En nyt kehu mitenkään sporttinen olevani mutta tulee hetkiä, jolloin on maastoon eksyttävä. Uusin buumi on tutkia muinaissaaria niiltä ajoilta kun baltian jääjärvi alkoi muuttua Yoldiamereksi. Tiettävästi maassamme ei silloin ollut vielä todistettua asutushistoriaa, mutta minäpoika olen navigoinut muinaiset megaliittikivet nimenomaan niille vuosituhansille. Ne ovat maamme vanhimmasta vanhimmat muinaiskohteet, ja tätä kirjoittaessa niitä ei edes mielletä muinaiskohteiksi. Joten täytyy taas tehdä tässäkin asiassa pioneerityötä.

Ollinkivi seisoo omassa ylhäisessä yksinäisyydessään keskellä ei mitään. Kuuluisahan se tietenkin, koska jo Topelius omisti sille muutaman sanasen, ja sen alta kulkee edelleenkin vanha keskiaikainen postitie. Tiettävästi maamme ensimmäinen rauhoitettu kohdekin. Profiilistahan Ollinkivi muistuttaa kasvoja, ja siinä voi halutessaan nähdä vaikka teollisuuspamppu Juuso Waldenin kasvot.

juuso ja ollinkivi


Itsehän olen sitä mieltä että profiili edustaa enemmän jotain lahnamaista kalaa tai vaikkapa valasta. Vertaus ei ole kaukaa sillä tiettävästi ennen maankohoamista siinä kohtaa on ollut muinaislahti. Tämä panee epäilyksen varjoa sille, että kiven asettajina ovat olleet ihmiskädet kauan kauan sitten. Jopa niin kauan, ettei maankohoaminen ole vielä alkanutkaan. Käytännössä kai puhutaan silloin Yoldiameren aikaisesta rantaviivasta, jolloin alue oli vielä saaristoa, ja ensimmäiset valaan- ja hylkeenpyytäjät olivat vasta aloittelemassa maamme asutushistoriaa.

Saatatte nyt hatarasti aavistaa miksi tämä kiinnostaa. Tiettävästi maamme ensimmäisiä asuinpaikkoja on olleet Porvoojoenlaakso sekä Lahden Ristola, jostakin vuodelta 7000eaa mutta nämä kivet ovat täydytty pykätä paikalleen jo kaksituhatta vuotta aiemmin. Puhumme siis täysin tuntemattomasta aikakaudesta vielä tuntemattomine kulttuureineen. Asutushistorian ensimmäisestä sukupolvesta joka edelleen puhuu meille näiden kivien kautta.

Ollinkivi on siis seissyt muinaislahden päässä, ja arvattavasti jossakin lähellä on sitten ollut myös 11 000 vuotta sitten jonkinsortin kalastajakylä. Siitä ei voi nykypäivänä löytää enää jälkeäkään, mutta yrittäähän aina voi. Muinaisrannan kartta kun paljastaa, että lähistöllä sijaitsee myös Jaakonkivi, joten valistunut arvaus on, että asutus löytyisi näiden kahden kiven välistä olevassa maastossa. Sitähän pitää lähteä etsimään.

ollinkiven maasto
GTK:n Maankamara-ohjelma paljastaa että paikassa missä on Ollinkivi, Jaakonkivi sekä ns. hyljepuisto, on ollut muinaislahti.

Löysin hakkuuaukean, mikä oli onni onnettomuudessa, koska jo kaukaa näkyi töyräs jonka päälle oli nostettu hyljemäinen kivi.

hyljekivi 1
Salaperäinen hyljekivi korkeimmalla kohtaa näkyi jo kauas.

Tietenkin sinne piti kavuta ja sen takana vasemmalla näkyi toinen samanlainen. Päästyäni sen viereen kauempaa erottui vielä kolmaskin. Sinne en viitsinyt lähteä.

hyljekivi 2
Lisää kiviä kalliotöyräiden ja kumpujen päällä. Kaukana erottuu seuraava.

Kun katseen käänsi toiseen suuntaan, erottui kolmaskin kivi jonka luo saapastelin ja kun pääsin sinne asti, erottui seuraavan kummun päällä jälleen uusi kivi.

hyljekivi 3
Kun pään kääntää 180 astetta, erottuu jälleen taustalla seuraava kivi...

Kun pääsin taas sinne saakka, alkoi lähes joka kallionkielekkeen päällä näkyä omanlaisensa hyljekivi. Tajusin että tältä täällä näytti silloin, kun paikka oli merenlahtea ja avokalliota. Tämä on jonkinlainen kivipuisto – ja vastaaviin olen törmännyt muuallakin. Mikäli tässä ei olisi tehty hakkuita, tätä ei olisi näkynyt.

hyljekivi 4
Näitähän siellä riitti ja aina näkyvällä kohtaa...

Kävin sitten Jaakonkivellä erikseen ja sehän on merkitty muinaiskohteeksi. Itse kivessä ei ole mitään merkillistä, kiistatta kuitenkin valaan muotoinen, mutta sen laelle on tehty kivikasa. Minä arvasin heti mitä se kasa siellä päässä edustaa. Se on se valaan selässä oleva aukkko josta se purskuttaa vettä suihkuna mutta kun valas ui aavistuksen liian syvällä, se tulee veteen sellaisena kuohuna.

jaakonkivi ruovesi
Ruoveden Jaakonkivi

Niine hyvineen sitten poistuin takavasemmalle ja siinä ryövärinkuopan jälkeen kun ajelin Ruoveden suuntaan, mäen päällä vilahti kivi, jolla oli selkeä muoto. Sitähän piti topata ja lähteä katsomaan. Jonkinlaista ankkaa se muistutti yhdestä kulmasta ja selkeää valokuvaahan en tietenkään saanut, kun aurinko hyväkäs alkoi paistamaan ja oli suoraan vastapäätä. Kotona sitten katsoin että tämäkin nimenomainen kohta on ollut vedenpinnan yläpuolella ja jonkinlainen luoto Ollinkiven saaren pohjoispuolella – arvattavasti venereitin kohdilla.

ankkakivi
Ankkakivi.
Pakkohan tähän on karttakuva pistää

ankkakivi maasto

Sellainen muinaissaari se.

Piilota kommentointilomake