Ei liene salaisuus että pelätty terrorijärjestö Isis on pääosin saudi-arabian aseistama ja Yhdysvaltain rahoittama. Yhdysvaltain kongressi loi ja rahoitti koko järjestön ja niin kongressille kuin suurelle yleisölle heidät myytiin ”maltillisina vapaustaistelijoina” joiden piti hoitaa arabikevät Syyrian osalta loppuun.
Saudit ostivat Isikselle aseet. He tekivät Yhdysvalloista tilauksen jonka arvo kaikkinensa oli kymmeniä miljardeja. Amerikkalaiset tekivät tilauksen alihankintana monesta Euroopan maasta, ja läntisen koalition uusi tulokas Suomi sai myös osansa tilauksesta kranaatinheitinten ja Sakon luotien muodossa. Jos joku alkoi utelemaan, miksi suomalaiset myyvät kranaatinheittimiä vaarallisille terroristeille, vedottiin vain maanpuolustuksellisiin asioihin, joka lauseena yleensä hiljentää kyselijät.
Kauppaan kuului myös monenkirjavia vastakauppoja, kuten niitä voisi nimittää. Se on selvää että näin arvokkaan kaupan yhteydessä suomalaiset kävivät kilvan suutelemassa sormusta Washingtonissa, mutta saudit vaativat Helsinkiin suurmoskeijaa, jonka wahhabilaisesta aatesuunnasta ei ole mitään epäilystä. Tosin suomalaiset osasivat kiertää tämän perinteisellä jahkailulla jota voidaan tarvittaessa tehdä vaikka vuosikymmeniä.
Lelusalakujettaja Rami Adham, kotimaisen valtamedian lellikki ja pelätyn ISIS -järjestön varainhankkija
Sen sijaan vakavampi juttu oli, että suomalaisten piti perustaa Irakiin esikuntakomppania jonka tehtävä oli johtaa kurdipataljoonaa Mosulin valtaamisessa.
Suomi ei ole käynyt sotaa sitten vuoden 1944 ja harva suomalainen edes tietää maansa olevan sodassa. Luonnollisesti vastapuoli eli Isis huomasi sen kyllä ja aloitti vastastrategian. Vastahyökkäys oli tietenkin selviö – aloitetaan emämaassa mittavat terrori-iskut jotta emämaan hallitus pelästyisi ja veisi esikuntakomppaniansa takaisin kotimaahansa. Tämä kaikki oli hyvin tiedossa jo silloin kun esikuntakomppaniaa oltiin vasta lähettämässä. Kyseessä oli laskelmoitu riski.
Pääesikunnassa sotatieteilijät varmasti laskivat että operaatio olisi lyhyt eikä vastapuoli ehtisi aloittamaan terrorikampanjaa. Hyvänä esimerkkinä oli se nopeus millä venäläiset valtasivat Syyrian Damaskoksen ja jos Mosulinkin valtaisi nopeasti, ei Isis ehtisi aloittamaan mitään vastatoimia. Sitten asiat alkoivat mennä päin seinää. Venäläiset kylläkin iskivät nopeasti,itse asiassa niin nopeasti, että Isiksen päämajasta saatiin sotavangeiksi amerikkalainen yhteysupseeri ja liuta saudiupseereita, mutta läntisen koalition hyökkäys Mosulissa juuttui paikoileen ja on sitä edelleen.
Syy miksi suomalaiset ovat joutuneet terroristijärjestöjen hampaisiin on suomalainen esikuntakomppania Irakissa. Hyvin harva suomalainen edes tietää että maamme on käynyt jo pitkään sotaa sitten vuoden 1944 ja Suomi on tästä syystä joutunut terroristien hampaisiin.
Sitten alkoi Isiksen propaganda Suomea vastaan; tappakaa suomalaisia! Kutsuhuutoa on nyt toistettu jo puolisen vuotta ja yllättävän kauan kesti ennen kuin kutsuhuutoon vastattiin. Pääsyynä varmasti että kotimaiset mamu-piirit ovat mainettaan parempaa väkeä ja tänne piti käytännössä soluttaa iskun tekijä Marokosta saakka. Tai ainakin myötämielinen joka on saattanut toimia omista psykologisista syistään, mutta Isiksen propaganda on siinä toiminut yhtäkaikki taustamotiivina.
Ketään tämä Turun isku ei voinut hämmästyttää jos vain on seurannut maailmanmenoa ja missä kohtaa Suomi ajelehtii sen virtauksessa. Suomi on noudattanut isompia etuja saadakseen sellaista politiikkaa, joka on suorastaan veren kaivamista nenästään. Isot asekaupat, sotilasyhteistyö USAn kanssa painavat kumpikin vaakakupissa enemmän kuin muutama kuollut Turun keskustassa. Se on eräänlainen ulkopoliittinen hinta joka on maksettava. Sanomattakin selvää että pian seuraa toinen ja sitten vielä kolmaskin isku. Jossakin kohtaa on tosin ryhdyttävä kysymään, onko ulko-ja turvallisuuspoliittinen etu niin merkittävä että voidaan uhrata suomalaisia kotiäitejä aivan tolkuttomasti, ja kumpi alkaa painamaan vaakakupissa enemmän. Isis varmasti laskelmoi että suomalaiset eivät pelästy puukotuksista joten on suunniteltava jotakin näyttävämpää.
Tietenkin ylläoleva on vain spekulaatiota sillä kyseessä on todellakin saattanut olla yksittäistapaus vailla isompia ambiotioita. Vaikka uutiset ovat kaupanneet Turun tapahtumat suomalaiset vs Jihad –asenteella, on syytä muistaa että puukotuksen uhreina oli lukuisia maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, ja maahanmuuttajataustaiset olivat ne, jotka ensimmäisinä olivat puukottajaa ottamassa kiinni. Hallituksen tiedotuslinjaan ei vain sovi tälläinen konsepti joten kaikki viittauksetkin maahanmuuttajataustaisten roolieihin uhreina kuin kiinniottajina on kylmästi sivuutettu. Sillä tälläinen alleviivaa tapahtuman sattumanvaraista luonnetta.
Jukkis
