Jatkanpa vielä agendaa vihapuheen tiimoilta kun oon niin toivottoman huono alleviiivaamaan painopisteitäni mikä siinä rassaa. Kyse ei ole vihapuheen aihepiiristä sinänsä vaan mitä se tekee ihmiselle joka joutuu sen pauloihin. Asteittain ja hissuksiin ja kyllähän sen näkee että kun näitä rasistipuheita suolletaan toistuvasti, yksi jos toinen joutuu kuin varkain asioiden mustalle puolelle ja saa myrkkyä elimistöönsä – hitaasti ja yhä suurenevin annoksin. Ja harvallahan meistä on niin vahva psyyke että osaa pitää arvonsa kohdillaan ja vastustaa propagandaa. Vaan kaikella on aina hintansa.



Psyykkisesti kypsä ja tervehenkinen ihminen ei vihaa ketään ilman perusteltua ja henkilökohtaista syytä. Tämä on ihan hyvä lähtökohta itsekunkin tavoitella elämäänsä. Tosin ihminen on myös aggressiivinen olento jonka sielu kehittää jatkuvasti mustaa kuona-ainesta jonka pitää  saada purkautua. Ylipappi Aaronin aikana se oli vielä syntipukki joka pantiin autiomaahan juoksemaan mutta nykyisin se voi kohdistua vaikkapa muslimeihin, pakolaisiin etc joissa nähdään vaikka mitä vikoja ja joiden solvaaminen tarjoaa puhdistuskanavan. Kyse on valtaosalla sellaisesta projisoinnista ja kyllä siihen olisi parempikin lääke jos itsekukin vain oppisi ilmaisemaan itseään jollakin tavalla kuin hautomaan aggressiota sisässään ja purkamaan sen itselle tuntemattomiin ihmisiin.

Tietenkään se että ei vihaa ketään ei tarkoita sen vastakohtaa että  pitäisi ehdoin tahdoin miellyttää ketään tai luotsata naivia rakkautta ympärilleen. Näin valtaosa meistä kai toimiikin. Lähipiirini rasistisista purkauksista olen oppinut että muslimiviha tuntuu olevan jonkinmoista stressinpoistoa, kun asiat menee vituiksi, akka nalkuttaa, iso lasku putoaa postiluukusta jne tulee vastavoimana jokin pakolaisvastainen heitto joka kylläkin sitten laimenee sitä mukaa kun asiat järjestyvät. Johonkin se pitää purkaa. Tätä kai sanoi Freud aikanaan mollamaija –teoriaksi. Kun esimies jota jurppii, haukkuu alaisensa, tämä haukkuu vuorostaan vaimonsa ja tämä sitten tyttärensä joka sättii viimeiseksi mollamaija –nukkea. Tai valehtelin -  ei se Freud ollut. Ei hänen aikanaan ollut vielä mollamaijoja. Idea on kumminkin selvä, turha sitä on pahaaoloaan soveltaa syyttömiin. Ei se vaimon vika ole jos esimiehellä on huono päivä. Eikä se ole pakolaisen vika jos saitte pysäköintivirhemaksun.

syntipukki
Kaikkihan sen nyt tietää että yhteisön synnit on sitten pohjimmiltaan kilipukin vika.

Kiihotuspuhetta maailmassa piisaa ja asiat alkavat olla huonosti siinä kohtaa kun niitä alkaa seuraamaan sillä propagandahan on tunnetusti väsyttämistä ja jokainen alkaa ennemmin tai myöhemmin uskoa johonkin niihin jutuista. Mielikuvat alkavat muotoutua. Silläkin on jo hintansa. Tuskin kukaan haluaa ehdoin tahdoin muuttua suvaitsemattomaksi, ahdasmieliseksi ja toisia diskirminoivaksi sillä siitä ihmisestä tulee hapannaama joka asteittain kadottaa elämänilonsa ja huumorintajunsakin. Elämä muuttuu negatiivisen sävyiseksi. Tämä on varsinkin keski-ikäisten miesten ongelma ja edelleen peräänkuulutan sitä että jokaisella olisi hyvä olla elämässään jokin aitoa iloa tuottava juttu pehmentämässä ikävää  elämänasennetta. Ei kai elämäänsä kannata tuhlata mielensäpahoittajan roolissa?

Varsinaiseksi rasistiksi tullaan kun juttuihin aletaan tosissaan uskoa. Alkaa valkenemaan että ollaan jonkinmoisessa rotusodassa joka velloo kaikkialla ympärillämme. Kuin joka paikassa olisi jokin kurkunleikkaajien armeija odottamassa vuoroaan ja sitä venatessa loisivat yhteiskunnan verorahoilla joita suvakit ilomielin tuputtavat käteen ymmärtämättä että meneillään on jokin islamilainen invaasio. Asiallisesti ottaenhan nämä jutut ovat puppua sanan kirjaimellisessa merkityksessä mutta kummasti niihin yksi jos toinen kietoutuu. Varmaan siksi että nämä valemediat ovat koukuttavaa kamaa ja tavallinen uutistarjonta ei kolahda sitäkään vähää.

Tämän hintana on että sitä alkaa itsekin messuamaan palopuhujana joka saa ystävä-  ja kaveripiirin etääntymään. Tilalle astuu kokonaan uudet ”ystävät” jotka koostuvat jostain häiriintyneistä hulluista ja massapsykoosin tarttuvuus tulee tässä kohtaa ilmi. Homma menee kun jossain kultissa jossa aina ensimmäiseksi eristetään asianomainen normaaleista kontakteista, pätee yhtä lailla Jehovantodistajiin kuin rasistipiireihin. Tai voidaan se ilmaista niinkin että ihminen alkaa vieraantumaan muusta ympäristöstä.

Tässä vaiheessa luulisi jo pahasti vituttavan. Vituttaa kaikki mitään tajuamattomat suvakit (eli kaikki muut), mutiaiset erityisesti jotka ovat pahoja raiskaajia, tappajia, ihmissyöjiä, pedofiilejä ja pohjoiskorean kavereita. Tällöin on päässyt tilaan jossa mieli on stressaantunut; kiukkuinen, ärtynyt, ja aatokset kiertää kehää. Päällimäisin tunne on vihankaltainen tila ja kun ihminen pääsee tälle tasolle, alkaa kehossa somaattinen oireilu. Tuskin tarvitsee alleviivata miten stressaantuneen ihmisen keho toimii ja alkaa jäytämään sisuksia.

lilith
Lilith on yön demoni joka on erityisen mielistynyt pikkulasten lihaan. Symbolisesti se kuvastaa ihmismielessä olevia pimeyden voimia jotka sielunkammiosta hallitsevaksi päästyään tuhoavat ihmisen.

Kannattaa myös huomata miten vihantunne ja raakuuksilla mässäily vaikuttaa myös psyykeen. Ihminen joka lukee netistä enää uusimmat muslimien tekemät veriteot ja rikokset alkaa olla kun jannu joka elää Alibin kestotilaajana ja kattelee pornhubista pelkkää kidutus-seksiä. Väkivaltainen ympäristö takaa aina traumaattisen kokemuksen. Ei ole vitsinä sanottu että tässä vaiheessa alkaa arvot heittämään, menettää kyvyn tulkita oikean ja väärän välistä eroavaisuutta ja on viittä vaille ammattiavun tarpeessa. MV-lukijoille pitäisikin olla jokin UskontojenUhrit –tyyppinen ohjelma jossa itsekutakin ohjataan takaisin valon puolelle.

Kun tätä jatkaa vuodesta toiseen seuraa GrandeFinale. Kun noita Rajakiinni –ryhmiä olen joskus kattellut, niissä hekumoidaan päivät pitkät raiskausfantasioilla, yllytetään toisia murhahommiin, jaellaan tappouhkauksia a´la kiikarikivääri ja hurrataan kaikille tapoille ja tuhopoltoille. Kun Turun puukotuksesta ilmeni että puukotuksen uhri olikin suvakkihuora niin sille taputettiin; siitä sai huora mitä pyysi. Nämä ovat ihmisiä jotka elävät päivästä toiseen väkivaltaisissa fantasioissa, lietsovat nais- ja muukalaisvihaa ja eivät muuta teekään kuin rypevät sairaissa jutuissaan. On kuin heistä olisi kasvanut jokin hulluuden ja silkan sadistisen pahuuden ruumiillistuma.

Samat naamat hätkähtävät pahasti kun heitä nimittää rasistiksi. He ovat juuri kertoneet miten pakolaiskeskukset pitäisi polttaa, mutiaiset niiden sisällä elävältä, ammuskella loput kuin koirat ja suuressa mitassa perustaa jokin Belsenin tyyppinen tuhoamisleiri… mutta että minua sanotaan rasistiksi… eei…  minähän olen vain maltillinen maahanmuuttokriitikko…?

Hämmästys on aitoa. Eivät he olekaan ihmisiä jotka ovat sysimustaa pahuutta. He ovat päässeet vain sille tasolle jossa eivät enää ymmärrä edes omia sanomisiaan. Syyntakeettomia. Arvomaailma on suoraan kuin raakalaisen päiväkirjasta, primitiivisiä murhanhimoisia tarpeita, kaiken ihmisyytensä menettäneinä. Eikä menetetty ole yksinomaan oikean ja väärän välinen ero vaan myös on myös kadotettu itsensä kokonaan. Ei tiedosteta enää  ulkoista kuin sisäistäkään maailmaa ja kun menettää kontaktin omiin aatoksiinsa, on tilanne lievästi sanoen vakava. Ollaan pysyvästi häiriintyneitä ihmisiä.

Tietenkin viimeiselle tasolle pääsemiseen tarvitaan jo tietynlaista elämäntilannetta ja luonnetta. Useimpien meidän elämässä kun kumminkin on pehmentäviä elementtejä; hyväpalkkainen työ, lapsia luomassa iloa ja jokin rooli yhteisössä. Viimeinen taso on tarkoitettu yksinäisille susille joilla on viha ja katkeruus valmiina jonkun koulukiusaamisen perinteenä jossa ollaan oltu alusta asti vähän omituisen maineessa.

Toivon että itsekukin miettisi vähän tätä joka tuntee piston sydämessään. Ei ole kysymys rasismista saati sen ilmenemismuodoista vaan siitä, että sillä on hintansa sen kantajalle. Negatiivinen virtaus  ja sen imuun joutuminen ei tee hyvää kenellekään ja tässä mielessä oleellista on itse negatiiviseksi katsottavien tunteiden lietsominen ja päästäminen valloilleen ja silloinhan on aivan sama onko se itse aatemaailma rasismia vai saatananpalvontaa tms joka lietsoo esiin ihmismielen pimeimmät puolet ja tekee niistä hallitsevia. Pienikin annos myrkkyä saastuttaa ihmisen. Tätä ette ole ennen miettineetkään.  Loppukaneetiksi voin vain neuvoa että itsekukin tarkkailisi itseään ja olisi edes jotenkuten hajulla miten asiat oikeasti on ja missä vedätetään kiihotuspuheen avulla.

Jukkis
Gravatar
Juhnu
Tunnistettavia mielessä tapahtuvia asioita. Helpottaa kun tunnustaa itselle Suomen asioiden menevän jokatapauksessa päin p......ä. Hyvä huomio juuri keskittyä oman elämän ympärillä positiivisiin asioihin.
Piilota kommentointilomake