Ilmassa on yleislakon tuntua. Viimeksihän se on nähty 1956 jota muorikin aina muistelee, kun pikkutyttönä tsekkas kun nekalanhalilta koetti rikkurien ajamat linja-autot lähteä liikkeelle ja työläismassat otti ja kaato ekan bussin kyljelleen, jolloin muut bussikuskit tajus lopettaa. Ne oli aikoja ne. Miten käy nyt?



On tietenkin totta että  AY-liike ei omaa kansansuosiota kun lueskelee noita kansalaisten kommentteja. Se nähdään pöhöttyneeksi dinosaurukseksi, valtioksi valtiossa, joka vain vaalii omaisuuttaan ja on jonkinlainen kehityksen jarru. Osaksi kritiikki on kyllä ansaittuakin, sillä aikanaan se kippasi yli laidan epätyypillisissä työsuhteissa olevat kuten silppu- ja pätkätyöläiset. Sitä ennen se  koetti vältellä työllistettyjä pääsemästä liitonkassaan. Tiettyä duunarillista elitismiä siinä on, ei sitä voi kukaan kiistää.

Toisaalta on pakko sanoa että  se taho on myös ainoa joka pitää palkansaajan eduista kiinni ja on luonut nykyisen työkulttuurin. Kahdeksan tunnin työpäivä, 5-päiväinen työviikko, työterveys, palkka jolla tulee toimeen, työturvallisuus ja palkalliset kesälomat – ne ovat aikanaan syntyneet lakkoilulla.  Sitkeillä lakoilla lakko toisensa perästä. Nykyisin ne ovat itsestäänselvyyksiä  vai ovatko…. irtisanomissuojan heikennys viittaa että ollaan palaamassa wanhoihin aikoihin.

Portun pataljoona 2
AKT on luvannut koventaa otteita ellei herrat ala ymmärtää irtisanomissuojan päälle.

Irtisanomissuoja on työkulttuurin selkäranka. Ei kukaan voisi suunnitellakaan elämäänsä jos jokainen työpäivä voi olla viimeinen. Perusta siinä sitten perhe, ota muhkea asuntolaina ja suunnittele viikkoa Espanjassa kun potkut voi tulla siksi, että käyt vessassa väärään aikaan, kuten Tehyn edustaja tuossa haastattelussa totesi. Monet epäili koko juttua mutta voin omakohtaisesti sanoa, että olen itsekin saanut vuonna 2002 potkut koska kehtasin työaikana saada 41 asteen kuumeen ja aamulla tilallani oli toinen mies. Olen saanut potkut myös koska eräs tavallinen hitsari tuli sanomaan että minun pitäisi alkaa siivoamaan hänen työpistettään ja kieltäydyin ehdottomasti koska se ei ollut toimenkuvana. Sehän soitti mestarille joka sitten ratkaisi asian sen kusipään hyväksi joten lopputili pamahti ja kaupan huipuksi en saanut edes palkkaa kyseiseltä päivältä. Sellainen on maailma jossa ei ole irtisanomissuojaa.

Kannattaa aina muistaa että jos ylläoleva ei miellytä, niin sympatia olisi syytä osoittaa ammattiyhdistyksille. He taistelevat sinun puolestasi. En minäkään kuulu liittoon ja tiedän olevani vain vapaamatkustaja kun liitot taistelevat minunkin puolestani.

Irtisanomissuojaa alle 10 hengen yrityksissä kun tarkastella myös työväestön vinkkelistä. Näissä pienissä työyhteisöissä yleensä naamavärkki ratkaisee. Työnantajatkin ovat vain ihmisiä; he kiivastuvat ja tekevät tunteenpalossa äkkiratkaisuja. Ovat stressaantuneita yrittäjiä ja seassa on kossukorin voimalla olevia öykkäreitä, simputtajia ja täysiä mulkkuja. Heille nyt vaan ei pitäisi antaa valtaa tuhotako jonkun elämä vai ei. Tämä on radikaalisti sanottu mutta irtisanottu saa yleensä heti karenssin – kiitos hallitukselle – ja jos vankkaa ammattitaitoa ei ole, joutuu yleensä tukityöllistettyjen ilmaistyövoima –kierteeseen -  kiitos siitäkin hallitukselle, kunnes aktiivimallit puree – kiitos sekin hallitukselle. Kyllähän siihen elämään tulee iso kuoppa. Isommissa firmoissa homma menee onneksi vielä pykälien ehdoilla.

Tietenkin tässä on kyseessä vasta päänavaus. Kun saadaan fudujalka pikkufirmoihin niin konseptia voi suurentaa kohti isompiakin firmoja ja lopputulos on, että kuka vaan voi saada potkut mistä vaan ja milloin tahansa. Se on vastoin koko länsimaista työkulttuuria mutta sitähän Sipilän hallitus ei hae, vaan tekee määrätietoisesti maastamme itäeurooppalaista kehitysmaata. halpatyövoimamaata, jonka uhreiksi joutuvat tietenkin nuoret ikäluokat kun taas saiteilla ja blogeissa on hyvätuloisilla eläkeläisillä aikaa saivarrella maamme vienninedistämisestä vaikka millä mitalla – heitähän koko asia ei koske.

Punakaartilaiset ampimaharjoituksissa Tampereella 900x613 KansanArkisto
Pirkkalassa koulutetaan jo lakkovahteja. Tästä on paha rikkurin läpi päästä.


Kaikella on hintansa. Sen huomaa siitä että epävarmat ja prekaarit työmarkkinat ovat jo nyt aiheuttaneet syntyvyyden radikaalin laskun. Kun elämästä puuttuu varmuus, ei lapsia uskalleta tehdä ja perhettä perustaa. Mikä tarkoittaa että väistämättä suomen väkiluku ajautuu kohti kolmea ja puolta miljoonaa eli kansakuntamme alkaa näivettyä sukupuuton partaalle ja tuskin on itsenäinen kansakuntakaan enää kauan. Ne ovat tietynlaisen politiikan tietynlaisia seurauksia.En minäkään – jos olisin nuori – tekisi esikoistani koska ikinä ei voi olla varma, että saattaa saada lopputilin jos kehtaa hakea kolmen viikon isyyslomaa. Varsinkin jos vielä samaan aikaan kattellaan isompaa asuntoa. Ei kukaan viitsi perustaa perhettä jos on kroonisesti isompiensa mielivallan alla.

Ikävä kyllä viestimet ovat likemmäs 100% Sipilän näkemysten peitossa. Sipilän hallitus on tunnettu siitä että se valehtelee kroonisesti ja kaikkein nolointa ja hävettävintä on, että valtaosa ne tuntuu aina uskovan. He uskoivat Kikyyn, aktiivimalliin ja sun muihin työolojen heikennyksiin että ne mukamas edistävät vientiä, luovat työpaikkoja sun muuta puppua. Nyt he uskovat irtisanomissuojan heikennyksiin ja että AY –llike on jotenkin paha. Asian voi kyllä katsoa asiallisestikin niin, että Sipilän hallitus on määrätietoisesti ajanut tilannetta tähän pisteeseen ja hakemalla hakee isoa lakkoaaltoa.  Kaivanut verta nenästään. Nyt on vaan tullut raja vastaan ja alkaa tosipelit. 

Jukkis
Gravatar
Juppe
Media muuttaa kantaa sen mukaan, mistä vaikuttaa saavan eniten rahaa. Työnantajat siirtää herkästi mainonnan muualle, niin että ay-liikkeen kannattaa järjestää sellanen mekkala, että media voi menettää yleisön. Siitä se muistaa, että ketä se oikeesti palvelee.
Piilota kommentointilomake