Kuuma peruna tässä jutussa on, että erityisesti satakunnassa tuntuu kirkkojen keskinäinen etäisyys olevan melko jämpti 33.3 km. Se kuulostaa joltain tosielämän daVinci-koodilta, ja niinhän se onkin. Jollain tavalla olen aina tiedostanut, että se kuulu todistamisen taakka on omilla harteillani, ja ennemmin tai myöhemmin on otettava härkää sarvista. Joten tutkitaan nyt tätä asiaa puhtaan tilastolaskennan keinoin – totta vai tarua.

Se että tämän artikkelin tekeminen on kestänyt toista vuotta, johtuu itsestäni. Jos jotakin inhoan niin itsestäänselvyyksien todistelua, jotka ovat bulkkityötä pahimmillaan. Asenne on vähän sama kuin pitäisi tehdä vaikeita tähtitieteellisiä laskelmia vain osoittaakseen, että Aurinko nousee seuraavanakin aamuna. Turhaa työtä. Kirkkojen 33-mitat ovat juuri sellainen aihe, jonka näkee sokea reettakin paljaalla silmällä, ja sellaisen todistaminen erikseen ei ole juurikaan hivellyt. Toisaalta olen sitten tiennyt, että tyhmempiä varten sellainen pitäisi kyllä tehdä, mutta aina olen onnistunut väistämään tuon ikävän velvollisuuden. Lopulta oli syytä pakottaa itsensä, ja sitä varten pakenin kesämökilleni pariksi yöksi ja jätin kaikki huvituslaitteet kotiin, jotta mieli ei luistaisi karkuun. Silti sielläkin meni likemmäs vuorokausi vain järvenselälle katsoessa, kunnes tuli kertakaikkiaan niin pitkästynyt olo, että työhön oli pakko ryhtyä. Pakkopulla alkakoon.
eurajoki
Eurajoen kelpuutin toki mukaan, kun sattui olemaan mukavasti tutkittavalla alueellla.

Bulkkilehti Suomen muinaistutkija on tätä mittajuttua koettanut kaataa vertaamalla niitä huoltoasemien keskinäisiin sijainteihin. Se ”tutkimus” on aina ollut silmissäni tarkoitushakuinen, ja sen idea on siinä, että toisella asialla vääräksi todistelu on ollut strategiana, eli on tietoisesti käytetty vääränlaista demonstrointia. Erityinen huijaus liittyi huoltoasemien valtavaan määrään, jos vertaa satakunnan kirkkoihin, joita jälkimmäisiä voi panna kartalle enintään muutaman kymmenen. Mitä suurempi joukko kohteita pannaan kartalle niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä niistä jotkut osuvat 33,3 km:n etäisyydelle toisesta, minkä sanominen lienee ilmiselvää. Jos olivat huoltoasemat katala temppu, niin asuintaloista ehkä luokkaa 99,9 %:n osuus on 33,3 km:n etäisyydellä toisesta talosta, koska taloja on niin paljon. Mitä isompia määriä käytetään, sen varmemmin haluttu mitta löytyy ja näin ollen voidaan todistaa että kyse onkin sattumasta. En tiedä ketä tällä keinolla on haluttu huijata? Minuun se ei tepsinyt joten jäljelle jää moisen aviisin lukijakunnan nenästä vetäminen. Toisaalta jos joku moista tekelettä tilaa, ei se muutenkaan voi mikään penaalin terävin kynä olla.

Jäikö tästä pseudo-tutkimuksesta mitään hedelmällistä käteen, jota voisi hyödyntää? Itse asiassa jäi, kyse ei ole olekaan määristä vaan prosenteista. Omissa selonteoissani kyse on koko ajan ollut muutamasta kymmenestä kirkosta jotka keskenään muodostavat muutaman sata etäisyyttä. Vertaavassa laskelmassa – tai huijauksessa - mukana oli n. 2200 huoltoasemaa jotka muodostivati n. 2,2 miljoonaa etäisyyttä. Moisessa määrässä tuskin on kummallista, että niistä n. 1400 oli n. 33,3 km:n etäisyyksiä. Mittoina katsottaessa 60 % huoltoasemista omasi ilmeisesti ainakin yhden n. 33,3 km:n etäisyyden. Suurimmalla osalla huoltoasemista oli siis ainakin yksi 33,3 km:n etäisyys toiseen huoltoasemaan. Se osoittaa vakuuttavasti sattuman vaikutuksen. Näin asia myytiin lehden lukijakunnalle – ja näin sitä on myyty muillekin jotka vain korvaansa lotkauttavat asialle. Eikö tässä vaiheessa minun siis olisi hetimiten ryhdyttävä puolustamaan itseäni ja esitettävä reaaliset laskelmat? Olisi kai, mutta moinen nörtteily on niin pohjattoman vastenmielistä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sen sijaan päätin tästä tutkielmasta hyödyntää sen prosentuaalista esiintyvyyttä, sillä 2.2 miljoonasta mitasta etäisyyksistä alle 0,1 % oli n. 33,3 km.
koski
Legendaarisen Koski TL kirkkoetäisyydet jätin tietoisesti tutkimuksen ullkopuolelle saadakseni hommaan vähän vaikeuttavaa otetta.

Aloittaesssani oman laskelmani oli selvitettävä monimutkaisia kysymyksiä. Kun me etsimme 33-mittaa niin mitä me oikeastaan etsimme? Jotakin pakanallista mittauspistettä jonka päälle on pykätty kirkko, vai sittenkin kirkkoisien salaista mittaustaitoa. Kysymys on oleellinen kun etsitään oikeaa kirkkoa – tai pikemmin kirkonpaikkaa. Useimmilla satakunnan kylillä on uusi kirkkonsa, vanha kirkkonsa, perimätieto vielä vanhemmastakin kirkosta, ja sitten vielä toisinaan sekin piste josta 33-mitat rimmaa parhaiten. Ei ole tavatonta että mittoja lähtee vanhemmasta kirkosta ja samanaikaisesti perimätiedon varassa olevasta kirkonpaikastakin. Kaksi mittapistettä tekee hommasta vähän haasteellisen. Kun vielä muistaa että kristinusko on saapunut vaikkapa kokemäenlaaksoon jo 900-luvulla, yksi puukappeli kestää lahoamatta n. 40-50 vuotta, on samassa kylässä saattanut historiansa aikana olla kappeleita kaksi per vuosisata eli 40 kappelia tai kirkkoa. Huh.

Lopulta tein strategisen päätöksen hyväksyä kustakin alueesta yhden – ja vain yhden mittauspisteen – vaikka samalla menetinkin useita 33-mittoja. Mukaan otin myös taajamia, jotka todistetusti ovat perustettuja varsin myöhään, ja niihin on tehty ensimmäiset kappelit tai kirkotkin vasta 1900-luvulla, eli niillä ei voi olla mitään tekemistä 33-mittojen kanssa. Tein myös päätöksen, että nyt kelpuutetaan vain ja ainoastaan 33.3km etäisyys, ei mitään haitarimittaa esim 33.0 – 33.6 km joten omat ehtoni olivat paljon kireämmät kuin huoltisvertauksessa. Eikä tässä kaikki, valitsin suppean alueen jotta 20-40km välimatkoja tulisi mahdollisimman paljon. Päätin siis tietoisesti huonontaa mahdollisuuksiani ja tehdä tämän kaiken niin kriittisten metodien mukaan kuin ikinä mahdollista. Kyse ei nyt ollutkaan totuuden etsinnästä tässä hommassa, vaan lähestyä asiaa ronskin kriittisesti ja yhtä hienovireisesti kuin sarvikuono lasikaupassa.
sammaljoki
Jätin myös Sammaljoen kirkon ulkopuoilelle vaikka sen avulla oliisi saanut vähän ns. nostetta asialleen.

Jotakuinkin 19 tai 20 kirkkoa, kappelia tai kirkonpaikkaa, ja mittasin käsin kunkin etäisyyden kaikkiin muihin pisteisiin. En niitä luettele tässä enkä edes etäisyyksiä, mutta päivystän kyllä tuossa palstalla jossa voi kysyä tarkentavia jos katsoo aiheelliseksi, eikä luota ns. miehen sanaan. Viivoja kertyi kutakuinkin hivenen alle parisataa, jotka kaikki merkkasin talteen. Pitkästyttävää kuin mikä, ja väsyneenä sitä huomasi laskevansa samaa riviä kahdesti, joten alusta oli aloitettava muutaman kerran. 175 mitasta kymmenkunta omasi parin, eli kaksi samaa etäisyyttä. Yksi mitta näkyi olevan kolmeen kertaan. Kun sitten mennään siihen, paljonko oli 33-mittoja, niin niitä oli kahdeksan. Selvä piikki oli näkyvissä, ja korostan vielä kerran että jätin lihavimmat 33-mitat kokonaan mittauksen ulkopuolelle. Sitten piti vaan opetella taas miten se prosenttilasku meni. Otoksessa 33-mittojen prosentuaalinen osuus oli lähellä 5%. Ei kuulosta paljolta, mutta jos vertaa että huoltoasemia oli 0.1% eli promile, jota voinee pitää todenmukaisena sattuma-arvona, ero oli viisikymmentäkertainen. Nyt se on sitten todistettu että kyse ei ole sattumasta.

Jos laajentaisin reviiriä, eli mitattavaa aluetta, mukaan mahtuisivat myös ne kirkot, joista menee lukuisia 33-mittoja joka suuntaan, prosentuaalinen osuus itse asiassa nousisi tästäkin. Jonkinlainen karkea arvio on, että satakunnan kirkkojen välisestä etäisyydestä n. 8% olisi lähellä totuutta tässä kohtaa. Jos seasta – rehellisyyden nimissä – poistaa kaikki modernit rakennelmat, prosentuaalinen osuus nousisi vielä tästäkin. Mikäli näkisi vaivaa selvittääkseen kunkin kunnan kadonneet kirkonpaikat, prosenttiosuutta saisi tästäkin nostettua. Mikäli mittapisteet saisi rekunstoitua, kokonaisosuus olisi kenties 15%. Kun taas huoltoasemat ja mitattomat seudut ovat ja pysyvät promileluokassa 0.1%.

Vetäkää siitä kriitikot…



Piilota kommentointilomake