Tänään tutustumme pääministeri Sipilän talousoppiin, eli julkisen talouden leikkauksiin. Mikä on tämän politiikan historia, miten se on toiminut ja mihin se johtaa. Varoituksen sana että ette tule pitämään vastauksesta.

Elvyttävä budjettikuri eli julkisen talouden leikkaaminen. Se tarkoittaa ytimekkäästi julkisten palveluiden alasajoa, laajoja irtisanomisia sekä rahan viemistä ihmisten kukkaroista. Luonnollisesti se iskee aina pahimmiten köyhimpään kansanosaan.Taloushistoria että nykyistenkin kriisin hoito on osoittanut epäämättömästi, että huonoina aikoina talouden kiristäminen vain pahentaa tilannetta. Menoleikkaukset pienentävät myös valtion verotuloja ja tekevät budjetin tasapainottamisesta entistäkin vaikeampaa. Taloustieteilijöiden malleissa ja historian opetuksissa julkisesta puolelta leikkaaminen on pahin kuviteltavissa oleva virhe jonka vaan voi mennä tekemään.

Noin yleisesti talouspolitiikan painopisteen muuttuminen budjettikuriin on käytännössä vienyt kaikki toiveet laman voittamisesta, ajanut euron kriisiin joka saattaa kaataa koko EU:n. Yhdysvalloissa se on ajanut koko poliittisen järjestelmän tuhon partaalle, ja tehnyt köyhyydestä ennätysmäistä. Elvyttävä budjettikuri eli julkisten menojen leikkaus onkin huonoista ideoista kiistatta huonoin mahdollinen – jopa tuhoisin.

Tarina ilmeisesti alkaa 1920-1930 –lukujen taitteesta, jolloin se tunnettiin nimellä ”valtiovarainoppi” ja se oli sidoksissa sen ajan kamreerimaiseen kultakantaan. Kun se otettiin käyttöön Britanniassa, missä Churchillin yritys painaa hinnat ja palkat sotaa edeltävään aikaan syöksi koko talouden syöksykierteeseen. Työttömyys räjähti välittömästi yli 10% - ja Skotlannin tapaisilla alueilla vieläkin enemmän. Maa oli jopa tyystin hampaaton kun vuoden 1929 lama sitten iski. Sama politiikka oli yhtä katastrofaalista Saksassa ja Japanissa. Saksa joutui ennennäkemättömien hallituskriisien kouriin, työttömyys paheni ja lopulta tie aukesi kansallissosialisteille. Ensi töikseenhän Hitler käänsi kelkkaa 180 astetta ja aloitti julkisten menojen kasvun, ja vei maan kasvu-uralle, sama temppu jonka Roosevelt keksi Amerikassa NewDeal –elvytyksellä. Japanissa sen sijaan budejttikuria luoneet politiikot salamurhattiin, armeija kaappasi vallan ja keskittyi talousopin sijasta ikiaikaiseen patenttikeinoon eli uhittelemaan ulkopoliittisesti. Oli selvää että budjettikuri –politiikka oli epäonnistunut pahasti, ja se sen päälle viskattiin multaa ja haudattiin ikiajoiksi.

soppaa Onnellinen keskiluokan edus­taja on tu­tus­tu­nut Si­pi­län talousmalliin.

Se kuitenkin nousi haudastaan kun Thatcher otti tämän opinkappaleekseen, loi suurtyöttömyyden ja sai opin jälleen katoamaan vakavasti otettavien keinojen valikoimasta. Jälkikäteen ajatellen koko thatcherlainen politiikka epäonnistui täysin, yhtäkään onnistumista ei tiedetä mutta vahinkoja sitäkin enemmän. Jopa leikkausten varjoilla suoritetut yksityistämishankkeet johtivat vain konkursseihin ja siihen, että valtio joutui lunastamaan omaisuutensa takaisin. Julkisten menojen leikkaus oli jo toisen kerran viettämässä hautajaisiaan.

Jostakin mystisestä syystä vastaperustettu Euroopan Unioni sen jälleen nosti haudastaan. Säädettiin ettei julkisen talouden alijäämä saa olla vain 3% ja julkisen velan määrä BKT:stä 60%. Mikä aiheutti välittömästi sitkeän ja edelleen ratkaisematta olevan nuorisotyöttömyyden koko EU:n alueella, teki hampaattomaksi vuonna 2008 alkanutta finanssikriisiä vastaan, ja lopulta johti epäsuorasti Kreikan kaltaisten maiden ajautumisen täysin maksukyvyttömäksi. Keynesiläisittäin katsottuna ei ollut kumma että finanssikriisi ja kireän budjettikurin yhdistelmä teki pahaa jälkeä. Kaikissa maissa joissa kireä budjettikuri on tehty, kriisin hoitaminen on pitkittynyt. Jos jokin on näissä maissa laskenut synkkiä työttömyystilastoja, se on vain se, että työttömät eivät enää jaksa olla työnhakijoina, jolloin he putoavat pois tilastoista.

Kun Kataisen hallituksen aikana silloinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen otti budjettikurin, eli säästöleikkurit käyttöönsä, se ei enteillyt hyvää. Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman totesi heti Urpilaista puolustaneen talouskomissaari Olli Rehnin puheita torakka-ajatteluksi. Ne tulevat alati takaisin, vaikka ne vetäisi monta kertaa vessasta alas. Krugmanin mielestä Rehn ja muut hänen kaltaisensa "torakka-ajattelijat" levittävät vanhoihin tietoihin perustuvia vääriä käsityksiä. Krugmanin mukaan Rehnillä ei ole riittävästi teoreettista tietoa esimerkiksi menneistä finanssikriiseistä sekä erityisesti keynesiläisestä talouspolitiikasta. Krugman oli tietenkin oikeassa. Säästölinjauksen takia työttömyys Suomessakin paheni toistuvasti, ja talous meni kohti alamäkeä. Lopulta Urpilainen tunnusti olleensa koko ajan väärässä; jätti virkansa kuten myös pääministeri Katainen joka suorastaan luikki Brysseliin piiloon. Kataisen hallituksen puolesta on toki sanottava, että hekään eivät sentään tehneet vihoviimeistä virhettä, ja alkaneet leikkaamaan julkisesta taloudesta. Eivätkä kovin aktiivisesti aloittaneet yksityistämispolitiikkaa, koska se olisi voinut muodostaa tulpan myöhemmälle elvytyspolitiikalle.

autokantaHallitus on kuitenkin kiinnittänyt huomiotaan Suomen yli-ikäiseen autokantaan..
Kun Juha Sipilä nimitettiin tämän maan pääministeriksi, hän oli kiistatta thatcherismin lumoissa. Markkinaliberaali henkeen ja vereen joka ei paljoa emmi. Niinpä hän aloitti välittömästi juuri ne toimet, jotka kerta toisensa jälkeen ovat johtaneet täystuhoon, todettu sen sata kertaa virheiksi ja haudattu monesti. Talousoppineet puistelevat niille päätään. Sipilälle nämä varoituspuheet ovat vain hyttysen ininää, se johtuu vain rakenteellisista esteistä kuten ammattilitoista tai haluttomista työnahakijoista. Lieneekö sitten jo tässä vaiheessa miettinyt, miksi nämä hänen konstinsa eivät kuitenkaan tunnu tepsivän, vaan talousnäkymien paraneminen tuntuu olevan aina vain kauempana.

Sipilä tietenkin ymmärtää asiat kuin kunnon vanhanajan puoskari. Jos jokin tökötti ei tepsi potilaaseen, vaan tila tuntuu jopa huononevan jokaisen lusikallisen myötä, ei syynä ole tietenkään väärä lääke, vaan liian pienet annokset. Annetaan isommalla lusikalla.

John Quiggin käyttää termiä Zombitalous. Se tarkoittaa zombia joka nousee kerta toisensa jälkeen haudastaan vaikka aina on luultu että se on sinne pysyvästi haudattu. Kriegman puhuu torakoista jotka nousevat kerta toisensa jälkeen keittiönpöydälle. Mikään talousoppi tai –teoria kun ei ole niin vahva että se pärjäisi umpiluiselle mielenlaadulle. Näin tälläkin kertaa.

Jukkis
Piilota kommentointilomake