Jalo nimeni vilahti tuossa Inkeri Koskisen kirjassa Villi Suomen historia, tai itse asiassa olin saanut siinä kokonaisen oman kappaleen. Ihan imarrelluksi tässä itsensä tuntee. En nyt kuitenkaan kuluta aikaani tähän sen enempää, vaan mitä kirjassa luki noin yleisesti. Leijonaosan siitä kun oli saanut pohdinta myyttisistä kainuun kuninkaista - totta vai tarua? Tähän asiaan jos mihinkä kannattaa paneutua.

Kirjassa ilmeni oivasti mikä on tähän asiaan ns. akateeminen kanta. Kainuun kuninkaat ovat tarua, jonkinlainen messeniuslainen väärintulkinta, joka yhytetään nk. rudbeckilaiseen tulkintaan eli sellaiseen hurmahenkiseen historiankirjoitukseen. Niinpä pitää nähdä jokainen joka tätä puolta hehkuttaa, lähinnä kaverina joka vain rakentaa itselleen identiteettiä ja kansallisia juuriaan, mutta muuten on homma kun tuuleen huutaisi. En tiedä, rehellisesti sanoen en ole koskaan nähnyt missään pohdintaa, voisiko kysymystä tarkastella ihan asiallisestikin. Puhtaana historiallisena kysymyksenä, eikä tieteenfilosofisena ongelmana jossa korostetaan näitä Rudbeckin maailmankuvia.

Ei liene salaisuus että minä olen pitkään hehkuttanut näistä kainuun kuninkaista ja ottamatta kantaa omaan identiteettiini, ainakin omasta puolestani ollut asiassa vilpitön. Vaiettu muinaisuus – uusin ja viimeisin kirjani – jo nimensä puolesta tunnutaan yhdistävän näihin muinaiskunkkuihin joita ”virallinen historia piilottelee” mutta tokihan teos on huomattavasti laajempi, kuten sen kaikki lukeneet tietävät. Eipä mainostella enempää vaan pohditaan miksi itse olen niin vakuuttunut että sellainen kuningaskunta olisi ammoin ollut olemassa, sijainnut ilmeisemmin pohjanmaalla Kyröjoen laaksossa ja vaikuttanut vuosien 300-700 jKr välisenä aikana.
fornjotur
  Myyttinen kainuun alkukuningas Jotuli alias Fornjotur. Vaiettu muinaisuus -kirjan kuvitusta


Todiste 1: Kultasormukset

Asia johon en ole vielä päässyt tarkemmin perehtymään liittyy sormuksiin. Sanotaan kuitenkin että pohjanmaalta on näihin aikoihin lähes kaikilla tuntunut olevan jonkinsortin kultasormus kädessään. Jos on kultaa, on myös kultaseppiä, ja jos on kultaseppiä, se kielii jonkinlaisesta yhteiskunnallisesta järjestäytymisestä, vieläpä suhteellisen vauraasta sillä kai ne pitää ostaa tai vaihtaa myös johonkin? Tämä on luonnollisesti pelkkä induktiotodiste, mutta kultasormusten alueellinen kattavuus tuntuu oudosti käsittävän juuri em. muinaiskainuun alueen. Pitää muistaa että ennenmuinoin pohjanmaata nimitettiin kainuuksi, ja Pohjanlahtea on nimitetty kainuunmereksi.

Todiste 2: Etymologia

Mistä pääsemme myös pohjanmaan toiseen nimeen eli Kvenlandiin. Etymologisesti sana on sama kuin englannin queen, eli eräänlainen kuningatarten maa. Virheellisesti se on myös tulkittu naistenmaana. Onkin erikoinen yhteensattuma että saagat käsittävät aikas paljon tanskalaisten ja ruotsalaisten hallitsijoiden kosioreissuja kainuun kuninkaiden tyttäristä. Jonka sitten vievät omaan maahansa kuningattareksi.

Nämä kuningattaret tuppaavat saamaan myös perillisiä jotka tulevat perimään kruunun. Näin syntyy usean eri valtakunnan kesken tilanne jossa eri maiden kuninkaat ja/tai kuningattaret ovat serkuksia keskenään – ja rauha säilyy. Niin kauan kun kaikki yhteen ääneen tunnustavat muinaiskainuun auktoriteetikseen, ei pitäisi olla hädänpäivää sillä kaikki tunnustavat samaa verenperimää.

Tähän voi todeta sivukaneettina että 1600-luvun rudbeckilaisena aikana, kun nämä teoriat elivät ja hengittivät, aikakauden mystisessä liikkeessä rosenkreutzilaisuudessa vilahti harvinaisen usein termi Pohjolan Leijona, johon liitettiin aikakaudelle tyypillisiä profetioita. Mitä olen tähän puoleen tutustunut, pohjolan leijona on vähän kuin verenperimä joka nojaa kainuun kuninkaiden verenperimään. En läpikäy tässä tämän enempää tätä mystistä puolta, riittänee kun sanon että 1600-luvun varhaiset protestantit olivat vielä hajulla missä mennään.

Todiste 3: Tanskalaisten sotaretki

Konkreettisimpana todisteena aiheesta näen tanskalaisten historian Saxo Grammaticuksen. Se nojaa varhaisempiin saagoihin, joko kirjallisiin tai suullisiin, ja kertoo tanskalaisten soturien lopulta hävittäneen muinaiskainuun. Syykin mainitaan; muinaiskainuun verilinja oli katkennut, eikä se enää nauttinut sitä samaa arvovaltaa mikä sille oli aiemmin ominaista. Saxo jopa mainitsee yksityiskohtanaan, että ratkaisutaistelu käytiin Kyrön metsissä, eli sillä metsäalueella joka erottaa satakunnan ja pohjanmaan toisistaan. Saxon antamien laskelmien mukaan tämä olisi tapahtunut n. 700-luvulla ja on kuitenkin kiistatonta että samaan aikaan syntyivät sekä Leväluhdan että Vöyrin joukkohaudat. Eikä tässä edes kaikki – koko pohjanmaa tyhjeni asukkaista.
levaluhta
Kun soditaan - soditaan sit kunnolla

Tämä menee niin yksi yhteen saagojen ja arkeologisen evidenssin kanssa, että po. sotaretkeä on pohdittava lähes ilmiselvänä tapahtumana. Meillä on kuitenkin samalta aikakaudelta maininnat sodasta, sodan luomat joukkohaudat että vielä pakolaisvirrat – ilmeisemmin Bjarmiaan Vienanmeren rannalle – että tätä ei pitäisi ohittaa olankohautuksella. Mikäli tälläinen sota on käyty kuten Saxo Grammaticus toteaa – niin miten paljon sen motiiveissakin on sitten totta?

Todiste 4: Jatulintarhat

Olen tietenkin lukenut nämä kaikki saagat, ja niissä mainitaan kainuun piiriin kuuluneet verilinjansa kautta sekä Norjan Finnmark, Orkney-saaret, Skotlanti, Keski-Ruotsin järvialue, luonnollisesti pohjanmaan että tornion alue, että myöhemmin vielä Vienanmeren alueella sijainnut Bjarmia – jonne kainuu perustettiin uudelleen. On ollut hätkähdyttävää havaita, että kun katsoo minne kaikkialle muinaisia jatulintarhoja on rakennettu, ne ovat skandinavian alueella täysin samat alueet. Tässä ei voi olla vetämättä johtopäätöstä että tavalla tai toisella jatulintarhat todistavat tietynlaisen yhteisön olemassaolosta.

Jatulintarhat ovat mielenkiintoinen todiste, sillä itse näen ne aikakaudelle tyypillisen solmumagian taiteena – taidemuoto joka tuntuu esiintyvän juuri 400-luvulta eteenpäin. Tällöin oli taiteessa monenlaista solmua ja labyrinttia, ja itse asiassa näen sisämaan järvialtaiden lapinraunioiden olevan jatulintarhojen sukulaisia – nekin edustavat samaa idealtaan kuin että nekin on rakennettu vesien ääreen. Oma pohdintansa on tietenkin nimen etymologia, onko Jatuli alkuperäinen nimitys, sillä ensimmäisen kainuun kuninkaan nimi oli niin ikään Jatuli (jättiläinen) joka vain on norjannettu muotoon Fornjotur.

Käytännön tasolla jatulintarha lienee ideana lainassa sen ajan Roomalta, jossa harrastettiin tätä kuviota ja tästä ei ole kuin kukonaskel ymmärtää että se viittaa myös järjestäytyneeseen alueeseen joka tunnettiin Pax Romanan nimellä.
jatulintarha
Jatulintarhoja esiintyy vesistöreiteillä ja niiden merkitys lienee kertoa, että ollaan saapumassa järjestäytyneeseen valtakuntaan joka tunnustaa kauppaiden turvallisuuden eli ns. Roomanrauhan

Todetaan nyt sekin että jatulintarhoja esiintyy myös uudellamaalla – osan ollessa vasta keskiaikaisia – että myös Viron rannikolla, joka ilmentää, että myös Viron meripihkabisnes on vaatinut alistumista roomanrauhan alaisuuteen. Tämä kivilabyrinttia-alue vastaa oivallisesti toisen sen ajan valtakunnan vendien levinneisyysaluetta, johon on myös Suomen etelärannikko kuulunut. Ainoa puhtaasti ulkopuolinen labyrinttialue on Britannian itäosissa, mutta tämä selittyy keski-Ruotsin järvialtaan kautta, jossa silloinen asujaimisto on ylläpitänyt suhteita niin itään kuin länteen, kunnes ne varsinaiset ruotsalaiset heidät sieltä karkoittivat tai sulauttivat omaan kulttuuriinsa.

Yhteenvetona kai voidaan todeta että kultasormukset edustavat todistetta kiinteästä yhteisöstä, joka on kuitenkin todisteena parempi kuin ei-mikään. Etymologian voi niin ikään ottaa vakavasti sillä yhtenäinen asutushistoria näihin päiviin saakka, saattaa hyvinkin olla siirtänyt nimityksiä sukupolvelta toiselle. Tanskalaisten sotaretkeä pidän vahvimpana todisteena ja aika näyttää ovatko saagojen mainitsemat paikkakunnat (ruhtinaskunnat) kuin jatulintarhojen esiintyvyys samassa paikassa ihan konkreettinen todiste tämän asian puolesta.

Varmaa on vain, että tässä ei ole kyse nykypäivän muutaman hurmahengen identiteetin kaipuusta vaan ihan aidosta historiallisesta kysymyksestä, johon yliopistoväki on tähän päivään saakka ollut hyvin haluton sekaantumaan.

Jukkis

Piilota kommentointilomake