Tapani KoivulaJukkis vastaanottamassa Rajatiedon Yhteistyön stipendiä edellisestä kirjastaan. Mitähän suitsuksia tämä uutukainen tuo?

Suomalaisten tuho 10 000 ekr –kirjan kirjoittaja kertoo


Uudenkarhean Suomalaisten Tuho 10 000 ekr –kirjan ilmestyttyä, on aika kysyä kirjailijalta itseltään missä mennään. Koska kukaan toinenkaan ei kirjailijaa haastattele, hän tekee sen itse. Saapahan ainakin mieluisia kysymyksiä vastattavaksi. Jukkis nimittää itseään kirjansa esipuheessa sekulaariksi kreatonistiksi. Mistä siis on kysymys?

Sekulaari kreatonisti?

Kotimainen kreatonistit vs. ateistit kinaus on säälittävän pateettista luettavaa. En diggaa yhtään kreatonisteja mutta yhtä vähän pidän perusteltuna tätä klassista darwinismia. Jostain syystä suomessa käydään edelleen väittelyä, jossa molempien osapuolten argumentit on tuolta 30-luvulta. Toisaalta, homman nimi on ahdasmielisyys ja jos menee vähänkään tölväämään klassista darwnismia, saa helpolla itsekin hihhulin maineen. Nimitys sekulaari kreatonisti tarkoittaa että allekirjoitan joitakin varsinaisten kreatonistien näkemyksiä darwin-kritiikin kohdalla, mutta en tuodakseni uskontoa sen tilalle.

Huuhaata?

Itse asiassa tämä uutukainen ei ole huuhaata. Se on ihka aito tieteellinen teoria tarvittavine viitteineen ja lähteineen, jotka nojaa alan arvostetuimpiin tiedelehtiin. Teoria on tietenkin vain teoria, ja teorian määrittää todisteiden määrä ja laatu. Eikä mitään tieteellistä teoriaa voi huuhaaksi sanoa, vaikka siinä ei olisikaan sellaista määrää evidenssiä kun on. Vaan nyt tuleekin vitsi, teoria on suomalaiseen tiedemaailmaan istutettuna puhtaasti huuhaata, koska meillä on totuttu vain väljähtyneeseen ja ylivarovaiseen sanomiseen. Tuntuu ironiselta että kaikki nuo Naturen ja Sciencen artikkelit tuntuu täällä päässä huuhailulta. Se kai kielii että on olemassa suomalaista ja ulkomaista tiedettä, ja täällä ei ole  ajattelussa totuttu isoihin kuvioihin.

Teoria jonka tiede hylkäsi aikaa sitten?

Nyt tuleekin mukava juttu. ”Tiedemaailman kumoama” on varsin yleisesti käytetty bulkki-tieteilijöiden käyttämä termi, johon törmää näissä wikipedioissa. Varsinaisestihan tieteessä ei koskaan hylätä mitään. Se kuulostaa siltä kuin olisi jokin totuuskomissio joka päättää mikä on tiedettä ja mikä ei – ja pyrkii tietoisesti kohti yksi totuus kerrallaan – ajattelua. Jonkinlaista ajattelun monopolia. Tälläinen ajattelu kuuluu sosialistiseen järjestelmään, jossa varotaan liian innovatiivista ajattelua koska se voi poikia jotakin uutta ja odottamatonta, joka ei sitten pysykään kontrollissa. Sosialismissa on totuuskomissiot, raadit jotka päättää tieteenkin suunnat, mutta ei vapaassa maassa. Jos meillä on tälläinen ajattelu vallalla, vetäkää siitä omat johtopäätökset. Olen ihan tosissani sanoessani että maamme poliittinen ja akateeminen eliitti koettaa tehdä kaikkensa jotta mitään liian luovaa ei syntyisi. Osaksi tämän mahdollistaa maamme kapea väestöpohja ja akateeminen nepotismi. Sen takia tälläistä kirjaa olisi ollut mahdoton syntyä opinahjojen sisäpuolelta.

Kirjassa kumotaan jääkausi kokonaan?

Jääkausiteoria ei varsinaisesti nojaa alkujaan geologisiin evidensseihin, vaan poliittisiin. On muistettava että 1800-luvun alussa papisto pelotteli kansaa katastrofilla ”lopun ajoilla” ja sen ajan edistykselliset piirit halusivat murtaa tämän. Geologi Charles Lyell vuonna 1830 taktikoi, että jos vedenpaisumuksen saa kumottua, voidaan kaikki muukin Raamatusta kyseenalaistaa. Kehiteltiin tämä jääkausi sitten tilalle, eli tästä tuli tälläinen ateistien ja uskovien välinen kiista, ja määrätietoisesti todisteita istutettiin jääkauden kontekstiin. Voidaan ne tulkita ihan yhtä uskottavasti katastrofinkin puolesta. Nyt ollaan palaamassa taas tulvateorian piiriin. Tälläisten poliittisten skismojen pitää vaan kuolla jaloista pois, jotta asioita voidaan katsoa puolueettomasti. Objektiivinen totuus tuo esiin melko selvästi, että ainakin Veiksel-jääkausi alkaa olla nurkkaan ajettu jääkausi.
Vaan tämä jääkauden kumoaminen on Keijo Parkkusen juttu. Omassani halusin jatkaa siitä, mihin Parkkusen kirja vuorostaan jäi, eli aloin tutkia varsinaisen katastrofin syitä ja seurauksia jättäen jääkauden johdannoksi. En usko että suomeen tulee toista kirjaa ainakaan sukupolveen, joka olisi samalla aaltopituudella. Tämäkin saa varmaan ns. järkyttyneen vastaanoton.


laviallaJukkis on retee tyyppi, mutta ei niin retee, etteikö hän juoksisi joka paikkaan juttelemaan ihmisten kanssa vaikka miten pieniin kissanristiäisiin. Tässä ollaan Lavian markkinoilla.

Kirjan sanoma?

Alkuun piti tehdä maltillinen juttu, mutta sitten aattelin että hää…vedetään kunnolla turboa. Elämä on liian lyhyt varomaan sanojaan ja käyttäytymään arvokkaasti. Koko kirja rakentuu Nemesiksen varaan, ruskean kääpiön joka tulee aurinkokuntaan häiriköimään tietyin ajoin. Tämä on vielä hyväksynnän rajoissa, mutta sitten halusin jatkaa ajatusta Velikovskyn ideaan siitä, että Maapallokin olisi alkujaan ollut tämän Nemesiksen kiertolainen, jonka nykyinen aurinkomme sieppasi. Moniko tätä uskaltaa ajatella? Jos Nemesiksen kertorata on 26 – 33 miljoonaa vuotta, sen täytyy tulla todella kaukaa – tähtien tuolta puolen. Tämä tarkoittaisi että myös Maapallo kokonaisuudessa on alkujaan jostain toisesta tähtijärjestelmästä.

Hä?

Ruskeat kääpiöt säteilevät ultraviolettivaloa. Punaista aallonpituutta. Kasvit eivät sattumalta ole vihreitä, sillä ne ovat sopeutuneet imemään kaiken punaisen valon, jota oma aurinkomme muuten säteilee kaikkein vähiten. Miljoonia ja taas miljoonia vuosia lennelleet hyönteiset eivät oikeastaan muuta näekään kuin UV-valoa. Mehiläinen ei edes näe punaisen värisiä kukkia. Tämä on evoluuttinen sopeuma joka juontaa siitä, kun maapallo kylpi yksinomaan UV-valossa miljoonien vuosien ajan. Ihminen on lajina sen verran nuori, että sillä ei ole kykyä nähdä UV-valoa, mutta punaviher-värisokeus saattaa olla muisto lajimme alkutaipaleelta. Ei siis silmäsairaus vaan evoluution tarjoama muisto.
Unohtakaa siis dänikeäläiset ufo-teoriat kuinka kiiltäväpukuiset ovat tulleet Seulasten takaa. Ajatelkaa mieluummin että koko Maapallo on siirtynyt sieltä asti tänne.

Mitä muuta?

Tästä ei ole pitkää aikaa, vain 12 000 vuotta sitten kun liityimme keltaisen auringon kiertolaiseksi. Loppui punainen valo ja tähtitaivas tuli näkyviin. Kykenimme mittaamaan aikaa – ja keksimään sen - taivaanmekaniikan näkyessä. Tätä varmaan aboriginaalit tarkoittavat esi-isien uniajalla – ajatonta tilaa. Aikaa jolloin kaikki oli punaisessa valossa kunnes valkeus tuli ja sitä rataa.

Plasmapurkaus

Tässä voi tylsää läpikäydä magneettisella pohjoisnavalla tapahtunut plasmapurkaus seurauksineen, jonka Nemesis aiheutti. Sen sijaan voi olla mielenkiintoista huomata, että moisen purkauksen seurauksena teoreettisesti koko Maapallon pyörimisliike on saattanut pysähtyä hetkellisesti kokonaan. Yllättävää kyllä, on olemassa kiistattomia todisteita että pallomme pyörimisaika on muuttunut. Vaan vieläkin erikoisempaa ovat ne todisteet, jonka mukaan itse painovoima on muuttunut. Tämäkin tuntuu tapahtuvan tasaisin välein, jolloin painovoima heikkenee ja nämä dinosaurukset ja pleistoseenin jättieläimet voivat kasvaa pituutta. Nykyisessä painovoimakentässähän sauropodi ei edes pääsisi pystyyn, ja jos se yrittäisi, sen sydänlihas repeäisi jo yrityksestä. Nämä tosin alkaa olla jo niin eksoottista tavaraa, että en ihmettele ettei niistä ole ennen suomessa kuultutkaan. Saati siitä että viimeisen gigantismin kaudella oli myös ihmislajeja joiden pituus huiteli 4-6 metrissä. Ne kuolivat samassa katastrofissa kuin muutkin jättieläimet. Eksoottista, eksoottista.

Millaista vastaanottoa odotat tälle kirjalle?

Sellaista hiljaista. Se vetää niin korkealta ja kovaa suomalaisen lukijakunnan, että siitä tuskin saa mehukkaita nettikeskustelujakaan. En odota että kukaan uskaltaa sitä edes kritisoida, joka on rutiininomainen tapa käsitellä maallikoiden tiedekirjoja, ainakin jos ne poikkeaa konsensuksesta. Tämä on näitä kirjoja joita vain äimistellään suu pyöreänä. Ei oikein tiedetä mitä ajatella näin rajuista jutuista, varsinkin jos ne tosiaan on jostain Naturen artikkeleista poimittuja. Se on kuitenkin myös homman pihvi. Tässä koetetaan oikeasti yleissivistää tätä kansaa, ja sille täytyy tuoda esiin laajempaa perspektiiviä – on itsekunkin oma asia mitä on valmis hyväksymään ja mitä ei – jotta maailmankuva ja tieto laajenee. Vaikka itse tämän sanonkin, pidän itseäni tämän hetken parhaimpana tietokirjailijana, sellaisena joka oikeasti tuo esiin uusia juttuja, eikä hiihtele vanhoja latuja.

Kuitenkin rajatieteilijän maineessa?

Rajatieteen jengi on tällä hetkellä tässä maassa ainoa uusia uria aukova, ennakkokuuloton, toisten juttuja kunnioittava ja hyvähenkinen yhteisö. Ei ole olemassa mitään toista foorumia jossa kannattaisi juttujaan esiintuoda, jos ne vähänkään poikkeaa valtavirralle tarjottavasta luutuneesta ajattelusta. Olkoonkin etten ole varsinaisesti ikinä kirjoittanut puhdasoppista rajatietoa, pikemmin kolunnut koko ajan tieteen marginaaleissa. Tämä juttu nyt vaan on niin, että tässä maassa ei ole toista yhteisöä joka voisi tälläistäkään kirjaa vastaanottaa. On itsestäänselvää että mikään tiedepohjainen yhteisö ei näihin teoksiin koske pitkällä tikullakaan. mutta jos koskisi, vain rytätäkseen, lähinnä arvovaltasyistä. Periaatteesta. Ei tämä ole edes mitään huonosta itsetunnosta kumpuavaa paranoiaa, olen tätä tehnyt pian kymmenen vuotta ja osaan tämän pelin. Varmaan on rajatieteellekin eduksi kun joku kaltaiseni nostaa omalta osaltaan sen statusta.

Miksi kirja kannattaisi lukea?

Turha tähän on vastata. Se löytää itse ne oikeat lukijansa. Kaikki ne jotka oikeasti haluavat tietää, mitä menneisyydessä ja avaruudessa tapahtui ja tapahtuu. On typerää jättäytyä sellaisen tiedon varaan jota tuotetaan konsensuksen ehdoilla. Se on aina poliittista ja jättää oleelliset asiat kertomatta. Puutteellista tietoa. Silloin saamme tietää vain sen mitä meille kerrotaan. Oikea tieto ei kuitenkaan voi olla riippuvainen protokollista, vaan jokaisella on oikeus tietää kaikesta kaikki ja luoda omat johtopäätökset. Tämä kirja avaa kaikki ne tiedemaailman `salaisuuksien arkut´ josta meitä on pyritty varjelemaan kun on tehty illuusiota yksimielisestä tiedemaailmasta. Kaikkea kanssa.

Lopuksi

Okei, on olemassa poliittisia toisinajattelijoita. Tiettävästi olen tällä hetkellä ainoa tässä maassa joka julistautuu tieteelliseksi toisinajattelijaksi. Se on juttu josta varmaan joskus vielä jään historiaankin.


Piilota kommentointilomake