Upouutta Geomantia –kirjaa odotellessa on vielä syytä raottaa sen sisältöä. Geomantia, noin yksinkertaistettuna, on oppijärjestelmä maaperän salaperäisistä energiavirtauksista ja joka mitä ilmeisemmin on ollut muinaiskansoilla merkityksellisessä asemassa. Ainakin sen perusteella, että kovin ovat rakennelleet ley-linjoina tunnettuja muinaiskohteiden suoria, ja siihen päälle pitäneet arvossaan kukkulajonoja. Vaan mitä nämä energiat ovat? Miten ne ilmenevät? Voiko niitä tutkia modernissa mielessä? Se tässä kai on ollut teemana.

Kivikehien kaltaisten pyhien paikkojen keskittäminen johonkin taivaanmekaaniseen tapahtumaan – kuten nyt tasauspäivään tai kuun solmuihin – ei välttämättä ole ammoin rakennettu yksinomaan kalenterimaisessa hengessä. Tutkijat ovat pitkään tienneet, että taivaankappaleiden asettuessa tiettyyn astrologiseen pisteeseen, tapahtuu maapallollakin sähköpotentiaalisia muutoksia, jotka näyttäytyvät monin tavoin. Niillä on myös vahva korrelaatio ihmisen anatomiaan ja jopa käytökseen. Tunnetuin ilmiö lienevät auringonpilkut, joiden vaikutuksia on tutkittu hyvinkin intensiivisesti, ja erityisesti talousmaailman pörssikursseihin. Tämän heliobiologiana tunnetun tieteenalan isä oli neuvostoliittolainen Alexander Chizhevsky, joka tutki auringonpilkkujen vaikutusta biologiaan. Lopulta hän päätyi esittämään että auringonpilkut tietyssä vaiheessa vaikuttavat ärsyttävästi ihmispsyykeeseen, ja tämä olisi sodankäynnin biologinen alkusyy. Koska Chizhevsky liitti mukaan myös Venäjän vallankumouksen 1917, se vei hänet sittemmin törmäyskurssille itsensä Stalinin kanssa, koska vallankumous oli liian pyhä teema käsiteltäväksi noin analyyttisesti.

Heliobiologiasta on sittemmin päädytty tutkimaan Kuun vaikutuksia. Kuulla on paljon mystistä annettavaa. Tiedetään että Kuun liikkeet taivaalla jopa pitkäkestoisissa liikkeissä vaikuttavat biologiaan. Kasvi- ja eläinkunnassa tunnetaan varsin hyvin nämä 18.6 vuoden, 13.7 tai 9.3 vuoden salaperäiset rytmit, jolloin puiden vuosirenkaat paksunevat tai lohikannat räjähtävät. Sivumennen sanoen näitä kronobiologisia rytmejä on tutkittu suomessakin, vain se tiedetään että ne johtuvat Kuusta tavalla tai toisella. Kuuhan vaikuttaa ihmiseenkin vuorovesivoiman avulla. On tunnettua että esim avohaavan veri hyytyy hitaammin tai nopeammin missä vaiheessa Kuu on, enkä itse suosittele leikkausta täysikuun aikana. Keho myös varastoi tai luovuttaa nestettä vuorovesivoiman avulla, ja toisena päivänä paino nousee tai laskee. Synnytyksetkin tuntuvat käynnistyvän mieluummin tiistaina kuin sunnuntaina – tilastolliset näytöt ovat vahvat. Vaan miten Kuu sitten vaikuttaa ihmiseen? Jossakin määrin ilmakehän kautta, mutta erityisen paljon jalkojemme alta. Sanotaan tähän loppuun kuitenkin sen verran, että tämän pidemmälle tiedemaailma ei koskaan päässyt. Kun tutkimukseen otettiin mukaan missä määrin planeettojen konjuktiot, Marseineen ja Venuksineen, vaikuttavat myös kokonaiskuvaan, homma meni suttuiseksi. Siinä alkoi olla astrologista tuoksua, olkoonkin että voidaan näyttää että esim kotoisen koivumme kasvukausi korreloi yhteen sekä Kuun että Venuksen liikkeiden kanssa, kun taas tammi suosii Kuuta ja Marsia.

pidgeonKuva 1. Kuva 1: Tiettävästi ensimmäinen kuvaus ns. ley-linjoista. Kuva esittää kukkulajonoja ja niiden väliin jääviä rituaalipaikkoja, jotka vanha intiaanishamaani paljasti William Pigdeonille. Britannian, Ranskan ja Saksan ley-linjat sekä tietenkin Perun Nazca-kuviot että kiinalaiset lohikäärmelinjat edustavat samaa tarkoitusperää.

Maaperässä virtaa hienovireisiä magneettisia virtauksia, jotka menevät joko suoraan tai aavistuksen kiemurrellen. Geomantiaan perehtyneet sanovat niiden kulkevan kukkulajonoja pitkin, yleensä siis vesi- tai mineraalisuonien avulla. Ne voivat vaikuttaa terveyteen joko virkistävästi parantaen lihaksiston sähköpotentiaalia, tai sitten ne ovat negatiivisia. manipuloivat monenlaisia radon-kaasuja, vahvoja magneettikenttiä ja aiheuttavat jopa painovoimaan pienen pieniä muutoksia. Erityisen pelottava aihe ovat magneettikenttien tuottamat infra- ja ultraäänet, joita ihmiskorva ei kuule, mutta vaistoaa kehonsa avulla. Infraäänet ovat nykyisin vallitseva teoria kummitusilmiöiden selittämisessä, ja nämä luonnon tuottamat äänet saattavat selittää muinaisista kummituspaikoista, ruumisteistä, sekä kummallisista tarinoista niiden sinisistä valohehkuista, valkoisiin pukeutuneista aaveista ja tunneliverkostoista joita pitkin maahiset kulkevat.

Tämä siis tarjoaa pohjan Geomantia –kirjalle. Luonnollisesti teemana ovat kotimaiset muinaiskohteet, joista linnavuorien ketjut ovat nostettu pääosaan, koska ne vastaavat parhaiten muinaisia kukkulajonoja. Niissähän on yleensä primitiivinen porttiaukko osoittamassa sitä päivää – ja auringon- tai kuunnousua – jolloin virtaus on vahvimmillaan, ja jolloin kannattaa tietenkin olla paikalla. Sen lisäksi niissä on pieni kivimuuri jonka merkitys ilmeisemmin on vangita ja vahvistaa positiivisia ultraääniä. Näitä asioita ei voi tietenkään ymmärtää – saati hyväksyä – helpolla nykypäivästä käsin, koska maapallon magneettikenttä on pienentynyt yli puolella niistä päivistä, ja emme kertakaikkiaan vaistoa magneettivirtauksia. Niitä toki on olemassa, heikkona, mutta monet nisäkkäät tuntevat ne edelleen. Koirat, lehmät, linnut jne tietävät oikein hyvin missä magneettinen pohjoisnapa sijaitsee, koska tuntevat nämä maaperän virtaukset edelleen. Tässä mielessä meidän silmissämme megaliittikulttuurin uskonto silmissämme kuollut uskonto, emmekä kykene sitä rekunstoimaan uskottavasti – ennen kuin magneettikenttä vahvistuu joskus 500 tai tuhannen vuoden päästä.

linnavuoretKuva 2. Kuva 2:  Kotimaiset linnavuorien ketjut edustavat yleismaailmallista pyhien kukkulajonojen ideaa. Ne aktivoituvat maaperän salaperäisellä energialla vain tiettyinä päivinä vuodessa. Päivä on selvitettävissä katsomalla linnavuorien silmäkivien suuntausta. Alkujaan linnavuoret ovat metsälappalaisten tekosia eikä niillä ollut mitään tekemistä puolustuslinnoitteina. Mielenkiintoisesti nämä kaikki linjat leikkaavat Pirkkalan tanssinkallion kohdalla.



Suorat linjat ovat suhteellisen yleismaailmallinen ilmiö, arkeologian yksi alaviite, joiden tarkoitusperistä kiistellään. Selvää on vain että megaliittikulttuurit ovat niitä tehneet tarkoituksellisesti. Niitä on tietenkin myös täällä meillä. Jotakin se kertoo energiavirtausten puolesta, että esim Sääksmäen Helkatie osoittaa siihen suuntaan, josta Kuu nousee. Tai sanotaan se näin, että tie valaistuu vain tiettynä täysikuun hetkenä. Helkakulkue alkujaan on ollut yörituaali. Siinähän nuoret tytöt vihkiytyvät Kuulle ja sen 28 vuorokautiseen rytmiin saadakseen hedelmällisyyden vastalahjaksi. Neitokaiset ovat sitten pitäneet rituaalin nykyisen Sääksmäen kirkon kohdalla, ja kääntyneet siitä kohti Päivölää, tienlinjaa jonka suuntaus on tarkalleen siihen kohtaan, johon Kuu aamuyöllä laskee. Suuntaukset paljastavat että ennen kirkkoa siinä on ollut kivikehä. Joka tapauksessa uskoni on vakaa, että Geomantia –kirja on lajissaan ensimmäinen joka tuo näitä asioita suomalaislukijalle, ja vieläpä suhtkoht ymmärrettävästi lähtökohtaisesti modernit tutkimukset aiheesta. En hetkeäkään epäile, etteikö tästä tulisi oiva pohja kenelle tahansa muinaishistoriasta kiinnostuneelle, sekä ennen kaikkea sille esoteeriselle väestönosalle, joka on oikeasti kiinnostunut näkemään asioita harmaan arjen toiselle puolen. Itse en epäile näitä asioita hetkeäkään.


raatoroadKuva 3. Kuva 3:   Positiivisia linjoja edustavat myös suorassa kulkevat kirkot ja kappelit. Tässä kuvattuna ikiaikainen ruumistie. Jostakin syystä viivasuorassa kulkevat ruumistiet ovat nekin yleismaailmallinen ilmiö. Etelä-Amerikan Maya –kulttuureilta jäi jälkeen paljon vastaavia viivasuoria ruumisteitä.



Toivotaan, että kirja piakkoin näkisi päivänvalonsa. Saammepahan kerrankin kurkistaa pinnan alle. Uskon että tästä tulee vielä klassikko. Bonuksena raotan vielä vähän tuota 33-järjestelmää sillä silloin aikanaan se oli kiistatta ylimalkaisesti sutattu.

Jukkis
Piilota kommentointilomake