Se nyt varmaan on tullut jo kaikille selväksi että kotimaamme kirkkotarjonta on tulvillaan näitä 33-mittoja. Eipä liene sekään yllätys että on olemassa myös mitattomia kirkkoja, jotka eivät tunnu mahtuvan kategoriaan. Jossain vaiheessa oli pakko tarttua tähänkin puoleen ja pohtia mittojen sijasta mitattomuuden ongelmaa.

Sinänsähän tässä jutussa on paljon henkistä rikkautta mukana. Mitä enemmän tätä tutkii, sen enemmän alkaa näkemään hienovireisiä yksityiskohtia muuten tuntemattomalta aikakaudeltamme. Osaa erottaa niitä vivahteita, joita liittyy muinaisten pitäjäkuninkaiden reviireihin, eri kirkkokuntien alueisiin ja hakemaan täsmällisiä rajoja muinaispitäjiin. Paljon hyvää ja tarkentavaa juttua. Sen takia kiusana on aina olleet ne kirkot, joista ei tunnu lähtevän minkäänlaista 33.3 km mittaa mihinkään toiseen kirkkoon.

Kun keskityin yksinomaan tähän mitattomuuden ongelmaan, tajusin yllättäen jotakin jota tajuaa vasta sitten kun on henkisesti siihen valmis. Mitattomat kirkot tuntuvat rajoittuvan maantieteellisesti hyvin pienelle alueelle. Muinais-Hollolaan, eli nykyiseen Päijät-Hämeeseen. Kuka on ollut tämä muinaisen Hollolan muinaispäällikkö, joka korskeasti on uhonnut, että hänen valtapiiriinsä ei 33-mittoja rakennella, ja se on hyvä papistonkin pitää mielessään?

Totuus tuskin on ihan näin yksinkertainen. Koko pitäjä on saattanut olla kokonaan eri uskonnon piirissä. mahdollisesti itäistä ortodoksista suuntaa, mutta ei se roomalaiskatolinen kirkkokaan niin homogeeninen instituutio ole ollut, kuin koulukirjat antaa ymmärtää. Se on ollut täynnä tulkintaeroja, eri munkkikuntia, ruhtinaskuntia kansallisessa mielessään ja niin edelleen. On paljon eroa, onko kirkkojamme rakentaneet saksalaiset, hansat, brandenburgilaiset, tanskalaiset, ruotsalaiset vai ihan kotikutoiset pitäjäkuninkaamme jne. Suomen esihistoria on tunnetusti ollut hyvin pirstaleinen, ja tämä vain vahvistaa asiaa.

 Kadonneet kirkotKirkot joista ei lähde 33.3 km mittoja, tuntuvat olevan kaikki maantieteellisesti pienellä alueella.

Mitattomissa kirkoissa erottuu kaksikin silmiinpistävää seikkaa. Ensimmäinen on tuo kielekemäisyys joka etenee kohti länttä kuin tikarinpisto. Hämeen kulttuurialueen läpi aina Valkeakoskelle saakka, ja kaipa Lempäälän kivikirkkokin pitäisi vielä laskea Hollolan valtapiiriin kuuluvaksi, siitähän ei myöskään lähde minkäänsortin 33.3 km mittaa mihinkään. Syy näkyy olevan hollolaisilla selkeästi kauppapoliittinen – on haluttu pitää yhteys Kokemäen vesistöihin. Kirkot matkalla näkyvät olevan jonkinsortin etappipolkuja.

Toinen – varsin erikoinen – seikka on, että lähes kaikki nämä ovat myös hylättyjä kirkonpaikkoja. Lempäälän kivikirkko on toki olemassa, ja laitoin mukaan Tuuloksen ja Hauhonkin edelleen pystyssä olevat kirkot, mutta loput ovat sitten perimätietojen ja museoviraston tietojen varassa. 12 kirkkoa, joista yhdeksää ei ole enää olemassakaan. Varsin erikoista kun ajattelee että yleensä kirkonpaikat pantiin herkästi uusiokäyttöön, mutta nämä ovat selkeästi hylättyjä, ja seuraavat kirkot on rakennettu kunnioittavan etäisyyden päähän.
Selitysmalli tähän voi olla varsin yksinkertainen. On tapahtunut vallanvaihdos. Kansa on pantu uskomaan uudella tavalla, ja niinhän se on että sen lauluja laulat jolta leivän saat. Näkisin tämän niin yksinkertaisesti että latinalainen kristinusko on onnistunut valtaamaan vanhat ortodoksitanhuat, mutta mitä on sitten tapahtunut muinais-Hollolan alueella vallanvaihdon yhteydessä – sitä emme tietenkään tiedä.

Loppukaneettina totean että tämä 33-teoria on antoisa jos mikä. Sen avulla kykenee näkemään rautakauden lopulta ja varhaiskeskiajan vuosisadoilta paljon piilossa pysyvää. Muinainen Hollola ainakin erottuu selkeästi kaikkien niiden 33-mittojen seasta omana alueenaan. Tämä voi olla rohkeasti todettu, mutta on vielä yksi ylimääräinen mitaton kirkko, ja se on Sastamalan kirkko. Sillä kulmallahan on sen seitsemän kirkkoa vierekkäin, ja veikkaan että mitattomuus saattaa paljastaa yhteydet muinaiseen Hollolaan. Vaikea sanoa, tutkimussarkaa vielä riittää.
Piilota kommentointilomake