Saturaatio tarkoittaa yksinkertaisesti markkinoiden kyllääntymistä; ylitarjontaa, tukkeutumista ja lopputuloksena on tietenkin se väistämätön eli hintaromahdus. Se minkä musiikkiteollisuus koki aikanaan, seurasi elokuvateollisuutta ja nyt pää pölkyllä on sitten kirjallisuus. Ihan vaan aikani ratoksi kerron tässä havainnoistani mitä olen kirjailijana oppinut viime vuosista.



Se kai alkoi kun kustantajat ymmärsivät  Amazonin myyntistrategian; ei pidä tavoitella hittejä ja myydä yhtä  kirjaa miljoona vaan myydä miljoona kirjaa yksi kappale. Nykyinen digipainotekniikka todellakin mahdollistaa tämän, ja kotimaiset kustantajammekin alkoivat paisuttaa kirjavalikoimiansa kymmeniin niteisiin vuositasolla. Se mikä kirjamessuilla oli jonkin kustantajan muutama kirja, olikin pian kokonainen kirjasto. Määrä voittaa laadun. Näin todellakin kävi että laatu ei oikeastaan pysynyt perässä. Koska tarkoitus oli vain tuottaa niteitä, oli oikeastaan ihan sama miten keskinkertaiseksi luettava tasoltaan muuttui. Tämä ei varsinaisesti ollut vielä ongelma, mutta se ounasteli tulevaa.

Isot kustantamot tietenkin ottivat painosmääriä kymmenissä tuhansissa koska kappalehinta painotalossa on silloin minimaalinen. Tämä tarjosi monelle saumaa ostaa nämä jäämäkirjat alhaiseen ulosmenohintaan ja myydä vitosella pois. Nythän niitä ainakin tuossa  Hesan kirjamessuilla kaupattiin jo kirja kuin kirja kahteen euroon – ja väkeä kuhisi tekemässä  hyviä ostoksia.

1113 manstein5029
Helsingin kirjamessuilla kyytiin tarttui alan harvinaisuus eli Mansteinin muistelmat (120e) mutta tuttu divarinpitäjä lupas sen hintaan 90e. kannattihan se ostaa ja panna Guderianin viereen josta aikanaan maksoin 140e mutta jonka todellinen ulosmenohinta on jotakuinkin 80e hujakoilla. 

Sanomattakin selvää  että toisten myyntipöytien kauppiaat eivät menoa sivusilmällä katsele kovinkaan mielissään. Olen vaan pannut merkille että polkumyynnin aikakaudella, monet tutut divarinpitäjät ovat hissuksiin jättäytyneet kirjamessuilta pois. Itse asiassa monet kirjamessut ja –tapahtumat ovat pitäneet sapattivuosia tai lopettaneet kokonaan. Lahti, Jyväskylä ja Tampere ovat kuin muisto vain ja jopa kaikkien kirjatapahtumien äiti Vammalan kirjapäivät oli ainakin omalla kohdallani niin vaisu, etten taida mennä enää minäkään. Syynkin tiedän että alamäki alkaa heti siinä vaiheessa kun nämä vitosen tai kahden euron kirjakaupat ilmaantuvat, ja melkein voi panna lapun luukulle muutaman vuoden päästä.

Polkumyynti on tietenkin seurausta kustantajien holtittomasta kustannusajattelusta. Se johtaa myös toiseen ikävään ilmiöön eli siihen, että kirjailijat itse saavat puskea melkoisella tarmolla saadakseen kasvojaan edes johonkin. Monet kirjailijat ovatkin yhdistyneet monenlaisiin osuustoimintoihin, jossa koettavat yhdessä puskea  lävitse, koska yksittäistaistelija ei vain enää  pärjää tässä hommassa. Luonnollisesti myös janan toinen pää eli perinteinen divaritoiminta on syvässä kriisissä. Oikeastaan perinteisiä kivijalkakauppoja alkaa olla harvassa ja kuten rahapulassa oleva onkin havainnut, kirjahyllystään niihin on turha kaupustella mitään – divarit hukkuvat kirjoihin ja valitsevat ostamansa hyvin krantusti.

leikattu vammala
Sillon kauan sitten Vammalan kirjapäivillä kun asiat oli vielä hyvin. Muinaiskunkkua revittiin käsistä ja se taitaa olla eräs myydyimmistä  tietokirjoista tässä maassa -  menikö niitä kaikkiaan 11 painosta? Hermeetikonkin kyltti kummittelee taustalla ja siinähän oli lehti joka omissa käsissäni oli jo ilmestyessään puhdasta kulttikamaa.

Tietenkin on muistettava että kirjojen alv on muhkea luku, joka sekin pienentää katetta ja onkin pakottanut etsimään painopaikat Viron puolelta. Ne ovat luonnollisesti samoja kirjapainoja mitä täälläkin, mutta painaessaan Viron puolella, ne voivat kiertää muuten niin muhkeaa veroa. Tämä vastaavasti on sitten luotsannut myös kotimaassa toimivat kirjapainot alkavaan pudotuspeliin.

Yhteenvetona voi kai sanoa että kotimainen kirja-ala on syvässä kriisissä eli joutunut siihen samaan härpäkkeeseen mikä vähän aika sitten koski vain levykauppoja. Nykyisellään siinäkin on samat probleemat eli bändien ja artistien runsas ylitarjonta, levykaupan kannattamattomuus ja musiikkialan keskinkertaistuminen kokonaisuudessaan.

Tälläsiä mietin tänään. Itseänihän nämä eivät ole koskaan koskeneet koska en ole tavoitellut massojen suosiota kuin spontaanisti ja pysytellyt viisaasti tietokirjapuolella. Tietokirjojen myyntiluvut ovat marginaalista suhteessa romaaneihin mutta se tarjoaa silti perusjalan jota ei mitkään ajanhenget pääse kaatamaan. Eikä tarvitse onneksi huorata itteensä esille sen kummemmin.

Jukkis
Gravatar
juppe
Tällä(kin) alalla on selkeesti ongelmana tyrkkyjen määrä. Mitään uutta ei oikein tapahtu kun sellaselle ei vaan oo tilaa, ja tää johtu tietenkin siitä, että kirjailijoita on vitusti liikaa. Suurin osa niistä ei osaa kun matkia jotain Raymond Chandeler -kloonin kloonia niin, että ala ei kehity yhtään sillä, että joku keksii jotain uutta kun 99% tuhertelijoista ei lue sitä kuitenkaan.

Elämänkerrat taas on sen tason paskaa, jokanen, joka luulee olevansa jotain, kirjottaa sellasen, ja sen takia niissä ei ookkaan mitään mielenkiintosta. Jos jotain kannattaa lukea, niin se on paljastuskirja, missä kerrotaan karu totuus selfietä muistuttavan umpitylsän tarinan takaa.

Käytönnössä tää on mennykkin siihen, että joku Stephen King myy maailman täyteen omia kirjojaan, koska se muistaa vielä, mistä tällä alalla on kysymys, eli keksii kiinnostavia juttuja yleisöä varten. Muut vaan lähinnä lutkuttaa omaa kullia, niin että niistä ei sitten vaan oo kilpailijoiks.

Piilota kommentointilomake