Harvemmin kotimaisessa historiankirjoituksessa Talvisodan syitä etsitään muusta kuin Neuvostoliiton aggressiosta ja imperialistisesta laajentumishalusta. Talvisodan syttymissyynä on pidetty Molotov-Ribbentrop –sopimusta, jota on tulkittu kuin kaksi despoottia siinä jakelisi pikkuvaltioita ihan vaan huvikseen. Harvemmin – itse asiassa ei koskaan – ole mietitty, miksi Neuvostoliitto valitsi kohteikseen nimenomaisesti Viron ja Suomen.
Jos Talvisotaan johtavia aluevaateita katsoo Neuvostoliiton näkökulmasta, siitä  värittyy kokonaan toisenlainen kuva kuin yksinomaan Stalinin pikimusta pahuus, ja laajentumishalu.

Ensinnäkin on syytä korostaa että Molotov-Ribbentrop –sopimus oli pakkosopimus, koska sekä Saksa että Neuvostoliitto pelkäsivät toisiaan ja kumpikin osapuoli halusi voittaa aikaa armeijoidensa luomiseksi. Eikä tämä pelko sitten aiheettomaksi osoittautunutkaan.

Tähän väliin huomautus että tällä kirjoituksella on provoava nimi ja se on tavanomaista pidempi. Kotimainen sotahistoriallinen tutkimus on omasta mielestäni liian sammakkoperspektiivistä, kansallisromanttista, osittain itse sodan että myöhemmän NL:n traumatisoivaa ja pyrkii selittämään asiat vain itselle parhain päin. Se mitä tässä nyt pian luette, on vallankumoukselliista, aintulaatuista ja - totta.

Leningradin turvallisuus

Keskeinen kysymys Neuvostoliitolle oli tietenkin Leningradin turvallisuus. Hyökkäys Leningradiin on jo karttaa katsomalla mahdollinen yksinomaan pihtiliikkeellä, joka on Nevaa vastaan käytetty metodi aina keskiajan ritarikunnista alkaen. Neuvostoliiton sodanjohto laski että saksalaiset tulevat luonnollisesti lyhintä reittiä, joka on sekä Suomenlahden etelä- että pohjoispuolta. Tätä puolsi paitsi hyökkäysuran lyhyys, myös sen huoltaminen meritse.

tosi aijaa
Talvisodan jermuja. Nää on hei äijiä. Tosi äijiä. 

Stavka arveli että saksalaiset tulevat nousemaan maihin Suomen etelärannikolla ja etenemään rantaviivaa pitkin kannasta myöten Leningradin porteille. Oli ilmiselvää että Suomen oma armeija tulisi olemaan liian heikko pysäyttämään saksalaiset, eikä poliittista tahtoakaan siihen välttämättä löytyisi. Virosta olisi vielä vähemmän saksalaisia pysäyttämään, ja maan kokoluokan huomioiden, se oli lähinnä sotilaallinen tyhjiö. Länsikannas näytti yhä enemmän pahaenteisesti hyökkäyskiilalta jonka terä oli kohti Leningradia.

 Neuvostoliiton aluevaatimukset 1939 tähtäsivät tietenkin länsikannaksen saattamiseksi omiin käsiin. Kaksinkertaisena varmistuksena Hankoniemi jonne ryhmitetty divisioona että laivasto-osasto olisi saattanut estää pohjoisemman saksalaispihdin syntymisen., koska se olisi estänyt saksalaisten maihinnousun.

Oliko tälläistä suunnitelmaa olemassa jo 1938 Saksan sodanjohdossa ja jonka neuvostovakoojien sormet olivat saaneet käsiinsä? Vai nojasiko se puhtaaseen päättelyyn pihtiliikkeen välttämättömyydestä ja siitä että Leningrad on väistämätön kohde liikennesolmujensa, teollisuutensa että satamansa vuoksi.


Mannerheim-linja strategisena virheenä.


Paasikivi ei voinut suostua – eikä hänellä siihen valtuuksia ollutkaan – kannaksen luovutukseen. Syyt olivat sisäpoliittiset. Mitä ne olivat? Nämä pakottavat sisäpoliittiset syyt voidaan tiivistää sanoihin Mannerheim-linja.Linnoitusketju jota alettiin talkoin ja innokkaasti varustamaan kesällä  1939 ja sen luovuttaminen valmiina oli käytännössä mahdotonta, koska se olisi jäänyt alueluovutusten väärälle puolen. Tämän vuoksi Paasikivi ei voinut neuvotella kuin pienestä rajatarkistuksesta linjan edessä Stalinin suureksi ärtymykseksi. Mannerheim-linja oli kuitenkin ollut liian kallis, liian jykevä ja omasi liian suuren psykologisen merkityksen suomalaisten keskuudessa, jotta sen olisi voinut luovuttaa. Vaikka Mannerheim-linja näyttikin Talvisodassa kyntensä, se oli samalla myös keskeisimpiä sotaan johtaneita syitä.

mannerheim linja
Mannerheim-linja. Linnoitusketju joka rakennettiin jäykän sotilashengen mukaisesti liian lähelle rajaa ja joka sen vuoksi johti alueneuvotteluiden kariutumiseen - ja sotaan. Mikäli Mannerheim-linja olisi rakennettu suurinpiirtein VKT-linjan mukaisesti olisi aluevaateisiin voitu suostua puolustuskyvyn silti pysyessä yhtä vahvana. Näin pienestä virheestä on joskus sodan ja rauhan kysymys kiinni.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi Mannerheim-linja pitänyt rakentaa pohjoisemmas, jonnekin Viipuri-Vuosalmi –linjalle jolloin se olisi muodostanut yhtä lailla sotilaallisen esteen mutta jättänyt myös Paasikivelle liikkumatilaa Moskovassa. Sotilaallisesti se olisi ollut myös parempi paikka, koska se olisi venyttänyt venäläisten huoltoyhteyksiä. Parhaassa tapauksessa – Suomi olisi voinut vapaaehtoisesti luopua isosta osasta länsikannasta, ja olisi ollut mahdollisuus siihen, että koko Talvisotaa ei olisi ikinä käyty. Ja kun ei olisi käyty Talvisotaa, ei olisi välttämättä käyty jatkosotaakaan ja niin edelleen. Tätä tulkintaa ei tiettävästi Suomessa ole koskaan sallittu koska se edellyttää johtopäätöksen, että Talvisota syttyi myös suomalaisten itsensä asenteesta, joka ei jättänyt Neuvostoliitolle liikkumatilaa Leningradin kysymyksessä.

Linnoitusketjut ovat kinkkinen asia ymmärtää. On kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja kuinka legendaarinen Maginot-linja muodosti pahimman esteen – ranskalaisille itselleen. Sen pelkkä olemassaolo halvaannutti Ranskan koko strategian ja aiheutti sille epäsuorasti erään historiansa pahimman murskatappion kesällä 1940. Linnoitukset ja linnoitusketjut eivät siis ole yhdentekevä asia.

Kuitenkin. Maginot-linja rakennettiin oikeaoppisesti eikä sen tarkoituksessa saati sijainnissa löydä yhtään virhettä jos asiaa katsoo sen rakentamisajankohtana. Silti nyt tiedämme sen ylettömäksi hukkahankkeeksi, ja jotakin kertoo myös sotilasjohdostamme, että se alkoi jäljitellä tätä linnoitusta niin sijaintinsa kuin tarkoitusperänsä puolesta.

Yhtä lailla Mannerheim-linja noudattaa päältä katsoen järkevää monumenttia. Sen sotilaallinenkin taso nähtiin Talvisodassa jossa se muodosti selkärangan koko puolustukselle. Silti sen betonisissa perustoissa on se virhe, että se itsessään sytytti koko sodan. Sillä se salpasi suomalaisilta diplomaattisen liikkumatilan. Kun Suomen kaltainen pikkumaa sotii suurvaltaa vastaan on sanomattakin selvää että sen tärkein taistelu käydään neuvottelupöydässä rauhan aikaansaamiseksi. Mannerheim-linja omalta osaltaan piti tarkan vaarin, että rauhanneuvotteluja ei voitu käydä  ennaltaehkäisevässä mielessä.

 teevaunu palaa
Venäläinen T-34 palaa kesällä 1941. Kukaan ei voine kiistää etteikö aluevaateet ja miehitykset Suomea. Puolaa ja Baltiaa kohtaan olisi osaltaan ollut pelastamassa Neuvostoliittoa.


Todetaan yhteenvetona että näennäisesti Suomen puolustusajattelussa ei ollut vikaa, mutta kokonaisuudessaan se itse lietsoi omaa sotansa eli laajemmassa mitassa pakotti Neuvostoliiton hyökkäämään. Rajalinnoitusta katsottiin omana aikanaan rakentamis- ja sijoitusvaiheessa vain jäykän sotilaallisesti eikä kokonaisvaltaisemmin sotilaallis-poliittisesti.

Joko paikallistitte sen virheen joka kaikissa linnoitus- ja bunkkeriketjuissa on? ne ovat jykeviä monumentteja joiden kivisistä seinistä puuttuu yksi keskeinen elementti - joustavuus. Se jousto jota tarvitaan jo plekän sotilaallisen liikkumatilan saamiseksi, mutta ennenkaikkea jousto joka puuttuu diplomatiasta, tummien pilvien karkottamiselta jo alkuvaiheessaan.

Ikinä emme saa tietää mitä Suomelle olisi tapahtunut jos se olisi luopunut kannaksesta syksyllä 1939. Olisiko Neuvostoliitto hyökännyt yhtä kaikki, vai olisiko Suomi kyennyt pysymään sodan ulkopuolella. Ehkä Stalin oli vilpitön, Suomi olisi voinut jäädä sodan ulkopuolelle alueluovutuksilla ja olematta liian hyvää pataa Hitlerin kanssa? Varmaa on vain että  Neuvostoliitolle Leningradin turvallisuus ja sen ympärille luotava puskurivyöhyke ei ollut vitsi, vaan kuolemanvakava asia. Sen asian määritti sotilaalliset realiteetit. Kun Suomi ei sittemmin suostunut alueluovutuksiin kannaksella, suomalaiset tuomitsivat itsensä Talvisotaan. Väistämättä ja armotta. Talvisodan syttymissyy on ihan yhtä lailla suomalaisten omassa joustamattomuudessa ja ennen kaikkea näköalattomuudessa ymmärtää sodanuhkaa. Kysyä sopii, miksi suomalaiset eivät joustaneet?


Oliko Neuvostoliitto väärässä?

Neuvostoliitto näki, tai pikemmin aavisti, saksalaishyökkäyksen ennalta, jo vuonna 1939, ellei peräti jo vuoden 1938 puolella? Se osoitti suorastaan pelottavaa kaukonäköisyyttä arvatessaan painopisteet ja sen myötä käytettävät  hyökkäysurat. ja toden totta – pihtiliike Leningradiin sieltä sitten tulikin kesällä 1941. Ainoa missä Neuvostoliitto erehtyi oli se, että pihtiliike olikin laajempi kuin he ennalta osasivat odottaa, tai pikemmin kaksiosainen. Sehän iski aina Syvärille ja Ilmajärvelle, ja varsinaista Leningradia vastaan syntyi pienempi pihtiliike, jonka eteläinen kärki saavutti Leningradin portit syyskuussa 1941. On melko varmaa että jos ja kun Neuvostoliitto olisi jättänyt Baltian miehittämättä, saksalaiset olisivat olleet kaupunginporteilla jo elokuun puolella. Aikana jolloin kaupungin linnoitustyöt olisivat olleet armottoman keskeneräiset ja koko kaupunki olisi pudonnut saksalaisten käsiin kuin kypsä hedelmä.

 viron valtaus
Saksalaiset valtaamassa Viroa. Ellei Neuvostoliitto olisi Viroa vallannut, se olisi menettänyt Leningradin ja sen myötä myös Moskovan ja hävinnyt koko sodan. Viron miehitys oli neuvostolaisesta näkökulmasta harvinaisen järkevää, ja käytännössä kuka tahansa olisi päätynyt samaan johtopäätökseen kuin Stalin.


Mitä seuraamuksia Neuvostoliitolle olisi Leningradin menettämisestä ollut?

a) Itämeren punalaivasto olisi menetetty kokonaisuudessaan. Parhaassa tapauksessa koko laivasto olisi jäänyt  saksalaisten sotasaaliiksi.

b) Tilanne Petroskoin suunnassa olisi automaattisesti ratkennut hyökkääjien eduksi.

c) Muurmannin rata olisi osittain muuttunut hyödyttömäksi joka olisi ollut kohtalokasta ajatellen amerikkalaisen sotilasavun merkitystä.

d) Leningradin rintaman luhistuminen olisi mahdollistanut saksalaisdivisioonien vapautumisen Moskovan rintamalle.

Erityisesti kohta D on keskeinen. Sotatieteilijöiden mukaan Moskovan taistelua ei ratkaissut vastarinnan lujuus, pakkanen saati huoltokysymykset vaan saksalaisten kokema mieshukka. Yhtäkään lisädivisioonaa ei saatu joulukuun aikana ja Guderianin panssariarmeija lähti seikkailemaan Ukrainaan josta se ei ehtinyt ajoissa takaisin. Moskova pelastui saksalaisvoiman heiketessä. Vaan missä olivat lisävoimat? Ne olivat tietenkin kiinni Leningradin rintamalla.

On erikseen mainittava että rationaalisten sotaoppien mukaan Leningrad olisi kannattanut vallata vaikka miten isoin miestappioin, koska sen valtaaminen oli samalla voiton avain. Sen tiedostaminen kuului sotaoppeihin. Neuvostoliitto ymmärsi tämän jo vuosia aiemmin, mutta edes Neuvostoliiton sodanjohti Stavka ei ottanut keskeistä tekijää huomioon. Sitä että sodan tahtipuikossa heilui Hitler, jota ohjasi villi mielikuvitus ja salaperäinen intuitio, ja joka oli kaikkea muuta kuin rationaalinen ja ennalta-arvattava. Hitlerin määräyksestä kaupunki saikin kokea valtauksen sijasta piirityksen sillä tarkoitus oli vain nälkiinnyttää kaupunki ja sen jälkeen tuhota se soraläjäksi.  

Leningrad pelastui myös Viron miehityksen avulla. Saksalaisten pihti ei voinut käynnistyä ennen kuin puna-armeijan 8. armeija Virossa lakkasi olemasta sille sivustauhka. Myöhemmin sen perääntyminen kohti Narvaa vaati sekin lisätoimia. Tämän vuoksi hyökkäys Leningradiin pysähtyi lähes koko elokuun ajaksi ja vaikka sinne päin rynnistettiin pienemmin voimin, sen voimat eivät riittäneet itse kaupungin valtaamiseen. Kun pääjoukko ehti paikalle, kaupunki oli jo linnoitettu ja sitten tuli vielä Hitlerin kieltokin. Niinpä nämä joukot joita olisi kipeästi kaivattu Moskovan edustalla, olivat Leningradin rintamalla tyhjänpanttina aina vuoteen 1944 asti. Kaiken tämän tiedostaminen auttaa myös ymmärtämään Neuvostoliiton aluevaateita. Mikäli näitä aluevaateita ei olisi otettu – tarvittaessa väkisin – Saksan hyökkäys olisi ollut ylivoimainen. Voi asian ajatella niinkin että jos Baltia olisi jäänyt valtaamatta, olisi Leningrad kukistunut. Leningradin myötä olisi kukistunut Moskova ja sitten olisi kukistunut koko Neuvostoliitto. Tästä saatatte ymmärtää Viron merkityksen Neuvostoliitolle. Samaten Stalinin kyyditykset keväällä 1941 eivät olleet pelkkää pahuutta, vaan sekin oli realiteettien sanelema asia mahdollisen saksalaismyönteisen viidennenkolonnan lyömiseksi.

Historiantulkinta lähinnä valkopesevää?

Kotimainen Talvisota-tutkimus haluaa nähdä Talvisodan syttymisen ns. tähtiin kirjoitettuna totuutena, jota ei olisi voinut välttää, eikä siitä sen vuoksi kannata edes keskustella. Välttämättä asia ei ole näin. On selvää että vuoden 1941 tapahtumia peilaten, Neuvostoliiton intressit olivat reaalipoliittisia ja sotilaskysymysten välttämättömyyksiä. On hyvin mahdollista että Stalin olisi tyytynyt neuvotteluissa esitettyihin vaateisiin, ja jättänyt sen jälkeen suomalaiset kokonaan rauhaan. Virolaisilla ei ollut tätä liikkumatilaa koska heidän maansa nyt sattui sijaitsemaan keskellä hyökkäysuraa. Meillähän on nämä asiat tulkittu yksinomaan ja vain Stalinin pohjattomassa valloitushalussa ja aggressiossa – tulkinta joka tekee lisäkysymykset tarpeettomiksi. Juuri sopivan mustavalkoinen näkemys suomalaiseen makuun.

Suomalaiset eivät tätä koskaan tajunneet, eivätkä edes halunneet tajuta. Eivät oikein ymmärrä vieläkään. Eivät he halunneet silloin kuullakaan suurvaltapoliittisista realiteeteista, eivätkä suostuneet käytännössä mihinkään. Toisin sanoen harrastivat umpikujapolitiikkaa alueluovutusten kanssa joka pakotti neuvostoliiton ottamaan sen väkisin ( ja kun ensimmäinen laukaus oli ammuttu, ei enää puhuttu pelkästä maakunnasta vaan koko Suomesta). Toisaalta alueluovutuksiin suostuminen olisi jättänyt option myös rauhantielle, eli diplomaattista liikkumatilaa, seikka jonka tiettävästi vain Mannerheim yksin kykeni ymmärtämään osatessaan ajatella asiaa venäläisten näkökulmasta. On hyvin mahdollista että pienen pieni maakunnan luovuttaminen Neuvostoliitolle ja Suomi olisi kokonaan voinut pysyä toisen maailmansodan ulkopuolella.

Jukkis
 
Gravatar
tero raimoranta
Turhaa höpinää Venäjän ja pienten naapureiden rajariidoista,vuosien varrelta. Pietari Suuren ajatus Itämeren hallinnasta on ja pysyy ,niin kauan kuin Wenäjä hallitsee "siirtomaitaan" Aasiassa ja Euroopassa. Vain pieni ja heikko iso-venäläinen kansa voi elää Euroopassa. Maanosan todellinen uhka on Kiina,josta jo 30-luvulla varoitteli vakavasti saksalainen professori Hirsch länsimaita.
Gravatar
Teemu
Ihan koko maan aikoivat vallata esim Suomusalmen hyökkäys
Gravatar
Matias
Itse olen käynyt suorastaan jaakobinpainia asian kanssa ja tullut siihen tulokseen että tuo Kremlin teoria on hyvin perusteltavissa - neuvostoliittolaisesta näkökulmasta. Jokainen meistä voi asettaa itsensä testipenkkiin ja kysyä:

1) Jos Suomi olisi välttänyt talvisodan miten se olisi luullut välttävänsä jatkosodan?
2) Jukka Seppisen mukaan mikäli Suomi olisi vastustanut Saksan kauttakulkua olisi Saksa kuljettanut joukkonsa joka tapauksessa Suomeen meidän poliitikoiltamme kysymättä
3) miten tässä skenaariossa olisi käynyt suomalaisten maanpuolustustahdon?
4) kaikki edellämainitut: talvisota hirveistä uhrimääristään huolimatta antoi alibin poliittiselle johdollemme teeskennellä jatkosotaan menemistä

5) surkea on pienen maan kohtalo suursodan tyrskyissä
6) Miksi Suomi vältti joutumisen ensimmäiseen maailmansotaan? No olemalla osa Venäjää.
7) Professori Timo Vihavainen: Suomi on ja pysyy Venäjän puskurivaltiona
8) Ei minulla muuta

Piilota kommentointilomake