Myönnän etteivät nuo 33.3 km välein toistuvat välimatkat kirkkojen välillä ole ikinä jättäneet minua rauhaan. Aina väliin tulee palattua aiheeseen, ja kun tuskin sen enempää kirjallista tutkimusta aiheesta tulee, niin voihan niitä netissäkin jatkaa. Koettakaa kestää.

 

Yksi lempparini ovat aina olleet ns. hunajakennot. Se on yhdenlainen käsite saada näihin matkamittoihin jotakin tolkkua. Käsite tarkoittaa, että on olemassa keskuspiste ja tahdon nyt aikani kuluksi esitellä kaksi. Samalla saamme selville kirkonpaikkojen muinaisia sijainteja ihan vaan navigoimalla niitä kohdalleen. Tarkan pisteen määrittäminen voikin käydä työstä. Olen melkoisen vissi että systeemi on alkujaan kehitetty pronssikauden maanjaoksi, ja joitakin sen valmismalleja on saattanut tulla saksalaisen Hallstatin –kulttuurin puolelta. Yksinkertaisesti pronssikaudella opittiin jakamaan maa viipaleiksi, ja sen keskipisteestä tuli jotenkin ”pyhä paikka” – syistä jota emme voikaan tietää. Tässä paikassa vietettiin sitten ne tarvittavat vuosittaiset seremoniat, joita silloisella kulttuurilla oli. Pronssikausi vaihtui rautakaudeksi mutta edelleen ihmiset olivat tottuneet käymään tässä samassa paikassa, ja vaikka rautakaudella lehtomaisuus syrjäytti alkuperäisen palvontatavan, paikka oli ja pysyi. Kuten arvata saattaa, kirkkoisät iskivät siihen seuraavaksi silmänsä.

metamorfoosi

Muutos pronssikautisesta kivikehästä ensin rautakautiseksi lehdoksi ja viimein kivikirkoksi

 

Myönnän että on lähes mahdoton päästä pidemmälle kuin kirkkohistorian aamuhämäriin. Periaatehan on että useimpiin satakunnan kyliin on isketty puukappeli jo 1100 –luvun puolella, toisiin paikkoihin 1200-luvulla ja joihinkin jopa aiemmin, peräti 900- tai 1000-luvulla. Se on kilpaillut alkuperäisen kulttipaikan kanssa jolloin väkisinki syntyy kaksikin lähtöpistettä. Aikaa myöten se on tietenkin vallannut rautakautisen pakanalehdon ja kirkonpaikka on siirretty sinne. Yleensä muuten puukappelin elinikä oli miespolven mittainen, ja kun 1500-luvulta eteenpäin kirkonpaikat alkavat olla merkittyinä ylös, on sitä ennen kylässä saattanut vaeltaa lukuisia puukappeleita pitkin kylänraittia. Siltikin – kaikesta huolimatta – alkuperäinen hunajakenno on edelleen nähtävissä. Koski TL on tästä tyyppiesimerkki, jossa 33.3 km mitoin toistuvia kirkonpaikkoja on niin Oripäähän, Humppilaan, Paimioon kuin Somerniemenkin kappeliin, ja nyttemmin kadonneita kirkonpaikkoja ovat Tirpannokka sekä Ristinoja, joista onneksi on perimätieto jäljellä. Yksi mitta olisi Salon eteläpuolella olevalle Helisnummelle, mutta siitä ei ole edes perimätietoa jäänyt.

koski

Koski TL kirkko - ja edellisetkin kirkonpaikat keskustan alueella - omaavat lukuisia 33.3 km välein toistuvia mittoja naapurikirkkojen kanssa. Tirpannokka ja Ristinoja ovat jo kadonneetkin, mutta onneksi niistä on säilynyt perimätieto

 

Tai sitten hunajakennot ovat vain osa isompaa hunajakennoa. Sellaistakin tapaa satakunnan peltomaisemissa. Euran kirkko on yksi hunajakenno, mutta niin on myös Yläneen kirkko kuin Nousiaisenkin kirkko. Kun näitä vetelee viivoilla näkee yllättävän hyvin että ne ovatkin vain osa vielä suurempaa kokonaisuutta, jonka keskipiste on nykyisen – vähän pelottavankin – Hautvuoren itäpuolella olevalla joentörmällä.

rautasuo

Kun hunajakennot muodostavat ihunajakennoja.Keskipiste näyttäisi asettuvan nykyisen Hautvuoren tienoille

 

Kadonneista kirkonpaikoista kun puhutaan, niin yksi hunajakenno on tietenkin Eurajoki. Sen näkee tästä oheisesta kuvastakin, ja olen siitä jättänyt pois etäisyyden Untamalan kappeliin koska mitta tuntuu olevan enemmänkin siihen Eurajoen ex-kirkkoon joka purettiin jo 1600-luvulla, ja joka perimätietojen mukaan on vanhin tunnettu kirkonpaikka. Itse olen navigoinut tarkan paikan Eurajoen koulun takana olevalle niitylle, jossa tosin nykyisin on virkistysalue ja sanonpa ilman huumorinhäivää, että tällä paikalla on ollut paitsi Eurajoen varhaisin kappeli 1200-luvun alkupuolella, myös sitä edeltänyt pakanallinen kulttipaikka. Olkoonkin että nykyisin ei kummastakaan ole jälkeäkään.

eurajoen niitty

Ylivalottunut kuva Eurajoen niitystä jossa on sijainnut rautakautinen ja sitä aiemmin jo pronssikautinen kulttipaikka

ja jossa on todennäkäisemmin sijainnut Eurajoen ensimmäinen puukappeli 1000-luvulla - ja joista mitään ei voi

nykyisin todistaa kuin matkamittojen avulla.

 

Etäisyyksiä tuosta kohtaa ainakin löytyy. tarkat 33.3 km välein toistuvat etäisyydet ovat niin Kokemäen pyhän Marian kappeliin, Köyliön, Honkilahden ja Pyhärannan kirkkoihin, ja hivenen yllättävästi Euran kirkkoon on matkaa 22.2 km ja Vampulan kirkkoon 55.5 km.

Eurajoki mysteeri

Eurajoen niityltä laskettuja kirkkomittoja. Kuva kirjasta Suomen Mysteerit.

 

Nyt on ollut uusin aluevaltaus tuo Sammaljoen kirkko, jota ei ensinäkemältä uskoisi muinaispitäjäksi. Sekin tuntuu olevan hunajakenno jonka säteet yllättävästi tuntuvat osoittavan lähes yksinomaan pohjoisen suuntaan. Se on vähän kuin puolikas jostakin kokonaisuudesta.

sammaljoki

Sammaljoen kirkosta laskettuja matkamittoja kirkkoihin joista valtaosasta ei ole jäljellä kuin rauniot, paikannimi tai perimätieto. Jostakin syystä hunajakennosta on vain pohjoispuoleinen osa rekunstoitavissa.

 

Mielenkiintoista on sen sijaan paikat, mihin nuo etäisyydet ovat suunnattu. Mouhijärven vanhakirkko on vielä olemassa, mutta Nokian kartanon kappelista ei ole kuin pohjakivet. Sitten on kummallinen paikka Murhasaaren pohjoispuolella jonka nimi on kappeliniittu, ja joka nimestään päätellen on muinainen kappelinpaikka, juuri kuten nimikin kertoo. Sitten on vielä etäisyys kadonneeseen Aimalan kirkkoon, jonka tarkasta sijainnista kiistellään edelleen, koska tutkijat eivät ole vielä oppineet navigoimaan niiden tarkkoja kohtia näiden etäisyyksien avulla.

nokian kappeli

Nokian kartanokappelista on jäljellä vain pohjakiveys, Kappelinniittu niminen paikka Murhasaaren pohjoispuolella ei anna kuin nimensä.

 

Todetaan nyt tähän loppuun kumminkin, että vaikka tämä onkin hauskaa kun mikä, on kokonaiskuva edelleen hakusessa. Lisäksi nämä hunajakennot saattavat olla visuaalisesti kauniita ja selkeitä, ne ovat vain yksi muoto. Toinen perusteltu muoto ovat jokiuoma –mitat. Jokin suuaukkojen kirkoista mitaten, tuntuvat lähes kaikkien eteläsuomen jokien varrella olevat kirkot sijaitsevan aina 33.3 km välein. Sitten kolmantena on sellaiset mitä sanon maayhteyksiksi, eli kirkkoja seuraamalla tietyin välein saattaa välillä päätyä pitkällekin. Oma ennätykseni on Eurajoelta aina Padasjoelle saakka, tosin melkoista siksakkia. mutta tästäkin on jäänyt käteen, että nämä maamitat tuntuvat pysyttelevän sillä alueella , joka muodosti rajat 1200-luvun satakunnalle, ja johon sisältyi silloin osa varsinaissuomea ja pohjoishäme lähes kokonaisuudessaan. Sitten on vielä pahnanpohjimmaisena irtomitat, eli yksittäiset mitat kahden kirkon välillä, jotka eivät muodosta mitään sen enempää.

 

Tutkimus kumminkin jatkuu ja näillä mennään. Valitan sekaista esitystapaani

 

Jukkis

Piilota kommentointilomake