Minä en ole koskaan ollut kummoinenkaan televisionkatsoja, mutta joka vuosikymmenellä on ollut jokin sarja, jota on tullut seurattua intensiivisesti. Alkuun se oli HillStreet Blues, sitten Salaiset Kansiot, siitä hypätiin mainioon Langalla –sarjaan ja nyt se on itseoikeutetusti Walking Dead. Kaikki ne jollain tavalla kuvastavat aikansa henkeä ja kun niitä katselee toisesta aikakaudesta käsin, eivät ne oikein avaudu enää samalla tavalla. Ne ymmärtää tässä ja nyt – ei jälkikäteen.

Walking Dead on hieno eeppinen kertomus, todellinen amerikkalainen suuri kertomus, joka on tarinansa puolesta siirretty myyttisestä villistä lännestä lähitulevaisuuteen. Näin se peilaa paremmin aikansa tuntoja ja sarjan loppua ei ole sidottu historialliseen kontekstiinsa. Sen suosio ei varsinaisesti perustu itse teemaan – ruttoisiin zombeihin – vaan sen syväluotaavaan sosiaaliseen agendaan, joka hyvässä kauhusarjassa nojaa sosiaalisiin pelkoihin. Käytännössä kyse on alati supistuvasta keskiluokasta, joka pienenee pienemistään. Rick Gramesin jengi ovat viimeiset oman yhteiskuntaluokkansa edustajat jotka etsivät perusturvaa mistä vain sattuvat löytämään.

wd
Walking Dead omaa sosiaalisen sanomansa alati kutistuvasta keskiluokasta joka on menettämässä pelin kokonaan. Kuvassa viimeiset oman sosiaaliluokkansa edustajat paisuvan alaluokan ja ilkeiden varakkaiden puristuksessa.

Näiden pelkosarjojen historialliset lähtökohdat olivat perinteisessä keskiluokka vs ghetto –asetelmassa. Amerikassahan on aina vaikuttanut alaluokka joka huonoina aikoina paisuu ja hyvinä supistuu. Silloin rakennettiin kertomuksia jossa lähiöihin, muurien ja vartijoiden taakse piiloutunut keskiluokka joutuu kohtaamaan alaluokan raivon. Tämä rakenne ei puhuttele enää edes amerikkalaista, koska alaluokan kosketuksiin joutuminen ei ole kiinni fyysisistä rakenteista. Piikkilanka ja aseistettu vartija ei suojele siltä, että kuka tahansa voi menettää työpaikkansa, säästöt voi kadota pankkikriisien tai pankkikeinottelun myötä tai työolot etuineen pienenevät vuosi vuodelta kunnes huomaa saavansa enää peruspalkkaa alati huonontuvissa työoloissa, sikäli kun epätyypilliset työsuhteet kykenevät tarjoamaan kuin muutaman työtunnin viikossa.

Varmaan moni jo arvaakin mitä Walking Deadin zombielaumat symboloivat – alati paisuvaa köyhälistöä, maahantulijoiden kurjalistoa tai koulutuksen ym ulkopuolelle jääneitä, joiden osa ei ole kaksinen. Kuka tahansa voi tässä maailmassa päätyä tuohon joukkioon yhden puraisun myötä, joka voi arkimaailmassa olla irtisanominen, työkyvyttömyys tai vain liian vanhaksi tuleminen työnantajan silmissä. Toimeentulokysymykset ovatkin sitten vakava kysymys ja sitä miettii itse kukin, mistä sitä saa lihanpalasensa. Sitä sitten vaeltaa kadunkulmassa toimettomana.

walking dead
Sarja ei ammenna pelkästään ruttoisista zombeista vaan pahimmasta pelosta - köyhyyden pelosta. On olemassa syynsä miksi sarja puhuttelee myös Suomessa.

Ollaanpa rehellisiä. Rahaa saa tässä maailmassa vain rahalla. Sitä pitää olla ja sitä pitää kyetä panna poikimaan. Mitä enemmän rahaa pystyy sijoittamaan, sen isommat ovat voitotkin. Tämän vuoksi rikkaat rikastuu rikastumistaan kunnes miljoonikot muuttuu miljadööreiksi meidän muiden tyhjätaskujen vain katsellessa hommaa sivusta. Rahaa ei voi tuottaa ilman alkupääomaa. Jos rahaa voi edes periaatteessa tuottaa tyhjästä, tuossa kadulla kaikki olisivat kuninkaita. Vaan koska päämäärä ei voi olla, että lopussa yksi tyyppi omistaa kaiken, on sitä varten olemassa yhteiskunnallinen säätely. Vanhassa keynesiläisyydessä tapahtui tulonjakoa ja yhteiskuntarakenne oli sellainen, että sitä ohjautui myös muille kohtuullisen toimeentulon verran. Nykyinen markkinaliberalismi on viitannut tälle kintaalla, ja näkee hyödyllisiksi vain ne, jotka osaavat massia tuottaa. Sinä et ole hyödyllinen ja sinulle ei kuulu mitään.

Talousveturimme Yhdysvallat, Ruotsi ja Saksa ovat hyviä esimerkkejä markkinaliberaaleista malleista. Ei ole sattumaa että Angela Merkel päästää maahansa miljoona syyrialaista ja irakilaista tyhjätaskua. Ne ovat oivaa halpatyövoimaa jolla kiristää keskiluokan elinehtoja ja hivuttaa niitä asteittain kohti alaluokan työoloja. Ennen kaikkea, miljoona ihmistä tarvitsee myös asunnon ja ruokaa, mutta koska ei ole rahaa, syntyvät luonnostaan nk. ghettomarkkinat. Tämä tarkoittaa, että vuokrien ja ravinnon hinta on pakotettu laskemaan kysynnän ja tarjonnan perusteella, ja sitä kautta voidaan suorittaa myös yleinen palkanalennus, koska palkansaajat eivät tarvitse niin paljoa rahaa. Koska työttömyys on damokleen miekkana, sillä voidaan kiristää.

zombiet
Sarjassa on monia viittauksia massiiviseen maahanmuuttoon, joita erityisesti suuryritykset suosivat koska se tekee aikain saatossa kaikista palkansaajista halpatyövoimaa.

Kun ollaan päästy tähän pisteeseen, niin seuraa se, että Saksan valuuttakurssi on heikko, tai se on jopa heikennetty keinotekoisesti. Mikä tarkoittaa, että vienti vetää ennätyskovaa, ja luo suoraan sanoen epäreilun kilpailuasetelman, kun ulkomaat tilaa siltä halvalla tavaraa. Jos asia halutaan sanoa yksinkertaisesti, niin kyseessä on pakolaismassojen avulla suoritettu devalvaatio. Hetkinen, kysytte te… jos pakolaiset vain kiikkuvat nälkäkuoleman partaalla, keskiluokka joutuu taipumaan halpatyövoiman edessä ja kuitenkin vienti vetää ja tehtaat puksuttaa, niin kuka voitot koppaa? No tottakai se on se pieni äveriäs eliitti jolle kaikki setelit virtaavat.

Ei siis ole mikään ihme, että kun Trump rajoittaa voimakkaalla kädellä holtitonta maahantuloa, niin ensimmäisenä suuryritykset reagoivat tähän ”rasistiseen tempaukseen” sillä ne hyötyvät nykytilanteesta ylitse kaiken, ja kaikkein vähiten haluavat jakaa voittojaan palkansaajien kanssa. Tavallinen palkansaaja ei nettoa nykytilanteesta niinkään, sillä hän ei välttämättä ole enää palkansaaja ensinkään. Kun oma pääministerimme Sipilä teki päätöksen että maahan jätetään 10 000 syyrialais-irakilaista halpatyövoimaksi, minimipalkat pitää poistaa ja työoloja ja sosiaaliturvaa leikata, niin symbolisesti se on sama kuin avaisi portit päällehyökyville zombielaumoille –kuka vaan voi saada pureman jossakin kohtaa. Alati kutistuvat työmarkkinat, pienenevät sosiaalituet jne pakottaa meidät tien päälle kuin Rick Gramesin ikään. Vielä kun tähän listaa, että taistelemme samoista toimeentulon mahdollisuuksista naapurimme kanssa, takaa se, että toisiin ihmisiin ei ole aina luottamista. Ne ovat kuin Negev - viemässä sen mikä periaatteessa pitäisi kuulua meille.

Minä olen intohimoinen Walking Dead –fani. Tunnustan että tulee haikea olo, kun joskus vielä tulee sellainen nousukausi, josta meille kaikille piisaa perusturvaa, jolloin sarjan lohduton maailmankuva muuttuu vanhanaikaiseksi, eikä sitä viitsi enää seurata.

Jukkis
Piilota kommentointilomake