Pitkästä aikaa löysin ihan lukemisen arvoisen kirjan eli Erkki Lähteen kirjoittamat muistelmat Suomalainen Metsäsota. Muistelot yhden miehen taistelusta järjettömiä avohakkuita, tehometsätaloutta sekä luonnon monimuotoisuuden tuhoamista vastaan. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja tulen vielä palaamaan aiheeseen tämän kirjan osalta, jahka ensin olen sitä sulatellut.

Nyt se johdattaa kuitenkin aatokset kahteen kirjassa kummittelevaan teemaan eli tieteenteon laitoskulttuuriin sekä sitä suojelevaan kollegaaliseen korruptioon. Lähteen kirjassa metsäntutkimuslaitoksesta Metlasta ei saa kovinkaan mairittelevaa kuvaa. Vehkeilyä, työpaikkakiusaamista, tarkoitushakuista tiedettä – sellukeisarien eduksi tottakai – asiakirjojen väärentelyä ja ylätason despotismia.

Vastakkain ovat olleet luonnonmukainen kasvatus sekä taimenistutukseen perustuva tehometsätalous ja että kumpi on oikeasti parempaa. Asiaan nyt tuskin tarvitsee edes tiedemiestä sillä meistä kukin näkee sen paljaalla silmälläkin. Istutetuista männyistä ei sahapuuta kasva, avohakkuiden korjaantuminen vie kauan, päälle päätteeksi monenlaiset myrkyt ja seuraus on kitukasvuista räkämännikköä joka varistaa neulasensa jo teinipuina. Tieteellinen totuus vain sanoo että tämä on parempaa, ja muuta tiedettä ei sitten olekaan tehty.

metsaTervehenkinen talousmetsä - tieteen riemuvoitto. Joku sanosi `räkäkuusikko´ mutta tavallinen ihminen ei tiedä mitään tieteenteosta.
Vaan kun asiaa katsoo laajemmin, niin eihän tälläinen ”tieteenteko” rajoitu yksinomaan Metlan seinien sisälle. Olen itsekin kritisoinut samaa pseudo-tiedettä toisissakin tutkimuskunnissa. On tietenkin totta, että kaltaiseni maallikko ei tiedä tieteentekemisestä yhtikäs mitään, ja oppineiden ei pidä ulkopuolisten kiukutteluista piitata. Silti maallikonkin silmissä näyttäytyy monissa asioissa se, että nykyteoriat eivät voi millään olla totta, ja että niissä on ilmeinen ristiriita arkihavaintojen kanssa. Silti niitä ei päivitetä, korjata, tai tutkita uudelleen edes maalaisjärkeä vastaavalle tasolle. Tähän voi olla syynä yleinen laitoksen asenne-ilmapiiri, pelko, harvainvalta muutaman auktoriteetin vuoksi, tai vain yksinkertaisesti laiskuus. Yleensä juuri ne ominaisuudet ja asenteet, jotka sabotoivat – kuuleman mukaan maailman parhaan koulutusyhmpäristön hedelmät – tekemään pseudotiedettä ja sen myötä turhautumaan. Taustalla häärii motivaattorina yleensä jokin suurteollisuus joka keksii että sen lanseeraama keksintö ja innovaatio onkin vasta tieteen huippua, ja tieteentekijöiden on se vain todistettava.

Useimmat näistä pupputieteistä eivät kosketa tavallisen ihmisen arkimaailmaa. Metsäntutkimus nyt tuskin on kaupunkilaisenkaan ykkösprioriteetti närkästymisen saralla. Asia on kylläkin lähempi kun siirrytään kohti lääke- tai elintarviketeollisutta, ympäristöhaittoja jne. Kokonaan oma mittaluokkansa ovat sitten legendaariset KELA-lääkärit ja vakuutusyhtiöt jotka jo lähes mielivaltaisesti saattavat tuomita monisairaan ja pitkälle invalidisoituneen ihmisen perusterveeksi. Tällöin puhutaan jo oikeusmurhasta.

terve ihminenKELAn lääkäri on taas löytänyt yhden työkykyisen.
Tälläinen systeemi ei olisi mahdollinen ilman että valvovat instanssit ovat siinä jollakin tavalla mukana. Nyt siirrytään ns. maan lakiin eli kollegaaliseen korruptioon. Yhdenkään virkamiehen tekemä vääryys ei ole niin iso, etteikö aina jostakin löytyisi isompi virkamies joka tämän päätöksen siunaisi. Nyrkkisääntö on että kansanliikkeet ovat aina pienen ihmisen puolella, ja oikeus poikkeuksetta uskoo virkamiestä. Valitusprosesseissa jotakin isoa laitosta vastaan tavallinen ihminen menettää yleensä omaisuutensa, mielenterveytensä ja elämänhalunsa. Mikäli voitto vielä käräjäoikeudessa tulisikin, hovioikeus sen kuitenkin kumoaisi. Aina tulee jostakin se salaperäinen puhelinsoitto korkeimman oikeuden tuomarille, oikeuskanslerille tai syyttäjänvirastoon joka jäädyttää selvänkin tapauksen. Virkamiehet eivät noki toistensa silmää.

Tämä järjestelmä jonka me kaikki tiedämme todeksi on kollegaalista korruptiota. Tavallisen yksityishenkilön on mahdoton saada edes säällistä oikeutta virkamiehen mielivaltaa vastaan. Oikeuden tehtävä tuntuu olevan lähinnä tämän virkamiesluokan suojeleminen jopa oikeustajun kustannuksella. Kun asia on näin, niin on tietenkin aivan turhaa lähteä kritisoimaan monissa tutkimuslaitoksissa vellovia pupputieteitä kohtaan, erityisesti jos niiden motiivi on ylläpitää taustalla olevan suuryrityksen hegemoniaa.

Vaikka Erkki Lähteen kirja raapaiseekin totuutta esiin vain yhden kapea-alaisen sektorin osalta, tosin arvokkaasti suomalaisen metsän puolesta, se kuitenkin rivien välissä paljastaa paljon laajempia kokonaisuuksia. Hyvin sitkeässä olevan hyväveli –verkon joka käytännössä pitää maamme taantuneena, pysähtyneisyyden tilassa olevassa kehittymättömänä ja alkeellisena maana joka näin itsenäisyyden 100-vuotis –juhlien alla ei ole kehittynyt piiruakaan. Sitä tuskin voi edes sanoa oikeusvaltioksi ja monet sen tieteenteosta ovat enemmän farssi kuin vakavasti otettavaa tutkimustyötä.

Jukkis
Piilota kommentointilomake