Kirjanjulkistamistilaisuus Turun Kirjamessuilla 30.9.-2.10.2011

Suomalaisten tuho -kirjan kansikuvaTämä kirja tulee aiheuttamaan vielä melkoisen polemiikin.


Jukkiksen kirjanjulkistamistilaisuus tapahtuu Turun kirjamessuilla 30.9 – 2.10 välisenä aikana. Tervetuloa Salakirjat –kojun ympärille kaikki kiinnostuneet. Sanomattakin on selvää, että kirjailijalla itsellään on messujen mitalla aikaa turista vaikka kenen kanssa, ja siinä sivussa signeerata myös kirjojaan. Tai ottaa turpaansa. Kirjan myyntiä hermeetikon sivujen kautta pitää vissiin odottaa messujen jälkeiseen arkiaamuun. Tai toivotaan ainakin että kaikki menee just näin, mistä sen tietää vaikka kirjat juuttuisivat jonnekin postin varastoon kriittisiksi päiviksi. Herra Murphya ja hänen lakiaan ei kannata aliarvioida.

Huonot uutset ensin

Jos mennään perinteisellä huonot uutiset ensin periaatteella, niin pääosin Hermeetikon kestotilaajat ovat nähneet sisällön etukäteen pitkänä jatkiksena hermeetikkojen 12-14 numeroissa. Tietty se teksti mikä lehdessä oli, oli myös tönkköä, eräänlaista raakatekstiä, jotka kirjaa varten on muokattu perusteellisesti ja tehty luettavampaan muotoon. Jotain on poistettu, jotain lisätty ja muutettu vähän sieltä täältä. Toki aina jotain pientä uuttakin on. Pettymys se varmasti on siinä mielessä Hermiksen lukijakunnalle, että perinteinen temppuni puuttuu tällä kertaa  – yllätyksellisyys. 

Kirjailijana olen kouliintunut kampaamaan asioita joista kukaan ei ole koskaan tai missään kuullutkaan, ja lopputulos on ollut aina hämmennys, epäusko ja jonkinlainen en-tiedä-mitä-tästä-pitäisi-ajatella –asenne. Tavaramerkkini niin sanotusti. Ne taas jotka eivät ole lehtemme lukijakuntaa, joutuvat juuri tuohon mielentilaan, sen voin luvata. Älkääkä vaan syyttäkö nyt rahastuksesta että tässä on kierrätetty sama juttu usean formaatin kautta. Tässä iässä pää alkaa olla jo niin tyhjä, että ei ole enää varaa valikoida juttujaan että tuo lehteen ja tuo pusketaan kirjaksi. Idealamppu on jo pitkään pätkinyt, joten pakkokin juttunsa on kierrättää.


Pirunpellot ja hiidenkirnut

Yksinkertaistettuna kirja toteaa että mitään jääkautta ei ole ollutkaan. tai jos onkin, se on tyystin yhdentekevää sen voiman edessä joka Suomen maaperän on muokannut perusteellisesti. Takakannen teksti valottanee kaiken:

”Jokainen meistä näkee ympärilleen vilkaisemalla jälkiä muinaisesta katastrofista, joka on pilkkonut kallioita, lennättänyt talon kokoisia kiviä ja repinyt maaston riekaleiksi muodostaen harjuja, hiidenkirnuja, pirunpeltoja ja lukemattomia muita jälkiä. Tähän saakka nämä on selitetty jääkaudella, mutta nykytiedon valossa jääkausiteoria on ollut lähinnä harhapoluille johtanut tulkintavirhe. 2010-luvulle päivitetyn tiedon mukaan tutkijat ovat kautta maailman löytäneet merkittäviä todisteita jättimäisestä katastrofista, joka tuhosi maapallon viimeksi vain noin 12 000 vuotta sitten. Kaiken lisäksi tämä kataklysmi näyttäisi kohtaavan planeettaamme säännöllisin väliajoin, ei jäällä vaan tulella”.

Eiköhän tämä takakannen teksti valaise asiaa…?

Jukkis pohjilla -kuvaJukkis Jalasjärven Pirunpesän pohjalla. Pitäisi olla itsestäänselvää, että tämänkokoista hiidenkirnua ei kyllä mikään virtaava vesi ole uurtanut.

Kivikauden kalliomaalaajat todistajina

Vaan mikä tämän katastrofin sitten olisi aiheuttanut? Tässä kirjassa lähdetään liikkeelle plasmapurkauksesta pohjoisnavalla, joten luetaan lisää takakannen tekstiä:

”Plasmafyysikot ja muut asiantuntijat puhuvatkin sähköisistä purkauksista ja näyttävät toteen voimat, jotka pystyvät tuhoamaan ihmiskunnan yhdessä silmänräpäyksessä. Myös ihmiskunnan perimätiedot ja tarinat puhuvat valtavan tuhon puolesta. Plasmafyysikko Anthony Peratt on löytänyt plasmavirtauksen kuvauksia muinaisista kalliomaalauksista. Olivatko varhaiset ihmiset todistamassa näitä tapahtumia? Voidaanko kalliomaalaukset tulkita fysikaalisia tapahtumia vasten ja täten hylätä perinteiset shamanistiset selitysmallit?”
Luulen itse että kirjan mielenkiintoisin osio onkin kun vertailemme kuvia laboratoriossa tehdystä plasmavirtauksesta Laukaan Saraakallion kalliomaalauksiin.


Parkkunen rulettaa

Pitää ehdottomasti mainita, että kirja kokonaisuudessaan on omistettu turkulaiselle maallikkoajattelija Keijo Parkkuselle, joka kyseenalaisti jääkauden jo 40 vuotta sitten. Parkkunen onkin puhunut esimerkiksi hiidenkirnujen syntymisen jonkinlaisten `sähköisten tornadojen´ vaikutuksesta. Tälle ajatukselle sen ajan ammattigeologit suhtautuivat raivokkaasti, ja Parkkunen on varmaan saanut kokea monenkokoista ja –näköistä pilkkaa eläissään. Kukapa tavallinen jantunen ei tuollaiselle pudistelisi päätään?

Ongelma vaan, että tätä nykyä rapakon takana plasmafyysikot ovat päätyneet samanlaisiin johtopäätöksiin, itse asiassa monet fyysikot ja geologit epäilevät että Marsin, Kuun ja Maapallonkin suuret kraaterit ovat syntyisin näistä sähköisistä purkauksista. Tämä olikin itselleni eräs merkittävä motiivi kirjoittaa tämä kirja. Minulle on tärkeää kertoa – kirjan välityksellä – että kaikki nämä vuosikymmenet Parkkunen oli kuin olikin oikeassa, vaikka syntyikin ns. väärään aikakauteen. Mitään ei voi niin kunnioittaa kuin miestä joka uskoo omaan visioonsa jotka on syntyneet omaehtoisen dokumentoinnin pohjalta, olkoonkin että ne ovat ristiriidassa koko maailman kanssa. Hatunnosto.

Uskon että se tulee olemaan eräs elämäni merkkipaalu kun saan antaa hänelle kirjan kouraan; olit sittenkin oikeassa! Tarinasta voi oppia, että jokaisen on osattava seurata oman elämänsä johtotähteä.


PirunpesäKeijo Parkkunen hermeetikkojen kanssa Jalasjärven Pirunpesällä. ja meillä kaikilla oli niin muukaavaa….

Tuli vähän irroteltua…

Okei, tämän olisi voinut hoitaa iisisti tyytyen vain jääkauden kritisoimiseen vedoten arvovaltaisiin lähteisiin kuten Scienceen, Natureen ym ja säilyttää arvokkuutensa. Sitten aattelin että ei hemmetti…elämä on vaan liian lyhyt että edes viittis olla revittelemättä kunnolla. Vetäisin esiin muhkean teorian jonka mukaan plasmapurkauksen toisessa päässä oli aurinkokuntaan saapunut ruskea kääpiö, majesteetillinen Nemesis joka on vastuussa kaikesta epätavallisesta; pohjoisnavan ilmaston muuttumisesta trooppiseksi, gravitaation äkillisestä muuttumisesta, Maapalllon pyörimisliikkeen pysähtymisestä ja evoluution sopeumasta punaiseen valoon. Tai oikeastaan siitä, että Nemesis todellisuudessa ohjailee koko evoluutiota ja taitaa olla vastuussa jopa elämän syntymisestäkin maapallolle. Jotenkin tämäkin tuntui liian lattealta.

Muistin noiden ufo-tyyppien jutut siitä kuinka ihmisten alkukoti on jostain pledjadien takaa. Tätä on tulkittu niin, että uffo-miehet on tulleet istuttamaan ihmisen tälle planeetalle, mutta aattelin että mikä ettei… vedetääs vähän paremmaksi. Koko Maapallo – siis koko planeetta – on kotoisin Seulasten tuolta puolen ja on matkannut halki sysimustan avaruuden Nemesiksen kainalossa, kunnes tämä keltainen aurinko meidät kaappasi ruskean kääpiön otteesta.

Sen takia Maapallon evoluutio onkin sopeutunut elämään punaisessa eikä keltaisessa valossa. Kaikkein pahinta, että niin hörhöksi kun jutut meneekin, on kaikkiin tieteelliset evidenssit. Tosin sanotaan nyt heti kärkeen, että tämähän on siis teoria. Eikä mitään teoriaa voi liian pitkälle vietynä todistaa tai kumota. Ehkä tähän joku myötämielisesti sanoo, että voihan se olla noin tapahtunut miljoonia vuosia sitten, kuka sen tietää. Mitä tällä on miljoonien vuosien kanssa tekoa? jos juttu menee noin, se tapahtui vain 12 000 vuotta sitten. Tiedä sitten onko eduksi että vetelee näitä juttujaan liian rajulla kädellä, mutta onpahan annettu elämystä ainakin koko rahalla. Tässä on kyse yksinomaan siitä, miten pitkälle itsekukin uskaltaa näitä juttuja kelata, ennen kuin alkaa kunnolla huimaan.


Tää on tapaus

Suomalainen masentunut ja fakkiutunut ilmapiiri vaan kaipaa piristysruiskeita. Se kaipaa sellaista tietoa josta se voi laajentaa omaa tietämystään ja maailmankuvaansa. Sen takia näitä juttuja poiminkin. Kirjailijana tunnustan olevani toisinajattelija. On olemassa poliittisia toisinajatteljoita ja filosofisesti orientoituneita toisinajattelijoita, mutta itse olen kirjailijaminäni kautta tieteellinen toisinajattelija. En suinkaan tiedettä itseään vastaan, vaikka sen marginaaleja koluankin kuin todistaakseni että valtavirran näkemykset on aina huonoja, vaan tätä kotikutoista bulkki-tiedettä vastaan. ”Virallista tiedettä” kuten nämä tusinamaisterit sanovat sormi pystyssä. Ei voi olla mitään virallista tiedettä, sellainen kuuluu sosialistiseen yhteiskuntamalliin. Kekkoslovakiaan.

Tiede on rajoja rikkovaa, kokeilevaa, hupsuttelevaakin ja pyrkii ymmärtämään maailmaa niin syvältä kuin suinkin. Parhaimmillaankin tieteessä voi olla vain konsensus, eli että valtaosa tieteilijöistä on jostain suhtkoht samaa mieltä, mutta sitäkin vain yhteisen projektin ajan. Muuten ollaan kaikesta eri mieltä ja argumentoidaan omiaan. Niin minäkin teen – oikeaa tiedettä. Rikon rajoja minkä kerkeen mutta sen teen teidän muiden takia, en itseni. Sivistääkseni. Näyttääkseni että on olemassa muutakin.

Voin kuitenkin luvata että vaikka kirja tuleekin hautautumaan muiden joukkoon, ja palstatilan saa sijastani Sofi Oksanen – kuten aina – niin tämä kirja tulee muuttamaan jotakin suomalaisessa yhteiskunnassa, ja perusteellisesti.

Jukkis, tomerana kuten aina.
Piilota kommentointilomake