Nyt tuli saatua kasaan poikkeuksellisen hyvä lehti vaikka itse sanonkin. Niinhän ne sanoo, että vahinko tulee joskus oikeinkinpäin. Olen sitä mieltä, tämähän on vaan mun mielipiteeni, että jos eläissään haluaa uteliaisuuttaan yhden Sinikiven ostaa, kannattaa kokeilla tätä numeroa.


Artikkeleita on taas valikoitunut sen mukaan, mitä kukin on pöydälle kasannut. Vanhaan tapaan läpikäymme tässä taas karkeasti, mitä kaikkea sieltä löytyykään.

Savonlinna here i come…

Ihan ekana on juttu yhdistyksestä nimeltään Savonlinnan Henkinen elämänkatsomus ry. Tämä on se uusi aluevaltaus, jossa läpikäydään tapahtumia, ihmisiä ja kaikenlaista. On olemassa syynsä, miksi halusin tehdä nimenomaan heistä reportaasin, ja se on se oikenlainen asenne ja aktiivisuus jota tämä yhdistys on esittänyt. Tuntekaa nyt kaikki kateutta kun sanon, että tästä poppoosta on esikuvaksi mille tahansa muulle yhdistykselle. Kai se pohjaa siihen, että kun vaan tarpeeksi tietynlaisia ihmisiä kasautuu yhteen, alkaa tapahtua.

Artikkelille oli selvää sosiaalista tilausta, sillä moista aktiviteettia on ihmetelty laajemmaltikin. Kerran tuli mainittua että olen menossa Savonlinnaan ja joku kysyi heti, että mitä ihmeen porukkaa ne siellä savonlinnassa oikein on? Niillä on ihan käsittämättömän paljon toimintaa, vaikka eihän siellä savossa voi olla mitään…siis ei yhtään mitään. Kun ylimieliset länsisuomalaisetkin alkaa tätä yhdistystä tosissaan ihmetellä, ei kyse ole enää mistään tavanomaisesta. Eikä olekaan.

Kaikkien salaliittojen äiti…

ankatNykyisen Aku Ankan esikuva Janne Ankkanen v. 1918 johdattamassa joukkojaan taisteluun punarosvoja vastaan.

Sitten menemme kaikkien salaliittojen äitiin. Ei tämä suinkaan ole mikään illuminaattinen vehkeily maailmantalouden tuhoamiseksi, vaan sellainen joka ei jätä yhtäkään suomalaista kylmäksi. Kyse on siitä, keksittiinkö Aku Ankka suomessa? Kyseessä on tietenkin Jalmari Finnen hahmottama Janne Ankkanen, jonka Walt Disney sittemmin pölli, ilmeisesti näki stripin jossain amerikansuomalaisten lehdessä, ja päätti että ton mä nappaan, ja teen sillä itteni rikkaaksi. Ankkanen oli jo silloin merimiespukuinen ankka, joka epäonnistui kerta toisensa jälkeen, mutta yritti aina uudelleen.
Lehtosen Jussi – joka artikkelin lehteen teki – sai sitä varten hankittua Ankkasen kirjankin jossa Ankkanen teki ensi-esiintymisensä. Kirjan nimi on Janne Ankkanen sotapolulla, ja siitä paljastuu että alkuperäinen Aku Ankka oli vuoden 1918 vapaussodan veteraani.

Eikä tässä kaikki. Suomalaiset rakastavat Aku Ankkaa, joten Don Rosa on senkin takia juossut maassamme. Kamera on tallentanut hetken ankkataiteilija Don Rosan naamataulusta, kun hän lehdistötilaisuudessa kuulee että Aku Ankka olikin alkujaan suomalainen. Ilme on lievästi sanoen epäuskoisen hämillinen. Kuvaa sainkin sitten sen ottajalta metsästää pitkään ja hartaasti Sinikiven sivulle, mutta kannatti.

Nyt kevätkylvöjen aikaan…

Jotta ei menisi ihan lässynlässynlääksi, olin pitkään panttaillut artikkeliani, joka käsittelee pahamaineisen Monsanton yhtä hittituotetta. Rikkaruohomyrkkyä nimeltään Round Up. Tämä tulee olemaan teidänkin ykkösvalintanne kun kodin Terrasta hyllystöstä käsin koetatte puutarhaanne suojella. Jo siksikin että aineen mainonta on ollut näkyvää. Isoon mainostamiseen on ollut syynsä; aine tullaan vetämään lähiaikoina pois markkinoilta vaarallisena tuotteena. Se on luonnosta tyystin häviämätön, aiheuttanut mittavat ekologiset katastrofit, heikentänyt hyötykasvien ravintoarvoja ja aiheuttaa eläimissä epämuodostumia ja hedelmättömyyttä. Ihmisissä se aiheuttaa syöpää ja neurologisia sairauksia, kuten ainakin alzheimeria ja parkinsonia. Sen lisäksi se pysyy maaperässä hajoamattomana vuosikymmeniä.

Eikös olekin hilpeä aine? Kaiken kukkuraksi se kylläkin tappaa kaiken, mutta luonto vastaa. Ensimmäisenä reagoivat rikkaruohot itse, joista onkin syntynyt vastustuskykyisiä Round Upille. Näitä sanotaan superrikkaruohoiksi, ja ne porskuttavat, kun taas myrkkyä levittävät ihmiset saavat kaikkia ihme hengitysoireita. Sen sijaan hyötykasvit itse keräävät Rounduppaamisen jälkimainingeissa monenlaisia sienisairauksia itseensä, joita sitten saamme ruokamme mukana syödä. Kuten ainakin syöpää aiheuttavaa fusariumia. Se on ainakin varmaa, että Monsanto on edelleen maineensa veroinen.

Muistoja lajinkehityksestä

stan-laurelStan Laurel ja kyky heiluttaa korvia. Sellaiset lihakset ovat meillä kaikilla edelleen surkastuneina, mutta Stan sai ne pelittämään.Ihan viimeisenä meillä on sitten pidempi artikkeli joka liittyy ihmisen evoluutioon. Tiesittekö että ihmisessä on likemmäs toistasataa evoluuttista rappeumaa. Tottakai tiesitte, sillä eihän noilla häntäluilla ja umpisuolilla nykyisin kukaan mitään tee, mutta mitä kaikkea muuta meidän kehossamme roikkuu muistona kehityshistoriastamme? Itselleni tulee heti mieleen nenänpäässäni keikkuva finni, jonka alkuperäinen idea oli syöttää rasvaa jotta turkkimme olisi kiiltävä ja naaraita houkuttava. Turkki on ehkä pudonnut pois, mutta rasvantuottaja – finni – on mukana kaiken varalta.

Selkäkivutkin johtuvat siitä, että pohjimmiltaan olemme edelleen nelijalkaisia eläimiä – tai näin selkärankamme ainakin vielä otaksuu. Tästä voi vetää päätelmän, että jos rohkeasti kulkisimme asfaltilla neljällä raajalla, ei iskiaksen pitäisi sanottavammin vaivata. Jos testaatte, niin ilmoittakaa meillekin, miten kävi. Näitähän voi keksiä itse lisääkin, sen pohtiminen on yllättävän kivaa, mutta jos mielikuvitus ei laukkaa, voi kaiken lintsa tästä artikkelista.

Eli sellaista tällä kertaa. Meillähän ilmestyy vuodessa viisi numeroa, joka tarkoittaa että keväällä ei ilmesty lehteä, vaan vasta elokuussa. Enkä pane pahaksi, vaikka uteliaan irtonumero-oston sijaan haluaisitte sen tilatakin. Mitä enemmän tilaajia, sen enemmän tulee kapitaalia tänne päähän. Mitä enemmän kapitaalia, sen hinnalla uskaltaa sitten lisätä sivumäärää. Huippulehden ongelma kun on, että takakansi tulee aina liian äkkiä vastaan. mutta luotan teidän solidaarisuuteenne.
 
Piilota kommentointilomake