007Alkuperäinen John Deen allekirjoitusOnko olemassa erillinen Bond-koodi? Salaista vapaamuurarillista symboliikkaa jota edesmennyt Ian Fleming kätki James Bondinsa sivuille. Niinkin on vihjattu. Asiaa tutkiessa paljastui, että oikea vastaus on että niitä on ja ei ole. Kätkettyjä viitteitä voi löytää sen verran että asiaa ei voi kokonaan ohittaa, mutta mitään syytä niitä erikseen ylikorostaa tai alleviivata ei tunnu myöskään löytyvän. Yritetään nyt edes kyetä ratkaisemaan kummalle puolen vaaka kallistuisi.

Ian Fleming ja esoteeriset ideat

Ian Flemingin kirjoittamissa James Bondeissa on kiistatta esoteerisia sävyjä. Niissä tuntuu vallitsevan pääteemana hyvän ja pahan välinen dualismi, eräänlainen manikealainen oppi. Numero 7 kummittelee keskeisillä paikoilla, ja käärmeen ja lohikäärmeen kaltaiset alkemian symbolit ovat vähän joka kirjassa. Toisaalta näille voi antaa myös maallisen selityksen, sillä Fleming oli hyvin tutustunut Jungin teoksiin, josta hän on saattanut ammentaa näitä arkkityyppisiä ideoita, sillä Jung käsitteli paljon arkkityyppien ideoitaan symboliikan kautta. Oman lukunsa muodostavat myös Flemingin romaanihenkilöiden nimet, sillä ne useinkin ovat syvällisiä sanaleikkejä, jopa väliin niin syvällisiä, että Flemingistä näkee että on käyty Etonin kaltaisia parempiakin kouluja. Esimerkiksi Bondin arkkivihollinen Ernest Stavro Blofeld juontaa sanoista totinen, risti, sininen kenttä. 

Sitä on vaikea sanoa onko kissaansa silittävällä Blofeldilla jokin erillinen sanoma nimessään, mutta ainakin se on selvää, että Fleming antoi hänelle oman syntymäaikansa. Yleensä Bondin persoonaa onkin lähestytty Flemingin itsensä kautta. Kirjallisuustutkijat ovat ottaneet jungilaisuuden lähtökohdakseen, jossa kaikki kirjan tapahtumat tapahtuvat Flemingin oman sielunmaiseman sisällä. Niin sankarit kuin konnat kuvastavat Flemingin omia sisäisiä arkkityyppejä, joiden ristiriita hänen on selvitettävä päästäkseen henkisessä kehityksessään eteenpäin, kohti loppupäässä odottavaa kultaista harmoniaa. Tämän vuoksi myös kulta esiintyy symbolina Bond-kirjoissa niin voimakkaasti. Toisaalta kultaisena palkintona, mutta toisaalta myös materiaalisena kirouksena josta on ensin vapauduttava.

Monimielinen persoona

Ian Fleming oli ihmisenä melkoinen idea-automaatti. Hänen älynsä räiskyi moneen suuntaan ja hän osasi myös yhdistellä asioita tavalla, joita monet eivät osaa. Tämä joka suuntaan pursuava ideointi antaa ymmärtää hänellä olleen korkea älykkyys, vaikka itse hän sanoi myöhemmin niitä vaivanneen myös lapsellisuus. Tällä hän tarkoitti sodanaikaisia toimiaan laivaston tiedustelussa, jossa väliin ideat olivat hurjempiakin kuin Bondeissa itsessään. Piti salamurhata Hitler, pudottautua lentokoneella räjäyttämään Tonavan rautaportti tai valokuvata koko Irlannin rannikko etsien saksalaisten torpedoveneitä – koska Fleming itse olisi hyödyntänyt näitä poukamia jos olisi ollut vastapuolella. Erikoisin episodi liittyi natsijohtaja Rudolf Hessin lentomatkaan Skotlantiin, ja Hessin kuulusteluissa Fleming oli tottakai osallisena.

Hess tiedettiin taikauskoiseksi mieheksi joten häntä koetettiin tietenkin juksata saamaan sanainen arkkunsa leveämmäksi hyödyntäen hänen uskomuksiaan astrologiaan. Fleming keksikin ottaa yhteyttä Alisteir Crowleyhyn jotta sai taustatietoa astrologisten karttojen väärentämiseksi, joita sitten voisi levitellä Hessin eteen. Yleensä tätä kohtaamista on kuitenkin liioiteltu esoteerisissa piireissä. Crowley oli jo silloin vanha mies joka asusteli Torquayssa ja osallistui sotaponnisteluun kirjoittelemalla isänmaallisia runoja. Vanhan `666 pedon´ turkki oli jo kovasti kauhtunut ja harmaa, ja päivät kuluivat lähinnä giniä kiskoen. Tätä kautta pystyy ymmärtämään miten Bondeihin on lorahtanut myös esoteerista aineistoa, ne ovat vain kirjoitushetkellä tuntuneet hyvältä ajatukselta. Hän osasi kyvyn yhdistellä eri lähteistä aineistoa samaan kokonaisuuteen räiskyvän luonteensa ansiosta. Hänellä oli myös pohjatietoa näihin asioihin.

Kiistely vapaamuurariudesta

Mistään järjestelmällisestä salatieteilystä Flemingin kohdalla ei ole merkkiäkään. Vaikka James Bondin kirjaimet JB juontavatkin kahdesta Salomonin temppelin pylväästä Jaakinista ja Boazista, ei ole näyttöä että hän olisi ottanut symboliikan nimenomaan vapaamuurareilta. Tiettävästi mikään loosi ei ainakaan häntä tunnusta jäsenekseen, ja toisekseen hänen luonteensa oli sittenkin liian rosokivinen, jotta hän olisi siihen sakkiin välttämättä mahtunut. aston_martinNumero 216 ei esiinny rekisterikilvessä sattumalta. Luvulla on paljon salatieteellisiä merkityksiä. Elokuvien puolella vapaamuurarillista symboliikkaa niihin loi Sean Connery, jolla oli silmää lavastuksenkin puolelle.Yksinomaan hänen alkoholinkäyttönsä ylitti kaikki raamit.

Kirjailijauransa alussa hän tutustui Edith Sitwelliin, kirjallisuusalan todelliseen guruun jolla oli yhteydet lähes kaikkiin kustantajiin. Heillä menivät välit kuitenkin poikki Sitwellin todettua hänen olleen parantumaton sovinistisika, joka sekin kielii ettei Fleming ollut pahemmin nauttinut muurarillista moraalioppia. Onkin luultavaa että JB on lainattu suoraan tarot-kortista jossa muutenkin esiintyy ytimekkäästi koko Bond-symboliikka. Keskellä istuu Hänen Majesteettinsa ja takana olevissa pylväissä kirjaimet JB – James Bond. Se täytyy tietenkin tunnustaa että ensimmäisten Bond-elokuvien aikaan vapaamuurarillista symboliikkaa esiintyy hivenen enemmän, mutta tämä on enemmän filmintekijöiden kuin Flemingin ansiota. Tässä kohtaa näyttelijä Sean Connery tuskin on ihan viaton.

Esimerkiksi kuvassa oleva Bondin autossa oleva rekisterinumero 216 on hyvin tunnettu kabbalistinen luku. Samaa on kyllä rehellisyyden nimissä todettava Flemingin ensimmäisestä romaanista Casino Royale jossa esiintyy suluissa agentti 1860, joka niinikään on merkittävä luku juutalaisessa salatieteessä. Mainita voisi vielä kirjassa esiintyvän nimen Mahomet Ali, jonka nimi ei välttämättä juonna Muhametista vaan temppeliherrojen palvomasta Baphometista. Kysymys täytyy tietenkin kyetä ratkaisemaan, jos Fleming ei kerran ollut vapaamuurari, niin mistä hän on onkinut ne samat symbolit jotka vapaamuurareille ovat keskeisiä?

Kiinnostus ruusuristiläisyyteen

Kaikki juontuu Ian Flemingin äidistä, jonka tyttönimi oli Evelyn St. Croix-Rose. Sukunimi viittaa vahvasti ruusuristiläisyyteen, ns. rosicrucianismiin. Nykyään nimeä Rose Croix tapaa lähes yksinomaan vapaamuurarien sinisen asteen (kentän?) symboleissa. Olihan se selvää, että ennemmin tai myöhemmin Ian Flemingin piti ottaa selvää mitä tämä rosenkreutzilaisuus oikein oli, koska hänen äitinsäkin oli nimetty tämän järjestön mukaan. Alkuperäisestä ruusuristiläisyydestä on tosin enemmän myyttejä kuin faktoja.

Ainakin kolme kovaa nimeä sen perustajiin liitetään; Paracelsus, John Dee sekä Francis Bacon. Ruusuristiläisyys näkyi olevan jonkinlainen alkemian ja totisen protestanttisuuden synteesi, jonka myöhemmin Elias Ashmole liitti orastavaan vapaamuurariuteen. Eräs seikka joka Flemingin on täytynyt myös huomata, liittyy 1800-luvun englantilaiskirjailijoiden uus-ruusuristiläiseen muotiin. Tavaksi tuli ottaa mahdollisimman paljon mukaan nimiä joiden kirjaimissa esiintyisivät kirjaimet CR (Christian Rosenkreutz) tai vaihtoehtoisesti RC (Rosicrucianism). Flemingistä on vaikea sanoa mitkä hänen motiivinsa olivat kun hän risti poikansa nimellä Caspar, tai että hän antoi esikoiskirjalleen nimeksi Casino Royale. Nämä CR-yhdistelmät kun saattavat olla myös kunnianosoitus hänen äidilleen, joka sivumennen sanoen oli kuninkaallista verta, joka voitiin yhdistää kuningatar Victoriaan.

Vaikka voidaan osoittaa että myös Fleming tunsi ruusuristiläisiä, ei voida silti sanoa että hänellä olisi ollut näihin järjestöihin jäsenyys. Se vain on varmaa että hän kyllä tunsi rosenkreutzilaisuutta ja sen historiaa. Siitä kielii hänen kirjastonsa kuin sekin, että ollessaan vielä väleissä Edith Sitwellin kanssa, heidän piti kirjoittaa yhteinen kirjakin Paracelsuksesta. Näyttää siltä että ainakin hetkinen Flemingin elämässä oli vedenjakajaa, jolloin hän alkoi kallistua salatieteisiin päin, mutta kohtalon oikusta hänestä tulikin populistinen agenttikirjailija. Flemingin salatieteelliset intressit tuntuivat olevan enemmän okkultismiin päin, ja hänellä ilmeisesti oli lähempääkin tekoa tarot-korttien kanssa, jotka varmasti kiehtoivat hänen ajatteluaan. Tosin täytyy korostaa erikseen, että Fleming osasi rajata elämänsä eri alueisiin, ja välttämättä kirjailijaminä ei kohtaa kuin satunnaisesti okkultistista minää. Älykkäiden ihmisten tapaan hän oli hyvin monimielinen persoona.

John Dee – alkuperäinen 007

Ian Fleming istuu kirjoituskoneensa edessä, ja pohtii. Tottakai hän myös polttaa tupakkaa sillä siinä lajissa hän oli todellinen ketjupolttaja (70 savuketta päivässä). Hän hakee ideaa, tai pikemmin panee niitä järjestykseen päässään. Edessä on ehkä tarot-kortti jonka hän on vetänyt pakasta oivalluksen toivossa. Papitar siinä istuu Toora kädessään ja takanaan pylväät joissa ovat kirjaimet BJ. Ben Johnston? Billy Jamestown? Vai sittenkin toisinpäin; John Bailey – äh, liian amerikkalainen – Jimmy Baker? James Bond?

Tupakkaa palaa ja aikansa kuluksi Fleming avaa pöydän kulmalla olevan John Deen bibliografian, sillä se todellakin hänen oli hänen hallussaan tähän aikaan. Flemingiä ja 1600-luvulla elänyttä John Deetä yhdistää monikin asia, rosenkreutzilaisuus, okkultismi sekä se, että John Dee oli ollut vakoojana hänen majesteetilleen kuningatar Elisabet I:elle, aivan kuten myös Fleming oli sitä ollut samaa sodan aikana. Dee allekirjoitti vakoojakirjeensä kahden silmämunan kuvalla jonka perään teki kummallisen suorakulman. Silmien tarkoitus oli kertoa että Dee oli kuningattaren silmät. Fleming tuijotti kuvaa ja huomasi allekirjoituksen kuvallisen ideogrammin – 007. Vastaavasti Elisabeth I vastasi Deelle allekirjoittamalla kirjeensä vain ytimekkäästi M.

Siis 007 sekä M, tulevien Bond-tarinoiden keskeiset käsitteet. Se jäänee toistaiseksi auki mistä Bondin varustusten suunnittelija Q on saanut inspiraationsa. Q:n repiiikit sen sijaan ovat luonteeltaan vapaamuurarillisia tyyliin aikuistukaa jo 007! Sitten kun synapsit Flemingin päässä olivat kerran yhdistyneet alkoi vimmattu kirjoittaminen, ja yhteen putkeen hän kirjoitti esikoisteoksensa Casino Royalen. Vastoin odotuksia siitä tuli hitti ja menestysresepti oli löytynyt. Huomatessaan olevansa maailmanluokan kirjailija, jäivät salatieteelliset vihjeet tietenkin vähemmälle merkitykselle, vaikka vielä seuraavassa Bondissa Elät vain kahdesti vielä esiintyykin kabbalistinen numero 7777.

Bond-koodi paljastetaan

Casino Royalessa itse asiassa on koodi. Kirjassahan esiintyy Bondin arkkivihollisena Le Chiffre joka itse esittelee itsensä nimellä Pelkkä Numero, mere chipher. Le Chiffre on juutalaista verta omaava joka on menettänyt muistinsa ja ottanut oudon nimensä koska ei kykene muistamaan kuin passinsa numeron. Itse asiassa Chiffre on sanaleikki joka ranskaksi tarkoittaa sifferiä; salakirjoitusta, koodia ym. Tämä antaa selkeän vihjeen että Fleming on piilottanut kirjaansa jonkin koodin.

Koodi ei ole kovin vaikea ja itselläni meni alle minuutti sen ratkaisemiseen. Passin numerohan mainitaan kirjassa ja se on 304-596. Koodi on niin yksinkertainen että ei tarvitse muuttaa kuin numerot aakkoston järjestysnumeroihin. Ensimmäinen luku 3 on silloin aakkoston kolmas kirjain C. Seuraava olisi nolla, mutta koska sellaista aakkosnumeroa ei ole, täytyy olettaa sen olevan suoraan O-kirjain. Tätä kautta saamme muutettua luvut kirjaimiksi:

3 0 4 5  9 6
CODE  I F


Toisin sanoen Code tarkoittaa englanniksi samaa kuin Chiffre ranskaksi. Kyseessä on siis sanaleikki, tai pikemmin numeroleikki, tai vähän molempia. IF voi tietenkin tarkoittaa englantilaista sanaa  jos, mutta ilmeisemmin kyseessä ovat nimikirjaimet Ian Fleming. Olemme siis ratkoneet nyt sen kuuluisan Bond-koodin. Valittaen vastaan ei tullut vastaan mitään salatieteellistä vapaamuurarillis-kabbalistisia salaisuutta mutta onhan sitä tässäkin. Sitä on tietenkin mahdoton sanoa onko kirjassa enemmänkin näitä täkyjä, tai oikein kunnon kryptologiaa näiden kirjainleikkien sijaan. Kokonaisuutena kuitenkin näyttäisi että vaikka Bond-koodia onkin, näyttäisi siltikin asiassa olevan enemmän porua kuin villoja. Valitan.

Bond-koodi prosessin tuloksena.

tarot_priestressTästä Tarot-kortista on James Bond syntynyt. Keskellä hänen majesteettinsa, ja ympärillä pylväät Jaakin ja Boaz – James Bond. Omalta osaltani uskon selvittäneeni Bond-koodin mysteeriä. Alkujaan Flemingin piti tehdä Sitwellin kanssa yhteinen kirja Paraceluksesta, mutta hanke jäi, kun näiden kahden sukset menivät ristiin. Siinä sivussa Fleming oli kuitenkin päässyt jyvälle rosenkreutzilaisuudesta enemmänkin, ja ajatukset alkoivat kuitenkin elää näiden mystisten miesten ympärillä.

Jossakin vaiheessa Fleming alkoi kiinnostumaan John Deestä Paracelusta enemmän, ja päättikin tehdä hänestä kirjan. Paracelsus oli jo poissa laskuista koska Sitwell olisi voinut syyttää häntä ideansa varastamisesta, mutta Dee oli vapaata riistaa kirjailijamarkkinoilla. Flemingin tuntien hänen painopisteensä on tietenkin ollut Deen vakoojapuuhissa, joihin hän luonnollisesti on tuntenut hengenheimolaisuutta. Prosessin edetessä historiallinen dokumentti on alkanut jalostumaan enemmän ja enemmän nykypäivää käsitteleväksi, ehkä hänellä on ollut prosessissaan vaihe jossa Dee – tai Deen kaltainen – seikkaileekin nykyajassa. Luonnollisesti dokumentti on alkanut muuttumaan romaaniksi. Siihen on alkanut sekoittumaan Flemingin omaakin vakoojauraa. Lopputuloksena syntyi sitten Casino Royale, mutta ottaen huomioon sen pitkällisen kehitysvaiheen, lorahti siihen vielä otoksia John Deestä ja ruusuristiläisyydestä mukaan.

Huomattuaan sitten iskeneensä kultasuoneen, Fleming jatkoi Bondien menestysreseptiä jättäen viimein esoteerisuuden ensin taka-alalle ja viimein kokonaan pois. Tietenkin kun käsitteet 007 sekä M olivat vielä Dee-vaiheen tuotoksia, ne seurasivat kirjasta toiseen mukana, ja kuiskuttelu Bond-koodista oli käynnistyttävä ennemmin tai myöhemmin. Nykyään Bond on jo kokonainen käsite. Näin asian itse uskon syntyneen. Mielenkiintoinen on myös kysymys johon ei ole vastausta. Jos Ian Fleming olisi vetänyt jonkun muun kortin tarot-pakasta, olisiko lipputuloja tuottavaa James Bondia koskaan syntynytkään? Flemingille tuo kortti oli todellakin merkittävä.

Piilota kommentointilomake