Jatketaanpa vielä perustulosta ja siitä, että mikä sen pahin este on. Me kaikki luutuneine käsityksinemme. Sitten voidaankin katsoa mitä seuraa jos jonkinlaista perustuloa ei saada aikaan; me suomalaiset kuolemme sukupuuttoon, sillä tutkimusten mukaan alhainen syntyvyys korreloi oivasti heikon perusturvallisuuden kanssa. Tai voihan sen ilmaista niinkin, että markkinaliberalismi hävittää tämän kansan olemattomiin.



Perustulon tarkoitus, kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, on hävittää köyhyys pysyvästi. Sen esteenä tuntuu kuitenkin toimivan itsekunkin asenne, sillä köyhyyden ylläpitäminen on myös poliittinen tahtotila. Sillä tokihan me tiedämme mistä  köyhyys juontaa. Se on silkka synnin seuraus, jumalattomien syntisäkkien paatunut elämäntapa, eikä sellaiset ihmiset voi muuta tehdä kuin joutua ikuiseen kiirastuleen jossa lihaa poltetaan ja sieraimia revitään. Kaikenlainen apu köyhälle vastikkeetta on myös synnillisen ja irstaan elämän tukemista.

Ylläoleva retoriikka on ollut tämänlaista 1600-luvulla. Alkujaan se pohjaa uskonpuhdistaja Jean Calvinin oppiin. Hirmuvallan Sveitsiin perustanut Calvin opetti että köyhyyden syy on siinä, että Jumala on sellaisen ihmisen hylännyt. Toisin päin tietenkin että ne keitä Hän suosii, niitä hän palkitsee vauraudella. Suomeksi tämä tarkoittaa että vuorineuvokset menevät taivaaseen koska rahakukkaron paksuus itsessään on suoraan verrannollinen hurskauteen. Mitä taas tulee toimeentulotukiasiakkaaseen – hänet viskataan vielä pätsiin.

blog hell via benjamin corey
Pohjimmiltaan yksinkertainen juttu: Köyhä on köyhä koska on laiska. Laiskuus vastaavasti on yksi seitsemästä kuolemansynnistä joka johtaa kiirastuleen. Sen sijaan vauraus on osoitus Jumalan suopeudesta. Jos ette tätä pointtia tajunneet niin se tarkoittaa että työttömät joutuu kaikki helvettiin ja kaikki yhtiöiden johtajat, sopeutumiseläkettä nauttivat ex-politiikot ja vuorineuvokset päätyvät taivaan iloihin.

Calvinismi on uinut luterilaisuuteen ”Ora et labora” (rukoile ja tee työtä) –opin mukana eli ns. protestanttisen työmoraalin. Työnteko itsessään on siis Jumalan palvelemista ja siitä luistaa ainoastaan laiskurit. Itse asiassa kun puhutaan seitsemästä  kuolemansynnistä, laiskuus keikkuu siinä lähes ensimmäisten joukossa. Niinpä  osaton on yhtä kuin laiska. Tätä logiikkaa ei voi kukaan kiertää.

Tämän mallin on papisto takonut kirkkoväen päähän jo 1600-luvulta. Siitä se on sitten periytynyt isältä pojalle ja kulkeutunut sukupolvesta toiseen, sillä näin eristyneessä maassa tietyt arvot säilyvät helpolla vuosisatojen ajan. Tietenkään nykyisin ei kukaan puhu synnillisyydestä ja kiirastulista vaan on syntynyt toisenlainen käsitteistö ja toisista lähtökohdista ponnistavat perustelut. Ajatus on läpikäynyt kun patruunat pitivät alustalaisia laiskana kun eivät ruokapalkalla halunneet tappaa itseään raadantaan, se on kulkenut läpi Forssan työväenkokouksen 1903 jossa tehtiin pesäero työllisten ja työttömien välillä – ja jota AY-liike edelleen noudattaa. Se on hauskuuttanut meitä Turhapuron hahmossa, luonut nämä skeitti-juusot aktiivimalleineen jossa työtön saa suurinpiirtein käräjöidä avustuksistaan ja kaiken yläpuolella leijuu: rukoile ja tee työtä!

Kinkerit ennen
Ken ei työtä tee, hänen ei syömänkän pidä! Kirkko opetti jo kauan sitten kauhistelemaan skeitti-juusoja.

Sillä luterilaisen näkemyksen mukaan palkkatyö on -  ja pitääkin olla – ainoa toimeentulon muoto. Erikoista tässä on että 1600-luvun ihminen tiesi ajatustensa pohjaavan kristinuskoon kun taas nykypäivän ihminen ei.  Nykyisin elämme sekulaarissa yhteiskunnassa jonka yksilö on kirkostaeronnut ja kieltää lapseltaan koulujen uskonnonopetuksen. Kuitenkin kun törmäämme hänen maailmankuvaansa, näemme mitä hurskaimman kristityn kristillisine moraalikäsityksineen ilman että asianomainen edes tietää sitä itse. Oman maailmankuvansa analysoiminen vaatisikin melkoisen syvän itsetiedostuksen. 

Köyhyyden tietoinen ylläpito omaa tietenkin hintansa. Uutisissa on kauhisteltu syntyvyyden alentumisesta joka tietää pahimillaan että polun päässä kansa menettää itsenäisyytensä rippeetkin ja ehkä joskus 300 vuoden päästä on enää  tusina mummoa jotka murtaen osaavat esi-äitiensä kieltä suomea. Eräs tunnettu ja edesmennyt yhteiskuntafilosofi A.Hitler tiivisti sen raakana sosiaalidarwinismina: Heikot kansat häviävät ja jäävät vahvempiensa jalkoihin.

Asiallisesti ottaen on tutkittu alhaisen syntyvyyden syitä. Tietenkin on ne yksilölliset syyt, sopivan kumppanin puute, yleinen lapsettomuus – kiitos Monsanton soijageenin – ja uraputki. Pääasiallisin syy on kuitenkin ettei kukaan halua tehdä lapsia epävarmoissa oloissa. Puitteet pitää olla kunnossa, pysyvä toimeentulo, säälliset asumismuodot jne eli normi keskiluokkainen elämäntapa. Politiikot tietenkin tukevat tätä aidossa  Ora et labora –hengessä ja puhuvat perhevapaista ja päivähoitopaikoista -  olettaen tietenkin että kaikki ovat töissä tai pyrkivät töihin.

Ongelma on tottakai syvempi ja liittyy työmarkkinoiden silppu- ja pätkätöihin, liikkuvuuteen työn perässä, laajoihin irtisanomisiin, uusien työpaikkojen synnyssä ainoastaan matalapalkka-alalla ns. keskiluokan katoaminen jne jne joka luo uudenlaisen köyhälistön yhteiskuntaluokan. Ja mitä laajemmalle tämä leviää, sen vähemmän on tietenkin syntyvyyttä. Voi sanoa että markkinaliberalistinen työpolitiikka laajoine halpatyövoimamarkkinoineen hävittää tälläiset pikkukansat mennessään. Asuintila vallataan lisääntymiskykyisemmällä kansalla kuten jollain syyrialaisilla ja pakistanilaisilla. Älkää sanoko tähän mitään,  yhteiskuntafilosofi A.Hitler nyökyttelisi tälle: koska suomalaiset ovat heikko kansa, heidän kuuluu kadota historian hämäriin.

Perustulo on sitä mitä nimikin lupaa eli perusturva. Se luo pohjan myös perheen perustamiselle. En silti odota että tämä(kään) ajatus ketään sytyttää. Uskonnollisen retoriikan ts. puritanismin kyllästämä kansa on liian matalamielistä ja fakkiutunutta pelastaakseen itsensä omalta itseltään. Tuollaiset perustulot on lähes viimeinen oljenkorsi pelastaa mitä pelastettavissa on, mutta jos tässä kohtaa ihmiset ovat oman tyhmyytensä vankeja, niin ei meitä kansana ole enää parin miespolven perästä.

maiskutelkaa nyt mitä sanoin, sillä jos jostakin muutos alkaa niin se alkaa itsekunkin korvien välistä eikä mistään päättäjästä.

Jukkis
Gravatar
Johannes
Miten kuvittelet, että kodittomat narkkarit, jotka alkavatkin saada yhtäkkiä rahaa alkavat viettää normaalia elämää sitten? Osa ehkä, mutta uskallan väittää, että vähemmistö.
Gravatar
Kaleeriorja
Tulevaisuuden "suomalainen" taitaa olla robotti, nytkin koko aamu täristy radiossa tekovehkeistä...

https://yle.fi/uutiset/3-10111356

Piilota kommentointilomake