kauttuaKauttuan kylä esiintyy monissa vanhoissa kartoissa, mutta tarkka sijainti on tuntematonTässä törmäsi jo kesällä Satakunnan Kansan uutiseen että Eurassa kovasti etsitään kadonnutta Kauttuan kylää. Kun vastaava uutinen esiintyi Aamulehdessäkin, tiesin että tässähän täytyy kantaa kortensa kekoon ja auttaa Museovirastoa, etteivät ihan haahuile siellä täällä. En voi tietenkään kertoa missä Kauttuan alkuperäinen kylä on ammoin sijainnut – voin vain kertoa miten sen itse etsisin.

Osaksi kai siksikin alkoi kiinnostamaan että bongasin jutusta tuttuja nimiä. Niitä joiden tiedän seuraavan tätäkin sivustoa aktiivisesti joten tiedän ettei oppini mene ainakaan siinä mielessä hukkaan, ettei johtolankaani luettaisi. Tässä sitä motivaatiota kylliksi.

Anyway, keille asia on ihan tuntematon, kerrottakoon että kyläläiset ja museoviraston edustajat ovat painelleet seutua pitkin peltoja – tiedä mitä on löytynyt mutta tästä nyt ainakin voi katsella jotain blogintynkää: http://kerroksiakauttualla.blogspot.fi/

Hattua nostan, kaikkinainen aktiviteetti on aina hyväksi ja suomen muinaisuuteen liittyvä erittäin kannatettavaa puuhaa.

Nyt tota juttu lähtee siitä että rautakaudella kaikkien talorykelmien seassa oli aina pyhä paikka. Olkoon se mikä tahansa uhrauspaikka, lehto tai megaliitti, sillä oli merkitystä. Se oli kyläkunnan henkinen keskipiste eikä ole vaikea arvata että kun kirkkoisät viimein saapuivat, he kyllä tiesivät mihin kohtaan ensimmäisen saarnahuoneensa pykäävät. Myöhemmin siitä tuli optimaalisissa olosuhteissa kunnon puukappeli, ja jos oikein onnisti – kunnon kivikirkko. Saattoi se kehitys mennä toisinkin, kirkko pykättiin johonkin muualle ja alkuperäinen paikka joskus unohtui. Megaliitti joutui jonkun navetan seinään, lehto päätyi polttopuiksi ja saarnakivestä tuli korkeintaan pikkupoikien risumaja. Näin Kauttualla näkyy käyneen, sillä Euran kirkko on vetänyt pyhänä paikkana pidemmän korren. Senhän me tiedämme kaikista niistä 33.3 km mitoista joita ko. kirkosta lähtee. Tuskin Kauttualle ikinä saarnahuonettakaan tehtiin, joten tässä mielessä ainoan johtolangan tarjoaa 33.3 km mitat.

Kauttua 2Aika siisti kolmio – eix je?Nehän on helppo bongata. Pohjoisin iskee Nakkilan saaressa olevaan Saksankiveen. hedelmällinen kivi josta lähtee sen tuhannen 33.3 km –mittaa joka suuntaan, joten yksi sen mitoista osuu sitten Kauttuallekin. Toinen mitta tuntuisi iskevän Soukaisten Perttelin kirkkoon, jonne Kauttualta on niin ikään 33.3 km. Tässä muuten erottuu bonuksena ylimääräinen huomio. Saksankiven ja Perttelin kirkon etäisyys on 55.2 km ja mahdollisesti alkujaan on haettu 55.5 km mittaa. Onko Perttelin kirkkoa aiemmin ollut jokin muu 300m päässä?

Kolmaskin saadaan. Virttaan kirkko on Kauttualta myös sopivan etäisyyden päässä, mutta nykyinen Virttaan kirkko tuskin lienee se mitä haetaan. Aiemminhan siellä on ollut saarnahuone ja välttämättä sekään ei ole alkuperäinen  rautakautinen pyhä piste. Otinkin vapauden vetää sen 500m Virttaan kirkolta kohti luodetta. Siihen ei kyllä ollut mitään perustetta, jos joku kyselee motiiveja. Kokonaisuutena muuten Kauttua, Perttelin ja Virttaan kirkot tekevät aikas siistin näköisen kolmion.

Kauttua 33.3 km –mitat näkyisi yhtyvän jokitörmällä.No niin, nyt on sitten haarukoitu Kauttuan pyhä piste kolmesta ilmansuunnasta. Variaatioita toki on, sillä kirkonpaikat joista se on kolmioitu, saattavat sisältää pahaa klappia mutta eihän tässä mistään mitään tule, jos vaan koko ajan spekuloi. Leikkauspisteitä on toki useita, pahin niistä osuu keskelle jotain jumalatonta tehdaskompleksia tms isoa rakennusta, joka pahimmillaan voi olla Kauttuan päälle rakennettu.

Ei nyt kuitenkaan olla hei pessimistejä. Navigoin toisenkin ihan potentiaalisen kohdan, joka näkyisi olevan jokitörmällä. Ei mitenkään tavatonta koska useissa pitäjissä varhaiset kirkot rakennettiin juuri jokitörmille tai rannoille, josta ne perimätietojen mukaan ”vajosivat rinnettä alas”. Luultavasti ne olivat ortodoksien tsasounia ja niiden rinnettä alas vierimisessä auttoi kunnon roomalaiskatolinen potku seinään.

varpuMestari luottaa varpuun ja jättää maatutkat amatööreilleEli luotan toki 33-systeemiin. Nyt kun on löydetty karkea paikka, onkin sitten aika ryhtyä tarkempiin tutkimuksiin. On tietenkin totta että metallinpaljastaja sekä maatutka ovat oivia välineitä aloittelijan käsissä, mutta mestarismies käyttää tietenkin anomalioiden paljastamiseen wanhaa kunnon metallivarpua.

Se väline ei petä ja missä vaan langat rupeaa menemään käsissä ihan helikopterina, siihen kannattaa lapio pistää. Niin ne muinaiset kauttualaisetkin aikanaan tekivät kun pyhiä paikkoja kartoittivat; keskelle positiivista voimalinjaa ja mieluiten niiden risteykseen.


Että semmoista tällä kertaa. Aika tulee näyttämään joudutaanko tässä tyystin naurunalaiseksi vai oliko tässä kirjoituksessa jotain syvän profetaalista, jonka aika tulee näyttämään todeksi. Ilo olla avuksi.

Jukkis itte




















Piilota kommentointilomake