Maannousemien mysteerit

Meillä on vakiintunut kuva että länsirannikolla maa kohoaa, koska jäämassat ovat ne ammoin painaneet kuopalle. Se on niin itsestäänselvä juttu, että sen tietää lapsikin. Toinen kysymys sitten on, onko se totta. Kun perehtyy näihin maannousemiin ja niiden päinvastaiseen ilmiöön eli maanvajoamisiin, törmää todella omituisiin anomalioihin. Ilmiötä on mahdoton selittää jääkausilla, mutta vaihtoehtoista näkemystäkään on vaikea perustella koska tietomme maapallon geologiasta ovat vielä onnettoman hatarat.

 Kysymyksiä Perämerestä

Suomi saa vuosittain maata kreivikunnan edestä sitä mukaa kun länsirannikko kohoaa. Ilmiö vaikuttaa eniten Perämeren suunnassa, ja vastaavaa näin nopeaa kohoamista tunnetaan vain Hudsoninlahdelta ja yllättävää kyllä – Skotlannista. Skotlanti onkin ollut vaikea selitettävä jääkausiteoreetikoille, eikä ihme. Sehän on sijainniltaan ollut kaukana jäämassoista jääkauden aikaan.

proto fennoKun vetää rohkeasti Ruotsin lapin ja Suomen pohjanmaan joet toisiinsa kiinni, näkee että ne ovat olleet samaa jokiuomaa.Ei se perämerikään ole ongelmaton. Tiedetään että Perämeren pohjassa kulkee jokiuomia, jotka kulkevat aina 80 metrin syvyyteen. On todettu, että vaikkapa Oulujoen uoma jatkuu pitkälle merelle syvänä kanjonina. Kalajoen jatke erottu myös selvästi. Pattijoen uoma ulottuu lähelle ulapan keskusta, jossa miltei yhtyy Ruotsin Luulajanjoen muinaisuomaan. Kun osaa yhdistää Ruotsin lapin ja pohjanmaan joet, näkee että ne ovat vastakkain ja selvästi olleet samaa jokiuomaa. Vähän samaan tapaan kun Rein ja Thames ovat olleet sama jokiuoma. Joskus muinoin on Norjan vuorilta joet virranneet Fennosskandian halki aina Saimaaseen asti. Eikä tässä kaikki.

Mielenkiintoinen seikka on sekin, että Lohtajanharju jatkuu meren alle. Vellovan veden johdosta se on aluksi laakea kuin maanpäällinen osansa, mutta pidemmällä se kapenee ja jyrkkenee niin, että yltää jopa 50 metriä pohjan yläpuolelle. Lisäksi se jakautuu kahtia. Toinen haara ulottuu peräti 65 kilometrin päähän rannikosta.Päivän kysymys kuuluu; jos jääkausi on tosiaan rouhinut merenpohjan niin perusteellisesti, ettei edes yli 10 000 vuotta vanhempia sedimenttejä ole löydettävissä, niin kuinka nämä harjut ja jokiuomat ovat kyenneet sitten säilymään?

 Titicacan mysteeri

Periaatteessa ainoa selitys – jos jääkaudesta halutaan pitää kiinni – on se, että tavalla tai toisella Perämeren alue on vajonnut vasta paljon jääkauden jälkeen. Muuten nämä geologiset muodostelmat eivät voisi olla olemassa. Joka tarkoittaa, että maanvajoamisella ja jääkaudella ei olekaan yhteyttä toistensa kanssa. Asia on jopa helppo todistaa; tällä hetkellä maa vajoaa Tanskassa ja Hollannissa, eikä kukaan väitä tosissaan, että jäämassat niitä nyt painaisivat? Hollannin pohjoispuolella ammoin ollut maa-alue Doggerland on sekin kokonaisuudessaan vajonnut vasta jääkauden jälkeen. Mikä tätä maata sitten vajottaa ja kohottaa oikeasti? Kenties jalkojemme alla oleva plastinen massa liukuu kuin aallot meressä ja tekevät maanpinnalla liikettään, mene ja tiedä. On jopa esitetty sellaistakin, että merenpinnan vaihtelut eri vuosituhansina olisivat pääosin vain illuusiota; merenpinta pysyy samalla tasollaan, mutta maaperä vuoroon kohoaa ja vajoaa. Tiedetään kyllä esim että merenpinta nousi maailmanlaajuisesti puoli tuumaa, mutta Persianlahdella samaan aikaan jopa 36 tuumaa. Minkä pitäisi tarkoittaa että Persianlahden alueella on täytynyt tapahtua voimakasta maanvajoamista.

Tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta norjalaista Tokka-järveä, jonka pohjassa on edelleen vankina ”vanhaa vettä” ja pohjasta on löydettävissä suolakerros, joka kielii sen olleen yhteydessä mereen. Tämä olisi tapahtunut vasta n. 7000 vuotta sitten. Norjastahan löytyi sisämaasta se valaankin luuranko. Eikä tämä niin outoa ole, vastaavia meri- ja maaeläinten jäännöksiä tunnetaan jopa vuorien huipuilta, vailla mitään käsitystä miten ne sinne ovat joutuneet. Tokka-järvi ei edes ole ainoa omituisuus laatuaan. Jopa niinkin syvällä sisämaassa olevan järven, mitä Baikal-järvi on, sen pohjasta on myös löydetty merenelävien jäänteitä. Alansa ennätys on maailman korkeimmalla olevan järven Titicacan pohjasta löydetyt merenelävät, kuten fossilisoituneet merihevoset ym. Jollakin tavalla Titicacankin voi sanoa varmuudella olleen osa valtamerta.

 Jokiuoma Atlantin pohjassa

Mikä yllättäen herättääkin mielenkiintoisen kysymyksen; tapahtuuko maannousemaa ja –vajoamaa jopa jääkausialueiden ulkopuolella? Tapahtuu. Eräs geologisen maailman suurimpia arvoituksia on ollut Kongo-joen merenalainen jokiuoma, joka jatkuu pitkälle Atlanttiin ja jopa satojen metrien syvyyteen. Kuuleman mukaan jokiuoma menisi jopa 930 km merelle päin. Perämeren joet eivät olekaan ainoa arvoitus. Mikään tunnettu geologinen teoria ei tätä kykene selittämään, sillä se on todellinen anomalia vailla vertaa. Senkin voi erikseen mainita – kun nyt näistä alueista puhutaan – että sekä Karibialla että Afrikassa on samaa trooppista kasvilajistoa, joka on iältään ns. modernia. Tuskin ne trooppiset kasvitkaan nyt Beringinsalmen kautta ovat kiertäneet, joten vakavissaan on pohdittu, oliko Kongosta karibialle maakannas Atlantin poikki vielä 30 000 vuotta sitten?

Oliko kannas olemassa? Karibian puolella, huimissa syvyyksissä on fossilisoituneita koralleja ym matalan veden elävää joka elää yleensä vain laguuneissa, maksimissaan 30m syvyydessä. Eikä tässä edes kaikki. Karibialla, yli 15 mailia rannikosta, melkein kahden kilometrin syvyydestä on löytynyt kasveista bambupuun palasia, sokeriruokoa, maaeläinten kuoria jne. Sanomattakin selvää että alue on joskus ollut kuivaa maata, mutta kun pitäisi selittää prosessi jossa maaperä vajoaa toista kilometriä, menee ammattigeologiltakin sormi suuhun.

Atlantilla, Afrikan puolella vastaavasti on makean veden piileviä eli diatomeja löydetty muhkean 930 kilometrin päästä Afrikan rannikosta. Alkuun ajateltiin että Kongo-joki on niitä työntänyt mereen lietteen mukana, mutta kun makean veden lajeja on tätä nykyä löydetty ja tunnistettu keskeltä Atlanttia jo 17 lajiketta, aletaan ymmärtämään että siinä kohtaa on ollut pakostakin makean veden allas. Järvenjäänteet keskellä valtamerta?

Congo canyonKongojoen suuaukko menee meren alla 930 km merelle.

 Loppusanat

Yhteenvetona voi todeta, että maannousemat ja –vajoamat ovat isompi ilmiö kuin uskallamme kuvitellakaan. Jalkojemme alla oleva plastinen massa on ilmeisesti liikkeessä kuin merenaallot konsanaan, ja vajottavat vuoroon ylänkömaita merenpohjiksi ja merenpohjia vuoristoiksi. Eikä kukaan tiedä mistä tämä liike on ammoin käynnistynyt, eihän kukaan tiedä mikä mannerliikunnotkin on aikanaan liikkeelle pistänyt.  Kyse saattaa olla saman ilmiön kahdesta eri puolesta. Yksi mahdollinen skenaario voisi olla maapallon pyörimisliikkeen äkillinen pysähtyminen, jolloin mannerlaatat ja maankohoamat jatkavat liikettään keskipakoisvoiman työntäminä. Tähän herkulliseen teoriaan toivoaksemme palaamme myöhemmin. Tässä yhteydessä voidaan vain todeta, että jääkausiteoria on riittämätön hypoteesi selittämään maanvajoamista ja –kohoamista.
 Lue myös osa I (Jääkausikritiikkiä)
Piilota kommentointilomake