Muistan vielä kun eilisen, miten silmäni avautuivat kotimaamme metsien tilasta, kun aloin asiaa tutkailemaan. On ilmiselvää, että metsänhoidossa on tehty pahoja strategisia virheitä, ja pääomamme - vihreä kulta - on asteittain muuttunut lähes arvottomaksi. Koska asia on itselleni tärkeä, tuntuu kummalta että olen vasta äskettäin tutustunut Erkki Lähteeseen, joka on tiettävästi koko uransa ajan varoitellut aiheesta – kuuroille korville tietenkin.

En selittele tässä yhteydessä kuka on Erkki Lähde ja mitä hän haluaa sanoa. Suositan tutustumaan hänen kirjoihinsa. Oleellisin tieto kirjassa, itse asiassa yksittäinen lause, on että vaikka tietyt käytänteet ovat virheitä vailla vertaa, ei niiden korjaamiseen ole vieläkään panostettu, ja samat hölmöläishommat jatkuvat edelleen. Niin uskomatonta kuin se onkin.

Lähinnä se mikä tuhosi kotimaisen metsäteollisuuden, olivat talousmetsät. Puupellot, jotka tuottavat yhtä tai kahta puulajia, ja jotka istutetaan taimilla ja korjataan isoilla avohakkuilla. Tosin on sanottava, että yksittäiset metsänomistajat ovat alkaneet tätä vastaan kapinoimaan, kuten tiettävästi ovat kapinoineet aina, kun se keksittiin sellukeisarien tarpeisiin 60-luvulla. Silloinhan nämä samaiset sellukeisarit ”ostivat ” tieteen ja sen tutkimuslaitokset kertomaan miten vain ja ainoastaan talousmetsä on ainoa järkeenkäypä malli.

avohakkuut
Avohakkuu lienee ainoa puunkorjausmenetelmä, ja sen vaikutuksia metsiemme biotooppiin ei viitsi edes miettiä, ettei turhaan kiukustuta itseään. Tyhmä kansa ei tuhoa yksinomaan metsiään vaan myös maapohjansa.

Nythän me tiedämme miespolvea kahta myöhemmin, että koko ajattelun päässä oli metsäsektorin täysimittainen romahdus,kun paperikeisarit sahasivat koko ajan omaa oksaansa. Koko metsäsektori yrittää hitaasti asiasta toipua. Vaan myönnettiinkö virhe? Otettiinko opiksi? Katin kontit! Talousmetsät porskuttavat edelleen ja tänä päivänäkin suoritetaan harvennushakkuita ja taimenistutuksia. Mehän ollaan kun jotkut pääsiäissaaren asukkaat, jotka tyhmyyspäissään tuhosivat metsänsä, ja sitten kuolivat nälkään.

Siitä olen muuten Lähteen kanssa samaa mieltä, että jopa luonnonsuojelijat keskittyivät liiaksi suojelemaan joitakin yksittäisiä erillisalueita, eivätkä metsää kokonaisuutena, vaikka jokainen ymmärtää, ettei talousmetsä voi tehdä ollenkaan hyvää luonnon monimuotoisuudelle.

mantypuut
Tyypillinen näkymä metsiemme "monirikkaudesta". Pelkkää havupuutako täällä saa kasvaa?

Erityinen virhe on tietenkin olleet metsälannoitukset ts. maaperän kemikalisointi. Sen vaikutukset luontoon ovat vain kuviteltavissa, mutta itse puunrunkokin, joka kasvaa ”tieteellisesti kiihdytettyyn tahtiin” tulee hötöksi joka ei kelpaa kuin bulkkiselluksi, kaatuu ensimmäiseen tuulenpuhuriin ja vanhenee ennenaikojaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vaikka lannoittaminen myönnetään yleisesti virheeksi - sitä ei tehtäisi edelleen.

Harvennushakkuut eivät myöskään tee hyvää. Erityinen kiukku tuntuu kohdistuvan lehtipuihin, joista koivu vihatuin. Siihen iskee vesuri hanakasti. Koivuhan on oleellinen paperiteollisuuden kannalta, ja koska kaikki koivut ovat poishakattuja, niitä pitää sitten ostaa Venäjältä. Koivun arvo myös rakennus- kotitarve- ja huonekalupuuna on mittaamaton. Vastaus: Joten koivuja hävitetään edelleen, kuten muitakin lehtipuita. Onko tälle järjettömyydelle jokin erityinen syy? Jos on, sitä ei kukaan tiedä koska näin tehdään koska näin tehdään. Tätä kirjoittaessa kuntien metsäyhdistykset ovat muodostamassa maahanmuuttajista kokonaisia koivuntuhoaja-pataljoonia.

Metsänistutus eli männyntaimien roudaaminen metsään kuvastaa hommelin älyttömyyttä. Aivan kuin luonto ei osaisi itse täyttää aukkopaikkojaan? Mutta se on iso bisnes se. Tietenkin siinä käy niin, että mikään puu ei kasva itselleen kiusallisessa paikassa, ja että väärältä leveysasteelta poimitut kävyt eivät vaan kasva pohjoisempana, ja kuolla kupsahtavat. Ja kuten opittiin vuosikymmenten aikana; istutetusta männystä ei saa mitään bulkkisellua kummempaa. Joten on sanomattakin selvää, että taimenistutusta harrastetaaan edelleen kuin pyhää rituaalia, jonne ei saa järjenvalo paistaa.

metsan lannoitus
Silloin kun haluaa istuttaa itselleen metsän joka kaatuu komeasti ekaan syysmyteriin, se kannattaa ehdottomasti lannoittaa. Näin puusta tulee kestävän sijasta höttöä jonka voi kaataa pelkillä käsivoimilla. Asiaa auttaa jos vielä on ehtinyt harventamaan metsänsä jotta tuuli pääsee ottamaan kunnolla vauhtia.

Lähtökohtainen ongelma on tietenkin suosia yksinomaan mäntyä tai kuusipuuta. Näin on onnistuttu pelaamaan itseltä pois edes mahdollisuus tuottaa kunnon sahapuuta ja siirtyä huonekalu- rakennuspuu- ym bisnekseen, kuten naapurimaassamme IKEA teki (ja oli hetken aikaa tuottavin yritys maailmassa). Ja koska osa tästä havupuustakin on koetettu aikanaan väkisin istuttaa vanhoihin suopohjiin ym on lopputulos sitten ollut räkäkuusikkoa ja lähijärven umpisamea vesi. Tämä ei tietenkään millään muotoa tarkoita, etteikö käytänteitä jatkettaisi kuin ei mitään.

Sitä jatketaan sen uhallakin, että vaikka trooppinen eukalyptuspuu löi itsensä kunnarin lailla lävitse paperiteollisuudessa, jääräpäisesti pusketaan markkinoille havupuiden bulkkisellulla – koska muutakaan ei voida. Kun ei muuta ole. Eikä tilannetta tietenkään voi alkaa korjaamaan, sehän olisi melkein sama kuin virheensä tunnustaminen.

Asiaa voi ajatella myös metsänomistajan kannalta. Wanhaan aikaan isäntä harrasti nk. pistehakkausta, eli hakkasi pienen sektorin kerrallaan, tai kävi metsästään poimimassa vain komeimmat hongat. Näin oli ukolla taskurahaa lompakossa sen verran, että oli varaa vittuilla tietä kysyville kaupunkilaismökkiläisille. Nykyisin tehdään kertaheitolla kymmenen viidentoista hehtaarin avohakkuu, ja koska sellaiseen aukkoon uusi metsä kestää rapiat 60-100 vuotta, on tilipäivä kerran elämässä. Toinen tilipäivä sitten pojanpojalle. Koska tässä on nyt isäntämiehet menetelleet kuin pölkkypäät konsanaan, on selviö että avohakkuiden määriä ja kokoja on päinvastoin lisätty.

Usein me kyselemme, olemmeko me suomalaiset tyhmempiä kuin muut kansat? Se kai riippuu, miten tyhmyys määritellään. Pääsääntöisesti kai tyhmyyden määre kuuluu, että toimii omien etujensa vastaisesti. Joko suoraan tai epäsuoraan. Kun katselee kotimaista metsänhoitoa ja sen holtittomuutta, ja ennen kaikkea sitä, miten järjenvastaisia käytänteitä vain sitkeästi jatketaan, vaikka sen päässä on umpikuja toinen toisensa perästä, on pakko sanoa, että puheet hölmöläisistä eivät ole vailla katetta.

Jukkis
Gravatar
perän päästöt!
Jumala antaa anteeksi aina, ihminen joskus, luonto ei koskaan.
tämä lausahdus sopii tähän ja muistetaan toivottavasti myös talvivaaran kaivos sikailu alueella..

Gravatar
Antero
Reino Takala tuli aikoinaan kuuluisaksi taistelussaan piirimetsälautakuntaa eli "metsäpoliisia" vastaan. Takala kannatti jatkuvaa puuston kasvatusta, mutta silloinen lautakunta katsoi että metsää oli korjattu vajaatuottoiselta alueelta, joka pitäisi avohakata. Takala ei hyväksynyt avohakkuuta ja hänet vietiin käräjille oman metsänsä "raiskaamisesta", kun ei suostunut avohakkuuseen. Kiista koski 3 ha alaa ja valtansa voimin lautakunta määräsi metsän rauhoitettavaksi noin 50 hehtaarin alalta. Takala ei saanut myydä metsäänsä kymmeneen vuoteen. Lisäksi piirimetsälautakunta viranomaisena vei isännän syytettynä metsänhävityksestä käräjille Orimattilaan. Oikeudenkäynti keräsi huomiota ja yleisöä, Takala voitti jutun mutta seuraavassa Kouvolan hovioikeuden käsittelyssä sitten hävisi. Oikeustaistelustaan kuuluisa pukkilalainen metsänomistaja Reino Takala vietiin kesken viljan jauhatuksen käsiraudoissa ”hullujenhuoneeseen” Kellokoskelle. Metsänhoitoyhdistys on muuttunut mafiaksi, joka määrää.
Gravatar
metsäläinen
Tuo metsänhoitoyhdistysten mafiatouhu on ollut yleistä. Aikaisemmin. Perus temppuhan oli savustaa joku isäntä torpastaan ulos määräämällä metsät hakkuukieltoon, samalla kun metsänhoitoyhdistyksen nokkamiesten tuttu pankinjohtaja ei antanut lainaa vaikkapa traktorin ostoon. Sittemmin tuli mahdolliseksi hakea vapautusta pakollisesta metsänhoitomaksusta ja -jäsenyydestä.

Porukka alkoi olla sen verran kypsää tuohon touhuun että jossain vaiheessa näitä metsänhoitoyhdistysten jäsenyydestä "erillishakemuksella" vapautettuja isäntiä alkoi olla Suomessa joitakin tuhansia. Parisen vuotta sitten lakia muutettiin. Metsänhoitomaksu tai jäsenyys on nykyään lähinnä sama, kuin joku kultapossukerhon jäsenyys. Saat kivan lehden ja muka-tarjouksia. Kunnon metsänomistaja käy kauppaa suoraan puunostajan kanssa ja hoitaa metsiään itse.

Gravatar
JUKKIKSESTA PRESSA!
Taas naulan kantaan!!! jos Arkadianmäen keltaisten kaarien sirkukseen saataisiin edes puolikas Jukkis, alkaisi heti suomen asiat parantua huomattavasti. tosin vaikka äänestäjät hoitaisivat hommansa pitäisi vielä varmistaa ettei esim C.I.A pääsisi näpelöimään laskentaa kuten takavuosina vaikka Ranskassa ja siitä vielä eri ovelasti syyttämään venäjää.
Piilota kommentointilomake