Palaan vielä  tähän teemaan työttömien aktivointimallista joka mitä ilmeisemmin on syntynyt työministeri Jari Lindströmin päänupista. Tämä juttu oikeastaan valottaa Lindströmin henkistä arvopohjaa, moraalitajua ja historiantuntemusta joka ei kaikesta päätellen kaksista ole. Tuskin hän edes tietääkään että hänen luomansa aktivointimalli on suoraa  lainaa 1800-luvun venäläisestä maaorjuudesta jota meilläkin sovellettiin aikanaan torpparilain kautta. Valotetaan vähän tätä puolta niin pääsemme juoneen mukaan.



Ruotsin kuningas, hänen Armonsa Kustaa III teki aikanaan mittavan maareformin joka on ollut yksi tärkeimmistä sosiaalisista uudistuksista joita tunnetaan. Sen idea oli jakaa maata maattomille eli perustaa torppia. Torpparilaitoksen huono maine vuorostaan pohjaa siihen, että kun Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta vuoden 1809 jälkeen, torpparilaitokseen sovellettiin venäläistä maaorjuutta ja lopulta siitä tulikin täysi kopio maaorjuudesta.

Vuoden 1865 kunta-asetuksella toteutettu talonpoikien erioikeus maaorjuusmaiden vastaavuus palkollissääntöoikeudesta kirjattiin vuoden 1869 Suomen hallitusmuotoon ja mitä se käytännössä tarkoitti, siitä voi lukea vaikkapa Linnan Pohjantähti –trilogiasta. Heti kirjan alkupuolella, jossa ollaan rovastin hautajasissa, paikalle pyyhältää risumummo taakka selässään päivittelemään. Risusavotat -  kuten marjanpoimintakin – kuuluivat olennaisena osana maaorjuuden velvoitteisiin.

volgan lautturit
Venäläinen maaorjuus käytännössä. Orjuuteen pohjaava yhteiskunta taantuu väistämättä ja estyy kehittymästä mihinkään suuntaan. Pahinta että juuri tätä mallia työministeri Lindström on palauttamassa.

Sanomattakin selvää että mitään varsinaista kansantaloudellista hyötyä ei risusavotoista kuin marjanpoiminnastakaan ollut kenellekään, ja koko velvoite nähtiin nöyryytystyönä, johon alistettiin vain heikoimmassa asemassa olevat, mutta se oli osa senaikaista simputusperinnettä.

Katsottiin että torppari tai muu osaton oli laiskamato, ja aitoon protestanttiseen periaatteeseen kuului että laiskuushan se on kaikkien paheiden äiti. Asenne oli silloin tismalleen sama kuin nykyisinkin näiden skeitti-juusojen kohdalla:

Jotta kuitenkin olisi toiveita, että kaupunkien työttömät saisivat työansioita metsätöissä, olisi työnvälitys uudelleen järjestettävä, ja ne työtä etsivät, jotka eivät itse muutoin voi tulla toimeen, pakotettaisiin ottamaan vastaan se työ, jota tarjotaan, sillä, kuten nyt on laita, halveksivat, valikoivat ja hylkivät nämä jassit usein tarjottuja töitä.

TAPION AIKAKAUSIKIRJA 1914 s. 287-288

No nythän on tietenkin niin että ihminen ei luonnostaan rehki toisen eteen ilmaiseksi kuin pakotettuna. Mikäli se olisi edes teoreettisesti mahdollista, olisi se vallitseva käytäntö. Tosin ihmisen kuin ihmisen saa pakotettuna tekemään ilmaistyötä mutta tämä suorittaa sen ilmeisen haluttomasti josta syntyy tietenkin mielikuva laiskurista.

Maaorjuus on kadonnut aikaa sitten säädöskokoelmista mutta se tuntuu elävän kulttuurivirrassa. Tasaisin välein näkee näitä ”työttömät  marjoja poimimaan” tai ”pakolaiset risusavottaan” ehdotuksia joiden järjettömyys on ilmeinen kenelle tahansa ajattelevalle. Luonnollisesti sen levittäjiä ovat kansakuntamme oppimattomin väestö, juuri nämä mistään mitään tietämättömät mutta joilla tuntuu aina riittävän kaikenlaisia sadistisia aloitteita heikompiosaisia kohtaan. Työministeri Jari Lindström on tyypillinen rotunsa edustaja; tavallista oppimatonta rahvasta joka on kuin varkain persu-Jytkyn siivellä päässyt keskeiseen asemaan, mutta joka ehtana impivaaralaisena tunnistaa vanhan maaorjuuden kulttuuriperimän, koska se on kansansuussa aina elänyt jossakin muodossa. Pitäisikö meidän ihmetellä että pakolaiskriisiä hän lähti ensimmäisenä hoitamaan risusavotoilla ?

pilkkakirje
Kuva jota ei otettu: laiskat työttömät laatimassa pilkkakirjettä työministeri Lindströmille.

Työttömien aktivointimalli täyttää kevyesti venäläisen maaorjuuden käsitteet. Se on vanhaa työllä nöyryyttämistä josta vain puuttuu markkinoilla myytävä työväestö joita talolliset huutavat itselleen. Siinä on selkeitä osia torpparilaista jossa laiskuutta kitketään tuottamattomalla työllä ja koko työnteon idea nojaa luterilaiseen rehkimiseen ilman mitään päämäärää. Aina löytyy myös omat kannattajansa näille ideoille mutta tämä on ensimmäinen kerta kun se menee poliittisesti lävitse sitten vuoden 1865.

Jos siis pitäisi määrittää työministerin arvopohja, niin sana juntti tulee eittämättä  mieleen. Juuri sellainen kansanomainen moukka, jolta puuttuu kokonaan tieto yhteiskunnallisesta ajattelusta, eikä juntti kykene arvioimaan ideoidensa historiallisia juuria ja kaikkein vähiten mihin se johtaa. Kellojen kääntäminen parisataa vuotta taaksepäin taannuttaa yhteiskunnan ja sen positiiviset kehityskulut sillä maaaorjuuteen perustuva yhteisö fakkiutuu väistämättä. Aivan kuten torpparilaitoskin – tai nykyinen aktivointimalli – se suuntaa matalapalkkatason työväestön resurssit virheelliseen suuntaan ja tulee tuottamaan valvontakoneiston jonka tehtävä on tarkkailla nollahyötyinen työsuoritus. Puhutaan siis neuvostoliittolaisesta näennäistyöstä ja koulutuksista joissa ei ole mitään kehittävää kenellekään ja jonka ainoa anti on jonkinlaisessa moraalisessa paheksunnassa heikko-osaisia kohtaan -  ilmeisesti omaa syyllisyydentuntoa lievittämään.

Aivan kuten maaorjuuden ihannoijat 1800-luvulla eivät kyenneet näkemään sosiaalisia ongelmia silloisesta agraarisesta yhteiskuntarakenteesta johtuviksi, samalla tavalla nykyinen työttömyys on pääosin selitettävissä  liian pienellä teollisella rakenteella suhteessa työvoiman määrään. Asia jota ei tunnu kukaan uskaltavan sanoa ääneen. Järjellä ajatellen on tietenkin ilmiselvää ettei modernissa yhteiskunnassa voida palata orjuuden ihanteisiin koska se on neliskanttinen palikka pyöreään reikään. Tohdin vain epäillä työministeri Lindströmin älyllistä kapasiteettia ymmärtää  tälläistä asiaa sillä pahaa pelkään että hän on vain liian tyhmä hahmottamaan yhteiskunnallisia mekanismeja ja arvioimaan omia toimiaan.

Moraalisesti valveutuneen ihmisen pitää tietenkin vastustaa orjuutta kaikissa sen muodoissa. Tämän vuoksi on tiedostettava että työministeri Jari Lindström nimenomaan ujuttaa työttömyyden ratkaisuksi venäläistä maaorjuutta, vaikkakin se on naamioitu uuskielen avulla hämäräksi. Pahimmassa tapauksessa Lindström halvauttaa koko työvoimapolitiikan, maamme sosiaalipolitiikan ja aiheuttaa mittavan määrän inhimillistä  kärsimystä, johon taas saa EU puuttua huomauttaessaan muutenkin liian alhaisesta sosiaaliturvastamme. Ei uskoisi mitä  yksi tyhmyri saakaan aikaan kun saa vapauden olla niin holtiton kuin huvittaa.

Jukkis
Piilota kommentointilomake