Kun tätä nyt ajattelee niin kirjallenihan voisi oikeastaan kirjoittaa jatkoa ihan reaaliajassa. Sehän päättyi Teiskon ”Paalisaareen” josta löysin tämän kuulun uskonaskelkiveni. Eli pelkän karttakuvan perusteella suunnistin Teiskoon, hyppäsin autosta,kävelin pöpelikköön ja törmäsin siihen samoin tein. Uskotteko? En uskoisi minäkään mutta totta se vaan on.

Paalijärven tienoo olisi oikeastaan ansainnut kirjassa laajempaakin käsittelyä. Siinä Paalijärvellä, tarkalleen Rakkarintien risteyksessä kun on yksi tämän maan varhaisimmista asuinpaikoista. Sieltä löytää megaliitteja ja sieltä löytää jopa ihmispäisen kivipatsaan ja kolmesta viiteen kivikehää, joka ilmentää n. 10-50 hengen asutusryhmää, kun vaan vähän sitä puolukkakangasta viitsii tarpoa ristiin rastiin. Näkyvyyshän on uskomattoman hyvä ja jo pelkällä tieuralla näkee olennaiset. Tähän se meikäläisen kirja jäi ja jos joku haluaa käydä katsomassa, niin karttakuvassa punaisella täplällä on uskonaskelkivi ja punaisella ympyrällä se varsinainen asuinpaikka.

paalisaari

Muinainen "Paalisaari" Tampereen Teiskossa. saarena se oli 9600 eaa. ja jo silloin asutettu.

Minun piti itse asiassa kirjoittaa kirjaan pieni epilogi sillä käväisin myös Rakkarinsuon toisella puolen. Tarinan huipentuma olisi ollut, että viimeinkin siirryin nykyaikaan ja olin hommannut tabletin ja siihen maastokartan joka näytti sijaintini reaaliajassa. Ja olin sitten aivan vissi että se näyttää perunoita, koska omasta mielestäni kuljin ihan päinvastaiseen suuntaan, ja sen mukaan tässä oltaisiin menossa kohti Rakkarinsuota, mutta kymmenen minuuttia myöhemmin seistessäni suonlaidassa, arvelin että ehkä sittenkin kone tietää paremmin. Pois pääsin kivaa oikotietä joka kartalla näytti pieneltä kosteikolta mutta joka maastossa olikin ryteikköinen heinittynyt hakkuuaukea, joka oli täynnä Tonavan kokoisia ojia.

paalisaaren kasvot

Ihmiskasvoinen kivi näkyy hyvin kun kävelee Rakkarintietä pitkin. Sen toisella puolen on outo tasapintainen kivi kuin jonkinlaisena alttarina.

Yhtä kaikki, Rakkarsinsuo on aikanaan ollut merenlahti, ja sen toisen puolen ylänkö oli pääosin miellyttävää kulkea, koska se oli samannäköinen kuin 11 000 vuotta sitten, kevyttä puolukkakangasta jossa ei puita kasvanut. Sieltä sitten bongasin komean jalkakiven joka oli kuin identtinen kopio Nokian Kivikeskun vastaavasta, kokonsa, muotonsa kuin jopa kivilajinsa puolesta. Sen ihan vieressä oli kohtuukokoinen kivikehäkin, jota en tietenkään saanut kunnolla kameraan vangittua. Vahingosta viisastuneena otin sen videokuvana ja se on tässä haastattelussa still-kuvana. Tunnistatte sen siitä että kohdassa 8:38 alakulmassa näkyy allekirjoittaneen peukalo –vähän on oppimista vielä.

https://www.youtube.com/watch?v=s5F8QKMwhQY

Jos kehä on asumuspohja, on siinä ollut teltalla komea koko. Ei täällä mikään yksittäinen erakkokalastaja ole majaansa pitänyt. Täältä sitten suunnistin vielä kohti tämän muinaissaaren pohjoiskärkeä, koska aavistelin että siellä jos missä on näitä muinaisia merimerkkikiviä. Enkä sitten kyllä pettynytkään, niitä oli kaikkiaan kolme ja valitettava yksityiskohta että ne olivat suoranaisen rujoja eikä mitenkään erityisen kuvauksellisia.

paalisaaren nokka
Paalisaaren pohjoisnokassa on kaikkiaan kolme megaliitiksi luokiteltavaa kiveä. Tämänkin alla on irtokivi joka sitä pitelee ilmassa. Vaikka tämä nyt kartiomaisena nyt on vielä jonkinlainen, ovat ne sen verran rujoja, ettei niitä kannata erikseen käydä katsomassa.

Ylläolevaan karttaan olen merkinnyt vielä vihreällä Haukivuoren joka silloin on ollut enemmänkin Haukisaari. Käväisin nyt sitten sielläkin ihan utelaisuuttani. Yksi perinteeksi muodostunut nokkakivi sieltä nyt löytyi ja sitten löytyi omituinen kivikehä jonka halkaisija oli jotakuinkin 20-30m.Mitään järkisyytä en sellaisen rakentamiselle löydä, joten pitäisikö näiden isojen kivikehien kohdalla vaan ottaa tuo arkeo-astronominen hypoteesi käyttöön? Siellä ei kuitenkaan selvästi ole ollut sen vakituisempaa asutusta. Tiedän siitä kun kävelin tämän muinaissaaren päästä päähän, kahteen kertaan vieläpä. Tuli taas maastokartan kanssa epäselvyyksiä kun se väitti minun kulkevan pohjoiseen vaikka olin varma että menin etelään. Vähän ajan päästä jouduin taas myöntämään koneen olleen viisaampi.

haukivuoren kivi
Viereisellä Haukivuorella on jo perinteeksi muodostunut jalkakivi ...

Niin ja mitä tätä ennen on tapahtunut, selviää tietenkin lukemalla Megaliittikivien arvoitus, jonka voi tilata tältä sivustolta ja joka kolisee tiauksen jälkeen jo samoin tein. Pakko vähän mainostaa näin kun kuuleman mukaan mun mainosbannerintekijäni särki tietokoneensa.

http://www.sinikivi.com/sinikiven-kraasapalvelu/megaliittikivien-arvoitus

Tarina jatkuu…

Jukkis

 

Gravatar
Uuu
Miksi kukaan antaa vuorelle nimeksi haukivuori? Näitähän on ympäri suomen. Haukivuoria. Ehkä sieltä on joskus saanu kalaa?
Piilota kommentointilomake