Sinikivi lokakuu 2012Tulihan se sieltä. Tästä pitäs taas antaa oma arvionsa. Yleensä tulee aina haukuttua omia tuotoksia – joskus ihan piruuttaankin – mutta nyt ei viitsi. Huomasin tuossa että alkoi tähän numeroon löytymään sitä kauan kadoksissa olevaa kipinää. Sehän se on se pääkriteeri että voi olla työstään edes vähän ylpeä.


Vanhaan tapaan käymme lehden läpi artikkeli artikkelilta.

Enkeli-Anne

Kun tässä nyt on esitelty tapahtumia ja ihmisiä, niin jatketaan loppuun saakka. Periaatteessa me Annen kanssa edustamme NewAge-kentän täysin vastakkaisia laitoja. Silti me ollaan opittu kunnioittaan toisiamme, ja tottakai halusin häneltä pienimuotoisen haastattelun. Tämä juttu on just sitä söpöilyä, pinkkiä hömppää ja niin lutusta vaikka väliin heittelinkin kyynisiä kommenttejani haastattelijan syntymäoikeudella.

Apassien kulta

Kun on tullut noita epäonnekkaita kullanetsijöitä ja edelleen kadoksissa olevia kulta-aarteita kertoiltua, niin esitellään nyt trilogia-sarjan viimeinenkin. Eli tarinaa tyypeistä jotka on lähteneet apassien maille, ja vieläpä apassi-intiaanien pyhälle vuorelle louhimaan kultaa. Se että peljottava apassipäällikkö Cochise ei eläissään paljoa kaivoslupia kirjoitellut, ei ole koskaan kullanhimoisia pahemmin estellyt. Tiesittekö että vuorelta on kannettu peräti 58 ihmistä suorasäärisinä joko luodinreikä päässään tai nuoli lapaluissa – ja ihan vielä muutama vuosikymmen sitten? Tämä etukäteistieto ei ole tietenkään kullankaivajia koskaan masentanut. Ihan vaan edellisen jutun vastapainoksi on kiva kertoilla juttuja joissa ruumiita tulee – ja paljon.  Ja tämä juttuhan on vasta lämmittelyä seuraavaan hirmutarinaan.

Banzai

sotavangitSotavangitSiinä missä Sinikivi-lehti on hömppääntynyt ja ruvennut pehmolutuiseen naistenlehden formaattiin, onkin aika vaihtaa kurssia vetäisemällä peliin täysin raaka ja väkivaltainen sotajuttu. Puhutaan japanilaissotilaiden kollektiivisesta amfetamiinipsykoosista. Vastoin yleistä luuloa, toista maailmansotaa ei sodittu euroopan puolella huumeissa, sitä jaeltiin hyvin pieniä määriä vain pienille erikoisjoukoille mm. kaukopartiomiehille ja pommituslentäjille, ja niitäkin hyvin rajallisesti. Aineen huonot puolet tunnettiin. Sitä vastoin japanilaiset olivat ainoa kansa, joka soti kokopäiväisesti amfetamiinin voimalla, ja sitä jaeltiin sotilaille määrättömästi. Se että se muutti käyttäjänsä fanaatikoiksi, murhanhimoisiksi eläimiksi ja sekapäisiksi itsemurhahyökkääjiksi, sopi kenraalikunnalle paremmin kuin hyvin. Nanking olikin ensimmäinen koe, jossa japanilaiset huumepsykoosissa tappoivat lähes koko miljoonakaupungin asujaimiston. Turha myöskään romantisoida kamikaze-lentäjien uhrautumisalttiutta samurai-kulttuurin avulla, kyse oli täysin amfetamiinin aiheuttamasta euforisesta psykoosista.
 
Tiesittekö että japanilaissotilaat käyttivät brittiläisiä sotavankeja ravintona? he leikkelivät vankejaan raaja raajalta ruoakseen. Oivallinen osoitus mihin kaikkiin tekoihin huumepsykoosissa kykenee.

Luonnollisesti tämä aihepiiri on edelleen sotahistoriassa tabu, ja Sinikivi on ainoa lehti, joka tämänkin taas tuo päivänvaloon. Luottaen siihen että tässä kerrankin aihe, joka tuo varmasti lisää naislukijoita (tämä ironisesti).

Metallivarpu

Sitten alkaa tämä asiallinen osuus. Tutustumme metallivarpuun ja niihin empiirisiin kokeisiin joita modernina aikana sillä on tehty. Metallivarpu onkin ainoa ”huuhaan” osa-alue jolle on kehitetty tieteellinen teoria ympärille. Läpikäymme muutamat kokeet ja niistä saadut tulokset. Samalla selvitämme miksi skeptikoilla ei varvut taivu. Paljastamme miten James Randi on onnistunut huijaamaan omissa kokeissaan, ja pitämään vaarin ettei varpumiehet voi hänen kokeissaan onnistua.

Lohikäärmeen jäljillä

LohikäärmeTokihan lohikäärmeitä on edelleen olemassa. Ovat vaan vähän pienentyneet evoluution paineessa.Viimeisenä vaan ei vähäisempänä tutustumme kreatonistien väitteeseen että ihmiset olisivat eläneet  dinosaurusten kanssa rinnan.

Paitsi että tutustumme 58 miljoonaa vuotta vanhoihin kivityökaluihin, ja 3.7 miljoonaa vuotta vanhoihin nykyihmisen jalanjälkiin, katsomme asiaa myös päinvastaiselta kantilta; elikö dinosauruksia vielä muutama tuhat vuotta sitten. Mitä olivat nuo lohikäärmeet jotka tunnettiin eri mantereilla? Ovatko ne jurakaudelta vai sittenkin pleistoseenikauden jättiliskoja joita keikkui vielä pimeän keskiajan vuosinakin.

Paljon jää pohdittavaa tämän artikkelin jälkeen.

Että sellaista tällä kertaa. Lehteähän saa tilata vanhaan tapaan vitosen ketalehintaan ja toimitus seuraavaksi arkipäiväksi. Näitä myydään niin kauan kun niitä piisaa, mitään uusintapainoksia ei tulla ottamaan. Kulutustavaraahan tämä on.
Piilota kommentointilomake