No niin... pitkä talvi on venattu ja on aika suunnistaa pöpelikköön, sillä talvenmittaan on megaliittikausi päässyt jo suoranaisen kuumeen asteelle. Tiedä sitten kehtaako tätä  kertoakaan, mutta matkoista ensimmäinen oli täysin hukkareissu. Tai ei ihan, unohdin hanskat yhden kiven päälle ja sinnehän ne sit jäivät.

Se oikeastaan alkoi siitä kun joku oli lukenut kirjani ja pani vinkiksi että Kangasalan Valkeavuorella on megaliittikivi. Laittoi oikein kuvankin jonka nyt omatoimisesti tässä varastan ja pistän sen kummempia lupia kysymättä näytille.
valkeisvuori kulta

Kiintoisaksi sen teki että aluskivi on aivan erivärinen kuin punainen johon tässä on totuttu niin, että alkavat muistuttaa keräilymerkkiä. Vitsailinkin siitä että siellä se kultakimpale odottelee. Uskoakseni se kylläkin taitaa olla väristä päätellen kuparikiisua, josta tuskin kultaa löytää yhtä hippustakaan. Joka tapauksessa tämä mesta ei ollut yhtään sen huonompi aloittaa megaliittikausi kun mikään muukaan. Siinä sitten talvenpäättymistä odoteltiin ja kun lähdön aika koetti, iski vielä takatalvikin. Sekin vielä. Vaan onnekkaasti ei satanut juurikaan Tampereen itäpuolella - länsipuolella sitäkin komeammin joten sovitusti pääsin matkaan.

valkeisvuori gtk pieni

Myönnän kyllä suosiolla että Muinaisranta -ohjelman mukaan saari vaikuttaa yllättävän pieneltä ja juuri sellaiselta johon en omatoimisesti olisi eksynyt tutkimaan mitään. Olen oppinut että tämä ammoinen merikulttuuri on osannut välttää liian isoja saaria mutta ehdottomasti myös liian pieniä. Tämä oli juuri sellainen joka kokoluokkansa puolesta ei olisi asukkeja houkutellut.Vaan jos siellä on megaliitti, siellä on sitten megaliitti.

Aloitin komeasti Pahakorvenvuorelta jossa ei ollut jäännettäkään ihmiselosta. Nämä saarethan voi tutkia kahdella metodilla; antaa vaiston johdattaa askeliaan tai sitten edetä järjestelmällisesti. Tein jälkimmäisen vaihtoehdon ja aikaa meni alun toista tai kolmatta tuntia mutta lopputulos oli perusteellinen. Jopa niin perusteellinen, että sanoisin ettei siellä ole ihmisiä koskaan ollut - ja kuvanantajan megaan en sitten törmännyt siinä ryteikössä ollenkaan. Kiviähän siellä oli tietenkin vähän peevelisti mutta kivien törmäämiseen metsässä nyt ei mikään ihme ole.
pahakorvenvuori
Pahakorvenvuorella sentään tämmöinen...

Aikani sukellettuani vuoroon ylä- ja alamäkiä, läähätettyäni tuntitolkulla risujen hakatessa naamaa ja oksan jos toisen ottaessa ns. pipon päästä aloin uskoa että haaskaan vain aikaani. Koska tarmoa kuitenkin oli, käväisin vielä viereisellä pikkusaarella mutta ei sielläkään mitään kummempaa ollut. Oikeastaan ainoa anti oli, että paikallinen kiviaines oli  rapautunut ja halkeillut hyvinkin mystisiin asentoihin mutta nehän on luonnonilmiöitä ne.

Tietenkin kun tekee kuten minä, eli etenee muinaiselta saarelta toiselle, on informaatiota sekin missä informaatiota ei ole. Aavistelee saarien kokoluokat etukäteen asutuksen kannalta, mutta se oli kyllä pettymys että etsimääni merimerkkikiveä ei ollut missä sen olisi pitänyt olla. Saaren pohjoisniemessä kylläkin karttaan merkattuna oikeaoppisesti siirtolohkare mutta ei se ollut linnunmuotoinen sekään. Laiha lohtu tietenkin vakuutella itselleen että informaatiota tämäkin...

Yhtä kaikki. On syntynyt jonkinlainen mielikuva että tämän kokoisilla saarilla on kuitenkin käyty. He ovat käyneet kalauttelemassa hylkeitä päänuppiin ja keränneet saaliin. Kenties tehneet jonkin megaliittikiven muistoksi tai suunnistuspisteeksi, ja toisinaan voi törmätä kotapohjaan jos saalistusreissu on vaatinut muutaman päivän oloa. Tämä lienee ollut juuri sellainen metsästyssaari, jossa on käyty muutaman kerran vuodessa mutta sitä ei ole asutettu.

Sellainen reissu kumminkin. Hukkareissu. haluan kuitenkin tämänkin mainita sillä kunnianhimoinen tavoite on saada niin monta muinaisaarta dokumentoitua kuin mahdollista ja silloin pitää mainita nekin, jossa ei tärppiä ole. Toisekseen haluan motivoida itseäni että kun lukija tottuu näihin saarijuttuihin, on yhä vaikeampi jäädä himaan laiskotteleen.
Tämä kaikkihan siis liittyy Megaliittikivien Arvoitus -kirjaan joka esittelee mistä tässä kaikessa oikein on kysymys. Sehän on muuten nyt Ultra-lehden vuoden rajatietokirja -ehdokkaana enkä panisi pahaksi vaikka osallistuisitte omalta osaltanne tähän kisaan ja - äänestätte oikein. Se mikä on oikein äänestettyä, liittyy tietenkin kirjaehdokas numero vitoseen. Jos ette muuten kannusta niin tämä uhrilahjanne otetaan tässä päässä  ilolla vastaan. Äänestää voi tästä: http://www.ultra-lehti.com/kilpailu-rajakirja-2016.html

Niin... seuraavaa kertaa odotellessa
Jukkis
Piilota kommentointilomake