Vaiettu muinaisuus osa II

Tässä etukäteen paljastelen mitä kaikkea Vaiettu Muinaisuus tulee sisältämään. Tällä kertaa tiedossa tarina joka hienotunteisuus syistä ja itsekunnioituksen takia menee kirjassa vähän toisenlaisella profiililla.

 

Konnevesi on paikka josta harva on koskaan kuullutkaan. Tulevaan Vaiettu Muinaisuus –teokseen se on saanut ihan oman kappaleensa jalkakiviensä takia. Oikeestaan tää on niin vekkuli tarina, että sen voi kertoa tässäkin, koska kirjassa kumminkin on stilisoitu ja kotiinpäin vedetty versio. Tämä on tarina siitä kuinka joku Konnevesi oli jo nousemassa maailmanluokan sensaatioksi, ja kuinka sitten ihan viime metrillä matto vedettiinkin jalkojen alta. Karvas pettymyshän tämä juttu oli, mutta nyt osaa jo vähän nauraa ittelleen ja omalle innostukselleen, ja viimein tajuaa että että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa…

 

Se oikeastaan alkoi kun bongailin näitä kiviä, ja sattumoisin osu jonkun geokätköilijän sivu Konneveden jalkakivestä ja siitä kuinka jääkausi onkin nostanut kiven eriskummalliseen paikkaan. No hemmetti, tokihan tollanen vinkki otetaan tutkittavien listalle. Oli niin paljon muutakin, ettei suoraan sanoen huvittanut lähteä kaahaan satoja kilsoja ja kun tiesin että nimim. VesQ – hyvä tuttavani – nyt sattumoisin asustaa niillä kulmilla, niin kysyin etteikö hän viittis käydä siellä puolestani. No mieshän suostui vaikka ensin epätoivoisesti koetti kysellä onko mitään hajua mistä päin erämaata sitä pitäis hakee? No ei ollut. Ei kuitenkaan halunnut tuottaa pettymystä joten paineli konneveteläiseen baariin ja kun näki vanhan kundin istuksimassa siellä paikallisen suunnistusseuran takki päällään, niin tiesi heti keneltä kysyy. Suunnistajahan tiesi heti mistä on kysymys. VesQ oli siellä sitten käynyt isänsä kanssa, ja laittovat mulle julkaisukelpisen kuvan. Juttu näytti olevan paketissa. Miten väärässä olimmekaan.

 

konnevesi geo pieni

Onhan se komea jalkakivi - on se sano.

 

Tarina olis voinu päättyä tähän kiveen mutta ei. Olivat levittäneet sanaa jalkakivistä ja paikallinen besserwisseri – tiedättehän, näitä on yksi joka kunnassa – jonka suhdeverkosto on laaja kun australian autiomaa, kiikutti sitten VesQun isäpapalle kaikki tietämänsä seudun jalkakivet. Muutama tosiaan oli vielä paikallisten hirvimiesten ym tiedossa. Kun ne sitten aseteltiin lyijykynällä maastokartalle, kolmikko kumartui kartan päälle: nehän menee penteles viivasuorassa linjassa toinen toisiinsa nähden. Tämä on se hetki jolloin minä hyppäsin välittömästi puikkoihin kun valistivat minuakin, sillä on sanomattakin selvää että kun jossain vaan vilahtaakin ley-linjan käsite, niin odottavan piina kevääseen saakka olis ollu kohtuutonta.

 

Olivat jo ehtineet käydä seuraavalla jalkakivellä, joka oli metsäkoneella rikottu ja kaatunut kyljelleen. Pidin tätä itse vankkumattomana todisteena, sillä vaikea kuvitella että joku kalliilla metsäkoneellaan puskisi kiviä rikki ihan vaan huvikseen. Ellei maajussin vaisto ole kielinyt että tuossa on sitten potentiaalinen suojelukohde, joka kannattaa tuhota mailtaan ennen rauhoitusviranomaisia.

konnevesi tuhoutunu pieni

Toinen kivi ley-linjalla olikin sitten hajotettu just nenän edestä

 

Isä, poika ja besserwisseri sitten tekivät jossain kohtaa kolmannenkin tutkimusretken ja bongasivat kauniin jalkakiven maastokartan osoittamasta kohdasta. Sitten kun olin paikan päällä ja istuttiin siinä iltapäivää metsäreissun jälkeen, huomattiin että se eka kivi osoitti lounaaseen, eli juuri tuon suoran mukaisesti. Isäpappa sitten täydensi tietoa kaatuneesta kivestä, että sekin on kiistatta osoittanut lounaaseen, eli juuri linjan mukaisesti. Kaivoin sitten muistoistani tiedonjyvän jonka mukaan muuten yli 80% kaikista kalliomaalauksistakin on tehty lounaan puoleisille kalliorinteille. Ja eikös näillä kulmilla ollut se J.Kyppökin joka huomasi että ainakin kolme kalliomaalausta menee suorassa toisiinsa nähden? Yhtä kaikki, sain pian kuvan kolmannestakin kivestä, joka ainakin rinteen perusteella näyttäisi olevan lounaan suuntainen.

 

kettuvuori pieni

Kolmas jalkakivi oli sekin suorassa linjassa toisiinsa nähden

 

Hetkinen, sanoin sitten. Tehdääs pieni yhteenveto. Meillä on siis neljä jalkakiveä, eli kiviä jotka on nostettu alustan päälle, ja ne menee suorassa linjassa maastossa. ja tää linja osoittaa lounaaseen, ja kaupan huipuksi kivien profiilitkin on lounaan suuntaan. Onkos kukaan muuten mitannut näitten keskinäisiä etäisyyksiä? No, mehän mitattiin samoin tein. Se eka kivi oli kauimpana, eikä se muuten ihan suoralla ollut vaan muutaman sadan metrin klapilla. Ehdotin että tutkitaan asiaa mailimitan kautta ja se oli 9.5 mailia siihen tuhoutuneeseen kiveen. Siitä oli sitten matkaa seuraavalle kivelle 1.6 km eli tasan yksi maili. Siitä sitten kohtaan joka oli merkitty karttaan oli matkaa tasan kolme mailia. Jumantsukka: 9,5 mailia – 1 maili – 3 mailia. Vetäkää tää sattumaksi jos pystytte.

konneveden suora

Olihan tää pommi. Sensaatio. Täydellinen todiste ja enemmänkin. Tää panee koko arkeologian vielä uuteen uskoon, jahka ensin saisivat asian ammattipiireissä nikoteltua. Just niitä kohuarvon sisältämiä uutisia joista mediakin kiinnostuu. Tälläsellä pääsee telkkariin. Valtakunnanuutinen. Entäs sitten kansainvälinen sensaatio? Muuallahan on paljon näitä megaliittiportaalien jäseniä joiden keskuudessa tää olis kova juttu amerikasta australiaan. Tää on isoa. Siis tää on isoa. Tää on ehkä isointa mitä suomesta on juurikaan kuulunut. Jostain saakutin Konnevedestä tulee vielä kansainvälisen turismin keskus ja noista jalkakivistä se turistirysä. ja mikä kaikkein parasta – jätkille sopi mainiosti että tästä tulee tulevan uutuuskirjani vetonaula, ja saan yksinoikeuden sen paljastamiseen ja sitä ennen pidetään suut supussa. Laskin jo mielessäni myyntilukuja ja dollarinkuvat vaan vilisi silmissä. Pitäsköhän suoraan suunnata kansainvälisille markkinoille? Enää piti vaan hoitaa se viimeinen niitti eli käydä todistamassa sen viimeisen kiven olemassaolo. Koska muutkin tiedot piti kutinsa, se tuntu lähinnä muodollisuudelta. Joten se nyt viivästy kerta toisensa jälkeen, mutta lopulta jätkät hyppäs pirssiin ja kävi sen kuvaamassa.

kotakivi pieni

Neljännen jalkakiven piti todistaa kaikki oikeaksi kunnes...

 

Siinä se nyt oli.Neljäs kivi. Viivasuorassa linjassa, mailimitoilla olevat jalkakivet joiden kaikkien rintamasuunta lounaaseen. Jumantsukka. Eikä pelkkä julkisuudessa paistattelu ja tuleva kirjamyynti houkuttaneet vaan myös kalavelkojen kuittailu. Näiden suorien linjojen olemassaoloon on ammattipiirit suhtautuneet epäillen, mutta nyt tää juttu tyrkättäs niittenkin kurkusta alas, ja niinhän se on että se parhaiten nauraa joka… tai luja usko vie läpi harmaan kiven… tai millä sanonnalla nyt halusin itteeni imarrella. Varaa on antaa jätkillekin kunniasta leijonaosasta, jos vaan viittivät olla paikallis- ja valtakunnanlehtien haastatteluissa. On tää elämä vaan mukavaa. Sitten soi puhelin…

 

VesQ siellä pyyteli anteeksi että se viimeisin kuva ei ollutkaan mistä piti. Olivat kyllä pyrkineet sinne mäelle mutta kun äijäporukassa läppää riitti niin kaiken pulinan keskellä olivat kääntyneet ihan väärälle tielle, ja kaupan huipuksi vielä melkeen väärällä puolen pitäjää, ja lähteneet pölötyksineen kaikkineen lähes summamutikassa tarpomaan mettään ja löytäneet sen. mutta sijainti ei ollut oikea. Siinähän sitten ihmeteltiin miten sitä voi löytää jotain ettimäänsä noin sattumalta, ja onko siellä mettissä niitä tuhansittain vai ohjaako joku metsänhenki askelia? Olihan se komee jalkakivi sekin.

 

Ta-daa. Koetti viimein odotettu päivä kun retkikunta lähti viimeiselle retkelleen. Seikkailivat siellä puolitoista tuntia ja soittivat mulle ettei siellä mitään ole. Siis ei mitään. Bessserwisseri oli erehtynyt. Pettymyksen tunne – mikä se olikaan. Pilvilinna muuttui uduksi joka hajosi kaikkiin ilmansuuntiin. Kansainväliset mitat täyttävä sensaatio lässähti nyt kolmeen kiveen josta keskimmäinen vielä palasina, ja se viimeisin ei edes ole suoralla. Eli suomeksi sanottuna käteen ei jäänyt mitään. Tyhjää. Sananparsia kenties: joka kuuseen kurkottaa… ylpeys käy lankeemuksen edellä … joka haluaa kaiken, ei lopulta saa mitään! Eipä tässä sitten ollut muuta sovittavaa kun että ollaan hiljaa koko episodista ettei ihan naurunalaisiksi jouduta. Oikeestaan hyväkin ettei paljoa tullut asiaa huudeltua. ja kyllä mää jätkistä ja niitten työpanoksesta ylpeä olen. Mun takiahan ne siellä mettissä juoksi. Eihän se niitten vika oo, että se vika kivi ei ollu missä ollu.

kivijumala pieni

Sanos oi muinainen kivijumala,

miiks kaikki mitä koettaa, on ku tuuleen huutas?

 

mutta asiallisesti ottaen jotain sentään jäi käteen. Varmuudella voidaan sanoa Päijänteen pohjoispuolisilla alueilla olevan ainakin viisi jalkakiveä, ja käsitys siitä että ne olis jollain lailla jääkauden muovaamia, joutuu moisen määrän edessä sentään kriittisiin tarkasteluihin. Kyllä ne on ihan ihmisen nostamia. Eihän tää ehkä niin valovoimainen spektaakkeli ollut, kun tuntu ihan viimeiseen metriin saakka, mutta jotain lohduttavaa sentään jäi käsiin. Jalkakivistä nyt tulee kirjassa puhetta, ja tää nolo episodikin kuitattua muutamalla lauseella, mutta myöntäkää edes, että oli aikas hilkulla, että tässä olis ollu aineksia vaikka mihin.

Jukkis

 

Piilota kommentointilomake