Harvemmin tulee ääneen pohdittua omia aatoksiaan kirjailijasaralla mutta nyt tehdään poikkeus. Raaka totuus on että ihminen muuttuu koko ajan ja jotenkin haluaa uudistaa nahkaansa kymmenen vuoden välein. Kerron tässä ny sunnuntaipäivän ratoksi miten oon aatellu hoitaa seuraavat kymmenen vuotta.  Kannattaa kumminkin muistaa että meidän taiteilijoiden kanssa asiat tuppaa hoituun ns. inspiraation ehdoilla eli tulevaisuuskuva toteutuu tai sitten ei… saahan sitä kumminki haaveilla.

Minähän olen taiteilijasielu eikä mun kirjailijauralla raha ole koskaan merkannut mitään.  Hittikirjan osuessa kohdalle – niitäkin on ollut – sitä syö ja pukeutuu muutaman kuukauden ajan hyvin mutta sitten se arki sieltä  aina palaa. ja se sama persaukisuus joka on kylläkin ollut leimallista koko elämäni ajan. Eikä se ole haitannut koska raha on ylipäänsä ollut vain itsensätoteuttamisen väline ja jos sitä on jostain putkahtanut, aina se on osattu haaskata johonkin kallishintaiseen elokuvantekoon tai pienlehtien painattamiseen.

Toisaalta sitten se rationaalinen puoli on aina todennut että jos olisi suhteessa myynyt vastaavan määrän kirjoja jossain isossa kieliryhmässä olis miljoonikko. Nää  brittikirjailijat ym, niillä homma toimii niin, että kun ne saa luotua yhden hittikirjan, kustantaja antaa yleensä seitsemännumeroisen shekin eikä sen jälkeen tartte mitään tehdäkään. Aikansa kuluks voi jatko-osan toki tehdä. Suomessa on niin pienet lukijakunnat että jopa menestyskirjailijat saa kustantajilta sit jonkun miljoonan sijasta seittemän tonnin shekin ja käytännössä tukevat kun hakee isoa ja massiivista apurahaa. Sellainen mahdollisuus että kirjailijana vois ittensä elättää kirjamyynnillä ei ole vaan mahdollista tässä maassa. Ei vaikka painokset huitelis sadantonnin kappalemäärissä – aina se pää sieltä tulee vetävän käteen. Ilman apurahaa ei elä Antti Tuuri eikä edes Sofi.

naksahdus
Viime kevät ja kesä meni keskittyessä elokuvaohjaamiseen. Tässä sitä nk. suurena ohjaajana opastetaan näyttelijää.

Sen sijaan kustantajat yleensä elää ja porskuttaa mukavasti.  Kyllähän sitä siinä kohtaa alkaa miettimään kannattaisko silloin olla itse oma kustantajansa? Ei tosin ole hajuakaan miten yritys perustetaan, ylläpidetään ja enpä ole itse opetellut koskaan mitään teknistäkään kuten taittoa ja kirjojen kaupustelu jonnekin kirjavälitykseen ja kirjastolaitoksiin on ihan sumua. Olen kyllä jo jonkinaikaa etsinyt liikekumppania  jolla olis joku pöytälaatikkofirma ja hoitais juoksevat asiat siinä missä minä voisin keskittyä kirjoittamiseen. Ei ole kukaan syttynyt, ei edes siinä kohtaa kun olen sanonut että voin omista rahoistani startata homman alkuun. Enkä ole sitten enempiä  mankunut, sillä haluton liikekumppani ei juurikaan hivele.

Miettinyt sitäkin että jos ja kun näin pitkälle päästään, pitäis aloittaa kokonaan tyhjältä pöydältä. Uudella ja tuoreella. Panis nämä nykyiset kirjat tylysti vaan pimentoon ja aloittais kirjojen uuden sukupolven. Mitä sitä vanhaa roikottaa? Pitäis sapattivuoden kirjoittamisessa ja sitten iskisi isolla volyymilla  kun on siinä välissä hiljalleen naputellut. En minä siitä tietenkään mitään kultasampoa odota – tietokirjailija kun olen ja tiedän että niiden menekit on marginaalisia suhteessa romaaneihin. Nämä nykyiset aattelin vaan kaupustella loppuun ja otan niitä myyntiin – jos otan – valikoidusti ja harvakseltaan. Tulossa olis kokonaan uusi sukupolvi kirjailijasaralla.

Tällä hetkellä mielessä  pyörii seuraavanlaisia kirjaideoita.

Suomen muinaiskuninkaat -  totta vai tarua

Aattelin tästä  väsätä  kaikkien aikojen kirjaklassikon. Tajuttoman kunnianhimoinen teos johon nähdään erillisvaiva graafisella puolella. Kuvitusta, grafiikkaa ja selventäviä karttoja. 33-jutusta tulee tietenkin tilastoanalyyttinen todistus ja kokonaisuus on niin korkealentoinen ettei se jätä  sanansijaa. Tuleva ikiklassikko johon itse uskon kuin lestadiolainen ylösnousemukseen.

Blitzkrieg – Salamasota; Natsi-Saksan strategia

Saksasta on tehty sen miljoona tietokirjaa ja aihepiiri myy tänä päivänä. Kuitenkin kun riisuu kaiken propagandan, yleistykset, populismin ja väärinkäsitykset pois voidaan toinen maailmansota suhteuttaa todellisemmaksi. Uskokaa kun sanon, ettei se muistuta juurikaan sitä mihin olette tottuneet ja mihin ajatuksianne on urautettu.

Prioni –romaani

Tottakai Prioni -elokuvat tarvitsevat myös romaaniversionsa. Mieluiten vaihtoehtomallin joka ei juurikaan muistuta elokuvan käänteitä. Takaraivossa on koko ajan meinaan kummitellut vaihtoehtoinen juonikaari jonka voi valjastaa romaaniversiossa mutta joka silti pysyy elokuville uskollisena.

soturi
Sen voi sanoa jo nyt että Prioni II elokuva tulee oleen kovaa kamaa. Näillä näkymisin sitä vois oottaa  joskus kevättalven korvilla - ellei tämä kuulu jälkituotantolimbo  toisin määrää

Pirkkamiehet

Paras romaani jonka olen kuunaan lukenut on Veren Ääriin joka kertoo rajaseudun päänahanmetsästäjistä. Sen luontokuvaus, tyly väkivalta ja syvyystaso ei ole jäänyt kirjailijapiireilta huomaamatta.  Tälläiset kirjat kolahtavat.  Pirkkamiehistä -  lähinnä Matti Kurjen sotaretkistä -  on ollut päässäni kilpaileva versio joka on jäänyt ajatusten tasolle mutta josta alku on tehty. Itse asiassa tämä jo tehty on kummitellut tuossa vuosia kiusaamassa koska se on niin dimangia tekstiä ettei sitä viittis pistää hukkaan. Rehellisesti sanoen se on parasta mitä olen koskaan tehnyt ja homma on kompastunut siihen, etten ole kyennyt pitämään samaa tasoa yllä seuraavissa kappaleissa.

Alkusuomalaisten kadonnut siviilisaatio

Kirjan megaliittikivien arvoitus olisi pitänyt jo viitata tähän suuntaan ja jälkikäteen aatellen oli typerää alkaa vesittään omia mahtipontisia tutkimuksiaan. Olen toista kesää tehnyt kenttätutkimuksia Kivikeskussa ja aattelin tehdä ens kesänä pidempikestoisen tutkimusretken Varkauden Tihusniemeen. Läpikäyden näiden megaliittikivien ajoitusrakenteet, tarkoitusperät  ja rakentajien maailmankuvat. Siitä tulee vielä saakutin hyvä.

tihusniemi
Tämänhetkisen tietämykseni mukaan Varkauden Tihusniemen muinaissaarella on tän maan komeimmat ja iskevimmät megaliitit. Tiiä vaikka pääsisin sinne ens kesänä vähän pidemmällekin tutkimusreissulle.

Suomen Mysteerit

Nimi on tuttu ja kirja aikanaan revittiin käsistä. Jollain tavalla – en vielä tiedä miten – se ansaitsisi uusintapainoksen joko täydennettynä laitoksena tai kokonaan uutena versiona. Kun se homma on omissa käsissäni voi olla varmoja että painos ei lopu kesken. Minua jäi aikanaan harmittamaan sen suttuinen painojälki ja se, että vaikka moinen painosmäärä revittiin käsistä (se oli yks sen vuoden myydyimpiä tietokirjoja) on kustantaja ollut nahkea sen uusintapainokselle vaikka sitä  menis edelleen.

suomen mysteerit
Suomen Mysteerit on mulle vähän arka aihe. Tietokirja maamme esoteerisesta puolesta jota ei saa enää mistään ja itse joudun vaan levitteleen käsiäni vaikka oon luonut parhaan kirjan hyvästä aihepiiristä.

Uskon että tässä olis hyvä alku 2020 –luvulle. Elokuvapuolta en ole edes maininnut koska Prionien jälkeen teen vielä yhden ja se on mestariteos. Ei kyllä ole hajuakaan millainen se on ja mitä se  käsittelee. Uskoakseni sitten alkaa leffanteot piisaan.

Mutta yhteenvetona että tarkoitus on vetää välivuosi happea ja iskeä sitten entistä rajummin, ammattimaisemmin ja isommalla volyymilla mutta ihan ekaks pitäis kai opetella tuota yritysmaailmaan hyppäämistä ja katsoa miten menee. Tiedä vaikka löisi leivillekin. Jos rahnaa tippuisi, mistä sen ikinä tietää, sehän tarkoittaa että päästäs kunnon laatuun kiinni ja Jukkis- kustantamosta tulisi paras ja laadukkain kustantamo mitä tämä maa kantaa joka ei suinkaan ala vesittämään suuren lukijakunnan keskinkertaisen maun ehdoilla vaan tehdä tietokirjoja ym jotka kantaa vielä isältä pojalle.

Tai sitten tämä kaikki on vapaata assosiaatiota joka ei toteudu… kenties seuraavakin kirja vaan julkaistaan jollakulla joka tekee sillä ittensä rikkaaksi ja mulle jää muutama ropo kuten aina ennenkin.

Jukkis
Gravatar
Kirkon-Kokkola
Suomen muinaiskuninkaat tarua, Kainuun muinaiskuninkaat totta.
Piilota kommentointilomake