Kun miettii mitä sitä viime vuonna puuhasi, niin jotain fundeerattavaa jäi sentään mieleen. Tiiä sitten miten syvällisiä nämä pohdinnat ovat, mutta kerron silti. Lukekaa ja ikävystykää.

Yksi virstanpylväs oli, että vihdoin viimein aloin poliittiseksi ts. yhteiskunnalliseksi. Tietoisena että sehän on vihoviimeinen virhe jota kaltaiseni matalatason kirjakauppias voi tehdä. Sillä on yhteiskunnallinen kysymys sitten mikä tahansa, 50% on yleensä sitä vastaan ja 50% puolella. Jos ottaa kantaa johonkin toiseenkin kysymykseen, niin suhdeluku on sama ja sehän tarkoittaa että25% nyökkää sun jutuilles hyväksyvästi ja 75% on eri mieltä. Paitsi jos on niin ovela, että lähtee opportunismin tielle ottamalla aihepiirejä jota kukaan ei sinänsä vastusta kuten vaikka hallituspolitiikan päivittelemistä tai jonkun epäkohdan korostamista. Pääsääntöisesti kuitenkin kukaan kirjailija, kauppias ym ym ei ole koskaan mitään mieltä yhteiskunnallisista kysymyksistä, koska jokainen suun avaaminen karkoittaa aina potentiaalisia asiakkaita, ja alkaa luoda itsensä ympärille antipatiamaista ilmapiiriä. Jos haluaa karkottaa tehokkaimmin lukijakuntansa, kannattaa ottaa väkevästi kantaa ajankohtaisiin asioihin. Tätä juttua ei välttämättä tajua ne, joilla pelissä ei ole mitään.

Syynä ulostuloon taisi olla tuo Ukrainan kriisistä alkuunsaanut valtamedian suoltama manipulaatio. Enemmänkin. Maidanin jälkilaineissa kyse oli jo kokonaisesta kansankiihotuksesta, ryssävihan lietsomisesta ja sotarummun takomisesta. Vaikka propaganda Iltasanomien ja YLEn sivuilla oli naivia, oli jotenkin pelottavaa huomata, miten hyvin se löi itsensä lävitse. Yllättäen kansakunta ympärillä tuli hulluksi ja valtamedia vain lietsoi sitä lisää kiihottaen järkevänkin miehen sotahurmokseen. Järkipuhe hukkui lietsontapuheiden sekaan ja olo oli kiistatta kuin olisi seissyt Munchenin torilla 1936 jossa palavasilmäiset tyypit vaan huutaa silmät leimuten Sieg Heilia. Sellaista näki telkkarista lapsena ja siihen kuului aina se moraalinen jatkokysymys: miten nuo ihmiset saattoivat? Kysykää sitä nyt itseltänne – olen aivan vissi että valtaosa teistäkin rokkasi mukana vain muutama vuosi sitten.

kansanjoukko
Muistatko kun rokkasit tässä porukassa kaikenlaisen vihakiihotuspuheen lietsomana?

Selvää on sekin että langoista veti hallitus, ja erityisesti sen pääministeri Stubb, joka suunnitteli tosissaan nato-liittoutumista ja suoraa sotilasliittoa Yhdysvaltojen kanssa, koska maamme hallituksella oli lämpimät välit obamalaisen Demokraatti-puolueen kanssa. Näin ollen myös kaikki ulkoministeri Kerryn palturipuheet julkaistiin täytenä totena, ja Venäjää parjattiin päivittäin. Sillä kai koetettiin peittää sitä tosiasiaa että talouspakotteiden vuoksi maamme häviää vuosittain 3-12 miljardia selvää rahaa, mutta eliitille ei tietenkään mikään hinta ole liian korkea uskollisuudesta.

Vaan kun Venäjän roolia Ukrainassa katsoi kiihkottomasti ja vain tosiasioihin perustuen, oli selviö ettei Venäjä miehittänyt Krimiä, vaikka tätä väitettä on meillä toistettu systemaattisesti. Venäjän armeijan joukkoja ei myöskään sodi itä-Ukrainassa, tulitaukorikkomukset tapahtuvat yksipuolisesti Kiovan joukkojen puolelta, talouspakotteiden perusteet ovat kyseenalaiset, ja BUK-ohjus –teoria on kestämätön MH17 –tapauksessa. Koko juttu on silkkaa puppua alusta loppuun.

Vaan kun sotakiihkossa ollaan, kukaan ei halua kuulla järkipuhetta. Keskellä lietsontaa sellaiselle ei ole tilaa, ja tästä saammekin aasinsillan seuraavaan teemaan eli jälkitotuudelliseen aikaan.

verkkouutiset
Kokoomuslaisen Verkkouutisten päätoimittaja lietsomassa kansakuntaa "pyhään rysssävihaan" - ja hyvin osuu ja uppoaa.

Loppujen lopuksi valtaosa ihmisistä on kiinnostunut rakentamaan maailmankuvaansa faktojen nojalla. Totuus itse asiassa vain ärsyttää ihmisiä sillä he haluavat uskoa siihen mihin haluavat uskoa, eikä heitä muu kiinnosta. Näin se on kyllä ollut aina koska ihminen on psykologisesti sellainen.

Yllättäen löysin viime vuonna Uuninpankkopojan blogin ja aloin sitä seuraamaan vakituisesti. Tajusin hänen strategiansa ja se on todenpuhuminen. Jonkinlainen lainoppinut hän lienee ja osaa vedota lainopillisiin faktoihin useissa kirjoituksissaan. Sellainen kaveri on pohjattoman ärsyttävä enkä ihmettele että saa tynnyrikaupalla paskaa niskaansa – kukaan ei pidä tyypistä joka on aina oikeassa. Tunsin jopa tiettyä hengenheimolaisuutta koska minäkin rakastan tosiseikoissa pysymistä enkä asiakysymyksissä anna tunteiden tai vastapuolen korkealentoisen mielikuvituksen vaikuttaa. Kahdet eri bannit saaneena opin myös kantapään kautta, että ensin saan hermostumaan toiset bloggaajat joista syntyy kokonainen vastaanväittäjien kuoro ja lopulta ylläpito saa tarpeekseen tyypistä joka kehtaa olla aina oikeassa ja perustella sen myös. Se vain on näin. Harvahan loppujen lopuksi haluaa tietää miten asiat oikeasti ovat.

Tämä on Ukrainan kriisin kohdalla vain sikäli ikävää että pian valheesta tulee valhe joka jää historiankirjoihin, ja väärennetty historia - edes lähihistoria – on aina valitettavaa akateemisen totuuden puhtauden takaamiseksi.

Valhemedian vastapainoksi on tulemisensa prosessissa jonkinlainen vaihtoehtomedia, jota tosin ei ole vielä nähty. Kukaan ei ole vielä toistaiseksi halunnut tämän tyylilajin kuninkaaksi vaikka sinne pääseminen on äärettömän helppoa jos vaan tietää mitä tekee. Ettei tästä kirjoituksesta nyt tulisi ylipitkää, kerron sen teille kaikille miten se tehdään, jos jollakulla on halua.

Ps. mukavaa vuodenvaihdetta kaikille ja yrittäkää nyt pitää uudenvuodenlupauksenne edes kuukauden ajan. Meillähän on sivustolla tulossa isot remontit ja pitkäaikainen ylläpitäjänikin on jättänyt eläkehakemuksensa ja uutta ollaan lähiviikkoina pestaamassa, joten toivotaan että kaikki menee hyvin.

Jukkis
Gravatar
Antero
Paree kun ei tee uudenvuoden lupauksia, niin ne on silloin helppo ohittaa. Hyvää tulevaa vuotta kaikille.
Piilota kommentointilomake