Sinikivi-päivä iskee jälleen. Nyt tehdään kaikki isommin ja kauniimmin. Tällä kertaa ei nyhjätä vanhalla kirjastotalolla, vaan lähdetään Kangasalalle. Lepokotiin. Taloon jolla on reilusti yli satavuotinen historia ja tottakai siihen mahtuu kaikkea kummituksiinkiin liittyvää. Lyhyesti sanoen pidämme järjestyksessä toiset kummitusiltamat – nyt vain ihka aidossa kummitustalossa. Tälläisen voi kokea vain kerran eläissään. Lisäksi pidämme sen iltasella jotta varmasti on hämärää. Tervetuloa mukaan. Tapahtuma on pääosin maksuton.

aaveEx-työntekijän haastattelu käynnissä. Tämä piika työskenteli talossa jo 1890-luvulla, mutta on suostunut aineellistumaan seinälautojen välistä tapahtumamme takia. ”täällä mää oon astioita aina kilistelly ja siirrelly esineitäKangasalan Lepokoti löytyy siis Kangasalalta, osoitteesta Ruutanantie 26, jos oikein muistin osoitteen. Pihassahan on parkkipaikkoja aikas hintsusti joten biili varmaan kannattaa jättää keskustan tuntumaan, siihen kirkon liepeille, ja tulla loppumatka jalan. Matka ei ole paha dallata, noin 800 metriä. Mutta jos sellaisen tekee, niin mitä perillä odottaa?

 

 

 

 

 

Tämä on siis iltatapahtuma, elämyksellinen juttu, joka starttaa lauantaina 16.8 alkaen kello 18.00. Lehtosen Jussi siinä pitää pienen tervetulopuheen, ja sitten ääneen päästetään talon ex-työntekijät muistelemaan kaikkea mitä ovat talossa kokeneet. Niistä hiuksia nostattavista tarinoista ei ole pulaa, sillä talolla on oma ..hmph… historiansa. Kun olemme virittäytyneet tunnelmaan niin sen perään pidämme pienen musiikkiesityksen a´la piano + laulu. Katsotaan nyt kuka taiteilija saadaan hilattua paikalle. Musiikinteema on kylläkin sovittu etukäteen että mitään pirtsakkaa kesähumppaa ei nyt soitella, vaan jotain synkkäsävyistä. Artisti oli etukäteen luvannut että ”musiikkia helvetistä” ja iskenyt salaperäisesti silmää. Käsitin kumminkin että sillä ei tarkoitettu helvetillistä musiikkivalintaa, eli mitään kokeilevaa freejazzia, vaan jotain Faustia tai jotain. Mistä minä tiedän, en tajua klassisesta yhtikäs mitään. Samalla siinä voi kumminkin kaadella itselleen kahveeta ja pikkusuolaista, mitä siellä nyt tarjolla onkaan.

vaivaistalo kansi
Vaivaistalo –elokuva edustaa kotimaisen indie-tuotannon helmeä.

 

Sitten vaan rankkenee. Katsellaan allekirjoittaneen tekemä Vaivaistalo –elokuva, joka siis on kuvattu Lepokodilla. Kunnon klassinen kartanokummitus –elokuva, joka istuu kun nenä nyrkkiin muutenkin klassiseen iltamaamme. Elokuvan pituus on 40min joten kyllä sen kestää katsella haukottelematta. Se jää sitten nähtäväksi, katselemmeko sen sisällä vai ulkona, johon vaikuttaa moni tekijä, kuten ainakin vesisateen määrä. Wirallisesti kyse on elokuvan ensi-illasta. Arvosteluja ei ole valitettavasti esittää, mutta palautetta on kylläkin saanut. Lähinnä mykistävän hiljaisuuden osalta. Sillä ihmiset tuntuu ihan oikeasti ajattelevan, että onko toi Jukkis niminen taivaarannanmaalari, huuharien ajatolla ja muutenkin elämässään epäonnistunut tyyppi sittenkin oikeasti taiteilija? Tämän leffan perusteella näin näyttäisi olevan.

aave piika
Ikinä ei tiedä kehen kummituskierroksella saattaa törmätä.

 

Ihan viimeiseksi Lehtonen sitten opastaa talon halki, alakerrasta yläkertaan ja vähän pihallekin, kertoillen kaikkia talossa nähtyä ja koettua, ja pääsette katsomaan ihka aitoa kummitushuonettakin. Sehän on se yläkerran huone, jota ei vuokrata kenellekään sattuneista syistä. Tämä opastus lieneekin – särpimien ohella – ainoa maksullinen tapahtuma, ja maksanee vitosen. Lähinnä oppaan pikkujoulukassaa ajatellen. Luonnollisesti tämä on iltamien grande finale, ja se kruunaa elämysvetoisen illan.

Jos kaikki menee niinkun pitää, lopettelemme noin klo 23 ja jokainen saa siitä sitten suksia mihin meneekään. Tämä on tälläinen ilta/yö –tapahtuma, ja taatusti jotain sellaista jota ihan joka viikko ei järjestetäkään. Tehän sen päätätte, haluatteko kokea vähän toisenlaisen lauantaiehtoon.

 

Piilota kommentointilomake