Aikanaan kun kävin jotain viikonloppu-kirjoituskurssia, siellä sanottiin hyvin selkeästi; ei kronikoita. Siis niitä yhdistyslehtien helmasyntejä jossa kerrotaan miten mentiin jonnekin, paistettiin makkaraa, ja kivaa oli. Tämä on just sellainen tarina; kronikka. Mutta olisi kumma, jos en kerro miten lajinsa ensimmäinen Sinikivi-päivä vietettiin ja millaisissa tunnelmissa.


kummitus luento
Kummitusluento ja sen foliohattuinen yleisökunta.

Oli ainakin mukavaa että väkimäärää saatiin se määrä, joka arvioitiin. Taidettiin ainakin päästä omilleen. Mikä tarkoittaa että vielä tempaistaan toisenkin kerran. Formaattia oli sen verran muutettu, että ohjelma oli enemmän toiminnallinen kuin perinteinen luentotyyppinen. Tosin olihan meillä LehtosJussin kartanokummittelu –aiheinen luento, kun kerran kummituskartanossa ollaan. Ja toisekseen, yleisö tykkää siitä että saa edes vähäksi aikaa istuakin.

varpu sm kisat
Varvunkäytön SM-kisat menossa. Mielenkiiintoista miten kaikki sähkömagnetismia tuottavat esineet olivat kisaajille ns. pala kakkua.

Muutenhan me oltiin ulkona jossa pidettiin tiettävästi ensimmäisiä varvunkäytön SM-kisoja. Sopivan hulluttelumainen ohjelmanumero, johon jengi heittäytyi innokkaasti. Oli kiistatta vähän polemiikkia miten se järjestetään ja lopulta me päädyttiin siihen, että tehdään rata, jonka varrelle piilotetaan esineitä. Jos varpu värähtää siinä kohtaa, se pannaan paperille ja tuomaristo ainoana tietää missä mikin on. Kuljin reitin toki ensin itse ja pidin polkua siinä mielessä huonona, että sähkötolppien maanalisiin sähköjohtoihin varpu reagoi liiankin ärhäkkäästi. Myös puihin päin varvut kääntyivät luonnostaan koska niiden alla on vesiä.

Anyway, kokeen lopputulos oli, että piilotetut magneetit aistivat lähes kaikki kisan osanottajat. Ei se nyt mikään ihme tietenkään ole, että kuparilangat kääntyvät kohti magneettia, mutta kummastusta herätti että se löydettiin yhtälailla puuvarvuilla kuin jopa mittavan etäisyyden päästä.

Lumeen piilotetun päälläolevan kännykän vaistosi myös yli puolet kisaajista. Lähdevesipullo oli sitten jo haastavampi, se tuntui löytyvän yksinomaan puuvarpujen avulla, ja kolikoita – jotka tunnetusti ovat antimagneettisia – niitä ei vaistonnut kukaan.

Sitten meillä oli ESP-bingo joka oli kaikille mieleinen ohjelmanumero. Voittaja tiesi kaikki kolme korttia kolmesta ja sai hienon diplomin seinälleen. Teksti kuului seuraavasti:

Tämän diplomin haltijalla on todistetusti
YLIAISTILLISIA kykyjä.

Kyvyt huomattiin Tampereen UFO ry:n järjestämissä
kliinisen tarkoissa esp-kokeissa jotka täyttivät tottakai
tieteellisen tarkat kriteerit mennen tullen.

Älkää yrittäkö petkuttaa diplominhaltijaa missään olosuhteissa koska hän voi osata lukea toisten ajatuksia!

Olimme koonneet myös näyttelyn esineistä ja tekonologiasta jotka muinaiset ufot ovat jättäneet maanpäälle. Niistä ei kommentointeja irronnut, olivat sen verran eksoottista kamaa, ja koko aihepiiri oli jopa kaikennähneen yleisön silmissä kiistatta omintakeinen.

ufo esineet
Maailman ainoa ufo-esineitä esittelevä näyttely...

Kaikki tämä takasi että tunnelma oli rento, ja tulihan siinä valittua vuoden älykkäin kirjakin jonka voitti Juha Jyrkäksen Ouramoinen. Valitettavasti juhlakalu sai kovan kuumeen ennen seremoniaa ja tämän vuoksi palkitseminen veti ohjelmanumerona vähän viduralleen, mutta ei aina kaikki mene kuten pitää.

Se nyt ei ainakaan onnannut, että loppuun oli ensi-ilta elokuvasta Niina – palkkionmetsästäjä. Ja tietenkin sit kadotin tietokoneeni virtajohdon ja oli kyseenalaista kestääkö akkukaan koko elokuvan ajan. Onneksi nämä murphynlait osaa ennakoida ja veltsu oli tuonut varakoneen, varatiedoston ja oman äänentoistonsa joten katastrofilta vältyttiin.

niina elokuva
Niina - palkkionmetsästäjä ei elokuvana ole aivan rajatieteellisemästä päästä mutta ensi-ilta on aina ensi-ilta eikä auta olla ollenkaan ronkeli...


Siinähän se sitten oli tämä päänavaus. Pian rymistetään lisää.

Jukkis
Piilota kommentointilomake