Maailmanmeno

Ajankohtaisia ja poliittisia asioita
Päivän someraivo kohdistuu tietenkin iltasanomien esittelemään luuseri-Juusoon jota työt eivät sitten kiinnosta pätkääkään. Kuten arvata saattaa, moista Juusoa on tietenkin todellisesta elämästä turha etsiä sillä tämä on tyypillisiä iltiksen ”uutisia” jotka nojaavat villiin mielikuvitukseen ja venyvään käsitteeseen journalistiikan hyveistä. Ei se valemedia  suinkaan rajoitu nettisivustoihin vaan kyllä niitä osataan markkinoida isoistakin lehtitaloista. 

Jokainen vuosikymmen on aina erilainen. Tämänhetkisen ilmapiirin näen sellaisena jonka olisi syytä vaihtua ja mahdollisimman pikaisesti.  Vallalla tuntuu olevan jonkinlainen sivistymättömyys, moukkamaisuuden ihannointi ja verkkokäyttäytyminen on lähtenyt ihan lapasesta. Minulla on itse asiassa teoria miten tavallisesta ihmisestä kuoriuituu täysiverinen ääliö – se johtuu ajan syklisyydestä. 

Tunnustan etten ole koskaan kessutellut sähkötupakkaa mutta sen olen jo sivukorvalla selvittänyt että se taitaa olla eräs merkittävin kansanterveydellinen uudistus jota on vähään aikaan nähty. Kehittäjälle kuuluisi jo tästä syystä  vähintään lääketieteen nobel.  Sanomattakin selvää että  täällä meillä politiikot ja terveysviranomaiset vihaavat sähkötupakkaa kuin ruttoa. Otetaas tästä muutama ajatus kiinni… 

Paljon on mediassa hehkutettu hallituksen työvoimaohjelmaa suurena menestyksenä. Sanomattakin selvää että pääosin koko stoori on pelkkää kukkua mutta koska mediamme on edelleen hallituksen talutusnuorassa, kriittisiä äänenpainoja ei julkisesti kuulla. Ajattelin ihan selkokielisesti mainita miten homma on tehty, miksi ja mitä olen itse näistä hommista oppinut elämäni varrella.

Koska olen tämän maan viimeinen tupakka-aktivisti ja tupakointiin kehottava, on tähänkin aihepiiriin luotava katsaus säännöllisin välein. Ihan vaan provotakseni. Ei vaan,lähinnä minua ärsyttää se propaganda jota tähän aihepiiriin liittyy. Iskulauseet joita toistetaan mediassa tämän tästä  mutta jotka eivät pidä paikkaansa. Katsotaanpa niitä  nyt aikamme kuluksi. 

Jatkanpa vielä agendaa vihapuheen tiimoilta kun oon niin toivottoman huono alleviiivaamaan painopisteitäni mikä siinä rassaa. Kyse ei ole vihapuheen aihepiiristä sinänsä vaan mitä se tekee ihmiselle joka joutuu sen pauloihin. Asteittain ja hissuksiin ja kyllähän sen näkee että kun näitä rasistipuheita suolletaan toistuvasti, yksi jos toinen joutuu kuin varkain asioiden mustalle puolelle ja saa myrkkyä elimistöönsä – hitaasti ja yhä suurenevin annoksin. Ja harvallahan meistä on niin vahva psyyke että osaa pitää arvonsa kohdillaan ja vastustaa propagandaa. Vaan kaikella on aina hintansa.