Näin se on omallakin kohdallani eli viiskymppiset puskee tuossa parin päivän sisään, mutta siitäkin huolimatta tässä vaan painetaan. Aattelin että kun on tapana tässä kohtaa puhua itsestäni ja elämäntyöstäni jotenkuten vakavahenkisesti, niin puhutaan nyt sitten (taas) tuosta kirjailijapersoonasta. Ihan kun siitä ei olisi vielä  jaanannut riittävästi… Kuten muuten on takertunut mieleen kustantaja Vesikon aforismi jo vuosien takaa: Kun täytät viisikymmentä, sinua lakataan ottamasta vakavasti. 
'
                                                         kade
                                                  Ikinä en oo ollut kellekään vihreenä kateudesta... 
Tiesittekö että olen tässä maassa ainoa tietokirjailija jota voi tituleerata vaikkapa maallikkotieteilijäksi? Se on sikäli hämmästyttävää, että muualla se on varsin yleinen kirjailijatyyppi. Jos me ajattelemme jotakin Britannian, Saksan tai vaikkapa Ruotsin muinaishistoriaa joka on pitkä kuin mikä, siitä riittää ammennettavaa kaikille.  Sen vuoksi näissä maissa onkin koko ajan kokonainen eskardoona maallikoita tutkimassa milloin aihepiiriä, erityisesti mystisen muinaishistorian saralla. Toki on sanottava, että Suomessakin on sallittu maallikoille joitakin aihepiirejä, kuten suku- tai pitäjätutkimusta tms pienemmän kaliberin tutkimuskenttää, mutta on tavatonta, että  joku ottaisi kantaa kokonaiskuvaan. Tai jopa kokonaiseen aihepiiriin. 

Myönnän että urani ajan on ollut rasitteena tittelinpuute,sillä sen vuoksi on yleensä lähtökohtaisesti jotenkin epäilyksenalainen;  ”Mitä tieteilijät tästä sanoo” tai ”mikä sun koulutukses on” on tyypillisimmät  kysymykset, joihin törmään koko ajan. Rehellisesti sanoen, näen tämän ongelman juontuvan siitä, että maamme muinaistutkimus on alkeellisella tasolla, ja se että  maallikotkaan eivät sitä kehitä eteenpäin, on samaa ongelmakenttää. Pääsääntöisesti syyt ovat ahdasmielisyydessä, pienuudessa, yhden totuuden hegemoniassa, jossa rinnakkaistotuus nähdään jotenkin kilpailevana eikä näkökulman täydentäjänä, ja sitten on vielä ne liian pienet piirit, joka juontaa pienestä väestöpohjasta. Ei siitä kannata missään nimessä katkeroitua, kyse on vaan rakenteesta. Eikä tässä ole syytä vähätellä itseään saati porata edelläkävijän rooliaan, sillä se mitä teen, sille on valtava sosiaalinen tarve.


                                           foliohattu
Väittävät minua mukamas huuhariksi mut pitäähän sitä foliohattu olla jotta mindcontrol ei pääse iskemään

En minä ole pienkirjailija. En ole ollut enää vuosiin. Painosmäärät lasketaan nykyisin tuhansissa ja ne on pääosin myyty vuodessa, mutta yleensä kahdessa kokonaan pois, ja niitä mangutaan vielä pitkään jälkeenkinpäin. Keskimääräinen Jukkisten kirjojen myyntiluku on huonoimpien kohdalla 2000-3000kpl ja parhaimmissa 5000-6000kpl joka tarkoittaa että joka tuhannes suomalainen on lukenut kirjojani, ja omaa niitä hyllyssään. Kirjastolukijat sitten tapaus erikseen. Toisaalta tässä on rakenteellinenkin ongelma – painokset loppuvat vain kesken jotta pääsisi ylittämään tunnetut menestyskirjailijat. Harvahan niistäkään nykyisin ylittää 30 000kpl painosta. Uskon että joku Suomen Mysteerit tai Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta – molemmat aikaa sitten loppuunmyytyjä – olisivat kivunneet jonnekin 15 000kpl tietämille, jos niistä vain olisi repinyt uusintapainosta toinen toisensa perään.  Sehän on myydyimpien kirjailijoiden saralla kevyesti jo Top-10 –luokkaa.

                trolli
Jotkut ovat epäilleet allekirjoittanutta Venäjä-trolliksi liian myötäilevän venäläisymmärryksen takia. Tässä kattellaan Parikan Talvisotaa ... Uraaaa... 

Toisaalta rahaa enemmän on kyse arvostuksen saamisesta. Kuulun näemmä niihin joita ”luetaan salaa” ja  olen sellainen hiljaisesti hyväksytty tutkija. Silloin tällöin olen ammattipiirien hampaissa mutta se nyt pohjaa jossain määrin protektionismiin; mitä siitä nyt tulee että tuiki tavallinen harrastaja tekee silloin tällöin ammattilaisiakin parempaa  kädenjälkeä ja vieläpä omalla ajallaan ja kustannuksellaan? Kenties suurimmaksi ansiokseni näen tuon megaliittikivien arvoitus –kirjan havainnon, että meillä on tutkimatta kokonainen aikakausi, eli ne ensimmäisistä ensimmäiset alkusuomalaiset.

Omalta kohdaltani tämä kevät muuten menee mukavasti. Tuossa saa pian kutsuvierasnäytöksenä elämäni ensimmäinen kokopitkä tieteiskauhu-elokuva Prioni, jonka pusken videolle välittömästi, enkä edes harkitse alle viidensadan painosta. Sitten nähdään TUFF-2017 eli vanhalla roskaelokuvafestareilla jossa esitetään kalkkuna-lyhärini Niina – palkkionmetsästäjä. Lähes heti perään on sitten Tampereella hengen- ja tiedonmessut jossa on pöytäpaikka koska olen siellä lähes pääpuhuja ja panelisti. Tämän kevään jälkeen sitä voi astua haudan poveen hyvällä omallatunnolla. 
mut ny lähen reissuun ja palaan parin päivän päästä jos olen palatakseni

Jukkis
Gravatar
Super-electric
Onnea syntymäpäiväsankarille. Over the hill.. vielä toiset 50v jäljellä.
Gravatar
Esko
Juna kääntyy jukkixellakin,onnea.Olen pitänyt (lähes) taukoa saitin luvusta sitten nimen vaihtumisen. Paljon o muuttunut. Meininki oli reippaanpaa vuosia sitten kun vakio kirjoittajat oli aktiivisia ja ilmapiiri oli jotenkin anarkistis-pioneeri henkistä. Nyt jutut on hommafoorumilaista,putinrölliä ja kaiken laista muuta nykypäivän satunnaissoppaa. Jos juttuna o jotain omaperäisempää, vaikka joku neuvostoliittolainen pepun suristin, löytyy aina isääntä kertomaa kuinka pohojammmaalla jo 1600-luvulla osattiin veistää savustuspuruista aitoja pepunsuristimia. Kivi hommia ihan innolla luen.
Miten jukks näkee saitin jatkon? uusi pienlehti tai saitilla maksumuuri vai jotain ihan muuta?
presse hardere jukkis!

Gravatar
Antero
30 v. sitten siellä Pyynikin nurkilla hotelli Ruusenraalissa, istuskelin eresmenneen Väläkkilän Penan kanssa saunomassa työkeikan jäläkehen. Yhtäkkiä Pena nosti jalat ja käret ilmaan ja alkoi veuhtoa ja polkemaan jaloillaan. Aloin nauramaan hassua näkyä ja kysyin, mitä sä oikein huhrot? - "Poika, turpa kiinni ja lopeta nauraminen, kun täytät viiskymmentä ja joka paikkaa kolottaa jäykkänä, paat itte samalla lailla vehtoen ja huitoen saunassa". Nyt kun keskikesällä kuuskymmentä kolkuttaa eressä, kyllä Pena oli oikeassa. Viiskymmentä on rajapyykki kun vetreys alkaa katoaa ja kuulo sekä näkö sameutuu. Paikat jäykistyy ja keho muuttuu ilmapuntariksi aistien niin sateen kuin paisteen. Saunassa vehtominen helpottaa ja kolotuskin poistuu. Viisainta on kiertää lääkärit kaukaa, terveenä pysyy paremmin ja elää pirempään. Tervetuloa kohtapuoliin ikämiesten joukkoon, aika menee nopeammin mutta väliäkö sillä, kerrankos täällä eletään. Mukavaa viirenkympin villitystä tv. Antero.
Piilota kommentointilomake