Temppeliritarit Amerikassa on teema, josta ulkomaisten esoteeristen kirjojen hyllyt suorastaan notkuvat. Mistä tässä ihan omassa kirjallisuudenalassaan oikein on kysymys. Koetetaan valottaa aihetta myös suomalaislukijalle, joka ehkä turhaankin on jäänyt tässä asiassa paitsioon.

Temppeliritarit

VihkiristiSuomenkin kivikirkot ovat täynnä temppeliritarien tunnuksia.Temppeliritareita ei pitäisi tarvita esitellä sen tarkemmin. Jos joku pöyhii esoteerista salaista tietoa, ennemmin tai myöhemmin hän törmää tähän ritarikuntaan, jolla on sanottu olleen suunnaton varakkuus, ja vielä suunnattomampia salaisuuksia hallussaan. Kiistatta tämä ritarikunta hallitsi koko Eurooppaa suvereenisti feodaalisen ajan, ja vasta ristiretkien päättyminen vei siltä pois olemassaolon oikeutuksen. Niinpä eurooppalaiset kuninkaat tekivätkin yllätysiskun ritarikuntaa kohtaan vuonna 1314, omaisuus takavarikoitiin ja ritarit vangittiin – osan kylläkin vapautuessa myöhemmin. Vangitsemispäivä muuten oli perjantai 13. päivä josta se onkin jäänyt kummittelemaan epäonnen päivänä. Vaan vaikka miehistö vapautettiinkin hetikohta, päällystölle ei armoa annettu. Heidät tapettiin, josta klassinen esimerkki lienee ritarikunnan johtajan Molayn julkinen teloitus. Kaikkia ei kuitenkaan saatu kahleisiin, osa pakeni rinnakkaisjärjestön Teutoniritarien hoiviin – osan päätyessä tätä kautta jopa Baltiaan ja Suomenkin etelärannikolle. Mukanaan he veivät ritarikunnan omaisuutta, josta sitten polkaistiin hansakauppa pystyyn, ja melkoisen varmaa että suomenkin kivikirkot ovat rakennettu tämän pesämunan avulla. Yhden osan omaisuudesta sanottiin kadonneen Sveitsiin, ja luoneen myöhemmin pohjan sveitsiläiselle pankkitoiminnalle – legendoja kun on monia. Valtaosa taisi päättyä Portugaliin, jossa myöhemmin sulautuivat toisiin ritarikuntiin. Ennen kaikkea vangitsijat jotka lähetettiin takavarikoimaan temppeliritarien laivastoa, löysivät vain tyhjät laiturit. Mitä tapahtui tälle laivastolle ja mihin se purjehti?
 

Kadonneesta laivastosta merirosvoihin

Pareto_1455Pareto-kartta vuodelta 1455 esittelee Kuuban nimellä Antillia. Pystysuora asento johtuu käytetystä karttaprojektiosta.Temppeliritarien kadonneesta laivastostakin on monenlaista legendaa. Yleisemmin sen arveltiin purjehtineen turvaan Portugaliin, mutta myös kaukaiseen Skotlantiin aatelisen Henry Sinclairin hoteisiin, joka kuuleman mukaan olikin viimeinen Temppeliritarien suurmestari. Yhdenlainen todistekenttä arvelee, että laivasto julisti merisodan koko sitä paavillista hovien verkostoa kohtaan, joka ritarikunnan tuhosi. On arveltu että tämä laivasto olisi sittemmin jopa liittoutunut maurilaivaston kanssa, ja yhdessä ne olisivat alkaneet järjestäytyneeksi merirosvoyhteisöksi. Klassinen merirosvojen käyttämä pääkallolippu `Jolly Roger´ olisikin alkujaan temppeliritarien tunnus. Asiaa tukee että varhaiset 1600-luvun vapaamuurarit käyttivät samaa tunnusta esim hautakivissään.
Jotkut esoteeriset teoreetikot sanovat Temppeliritarien purjehtineen pakoon suoraan länteen – kaukaiseen Amerikkaan asti, jota silloin ei vielä ollut virallisesti olemassa. Tässäkin putkahtaa esiin kummallinen yksityiskohta. Sen jälkeen kun temppeliritarit olivat vangittu 1314, alkoi ritarikunnan hoteista löytyä sotasaaliina ns. portolano-karttoja. Niiden tarkkuus oli huikea, suomalainen karttatutkija Nordenskiöld tutki näitä karttoja, ja hämmästeli että niiden virhe oli alle puoli astetta – eli ne olivat tarkempia kuin Nordenskiöldin oman ajan 1890-luvun kartat. Niissä oli myös Karibian saaria. Varhaisin kartta johon on piirretty `vastakkainen maa´ on jo vuodelta 1367, mutta varmuudella Karibia on kuvattu vuonna 1435 putkahtaneessa kartassa.
 

Graalinmalja?

Oliko esi-kolumbiaanisten amerikanmatkojen tarkoitus sitten olla yksinomaan turvapaikan löytäminen? Esoteerisessa kirjallisuudessa varsin usein korostetaan, että tarkoitus oli myös käydä piilottamassa jotakin merten taakse. Arvelut kääntyvät varsin usein itsensä Graalinmaljan kätkemiseen, mutta toki muitakin kandidaatteja temppeliritarien aarteeksi on. Amerikkalaisessa kirjallisuudessa kätköpaikaksi on vakiintunut Oak Islandin ns. money pit; rahakuilu. Tämä 1700-luvun lopulla löytynyt omituinen kaivoskuilua muistuttava onkalo, joka romahti ja täyttyi vedellä kun sitä yritettiin avata. Arvelut sen kaivajiksi ovat toki vaihdelleet aina temppeliritareista kapteeni Kiddiin, ja tämä aihepiiri se vasta suuri onkin, koska siinä on selvää kultakuumeen makua. Kukapa ei haluaisi löytää merirosvojen aarretta tai vaihtoehtoisesti Temppeliritarien suurimpia salaisuuksia. Eräs tapaamani suomalainen on käynyt saarella, ja sanoo sen tätänykyä olevan täysin kuopille kaivettu, ja tasaisin välein saarella kuljeskelee ihmisiä, joilla on hallussaan ”koodi” joka ilmaisee aarteen tarkan kätköpaikan.
 

Temppeliritarien retkikunta

newporttowerNew Port Tower jonka temppeliritarit rakennuttivat Amerikan itärannikolle jo vuonna 1399. Sori vaan Kolumbus.Mitä me oikeasti tiedämme Temppeliritarien käynnistä Amerikassa kauan ennen Kolumbusta? Me tiedämme ainakin sen, että em, skotlantilainen temppeliherra ja Orkneyn jaarli Henry Sinclair varusti länteen menevää tutkimusmatkaansa varten kaksitoista laivaa. Mukana matkalla oli kartografi Antonio Zeno, joka kirjasi tämän värikkään amerikantapahtumat ylös, ja kirjoitus julkaistiin myöhemmin Venetsiassa nimellä Narratione Zeno. Sen perusteella on pääteltävissä että temppeliritarien laivasto lähti kohti Amerikkaa joskus vuosien 1395 – 1400 jKr. tietämillä. Tarkasta vuodesta kiistellään edelleen, mutta todennäköisimmin temppeliritarit rantautuivat Nova Scotiaan 2.6. 1398 – eli karkeasti satakunta vuotta ennen Kolumbusta. Syksyn tullessa osa miehistöstä alkoi nurista vaatien kotiinpääsyä talveksi, ja Sinclair lähettikin osan laivastoa paluumatkalle, myös Zenon joka tosin esitti tähän äänekkään vastalauseensa – turhaan. Halusivatko Temppeliritarit sitten päästä eroon ylimääräisistä silmäparista mitä tuli heidän matkansa todelliseen tarkoitusperään – sitähän ei tiedetä. Koska Zeno joutui paluumatkalle, voidaan loppumatkasta esittää vain arveluja, mutta jotain sentään tiedetään.

New Port Tower

mercator_1569Mecatrorin kartta vuodelta 1569 esittelee New Port Towerin, aikana jolloin seudulla ei vielä oltu edes käyty..?Ilmeisemmin Temppeliritarit talvehtivat Cape D´Or nimisen lahdenpoukaman intiaanikylässä, kunnes keväällä 1399 alkoivat matkata kohti etelää. Tässä kohtaa tutkimusmatkaajilla ainakin olisi ollut oiva tilaisuus kaivaa rahakuiluna tunnettu kuilu Oak Islandiin. Arvoitusta ei ainakaan vähennä, että esim Caspar Vodellin kartassa vuodelta 1545 on tälle kohtaa amerikan rannikkoa piirretty ritari joka pitelee ristillä koristettua kilpeä. Matka kuitenkin jatkui nykyisen Massachussettsin kohdalle ja siellä Rhode islandille. Tänne rakennettiin edelleen pystyssä oleva New Port Tower, aikaisemmalta nimeltään Norman villa. Tästä kivitornista on käyty monenlaista polemiikkia, ja rakennustyyliltään se on identtinen joko 1600-luvun loppupuolen myllyjen kanssa, tai vaihtoehtoisesti arkkitehtien mukaan se on 13. vuosisadan skandinaavista tyyliä. Nimi norman villa, joka juontaa normanneista `pohjolan miehistä´ sopii hyvin Sinclairin rakennuttamaksi, koska teknisesti Skotlanti oli silloin osa Norjaa. Myllyä vastaan sotii, että ensimmäinen asutus alueelle syntyi vasta 1632, ja jo seitsemän vuotta aiemmin Sir Edmund Plowden mainitsee kivitornin olevan hyvä suoja vihamielisiä intiaaneja vastaan. Toisekseen kivitorni on piirretty karttoihin jo niinkin aikaisin kuin 1569 sekä 1597 – jolloin alueella ei ollut vielä käynyt kuin ohimennen Giovanni Verrazano 1524 ohikulkumatkalla.
 

Temppeliritarin hauta

westford_knightKivikaiverrus Westford Knight. Temppeliritarin hauta Amerikassa.Matkalla ilmeisesti myös kuoli yksi ritari, joka haudattiin tornista hivenen pohjoiseen. Muistoksi kaiverrettiin kivi joka esittää 1300-luvun ritaria katkaistuine miekkoineen, joka ritarikunnalle oli kuoleman symboli. Kivi tunnetaan nimellä Westford knight. Siitä vähän matkan päässä on sitten toinenkin kivi ns. boatstone, johon on kaiverrettu keskiaikaisen laivan silhuetti. Melkoinen todisteaineisto siis temppeliritarien käynnistä jäi jälkeen, jopa kirjallinen aikalaistodistus. Myöhemmin vielä Sinclairin perillinen, joka rakennutti sittemmin legendaarisen Rosslynin kappelin 1456, muisti koristella pylväät kivisillä maissintähkillä, jotka niin ikään ovat edelleen nähtävissä. Tämä ei millään muotoa tarkoita että Sinclairin retki olisi millään muotoa Euroopan puolella tunnustettu, olkoonkin että todisteita on kokonainen vuori. Tämä siksi että virallinen tunnustaja viktoriaanisella ajalla oli Britannian kuninkaallinen tiedeakatemia, ja heille ei olisi tullut mieleenkään tunnustaa jotakin niin alhaista kuin skottia amerikanlöytäjäksi. Tässä näkemyksessä onkin sitten pysytty.
 

Amerikan oma Stonehenge

Jos itse saan vapaasti arvailla, mitä temppeliritarit olivat Amerikkaan kätkemässä, niin luulen että he olivat pikemmin etsimässä kuin viemässä. Esi-kolumbiaanisia amerikanmatkoja tehtiin paljon ja ainakin potugalilaiset, jotka kulkivat ristiin rastiin Karibiaa jo vuodesta 1431 alkaen aina Kolumbuksen retkiin, etsivät myyttistä Cibolan kaupunkia. Joka kuulemma olisi perustettu Karibialle jo 700-luvulla, ja tämä perinne jäi sitten espanjalaistenkin motiiviksi heidän etsiessään kadonneita kaupunkeja. Kolumbus itsehän etsi myyttisiä Salomonin kultakaivoksia, ja kaikesta näkee, että jonkinlainen kadonnut kaupunki oli matkojen motiivi. Sinclair ei ehkä muodostanut tästä poikkeusta sillä seudut joissa temppeliritarit liikuskelivat, omaavat kuitenkin sellaisen metsien kätköissä. Alkuperäinen nimi sille oli Mystery hill, mutta nykyään puhutaan reteästi siitä nimellä America´s Stonehenge. Ihmeellinen temppelimäinen rakennelma, joka tyylinsä puolesta on rakennettu Amerikan itärannikolle irlantilaisten kelttien toimesta kenties 500-luvulla. Paikka oli ollut hylättynä jo vuosisatoja, joten jos ja kun temppeliritarit sen löysivät, he löysivät yksinomaan aution raunioituneen paikan, ja tässä mielessä matkan päätavoite oli varmasti pettymys. Sinänsä nämä muinaiset siiirtokunnat eivät ole salaisuus, perustihan Walesin prinssikin Alabamaan siirtokunnan jo 1100-luvulla, joka sinne unohtui oman onnensa nojaan. Kunnes 1800-luvulla asuttajat ihmettelivät näitä sinisilmäisiä manda-intiaaneja, jotka sanoivat olevansa esi-isiensä kautta kuninkaallista sukua. Eli sellainen tarina temppeliritareista, niinhän sitä sanotaan ettei savua ilman tulta.


Jukkis

Kirjoittaja on tehnyt kirjan Cibolan seitsemän kaupunkia, joka käsittelee esi-kolumbiaanisia amerikankävijöitä. Kirjassa on myös suomennettu Zenon matkakuvaus.

Piilota kommentointilomake