Siitä on taas aikaa kun on ehtinyt haastatella itseään. Tiesittekö että kun kyselee itseltään, niin saa haluamansa kysymyksetkin? Joka tapauksessa nämä vapaat turinat kuitenkin aina valottaa kaikenlaista osuvaa, kun muuten pitää olla aina niin hemmetin virallinen. Teemme katsausta Jukkiksen uusimpaan (tulevaan) kirjaan Suomen Mysteerit. Samalla ilmenee, että kirjaa voi nyt ennakkotilata, koska kaikki aikataulut tuntuu kuitenkin joustavan väärään suuntaan. Ihan sen takia, ettei tartte kyttäillä.

Missä mennään?

Siinä kai, että suurteos Suomen Mysteerit alkaa jo lähestyä painokoneita. Ilmestymispäivästä ei taaskaan osaa sanoa mitään. Tällä hetkellä sekin on siirtynyt, ja nyt olis tiedontynkää, että se ilmestyis heti juhannuksen jälkeen. Tieto alkaa olla jo melko varmaa. Taitaa sittenkin olla viisaampaa avata tuo ennakkotilaus, ettei jengin tarvitse täällä päivystää vesi kielellä. Laitan ne kaikille sitten suoraan postiin. Sehän oli kyllä alkujaankin idea, että live-tapahtumiin se ehtisi kuten Turun keskiaikamarkkinoille, Vammalan kirjapäiville ja Ultra-päiville, jotka kaikki on kesäkuun-heinäkuun taitteessa. 

Ei kauhean vakuuttavaa tuo soutaminen ja huopaaminen?

Ei varmaan niin, mutta tää oli aivan massiivinen proggis. Isopyöräinen projekti, johon tulee väistämättä kitkaa kaikissa työvaiheissa – ei sille vaan mitään voi. Tässä oli koko ajan sata yksityiskohtaa valvottavana, ja useita tekijöitä taustalla. Tämä oli hommaa deadline-ympäristössä. Ei sellaista voi koordinoida ilman viivästymisiä. Toisaalta, hyvää kannattaa odottaa. Siitä tulee sitten sellainen ettei tässä maassa ole kovin usein – itse asiassa koskaan – taidettu nähdä. Todellinen rajapaalu, tuleva klassikko ja etten sanoisi: rajatieteen renessanssi. Vähän kun kaikkien kirjojen äiti tällä alalla.

MurhasaariJukkis tekemässä suurkirjaansa varten tutkimusta, ja on kivunnut Murhasaaren huipulle, selvittääkseen mistä saari on saanut noin oudon nimen. Yllättäen – aavistamatta – hän saa profetaalisen kohtauksen.

Tuhtia uhoamista – kuten aina

Lasken ihan sen varaan, että tätä tullaan myymään enemmän kun kaikkia aiemmin tekemiäni kirjoja ja pienlehtiä yhteensä. Siitä voi päätellä, miten itse näen tämän kirjan sisällön. Ennenkokemattomana. Siitä tulee superhitti. Jokainen joka näkee sisällön, tajuaa kyllä miksi tässä ollaan niin polleena. Samaa on sanoneet kaikki, jolle sitä olen tekovaiheessa vilauttanut. Ne on olleet hämmästyksestä mykkiä; joku tekee tälläistä…Suomessa?  Ei tällästä teosta tarvitse edes markkinoida – se myy itse itsensä. En pitäisi mahdottomana vaikka se nousisi ihan listoille asti, siis ihan oikeesti. Ajan armotonta hammasta se on myös luotu kestämään, eli sitä lukee henkeään haukkoen vielä nekin, jotka nyt ei oo ees syntyneet.

Mikä superhitin salaisuus on?

Se on monen tekijän summa. Laatujuttuja huippukuvituksineen. Yksi mikä varmasti pistää silmään, on sisällön tummanpuhuva, suorastaan synkkä sävy. Ainakin paikoitellen. Siinä on rakennettu kauhun tematiikalla. Ei siis mitään yltiöpositiivista, valoisaa pepsodent-hymyistä optimismia. Pikemmin raivoavia räyhähenkiä, murhajutuista ammentavia, todella syvällisiä juttuja. Olen sitten aivan vissi, että tämä tummanpuhuva asenne puree paremmin suomalaiseen kansanluonteeseen, kuin jokin positiivisen ajattelun keinotekoinen hypettäminen. En sano että tämä olisi keskeinen elementti, halusin vaan varoittaa, että mitään 13-vuotiaita tyttösiä ei ole haettu kohderyhmäksi.

Eurajoen heiluriJukkis Eurajoella selvittämässä missä kohtaa puukappeli sijaitsi 1000-luvulla. Apunaan hän käyttää tieteen parhaimpia menetelmiä eli heiluria. Ai tohon suuntaan…?

Raju kirja?

Jukkis HämeenlinnassaJukkis on myös kysytty luennoitsija. Tässä ollaan sukkasillaan Hämeenlinnassa Henkireiän vieraana.Noo…on tässä liikuttu laajalla skaalalla aihepiirien puolesta. On siellä paljon muutakin. Vanhoihinkin juttuihin koetin hakea uutta näkökulmaa, tehdä laajennuksia, ja editoida ainakin osaa. Ainakin vanhimmasta päästä, sillä nyt kun kokemusta karttuu, tajuaa että on kehittynyt kirjoittajana, ja alkutaipaleen kömpelyys pistää jo vähän silmään. Ne jotka on lukeneet vuosien varrella kaiken tekemäni – siis todellakin ihan kaiken – niin sanottakoon, että kirjassa on silti kolmannes ihan uutta matskua. En kyllä usko, että sellaisia ihmisiä on kauhean montaa, mutta niitäkin piti ajatella. Luulen että tämä tulee olemaan melkoinen täräys, koska useimmille ns. tavallisille pulliaisille tämä on ensikosketus ihan aitoon esoteriaan – ei siis hömppään tai kansanperinteeseen – ja silloin se iskee kun märkä pyyhe keskelle pärstää. Olen sitten aivan vissi, että monet suuttuukin. Ne on tottuneet mystiikkaan, että se on jotain kansanperinteellistä viihdettä, jossa on kotitonttuja yms. Tämä on esoteriaa – aikuisten kamaa – ja se on shokki, niille jotka ei tiedä näistä jutuista mitään.

Mikä noiden vanhojen juttujen vitsi on?

Samalla halusin tehdä oman päättötyöni salatieteen ym parissa. Kaikki sanomisen arvoinen on nyt sanottu omalta kohdaltani. Koota yksiin kansiin kaiken tekemäni. Omalla tavallani se on myös jäähyväistyö, on sellainen kutina, että hyppään kokonaan toisenlaisiin aihepiireihin. Ehkä onkin aika keskittyä johonkin ja kunnolla. Näillä näkymin NewAgesta tohon OldAgeen eli muinaistutkimukseen. Jotenkin tämä sala- ja rajatieteen laari näyttäisi ammennetun tyhjiin. En silti kadu, kymmenen vuoden etukäteistyö näkyy tässä kirjassa, joka sen takia onnistui ja kunnolla sisällön laadun tasolla.

Selvennä noita jäähyväisiä?

Juttuhan on niin, että kun aikansa vellaa aihepiirin kanssa, jossa aiheet alkaa olla loppuunkaluttuja, ennemmin tai myöhemmin alkaa kierrättään juttujaan. Olen huomannut, etten ole poikkeus säännöstä. Tiettyä toistoa alkaa olla jo ilmassa. Päätin etten alistu siihen, vaan panen kaikki kerralla pakettiin, ja mikä on nyt sanottu – siihen ei palata. Sen takia tämä mun uus suunta – mikä onkaan – tulee lähteen puhtaasti nollapisteestä. En ota mitään vanhaa mukaan. Ihan hyvä päätös se on, ei tässä ikänsä voi olla moniottelija.

Mitä siis on odotettavissa?

Nyt tulee siis kirja, jollaista ei ole aiemmin nähty. Ei yritys ole ensimmäinen, vastaavia on tehty, mutta ei tämänkaltaisella heavy-duty –tyylillä. Raskaalla vaihteella. Toisekseen, on todella erittäin harvinaista, että joku lähtisi koostamaan tällaistä kirjaa puhtaasti Suomesta, ja vieläpä laajalla aihevalikoimalla. Odotettavissa on asioita jotka on niin rankkoja – esoteerisessa mielessä – että aletaan taas vaahtoamaan, kestääkö nämä tieteellistä kritiikkiä? Tietääkseni muuten olen ollutkin tässä maassa ainoa rajatieteen kirjailija, joka saa kritiikkiä siitä, etten kirjoita tasolla, joka on ominaista väitöskirjoille. Kai nuo mun aihevalinnat on sitten aina olleet sellaisia, että niissä on aina ollut potkua, kun moista vaaditaan.

Lopuksi?

Nyt tiedän pian tehneeni jotain kuolematonta, kun kirja saadaan kauppoihin asti. Tällä suurteoksella tulee olemaan ikuinen elinkaari, eli se on aito klassikko! Paljon piti kirjoittaa ja säheltää, ennen kuin pääsi naputtamaan jotakin, joka tulee määrittämään todellisuuden uudella tavalla. Klassikko! Harva meistä pääsee koskaan sinne asti, ja minäkin vain sitkeän ja vuosia kestäneen tahkoamisen jälkeen. Kompuroiden, yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta samalla oppien. Luonnollisesti kiitoksia kuuluu muillekin, jotka antoivat väriä teokseen.

Lisäksi olen aivan vissi, ettei Schauman ampunut Bobrikovia, tai että Aleksis Kivi ei kirjoittanut Seitsemää veljestä, mutta lukekaa perustelut itse kirjasta.
Piilota kommentointilomake