Aika astua kunnolla kaapista ulos kertomalla että on tässä tekeillä parit elokuvatkin. On se vakavasti otettava parituntinen raina – joka ilmeisemmin nähdään kesällä – ja sitten on.. öh… Niina –palkkionmetsästäjä. Jotakin jonka tekeminen ei välttämättä tuo kunniaa.


Mainostellaan nyt että Niina – palkkionmetsästäjä on sellainen 40 minuuttinen lyhytelokuva jonka ensi-ilta on näillä näkymin 19.03. 2016 kun vietämme yhteistä Sinikivipäivää ja Tampereen Ufon 43-vuotis synttäreitä. Esityspaikka tulee olemaan Haiharan kartano edellyttäen tietenkin että elokuva olisi silloin valmis ja että saan jostain videotykin ja valkokankaan, ja että saan ne vieläpä toimimaankin. Monta asiaa joka voi mennä vielä vinoon, kuten elämässä yleensäkin.

puukko jukkis
Puukko kahvaa myöten...

Niina edustaa nk. roskaelokuvien tyyppilajia. Se oli oikeastaan harjoitustyö ennen kokopitkään ryhtymistä ja tyylilaji oli jotenkin ilmiselvä. Täytyy vähän selittää mikä on roskaelokuva. Sanotaan vaikka näin että on olemassa asioita joita televisiossa ei näytetä; alastomuutta, hillitöntä väkivaltaa, kiroilua, tupakointia ja häiriintyneitä juonenkulkuja – ja hyvä roskaelokuva rakentuu vain näistä elementeistä. Tyylilajin voi nähdä myös tietynlaisena protestina ylikorrektia sensuurimentaliteettia kohtaan tekemällä juuri sitä mitä ei saa tehdä.

Tietenkään se oikeasti ei mene noin yhteiskunnallis-analyyttisesti ja taiteellisena visiona. Tosiasiassa niitä on tehneet jätkät joilla on ollut videokamera ja jotka sit perjantaina hörppii kaljaa videoiden parissa ja haluaa kattella just sitä urpoa meininkiä jolle on hyvä nauraa yhdessä. Nuorten miesten maku kun rakentuu pääsääntöisesti siitä että tissit näkyy ja aivot roiskahtaa hyvin seinälle kun viikatteella iskee ja kaikki muu onkin sitten oikeastaan turhaa. Mm. juonenkulku sillä yleensähän mallina toimii jokin kasarivuosien amerikkalainen toimintaleffa josta vaan tehdään oma etäisesti tunnistettava versio ja johon lisätään väkivaltaa 1000%.

tappelu 1
Kyynärpäällä naamaan...
tappelu 2
Monoo päähän...

tappelu 3
Viimeistellään rusauttamalla nenärusto aivoihin..

Niiden historiallinen alku lienee tuolla b-elokuvien eli kalkkunaleffojen puolella. Maailman huonoimmaksi elokuvaksi (moneen kertaan) äänestetty Plan 9 from outer space lienee alan kiistaton klassikko. Kalkkuna on suurella sydämellä tehty elokuva joka alkujaan oli ja on tarkoitettu vakavahenkiseksi kassamagneetiksi. Sitten kuvausten jatkuessa yleensä loppuu rahat, lavasteet pitää improvisoida tai niihin ei ole varaa ensinkään, ja lahjakkaat näyttelijät korvautuvat ihmisillä jotka eivät eläissään ole olleet kameran edessä. Lopputulos on armottoman surkea ja jälki halpaa. Luonnollisesti tälle alalajille on muodostunut oma fanijoukkonsa. Nykypäivänä – voi surkeutta – kalkkunaa tehdään jo tieten ja laskelmoiden koska niissä on oma kohderyhmänsä. Vaikka viihdettä ovatkin, niissä ei vaan ole sitä samaa makua.

Elokuvista siis muodostui kalkkuna-elokuva ja kalkkunoista sitten roskaelokuvien sarja. Mainita voisi että sivulajina on sitten vielä camp-elokuvat jotka ovat ns. huonoimpien huonoimmat, eli jotain niin huonoa että niistä tulee jo tahattoman huonoa. Niiden magia on siinä että tekijäkaarti ei huomaa niitä itse tehdessään ja camp-tyyli ei välttämättä ole sidottu tiettyyn lahityyppiin vaan ne voivat olla dokkareita tai tv-sarjoja siinä missä elokuviakin.

trio
Elokuvan näyttelijättäriä.. pohtimassa tietenkin tapposuunnitelmia


Syy miksi halusin tehdä roskaelokuvan, johtuu alan kotimaisesta gurusta kreivi Splattensteinista. Vaikka hänen elokuvansa ovatkin järjestään huonoja ja tolkuttomia, niissä on silti jotakin. Jotakin sellaista että ne jaksaa ja haluaa katsoa moneen kertaan. Niihin ei kyllästy koska maaninen meininki, kiroilu ja joka nurkan takana väijyvä väkivalta pitää otteessaan. Lyhyesti sanoen, kreivillä on näkemystä. Se on termi joka on määrittämätön mutta jotenkin siinä asiat vaan tapahtuu oikein. Ei voi väheksyä miestä jolla on selvä visio ja tahaton kyky saada se vangittua kameraan.

Niina – palkkionmetsästäjä on lyhykäisyydessään kertomus taantuneesta yhteiskunnasta jossa suomi on joutunut ruotsin alamaisuuteen, ja koska Ruotsin kuningas on saanut tarpeekseen lahden takana riehuvasta rikollisuudesta, hän lähettää asialle Niinan, joka veloittaa 30 hopearahaa per pää – kirjaimellisesti. Muovikirveet ja –puukot ja pullokaupalla citarista ostettua naudanverta ovatki kovassa käytössä. Miehet elokuvassa ovat urpoja roikaleita ja kiimaisia törppöjä ja naiset kylmiä kaunottaria jotka pistelevät näitä äijiä kanveesiin – useimmiten pysyvästi. Luonnollisesti leffassa on vahva sadomasokistinen domina-jännite ja sekoitus loputonta tappamista ja eroottista otetta luo puitteet leffalle johon ei välttämättä kyllästy heti.

rusaus
Nyt lähti ainokaiset... kohtaus on tietenkin suunniteltu järkyttämään sohvan edessä istuvaa jätkäporukkaa joka tätä kattelee. kuin alitajuisesti jokainen laittaa kouransa jalkoväliin kuin suojatakseen...

Sanomattakin selvää että tälläisen esittäminen julkisesti järkyttää mutta perimmältään kyse on viihteestä. Ei ehkä kovin korrektista viihteestä, mutta sehän on sen sanomakin. Jos minun pitäisi itse kertoa mistä leffassa on kyse, niin kuvitelkaa Xena murhanhimoiseen psykoosiin ja alatte päästä jyvälle.
kirvesniina
Näky jonka roikaleet näkee viimeiseksi; Niina irrottamassa päätä! Ihanko totta te teitte elokuvan jossa muovikirveet näkyy noin selvästi, kysyi joku ja pakko oli vastata: kyllä, teimme juuri näin.

Roskaelokuvat ovat himoittua tavaraa sillä niihin ei usein törmää. Ne ovat elokuvantekijöiden yksi kehitysvaihe ja jossakin kohtaa vaan halutaan tehdä jotain kunnianhimoisempaakin. Lisäksi niiden levityskanavia ei käytännössä ole, ne ovat kestoltaan jossain 10-20 min välillä ja harva viitsii niitä puskea videolle. Se on selvää että youtuben kaltaisista paikoista ne lähtevät kävelemään samoin tein, tai ne ovat K-18 –puolella jolloin niihin ei satunnainen surffari juurikaan törmää. Jos sellaisen saa käsiinsä, niin se on helmi jota ei kannata hävittää. Niina – palkkionmetsästäjä tulee tietenkin kokopitkän elokuvan yhteyteen samalle videolle joten sen tulevaisuus on turvattu.
kuningas
Ruotsin kuningas Kaarle LXXXVIII: "Suomalaiset ovat aina olleet roskakansaa, ryysyläisiä ja mongoleja jotka eivät vain sivisty vaan pysyvät barbaareina - aivan kuin se olisi meidän jalosukuisuutemme syy. Ainoa hyvä että olemme panostaneet ruotsinkielen opetukseen heidän kouluissaan. Ruotsin kieli on ainoa tie ihmisyyteen ja jalostaviin ihmistapoihin. Muuten he ovat kuin murisevia petoja joita ei pidä ollenkaan päästää ihmisten eteen".

Leffahetkiä

Jukkis


Piilota kommentointilomake