sinikivi2kansiTällänen kansi tällä kertaa…Näin on että kakkosnumero Sinikiveä on sitten putkahtanut uunista ulos. Vähän jopa etuajassakin siitä mitä on tullut luvattua. Kannattaa tehdä vähän etukäteen. Säästää meinaan pitkän pennin kun voi panna tuleen kakkospostissa. Tästä se taas lähtee.

Yhdessä asiassa on ainakin onnistuttu. Nyt kun lehti on vähän tälläinen kuppainen halpis, on lähestymiskynnys madaltunut huomattavasti. Pöytälaatikkokirjailijat on uskaltaneet lähestyä rohkeasti, ja meilläkin on taas lehdessämme uutta verta kehissä. Sopii minullekin, joka tässä on joutunut pakosta egoilemaan numero toisensa perästä, mutta nyt toivottavasti saa itsekin olla vain kirjoittaja toisten joukossa. Varmaan se onkin näin, että kun lehti on lukijoidensa tasalla, se on helpommin lähestyttävä. Vielä koettaa sekin kaunis päivä kun voimme painaa komeasti lehden kanteen – Sinikivi; lukijoidensa tekemä.

Itse asiassa aloittelevien esoteerikkojen ei ole helppo saada juttujaan alan lehtiin. Luulisi, että julkaisukynnys ei ole niissä mikään ihmeellinen, mutta onhan se. Jokainen pienlehdenkin tekijä haluaa pitää omaa linjaansa, ja valikoi juttuja sen mukaan miten ne sopivat lehden muihin juttuihin. Vähän isommat, jotka koettavat elää lehdenteolla, ajattelevat vähän kaupallisemmin. Artikkeleissa tuntuu olevan potkuna se, että niiden avulla myydään kirjoja tai puffataan luennoitsijoita – jotka sitten tekevät lehdelle oivia vastapalveluksia jossain kohtaa. Näin tämä homma toimii. Jopa minä, jolla sentään on nimeä näissä piireissä, saa hyvin harvoin juttujaan läpi toisiin lehtiin. Paitsi jos tekee erikseen lehden linjan mukaisen jutun. Tässä mielessä Sinikiven julkaisupolitiikka on kyllä erittäin liberaali. Meillä ei varsinaista julkaisulinjaa edes ole, ja sen takia numero toisensa perästä on aina sellaista sillisalaattia. Ja suon sen näin olevankin, tokihan aloittelevia kynäniekkoja pitää tukea, ja toisekseen sisällön yllätyksellisyys on oma kilpailuvalttinsa sekin.


Tällä kertaa meillä on viisi juttua, enempää ei mahdukaan. Ensimmäisenä on allekirjoittaneen pitkään tekemä ”Rajatieteen lähihistoriaa” jossa läpikäydään tätä genreä neljän eri hahmon kautta: Pekka Ervastin, Tapani Kuninkaan, Nils Mustelinin ja Matti Sornikiven. Joku toinen olisi varmasti saanut tästä aiheesta kokonaan toisennäköisen, mutta kunhan koetin luoda sekasotkuun tolkkua, ja miten näinkin laajan aiheen kuin rajatieteen saa puettua ranskalaisiin viivoihin. En pidä artikkelia silti huonona, ja toisekseen en edes tiedä, onko tälläistä aiemmin kirjoitettukaan…?

Toinen juttu on sekin minun tekemäni. Uusi aluevaltaus, jossa käsitellään ilmiöitä, tapahtumia ja ihmisiä. Tällä kertaa analysoimme Seinäjoen Voimaannu-messuja edellisvuoden kokemuksiani vasten. Se, että jäyhällä Pohjanmaalla on esoteeriset NewAge-messut, on maininnan arvoinen. Soisin vähän saada palautettakin tästä uudesta aihevaltauksesta, ollaanko tähän kehityssuuntaan tyytyväisiä vai ei. Mielelläni otan kommentteja vastaan – korvat punaisina.

No niin, nyt se on sitten täällä. Ta-daa. Riikka Söyring. Hänhän sai kovan shown aikaan edellisessä lukijatapaamisessa, ja nyt hän pääsee vihdoin viimein ääneen. Aihe on tietenkin tiukan poliittinen. Korporatiivinen media eli miten meitä kaikkia manipuloidaan, ja kuinka uutistoimistot omistaa toinen toisensa. Vapaa tiedonvälitys on tätä nykyä pelkkä vitsi. Ja äh… lukekaa itse. Aihe samoaa aikas paljon Suomen kamaralla, joten mitään jenkkiläistä salaliittoilua tämä ei ole.

Sitten on Moilasen Mona-Lisa koodi. Ei uskoisi mitä kaikkea Leonardo on jemmaillut Mona Lisaan. Tietääkseni tätä taulua ei ole kukaan esoteerikko aiemmin tutkinutkaan. Tiesittekö että Leonardo jemmasi MonaLisan silmään numerot 7 ja 2 ? En tiennyt minäkään. Vaikka tässä ollaan edelleen vähän krapulassa taannoisesta daVinci-ilmiöstä, juttu herätti taas päälle vanhan hehkun kokonaan uudenlaisella otteellaan. Tästä kaverista on kansainväliseksi uutiseksi ja ihan tässä tuntee ylpeyttä että päänavaus tapahtui Sinikivessä.

HautakivitaloHautakivistä väsätty talo. Kaipaako jätkä vähän räyhähenkiä kylään? Viimeisenä sitten se pakollinen kevennys eli Luolamiehen kuva ja teksti Suomen karmeimmasta kämpästä. Ajatelkaa nyt itte, että jätkä on mennyt tekemään talon vanhoista hautakivistä. ja vieläpä rakentanut sen viereen sillan – kalmistokivistä sekin – joka ei johda mihinkään. Ihan kun kävelyreitti jonnekin henkimaailmaan, josta aaveet sitten kulkee edestakaisin. Mitä ihmeen spiritistejä siellä on oikein asunut? perimätieto kuitenkin tietää että talon omistajilla oli jotain juttua outojen kulttien ym kanssa. Luulisi kaiken järjen mukaan, että jos päässä vähän viiraa, tuollaisessa mestassa saisi mielenterveytensä rippeetkin menemään. Sehän on vähän kun kaivaisi räyhähengiltä tietoisesti verta nenästään.

Eli tälläinen Sinikivi tällä kertaa. Sen saa tilata allaolevasta lomakkeesta ja suhahtaa vanhaan tapaan seuraavaksi arkiaamuksi. (Loppuunmyyty)

Jukkis
Piilota kommentointilomake