Jukkiksen kirjahaastattelu koska uutuuskirjaansa puffaa mielellään ja tässä ollaan yhtä täpinöissä kun te muutkin sen ilmestymistä odotellessa. Jotta ihan sikaa säkissä ei venaa, on syytä esitellä sen sisältöä muutamalla sanalla, ja ainahan paras tapa on sellainen vapaahenkinen jutustelu, eli haastattelu jossa haastattelee itse itseään.

 

Mistä on kysymys?

On siis tulossa uutuuskirja jonka nimi on Vaiettu muinaisuus. Kuten nimestä voi jo arvailla, siinä on paljon asiaa, jota ennen ei ole tiedostettukaan. Idea ei ollut jäljitellä sitä mitä tiedetään, vaan se mitä ei tiedetä, tai johon ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

 

Kuten?

Kuten nyt nuo toteemikivet, vai millä nimellä niitä haluaakaan kutsua. Profiilikiviksi? Löytäjä saa nimetä. Yleensä ne on kiviä, jotka on aseteltu niin, että ne koskettas maankamaraa mahdollisimman vähän. Ne yleensä myös esittää jotain, eläintä, lintuja varsin usein sekä tietenkin ihmistä. Virallisestihan ne on jääkauden tekemiä, joka ilmentää, ettei muinaistutkijat ole vielä asioita oivaltaneet.

 

ja sinä sitten ratkaiset?

No en suinkaan. Se on pitkällisen tutkimustyön tulos. Varmaankin ruotsalainen Bo Westling lienee alkuperäinen idean isä. Minä kuulin asiasta Lefalta jo vuosia sitten, mutta hitaana hämäläisenä meni kauan tajuta niitten idea. Sit on tietenkin kaikki ne ihmiset jotka niitä on tutkineet ja valokuvien avulla tuoneet näytille. Se on sellanen prosessi, eräänlainen keitos, joka syntyy lukemattomien ihmisten yhteistyöstä. Mun osakseni on jäänyt tän kaiken analysointi, ketkä ne on tehneet, milloin ne on tehty ja mitä varten ne on tehty jne.

konnevesi

Kirjailja Konneveden korvissa tutkimassa jalkakiveä

 

Voiko sellaista selvittää?

Tottakai voi. Ne on kalliomaalauskulttuurin juttuja ja sitä tukee niitten maantieteellinen esiintyvyys. Kalliomaalaukset sijaitsee usein kallioprofiilien – eli ihmiskasvomuotoisten kielekkeiden – liepeillä, ja profiilikivet on luonnollinen jatke kallioprofiileille. Tää on ihan looginen päättelyketju. Jonkun tää vaan piti hoksata.

 

Mitä muuta kirjassa on?

Vähän kaikkee. Sehän on läpileikkaus jääkaudesta aina ristiretkiin – ja molemmat muuten kiistetään kirjassa. Mun ei pitäny kauheesti tölviä noita virallisia näkemyksiä, ja olla sillain negatiivinen tyyppi, mutta jossain isoissa kysymyksissä sitä puolta ei voinu kokonaan välttää. Tän takia odotan että kirja tulee herättään kovaa kohua, ihan kuoliaaksi sitä ei voi vaieta.

 

Miksei voi?

No siksi, aatellaan nyt tota jääkautta, tai vaikka muinaishistoriaa ristiretkiin saakka. Meillähän on edellinen populaarikirja jääkaudesta tehty joskus 1984 – ja sekin omas vanhentunutta tietoa jo ilmestyessään. Sit on toi kaikenkattava kirja muinaishistoriasta joka on tehty 1979. Kun ei kukaan muukaan tee päivitettyä tietoa, niin minä teen. Ja siitä tulee katkera isku näille tyypeille jotka yliopistoilla vaan tutkii omaa uraansa kaiket päivät. Pakko niitten on käydä tän teoksen kimppuun ja ruotia sitä, vaikka tähän asti kritiikin kärki onkin osunut kirjoittajaan, ei aiheeseen. Mun aiheet kun tuppaa oleen liiankin hyvin perusteltuja ja on vaikeesti kumottavissa. Ne on liian älykkäitä tolle sakille, eikä ne lähde mun kanssa tukkanuottasille asiapitoisin perustein.

 

Jotain katkeruutta ilmassa?

Ei suinkaan. Ei ne tyypit mulle mitään merkkaa. Minä kirjoitan tavallisille ihmisille, kansalle, ne kirjoittaa – jos kirjoittaa – sinne omalle salaseuralleen niitä informaatioköyhiä lätinöitään. Tiedostan vaan ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Tän kirjan sisältö avautuu vasta seuraavalle sukupolvelle, jolle tuun oleen stara. Niistä on vanhimmat nyt ala-aste –ikäisiä. Kun ei niitä kukaan muukaan avita tiedostaan omia juuriaan ja luotsaamaan identiteettiään, niin minä sen sitten teen. Muinaishistoriahan on perinteisesti ollut valkoinen aukko vaikka sosiaalinen tarve sen ymmärtämiselle on roikkunut jo vuosikymmeniä. Tää on sillain tärkee juttu henkisen puolenkin takia; kyllä me kaikki halutaan tietää omat juuremme.

 

ja jääkautta ei ollut?

Jääkautta ei ollut siinä merkityksessä kun me sen ymmärrämme, näitten 1800-luvun viiksivallujen hahmottamina. Toki oli kylmä, autiota tundraa, ja jotain jäätiköitäkin, sellasia kun islannissa nykyisin, mut nää kilometrien paksuiset jäämassat – ne on ihan soopaa. Olen pitkään halunnut kumota ton jääkauden, mutta on tehnyt vaan hyvää kypsytellä aihepiiriä. Sillä kun sille tielle lähtee, on sitten tiedettävä joka kohta kun vettä vaan. Käytännössähän vetoan siihen, että jos ei ollut jäämassoja niin sitten ei ole jääkauden jälkiäkään, ja nää jäljet jota meillä on kallioperässä, niitä löytää ympäri maapallon tasaisesti. Jos taas niiden syntytapaan perehtyy, huomaa että jäätikkö selittäjänä on kertakaikkiaan fysikaalisten lainalaisuuksien vastainen. Kivet menee ylämäkeen, jää muovaa graniittia ja jäämassoissa on jotain salaperäisiä voimia, eli kuten fyysikot se sanoo; transkedenttisiä luonnonlakeja eli fysiikan lakien ulkopuolisia voimia.

 

mammutit

Kirjakuvitus on tuttuun tyyliin taidenero Heikki Väyrysen käsialaa.

 

Mikäs toi ristiretkijuttu on?

Mulle on aina särähtänyt korvaan tuo Birgerin ristiretki jonka myötä suomi ruotsalaistui. Siinä on aina ollut sellaisia sadunomaisia aineksia, joka tuntuu olevan ristiriidassa keskiajan historian faktojen kanssa. Meni vaan pitkään, ennen kuin löysin tiedon, että ruotsalaistutkijat itse ovat kyseenalaistaneet ristiretket Suomeen, ja vieläpä varsin perustellusti. Tästä kävi ruotsalaisproffat luennoimassa Suomenkin puolella, ja siitä alkoi muuten vilkas keskustelu noista lalli-henrik –jutuista. Ylitti median uutiskynnyksenkin, ja kansalaiskeskustelut kävi aiheesta vilkkaana, kun piispa Henrikin tarina kyseenalaistettiin.

 

No onhan se sitten sanottu jo ääneen?

Joo, mutta ruotsalaisproffat on kyseenalaistaneet myös Birgerin ristiretken, jonka oletettu vaikutus Suomen historiankirjoitukseen on ollut ihan eri luokkaa. Toi Eerikin retkihän oli yksittäinen detalji, mutta Birgerin retkestä on kirjoitettu historiankirjoituksen selkäranka. Tän toisen jutun ne vaikeni täydellisesti ja keskitti energian tohon ekaan, jotta tää vanha tulkinta pysyis elossa – vaikka ne tietää että kansainvälisesti se toinenkin alkaa olla kyseenalainen. Ne vähän niinku harhautti kailottamalla toisesta jotta se toinen puoli pysyis piilossa.

Ja sit haluan sanoa, miten akateemikot on tähän reagoineet. Olen käsittänyt että Akatemia jakaa nykyisin tutkimusrahaa yksinomaan lähihistorian tutkimiseen, eikä anna penniäkään keskiajan tutkimiseen, just ettei tää kupla vaan pääsis puhkeen. Tää on sellaista svekomaanista kieroilua.

 

Svekomania?

No joo, parempaa sanaakaan ei ole. Svekomaniasta ei ole koskaan käyty edes jutustelua, onko se todellista vai pelkkää salaliittoteoriaa. Mun mielestä se on historiankirjoituksessa ihan todellinen ilmiö. Tää ristiretkijuttu todistaa sen. Ne pitää omasta versiostaan kiinni vaikka kotikutoinen näkemys on yhä enemmän ristiriidassa ruotsalaisten ja eurooppalaisten tulkintojen kanssa. Kyl mä sitä ymmärrän, sen myötähän kaatuu koko se ruotsalaisvalloitusten ideakin. Kaatuu ajatus Pähkinäsaaren rajasta – joka on myöhempää sepitettä, ja Eerikinkronikka paljastuu sekin 1500-luvun jutuksi, vaikka meillä koko historiankirjoitus nojaa tohon satukirjaan. Tässä menee niinku kaikki ihan uusiksi, ja sen ne koettaa vaientaa kaikin tavoin. Mun velvollisuus on tietenkin kailottaa tää ääneen turuilla ja toreilla. Olis tosiaan kumma ellei ne kävis vastaiskuun ja tajuais et toi jätkä on pantava kuriin.

 

Kritiikkiä siis tulee?

No aivan varmasti. Kirjasota. Siitä oon kyllä kuuluisa ennenkin. Ne vetoo yleensä siihen että mulla on tota huuharitaustaa. En minä sitä kiistä, ettenkö olis ujuttanu historiankirjoitukseen myös geomantista aineistoa. Mun mielestä tässä kontekstissa on merkityksetöntä onko geomantiaa olemassa, siis että onko maaperässä energiavirtauksia, koska oleellista on, uskoiko nuo muinaiset niitten olemassaoloon. Pidän aikas selvänä että uskoi. Maaperäsuorathan on edelleen tuttuja käsitteitä tuolla Kiinassa, ja on hatara ajatus että aikanaan euroopan megaliittikulttuuri ja kiinalaiset salaisuudet on olleet yhteistä omaisuutta, vaikka nykyisin ne on euroopasta unohdettu. Mut kun kattelee vaikka ton Ötzin akunpunktio-aiheisia tatuointeja, tajuaa että ne jutut on saattaneet kulkeutua alun perin Kiinaan muinaisesta Euroopasta – ei se mahdotonta ole.

 

Tuhtia kamaa odotettavissa?

Tuli otettua mukaan pätkä tosta Geomantia –kirjasta. Minähän oon tehny kolme kirjaa pelkästä suomen muinaishistoriasta, ja kaikki on vähän edustettuna, kun tää on tällänen kokoelmateos. Korostetaan silti ettei tässä rahasteta vanhoilla jutuilla, vaan 60% sisällöstä on ihan uutta juttua. Tästä tulee lyömätön teos joka käsittää kaiken, eikä muinaishistoriasta ole tarvis enää muuta lukeakaan. Tää on kymmenvuotisen tutkimuskaaren päätepiste. Saakutti että oon ylpee, että pääsin maaliviivalle saakka.

 

Kirjan painopiste?

No harvalle oikeestaan aukee muinaishistoria. Ne lukee kuparikausista ja pronssikausista ja kuinka joku on vuodelta 2200 eaa ja joku on tehty 800eaa ja se kaikki on niille sellaista hahmotonta josta ei saa otetta. Ei se mitenkään tavatonta ole kuulla kun tyypit selittää kuppikivistä ja jätinkirkoista samaan hengenvetoon, vaikka niillä on ihan hirvee ajallinen etäisyys toisistaan. Ne rinnastaa helpolla ristiretkiajan miekat kalliomaalauksiin tai jotain. Se johtuu siitä että se koko juttu on suuri tuntematon josta ei saa otetta. Olen koettanut tuoda kirjaan suurinpiirtein jokaisen kivijutskan eri aikakausilta ja sijoittaa sen omaan kulttuuriinsa ja aikakauteensa. Että jokainen joka näkee mettässä tai tienposkessa jonkun kivihommelin, osais heti sijoittaa sen omaan aikalaiskehykseensä. Ettei se enää olis sitä samaa massaa kaikki. Tästä on vielä itsekullekin paljon hyötyä.

sikosuo pieni

Maamme on täynnä outoja ihmisvoimin nostettuja kiviä, joita ei koskaan tutkittu.

 

Miten ne on jaoteltu?

Olen tiettävästi ensimmäinen joka on tajunnut hyödyntää noita ilmastokäyriä. Itse en puhuisi mitään rautakausista tai kivikausista vaan erilaisista kulttuureista, kuten lapinrauniokulttuuri, kalliomaalauskulttuuri tai kuppikivikulttuuri jne. jotka kaikki korreloi oivasti ilmastonlämpenemisen kanssa. Kun se kylmenee on kulttuurikin kaatunut. On jääny vaan raunioita. Tää on siis enemmän tällästä antropologista muinaiskulttuurien tutkimista kun mitään arkeologiaa. Meillä on ollut lukuisia kulttuureja jotka on tuhoutuneet, ja sen myötä jääneet neitseelliseen tilaan tonne mettiin. Itse asiassa meillä taitaa harvan asutuksen ja tiheiden mettien takia olla maailmassa ainoa maa, jossa kaikki kulttuurijaksot on tutkittavissa alkuperäisasuissaan, ilman että toinen kulttuuri olis rakentanu edellisen päälle. Muinaishistorian kannalta ei ole Suomea voittanutta.

 

Kerro vielä jotain?

Keväällä siis tärähtää jos aikataulut pitää. Siitä tulee iso kirja jota kukaan ei lue yhdellä rykäisyllä. Paljon kuvitusta ja sivumäärä jossain 200 kieppeillä.

 

Ei enempää?

No eihän sitä voi tollaseen sivumäärään kaikkea perusteellisesti tunkee, mutta onko muutenkaan tolkkua roikkua kaikissa yksityiskohdissa sivutolkulla ja pitkäpiimäistää? Minä nään että vaikka sivumäärää oliskin voinu kasvattaa aina 600 sivuun, kirjan pitää olla lukijalle miellyttävä. Se ei saa olla mikään tiiliskivi joka painollaan pilaa hyvänkin ja asiallisen kirjan. Kannen pitää olla hyvänvärinen ja sen pitää luoda sellainen hyvä vaikutelma. Sen takia koetin aina siivoilla noita negatiivisuuksia pois sisällöstä, koska tässä luodaan uutta eikä vaan haukuta vanhaa. Tuli kiistatta raakatekstivaiheessa vähän irroteltua, mutta kokonaan kritiikkiä vallitsevia vanhakantaisia teorioita kohtaan ei voinut ohittaa. Hinta tulee varmaan oleen jossain 30e hujakoilla, ja kohtahan sitä saa ennakkotilata.

 

Mitäs tän jälkeen?

Valitettavasti kirjailijaura tais loppua tähän. Sanottavat on nyt sanottu. Kun kokonaiskuva muinaisuuden saralla on nyt paketissa, olisi aihepiirin jatkaminen vain joutavaa yksityiskohtien tutkimista. Onhan tää vähän haikeeta kun tietää tutkijauransa päättyvän tähän. mutta kaikki nyt vaan loppuu johonkin, ja vaikka tietää että projektin jälkeinen masennus iskeekin, on kuitenkin tehnyt oman osansa tän kansan puolesta. Toisaalta tästä kirjasta piisaa sit kohua varmaan jouluun saakka ja se jakaa mielipiteitä. Kustantaja näki jotain valmista ja oli sitä mieltä, että tää on hitti ja meinaa ottaa ekaa painosta kunnon määrät, kun tietää että se revitään käsistä kunhan sana sen sisällöstä kulkee. Sitten on jossain kohtaa se tuputusvaihekin läpikäytynä ja kirjailijaminäni astuu takaisin sinne pimeyteen josta alun perin tulikin. Olis enemmän kun ihme, jos tähän muinaisuus –aiheeseen vielä joskus takertuis.

 

Jukkis jota haastatteli Jukkis

 

Piilota kommentointilomake