Nyt alkaa olla taittovaiheessa tuleva pääteokseni nimeltään Vaiettu muinaisuus. Se käsittelee yhteenvetona käytännössä kaiken mitä maamme muinaishistoriasta satun tietämään, ja sivuja siinä tulee ilmeisesti vähän perskeleesti. En ole sitä itsekään kyennyt oikolukuvaiheessa vetäiseen lävitse yhdellä rykäisyllä. Vähän koetan tässä etusivulla läpikäydä sen tulevaa sisältöä aihepiiri kerrallaan. Kirjahan tulee oleen läpileikkaus maamme muinaishistoriasta, ja arvattavasti sen täytyy alkaa jääkaudesta. Nyt voisin tarttua tähän ensimmäiseen aiheeseen, ja puhua vähän jääkaudesta – tai sen olemattomuudesta.

 

Kymmenen vuotta tässä on tullut sauhuttua ettei mitään jääkautta olisikaan ollut, ja tämän olen muuten onnistunut sanomaan ihan valtakunnanradiossakin. Oman vakavamielisen katsantokantani mukaan nämä ns. jääkauden todisteet on virheellisesti tulkittuja, joka on luonut pohjan kokonaan väärälle teoriallekin. Mitään jääkautta kun ei ole ollutkaan, joka itsestänikin on hivenen ronskisti sanottu, koska mehän emme tiedä onko sellaisia ollut, koska siitä ei ole mitään todistettakaan. Häh?

 

No ensinnäkin jokainen pitämämme todiste jääkaudesta on löydettävissä pitkin maapalloa – myös alueilta joissa ei ole koskaan ollut jääkautta geologisen historiansa aikana. Itse asiassa kaikki nämä kallioviirut, hiidenkirnut ja moreeniharjut näyttävät olevan enemmänkin planeettamme normaalia pinnanmuotoa, joka syntyy arkisempien geologisten prosessien tuloksena.

 

intian kirnut

Siinä vilkutelllaan intiassa sijaitsevasta hiidenkirnusta... aika mystistä jos kuvittelee hiidenkirnujen synnyllä olevan jotain tekemistä jääkausien kanssa.

 

Jääkauden luotsaamien jälkien keskinäinen vertailu ovat nekin ristiriitaisia. Me tiedämme kaikki että kallioviirut ovat syntyisin jäätikön kuljettaessa soraa allaan, joka viistää peruskalliota. Nämä jäljet tuppaavat kulkemaan pääosin kaakkoon, kun taas jäätikön mukana kulkeneet siirtolohkareet ovat kulkeutuneet lähes suoraan etelään. Arvoitus on, miksi jäätikkö kuljettaa eri kokoisia kiviä eri suuntiin. Tai vieläkin suurempi mysteeri – miksi jäätikkö on tehnyt siirtolohkareista kuin mikroskooppisesta kivestä terävää ja sirpalemaista mutta kaikki päänkokoiset moreenikivet se on pyrkinyt pyöristämään. Miksi vain tietynkokoiset kivet kelpaavat pyöristettäviksi? Kysymystä voi jatkaa, miksi sitten pirunpeltojen teräväreunaiset kivet eivät ole pyöristyneet. Siksi että ne kuulemma ovat syntyneet rantaviivojen tuotoksina. Teoria on niin kaunis, että jos sattumoisin tapaa pirunpeltoja vaikkapa tunturien harjanteilla, mikä ei ole rantaviiivaa nähnytkään, silloin niitä on tapana nimittää kivikoiksi, ettei mene kaunis teoria pilalle. No joo, kyllähän minä tiedän että pyöreitä kivenmurikoita puskee maapallon sisuksista ihan normaalina geologisena ilmiönä, mutta muille tämä on ollut vankkumaton todiste jääkaudesta.

mountain-stream

Moreenkiviä tropiikissa...mutta eikös moreenikivi ole jääkauden tuotoksia?

 

Valitan että tässä ristiriitoja joutuu pakostakin käsittelemään ylimalkaisesti, mutta kirjassa ollaan huomattavasti pikkutarkempia. Jääkausiteoria ei suinkaan ole heikoilla vain detaljiensa puolesta. Sillä oman murheensa tuovat mittaustulokset kokonaan jäättömistä alueista, ja biologisesta evidenssistä jonka mukaan pahimmilla jääkausialueilla on samaan aikaan tavattavissa siitepölynäytteitä katkeamattomana ketjuna. Lisäksi jääkauden syntymekanismia ei voida uskottavasti selittää. Pahin kritiikki on kuitenkin itse jääkauden mekaniikkaa kohtaan. On osoitettavissa että koko jääkauden mekaniikka nojaa nk. transkedenttisiin luonnonlakeihin. Termi on fyysikoiden käyttämä termi kun jotakin ilmiötä yritetään selittää yliluonnollisen selitysmallin avulla. Jääkauden tapauksessa monet sen oletetut ilmiöt ovat esimerkiksi painovoimalain vastaisia, ja edellyttävät jäätiköillä olevan ”salaperäisiä voimia” mitä ne sitten ovatkaan. Toinen silmiinpistävä seikka on sekin fysikaalisten lainalaisuuksien vastainen, eli että pehmeämmällä aineella voidaan kovertaa kovempaa ainetta. Esimerkiksi jäällä graniittia, joka tiettävästi on mahdotonta kaikilla mittareilla mitattuna. Joka koettaa tässä kohtaa väittää vastaan, joutuu puolustelemaan kantaansa mystisten ja yliluonnollisten selitysmallien avulla.

 

Koetan tehdä näistä asioista selkoa ja myönnetään että vaikka aihepiirin keskustelu on käynyt kaikkina näinä vuosina ns. kuumana, on aihepiirin kypsyttely tehnyt vain hyvää. Koetin tehdä ensimmäisen kerran silppua jääkausiteoriasta jo Suomalaisten Tuho –kirjan liepeillä, mutta jo silloin tajusin, että lisätietoa kuin ymmärrystäkin tarvitaan vielä enemmän, ja se kirja jäi lähinnä katastrofiteorian esittelyyn. Luulenpa että nyt tällä kertaa onnistun saamaan sen verran vakuuttavaa jälkeä, että yksi jos toinen joutuu kyseenalaistamaan maailmankuvansa.

 

Tämä on tietenkin tulevan kirjan alkusoittoa.

 

Jukkis

Piilota kommentointilomake