Mä oon suoraan sanoen ihmejätkä. Mulla ei ole pelkästään teorioita liittyen muinaishistoriaan jotka on kumouksellisia kun mitkä, vaan hallussani saattaa olla jopa kumouksellisia esineitäkin. Niin.. kuten ehdin jo palstan puolella varoittaakin niin hallussani saattaa todellakin olla ihka aito mesoliittisen kauden taideteos. Niin uskomatonta kuin se onkin. Koska allekirjoittaneella ei ole salaisuuksia, voin yhtä hyvin pamista jutun jo tässä lävitse, josko se jotakuta vaikka kiinnostaisi.

Kiven, tai pikemmin kivet, löysin jo toistakymmentä vuotta sitten Torniosta. Oltiin yötä eräässä kesäpaikassa ja sen pihamaalla – lasten leikkipaikalla – oli kiviä, jotka herättivät kiinnostukseni sillä en sellaisia ollut koskaan aiemmin nähnyt. Otin kaksi pikimustaa kiveä mukaani ja vieläpä kaksi keltaista pikkukiveä. Tiedä mistä olivat lapset siihen kiikuttaneet, mutta kyllä se taisi olla niin, että osan kaivoin ihan maasta ja vähän sen sisästä, joten oltiin löytöpaikalla.

limsio 1
Sellainen se nyt on. Olen koettanut sitkeästi tunnistaa mikä eläin ja viimeaikaisin arvaus olisi jokin alkuhärkä ...?


Niin vain musta kivi tunnistettiin heti piikiveksi eli limsiöksi. Sitähän ei suomesta tunneta omasta takaa, joten käytännössä kaikki piikivi on aina muilta mailta vierahilta. Epäilivät että kun ennen purjelaivat eivät voineet kulkea tyhjinä kaatumisriskin takia, ruumat yleensä täytettiin paikallisella kivimurskalla ja kipattiin sitten johonkin tulosataman liepeille. Siitä huolimatta halusin sen isoimman kiven muistoksi koska se muistutti niin lehmää, ja aattelin että sen voisi viimeistellä ja saada pöytäkoristeen. Samassa syssyssä kaappasin kolme pikkukiveäkin. Vaan piikivihän on yksi maailman kovimmista kivilaaduista joten aikomukseksi se jäi, ja muistaakseni kerran pamautin siihen vasarallakin saamatta jälkeäkään, mutta kipinäpilveä kyllä löi. Piikivihän on tästä syystä muinaisajan sytkäri josta sai kipinää erillisellä tulusraudalla – tai näin olen lukenut.

Siinähän se kivi sitten möllötti mikron päällä vuositolkulla kunnes meillä alkoi yhdistetty putki- ja keittiöremppa ja olin muistavinani että heitin ne silloin roskiin kuten paljon muutakin turhaa. Kämppähän piti tyhjentää kokonaan. Joskus asia tuli mieleen ja vähän harmitti kun menetti hyvän pöytäkoristeen. Ja vastako siitä on kuukausi kun vaimo kaappeja kolutessaan sanoi, että täällä on jotain sun kiviäs… en näemmä ollutkaan niitä heittänyt mäkeen, vaan tunkenut jonnekin kaapin perukoille maljakkokokoelman taakse.

limsio 2
Vähän enemmän sivukuvaa... selkänahasta lienee irrotettu palasia joko kaapimiksi tai tulentekovehkeiksi?

Sitten tuli tämä Vapriikin mammuttinäyttely. Itse asiassa menin sinne hakemaan inspiraatiota sillä työn alla on järkälemäiset megaliittikivet joista useimmat esittävät jotain kummia ja isoja eläimiä. Sitten huomasin näyttelyssä myös vitriinit joissa oli paleoliittisen aikakauden pienoisveistoksia ja koruja. Silloin vasta alkoi sytyttään se lehmän muotoinen kivi kotona – entä jos… olisiko se mahdollista… eihän suomesta ole koskaan löydetty mesoliittisen aikakauden kiviesineitä… mutta siltikin.

Kaksikymmentä pitkää vuotta ja vasta nyt aloin katsomaan lehmäpatsastani kokonaan uusin silmin. Entä jos se on ihmiskäden työtä? Mitään selkeää ihmistyöstön jälkeä en erottanut mutta mistäs minä ne erottaisin? Sen sijaan pienemmän piikivenpalasen olin tunnistavinani jonkinlaiseksi kaapimeksi; toinen puoli on puukkoakin terävämpi ja toinen sahalaitainen. Varmaan kätsy leikkuupeli, erityisesti jos siitä saa vielä tulenkin. Se varmaan on valmistettu jossain keskieuroopan mammuttiarolla ja miten lie kulkeutunut Tornion perukoille – veneellä vissiin. Selvää on että se on ollut omistajalleen arvokas, ja tiedä vaikka olisi ollut pitkäänkin perintökaluna.

kaavin
Sit siinä oli samassa syssyssä tällänen leikkuuväline jota jopa minä pidän ihmiskäden tekosina

Nyt heräsi kiinnostus että missä päin Torniota olin? Muistan että oltiin Tornion A-killan kesäpaikassa jossain saaressa jonne ei ollut ulkopuolisilla asiaa. Vieressä oli merivartioston jykevä linnoitus ja sitten oli se oja, että kun siitä hyppäsi yli, niin oli Ruotsin puolella. Minä tietenkin ylitin luvattomasti rajan ja takaisin, notkea kun olin ja vesi oli matalalla. Sitten siellä oli joku saha tms ja koska sieltä lensi puunukkaa koko saarella oli ankara tupakointikielto, mutta sitähän rikottiin jossain sitä varten rakennetussa tupakkakopissa. ja sen kesäpaikan pihasta minä ne löysin. Nyt kun karttaa katsoo, niin ainoa paikka vaikuttaisi olevan Tornion Juhannussaari, joka on kiistatt muuttunut mutta merivartioston talo on vielä pystyssä – joskin tullin omistuksessa.

Ongelma vaan että Juhannussaari on noussut merestä vasta nykyisen itämeren aikana eli varsin myöhään. Tämä viittaisi väistämättä moderniin aikakauteen. Toisaalta google tietää että valtaosa – tai pikemmin kaikki – piikiviset figuurit on tehty ns. mesoliittisella kaudella 30 000 – 8000 eaa. vanhimmat ilmeisesti jo neanderdalien tekeminä. Nyt herääkin kysymys että jos on ollut maannousema, niin koskas on sitten ollut maanvajoama. Kuulemma vasta viimeisellä Veiksel-kaudella joten tavarat voi hyvinkin olla hylätty siihen koska tahansa vuosien 30 000 – 12 000 eaa. Saari on sittemmin vajonnut merenpohjaksi, noussut uudelleen ja routa kun nostaa kiviä, se on puskenut ne humuksen lävitse. Aika hurja teoria. Mutta ihan mahdollinen. Paikka näkyy olevan nykyisin golfkenttänä joten periaatteessa jos se on mesoliittinen asuinpaikka, se on vielä jäljellä.

kelta ankka
Sit oli tällänen pikkuruinen kivenpala jonka sosialisoin sen keltaisen värin takia. Vasta nyt kun olen sitä kattellut, huomasin nuo kaksi viistettä jotka on tasan tarkkaan ihmisen tekemiä. enkä ainakaan muista kyllä itte tehneeni?

Vai tuntuuko tämä itsestänikin oudolta? Jukkis kun on mies joka on kunnostautunut höpisemällä kaikille pleistoseenikausista, neanderdaleista, mammuteista ja vaikka mistä ja sitten tämän saman kundin kotoa löytyy juuri sen aikakauden figuuri. Tapauksen uskomattomuutta lisää että samainen Jukkis koluaa metsistä samanlaisia megaliittikiviä ja sitten juuri hänen kaapistaan sattuu löytymään miniatyyrinen vastaava. Liian iso sattuma? Liian uskomatonta? Uskoisinko itse jos olisin ammattitutkija – tuskin!

Eikö olekin pikemmin todennäköisempää että Jukkis koettaa vedättää, huijata kaikkia. Eikä hänen tarvitse edes huijata alkeellisella väärennöksellä, sillä aitojakin saa ebaysta. Aidot mousterin kulttuurin esineet 60 000 vuoden takaa irtoaa keskimäärin 18 eurolla ja jos tyytyy ”vain” Clovis-kulttuurin piikiviesineisiin 30 000 vuoden takaa, ne irtoaa jo kympillä. Ei varmaan olisi temppu eikä mikään jos Jukkis olisi ostanut sellaisen ja väittäisi löytäneensä sen Suomesta. Sillä mistä sitä loppujen lopuksi ihmisen halpamaisuuden tietää?

matthes bison
Varhaiskivikaudella tehtiin paljon piikivestä koriste-esineitä mutta suomesta niitä ei ole koskaan löydetty...

Minä en voi sanoa tähän muuta kuin että omatunto on kyllä puhdas, mutta onko kyseesssä oikeasti maamme ensimmäinen mesoliittikauden taide-esine, sitä en voi kehnolla asiantuntemuksellani millään tietää. Mutta jos jotakuta jolla on tämä asiantuntemus, asia kiinnostaa, niin tottakai annan vilkaista, ja jos se on vain villiä mielikuvitustani, otan sen mielelläni takaisin. Mutta jos se on oikea, on kyseessä tietenkin etuisivun tiedeuutinen ja lahjoitan sen mielihyvin Kansallismuseon vitriiniin kunniapaikalle. Pallon heitän nyt ammattilaisille.

Sensaatiomaisuutta lisää että jos se muinainen mammutinmetsästäjä olisi perustanut leirinsä sen muutaman kymmenen metrin päässä olevan ojan toiselle puolen, se olisi nyt Ruotsin kansallisomaisuutta. Sehän vituttas.

Jukkis the Flintstone

Piilota kommentointilomake