oli ennen.

Kyökkifysiikkaa

Birkelandin virtaus ollessaan näkyvä, näkyy köysimäisenä valonsäteenä. Birkelandin virtauksen on selittetty olevan näkymätön voimansiirtolinja kahden sähkömagneettisen kentän välillä, kuten nyt vaikkapa Maapallon ja Auringon tai vaikka Maapallon ja Nibirun jos tähän mennään. Se voi muuttua näkyväksi kahdellakin tavalla. Jo pelkästään silläkin, että se kerää pölyä, siinä se on todellinen pölynimuri. Se mikä on näkyvää on tietenkin plasmaa, jonka läpi virtaus valuu – plasma itsessäänkin voi tällöin tulla näkyväksi. Tämä taas riippuu sen elektronisen virtauksen voimakkuudesta joka plasman läpäisee. Se mikä tunnetaan laadultaan `pimeänä virtauksena´ missä  elektroninen virtaus on hyvin matala, silloin plasma ei hehku ja pysyy näkymättömänä. Sellaisen mittaamiseen tarvitaan hyvin herkkiä instrumentteja.  Aurinkokunnan planeettojen tämän hetkiset magnetosfäärit ovat esimerkkejä plasman virtaamisessa ns.  pimeässä virtauksessa. Tullakseen näkyväksi,  merkittävää on elektronisen virtauksen voimakkuus. Silloin koko plasma alkaa hehkua ja sen kirkkaus on luonnollisesti riiippuvainen virtauksen voimakkuudesta. Jos virtaus on korkea, plasma muuttuu valokaareksi jonka aikana se säteilee koko spektrin taajuudelta,  ja silloin myös tällä virtauksella on taipumus muodostaa  säikeitä. Birkelandin virtaus on syntynyt ihmissilmälle näkyväksi.

KalliomaalausKalliomaalaus Suomesta ja sen fysikaalinen selitys.

Ilmakehä kuumenee…kuumenee

Jääkauden sanotaan loppuneen lämpökauteen jolloin ilmasto maailmanlaajuisesti alkoi lämmetä ja tosi vauhdilla – jopa 20 astetta vain muutamassa vuosikymmenessä. Syntyi holoseeni, jossa silloinen lämpötila oli keskiarvoltaan jopa 6 astetta korkeammalla kuin nykyisin. Näin massiivinen lämpöaalto ei voi selittyä millään muulla kuin koko ilmakehän äkillisellä kuumenemisella. Eikä se herttinen mikään ihme voi olla jos maapallon pohjoisnavalla sojottaa tulikuuma plasmapylväs, jonka tihenevä virtaus levittää sen magneettikenttää pidemmälle ja pidemmälle riippuen virtauksen voimakkuudesta. Oli tämän virtauksen toinen pää sitten missä tahansa, alkuun se synnytti kosmisen katastrofin – itse asiassa pysäytti hetkellisesti maapallon pyörimisliikkeenkin – mutta loppuvaiheessa ihmiskunnalla tuntui olevan mukavaa kun oli lämmintä; eläinfauna ja kasvit kukoistivat. Vasta kun vihdoin viimein plasmavirtaus alkoi tyrehtyä, ihmiskunta raapusteli sen kuvia kallioihin kuin anoakseen sitä takaisin, tai sen muoto haluttiin muuten vain säilyttää jälkipolville. Ensin sitä kuvattiin tikku-ukkona, mutta ajan saatossa sitä kuvattiin enemmän ja enemmän kosmisena puuna, ja variaatioita tästä ideasta oli vielä renessanssin taiteessakin – kuin ikuisena myyttisenä perimätietona. uskonto oli syntynyt.

Plasmapylvään raajat

astuvansalmiBirkelandin virtaus (renkaat magneettikenttiä) ja Astuvansalmen Artemis. Se mikä on väärintulkittu naisen rinnoiksi, onkin rengasmainen magneettikenttä, kuten raajat muutenkin. Jousi artemiksen kädessä kuvastaa revontulivyöhykkeen tappavia sähkötornadoita, jotka ovat poranneet mm. hiidenkirnut kallioperään.Silloin kun virtaus oli voimakkaimmillaan, heti pleistoseenikauden loppupuolella, plasmapylväs aiheutti pahaa tuhoa. Näitä olemme tarkastelleet artikkelissamme enemmänkin, mutta yksi kannattaa mainita, ja se on napapylvään ympärillä olevan magneettikentän tappavuus. Osa plasmasta purkautui sähköpylväinä magneettikentästä. Sen voi ajatella niinkin, että jos nykyisin tapahtuisi sama, ei olisi hyvä olla ja asustella revontulivyöhykkeen alapuolella. Revontulet muodostaisivat renkaan pohjoiskalotin ympärille josta valuisi tulikuumia plasmasta koostuvia pylväitä, jotka sulattavat kaiken allaan olevan. Ei millään voi olla sattumaa että monet maapallon hiidenkirnuista esimerkiksi menevät rengasmaisena muodostelmana pohjoiskalottia ympäri. Revontulivyöhyke on ne polttanut kallioperään eräänlaisina sähköisinä tornadoina. Samalla tavalla voisi ajatella että itse pohjoisnavalla seisonut plasmapylväs olisi porannut reiän maapallon ytimeen – reikä pohjoisnavalla on sekin myytti joka on elänyt sitkeästi.

Verta nenästä – kuinkas muuten

Tietoisena siitä kuinka moni on pannut maineensa likoon tulkitessaan kalliomaalauksia shamanismin kautta, jungilaisen arkkityyppisen säestyksellä, tämä selitysmalli ei varmaankaan miellytä. Ei ole tarkoitus nolata ketään tai osoittaa mitään vääräksi. Mentaalipuolen jutut mahtuvat aivan notkeasti tämänkin näkemyksen sisään, sillä harvoin ihmisellä – edes kivikautisella – on ollut yksiulotteisen ohut selitysmalli mihinkään. Pidän kuitenkin kiinni siitä, että paleotaide ei harrastanut metafysiikkaa vaan jäljenteli todellisuutta, esim eläinaiheisilla kuvilla yms. Näin ollen tikku-ukotkin ovat kuva ympäröivästä maailmasta. On mielenkiintoista että paleotaiteessa ei kuitenkaan koskaan kuvata tähtitaivasta ja siihen on luonteva selitys. Kun plasmapylväs syntyi, se toi tullessaan kosmista pölyä joka peitti koko taivaankannen. Tämä pimeys on monissa myyteissä, ja skandinaaviset tarut – myös Kalevala – puhuvat paljon maailmanpuun oksista jotka peittivät auringon näkyvistä. Eikä se ihme olekaan jos ajattelee että maapallon pohjoiskalottia peitti pölyrengas. Pölykiekko on saattanut aiheuttaa pienimuotoisen jääkauden mutta jääkaudella ei vastaavasti ole mitään tekoa suomenkaan maaperän geologisten muodostelmien kanssa. Ne ovat syntyisin katastrofista joka syntyi kahden plasmakentän kohdatessa.
Piilota kommentointilomake