Kuten jokainen palstaa seurannut on voinut havaita, meneillään on kova etsintäbuumi profiilikivien etsimiseksi. Itse kutsun niitä mieluummin toteemikiviksi, sillä ne ovat muinaisten pystyttämiä ja palvovia kiviä, joiden on tarkoitus esittää jotakin eläintä. Koska näitä kivityyppejä on erilaisia, esittelen niitä tässä etusivullakin satunnaisesti. Tällä kertaa aloitamme sellaisesta mitä olen alkanut kutsumaan karhukiviksi.

 

Toteemikivet ovat läheistä sukua ns. kallioprofiileille joita usein on kalliomaalausten lähettyvillä. Ne ovat kallioseinässä olevia ihmishahmoisia profiileja tai kasvokuvia, ja eläinaiheisia kallioseinämiä ei ole ainakaan toistaiseksi löydetty. Mistä seuraa looginen johtopäätös, että myös toteemikivet ovat silloin kalliomaalauskauden aikalaisia. Aihepiiri on vielä täysin pioneerivaiheessaan. Se toki tiedetään että jotkut ovat väistämättä ihmiskäsien vääntämiä, mutta niitä sanotaan yleisesti vain seitakiviksi pyrkimättä selittämään asiaa sen tarkemmin, mikä niiden funktio on. Joissakin näissä seitakivissä tuppaa myös olemaan jäänteitä kalliomaalausväristä, ja niillä on selvä muotokin, joten ne kuuluvat samaan kategoriaan. Niiden karkeus on helppo selittää sillä ettei niitä ole juurikaan muotoiltu, ja verratessa aikalaisiinsa eli savi-idoleihin, karkeus ja summittaisuus tuntuu olevan silloinen taidemuoto laajemminkin

 

kallioprofiili

Kallioprofiili voi olla esimerkiksi tämänkaltainen tuijottava naamataulu

 

Itse koin valaistuksen hetken kun olin tsekkaamassa Kiikan Pirunkiveä. Yllättävästi se ei ollutkaan peruskallion päällä, vaan kiekkomaisen pyöreän kiven, jonka luonnollisuuteen en usko pätkääkään. Sen päälle oli sitten nostettu mammuttimainen kivenjärkäle ja siinähän se seistä toljotti kun patsas jalustallaan. Patsas? Näin pienestä sitä saattaa oivaltaa suuren kuvion. Sen on tosiaan tarkoitus esittää jotakin eläintä – heimon palvontaeläintä - ja jotenkin uskon että sen on tarkoitus esittää karhua. Mikä lie karhuklaani siellä ammoin tälle karhujumalalle patsaansa pykännyt. Sen vain tiesin että ryteikkö jossa se seisoi, sijaitsi niemennokassa, jonka alla ammoin aaltoja keikutteli Kiikan muinaislahti.

kiikan pirunkivi

Kiikan Pirunkivi seisoo kiekkomaisen kivijalustan päällä ja tyyliltään muistuttaa karhua

 

Seuraavaksi saavuin sitten Sysmän Heiluvakivelle. Se on todella helppo löytää sillä sijaitsee vilkkaan maantien varressa, ja Onkiniemen kohdalla sen huomaa sokea Reettakin. Ällistys oli kiistatta suuri kun huomasin sen muodoltaan Pirunkiven sisarukseksi. tai siis identtisiksi kaksosiksi. Vain kokoluokassa on selkeitä eroja mutta niin ovat kuin paita ja peppu. Pakko on tässä kohtaa vähän epäillä, että löytyykö luonnosta tosiaan kaksi näin identtistä kiveä, vai onko asialla ollut kivihakkunsa kanssa sama taiteilija peräti. En tiedä, en ole kummastakaan katsonut onko siinä hakkausjälkiä, enkä niitä varmaan erottaisikaan. Panee vaan epäilemään että näitä on hyvinkin saatettu vähän muovailla.

 

sysman keinukivi

Sysmän Keinuvakivi on ilmeinen kopio Kiikan Pirunkivestä.

 

Vielä kun sain Lieksasta kotoisin olevani harrastajatutkijan - tai pikemmin hyvän tuttavani - kuvan tanssikallion päällä olevasta maakivestä, niin johan rupee loksahtaan osat kohdalleen. Paljonko yksin näitä karhukiviä oikein on suomenmaassa, sitähän ei kukaan tiedä, koska ei ole kukaan koskaan etsinytkään. Ajatus on kiistatta huimaava siinä, että hiljalleen on avautumassa kokonainen muinaiskohteiden luokka, josta aiemmin ei ole oltu edes tietoisia. Veikkaanpa että kun ne lopulta tiedostetaan punamultakulttuurin muinaiskohteiksi, niin kalliomaalaukset, kallioprofiilit että savi-idolit saavat rinnalleen vielä neljännenkin tutkimuskohteen. Yllättäen alkaa paljastua rikas ja moniaiheinen aikakausi, johon ei enää sovikaan ajatus primitiivisistä kivikauden ihmisistä. Päinvastoin – alkaa paljastua todellinen korkeakulttuuri joka on kehittänyt taiteen patsaineen, savesta tehtyine kuva-idoleineen ja maalauksineen.

Lieksan tanssikallio

Lieksan Tanssikallion karhukivessä on samaa ideaa, eikö ?

 

Halusinpa nyt avata pään teille kaikille, että kun kuljette tuolla metsissä ja kun tiedätte mitä etsitte, niin kartoitustyö pääsee käyntiin ja yllättäen ennen niin tyhjä muinaishistoriamme alkaa saada uutta sisältöä. Koetan tietenkin punnertaa kaikkeni että tämä saataisiin kirjan muodossa myös isommalle lukijakunnalle, mutta valitettavasti aihepiirin tuntemattomuuden vuoksi pitäisi melkein tutkia kymmenkunta vuotta lisää, jotta pääsee vähän jotain konkreettistakin sanomaan. mutta raapaistaan nyt pintaa edes vähän, sillä muinaistutkimus kun on yhteinen perintömme, yhteinen harrasteemme ja yhteinen omaisuutemme, mutta toivon vain että sana leviäisi laajemmallekin, jotta nämä saataisiin kaikki kartoitettua. uskokaa kun sanon että näissä jutuissa olemme isojen asioiden kynnyksellä.

Jukkis - ihan itseoppinut

Piilota kommentointilomake