Päivän ”pelotellaan ryssällä” uutinen tulee Itämereltä. Venäläiset ovat salavihkaa rakentaneet helikopterikentän Suursaareen, eli oikeastaan suoraan Suomemme rantaviivalle. Tätä nyt arvattavasti sitten kauhistellaan taas muutama päivä ja median eteen kiikutetaan monenlaista asiantuntijaa  selittämään millaisen turvallisuusuhan tämä luo. 


Jutussa tuoksuu Airistonhelmen aloittaman paniikinlietsonnan helikopterikentän spekulointi. Kuinka sinne Turun saaristoon sitten lennätetään Spetnaz –joukkoja iskemään siihen tärkeimpään sotilaskohteeseen eli Viking-linen risteilijään.

Kun näitä lukee, ja miten tosissaan nämä jutut otetaan, on ensinnäkin hävettävä suomalaisten puolesta. Valtaosalle helikopteri edustaa jotain eksoottista taisteluvälinettä, osalle suoranaista sci-fiä, jotka liitetään erikoisoperaatioihin aidon jenkkileffan mukaisesti. On varmaan vaikea hahmottaa miten helikopteri on suuressa maailmassa suhteellisen arkinen väline. Niillä lentävät tietenkin viranomaiset, sotilaat, liikennepoliisit ja ne toimivat ambulansseina, mutta niitä käyttävät muutkin. Toimittajat lentelevät  niillä, liikemiehet välttävät niiden avulla  liikenneruuhkat ja keskituloinenkin voi  lentää  taksikopterilla kätevästi jonnekin Airistolle lomaansa viettämään. Niitä on ihan tavallisilla ihmisillä jos ei muuta niin yhteisomistuksessa. Se että meillä pelotellaan helikopterikentällä todistaa vain miten syrjäinen takapajula olemmekaan tämän liikennevälineen suhteen. Edelleen mediheli saa palstatilaa ihmevälineenä. Samalla se todistaa myös että keskiverron reserviläisen –eli meidän kaikkien – ajattelutapa on jämähtänyt jonnekin 1940-luvulle – ja siellä pysyy.

hulikupteri 2
Keskivertosuomalaisen lienee vaikea käsittää miten arkinen väline helikopteri - ja niiden laskeutumisalueet - ovat tuolla isossa maailmassa. Ne ovat yksi liikenneväline toisten joukossa siinä missä junat tai autotkin. Luonnollisesti myös helikopterikentät rakennetaan samalla rutiinilla kuin parkkipaikat tai polkupyörätelineetkin. Suomalaisesta moinen laite lienee lähinnä epäilyttävä, mikään muu ei selitä tuota pelottelua venäläisten kopterikenttien avulla.


Airistonhelmen tapauksessa oletettiin ihan vakavissaan että venäläisjoukot miehittäisivät  saaren aitoon mersissityyliin ja häiritsisivät meritse tapahtuvia huoltoyhteyksiä. Ilmeisesti asetelema oli niin että Suomi olisi sodassa Venäjän kanssa ja huoltologistiikka toimisi Ruotsista tai Tanskasta käsin. Jostakin syystä, en tiedä miksi, nimenomaan Siljaline nähtiin keskeisenä rahtivälineenä.

Tälläistä kysymystä voi tietenkin arvioida myös venäläisestä vinkkelistä. Moinen valmisteleva operaatio rauhan aikana yhden tai kahden matkustajalautan kaappaamiseksi tai upottamiseksi, tuskin olisi resursseihinsa nähden mikään menestystarina. Jos vieläpä  suomalaiset keksisivät etukäteen että matkustajalautan tuskin kannattaa ajaa väijytyksen kohdalta, vaan kiertää pohjoisempaa tai eteläisempää reittiä, olisi koko venäläisoperaatio epäonnistunut täysin.  Vaikka se sitten onnistuisikin, merillä seilaisi vielä kymmeniä tuhansia rahtilaivoja lisää joista suomalaiset voivat aina valita uuden.

Kautta aikain on toki solutettu omia sissejä ja merisissejä kauas vihollisen selustaan. Yhteinen tekijä niille on tietenkin liikkuvuus.  Sissi, partisaani tai kaukopartiomies, rakkaalla lapsella on monta nimeä, eloonjäämisen ja toimintakyvyn ylläpidon välttämättömyys on tietenkin vaihtaa paikkaa päivittäin. Liikkuvuudessa on sekin etu että se sitoo jäljittäjiä moninkertaiset määrät. Jonkun sotilasyksikön sitominen yksittäiselle luodolle tai saarelle vastaavasti olisi silkka itsemurha. Jonnekin Korppooseen tai Kustaviin sijoitetut 155-milliset patterit silppuaisivat moiselta saarelta kaiken elämän muutamassa minuutissa. Muutama tuliannos lisää ja koko saari katoaisi kokonaan kartalta. Tällöin venäläisten ei auttaisi kuin hyväksyä että lahjoittivat suomalaisille ilmaisen voiton.

Rehellisesti sanoen, sotilasyksikön lähettäminen Turun saaristoon n.  600-800km päähän omasta rintamalinjasta ei lähtökohtaisesti olisi mikään järkevä temppu. Sitä voisi verrata vaikka siihen että suomalaiset vastaavasti pudottaisivat laskuvarjolla yksikön katkaisemaan Moskovan ja Pietarin välistä junarataa syvälle Venäjälle. Sanomattakin selvää ettei niistä sotilaista kuultaisi enää koskaan mitään.

Jotenkin vaikea kuvitella että Frunzen sotilasakatemian kouluttamat upseerit ihan noin tyhmiä pohtisivat. Niitä voivat pohtia typerät  suomalaistoimittajat vielä tyhmempine lukijakuntineen. Jotenkin vaikea kuvitella että Suomen pääesikunnassa edes viitsittäisiin hymähtää noin typerille spekulaatioille (vaikka myönnettäisiin toki ryssänpelottelun moraalinen optio maanpuolustushengen kannalta).

hulikupteri 1
Medihelin sentään tietää kaikki. Sen verran eksoottinen kapistus on. Oikeen pyörivät lavat ja kaikki. Tässä Mediheli näyttää kyntensä ahvenanmeren saaristoalueella kun laivalla juhlineita suomalaisturisteja viedään keskussairaalaan.

Tietenkin voi aina miettiä miten se huoltologistiikka oikeasti toimisi. On aika varmaa että merta vältettäisiin jo yksin Kaliningradin ohjustukikohdan vuoksi, joten ne hoidettaisiin rautateitse Tornion kautta. Jos pakko olisi meriä pitkin kulkea, laivat kulkisivat saattueissa ja niissä olisi saattovoimilla kunnolla tulivoimaa torjua ohjuksia, merimiinoja ja yhden airiston ne silppuaisivat mennentullen niin nopealla ja helpolla tavalla, että tuskin lokikirjaan merkittäisiin.

Tapaus Suursaari on kenties vieläkin typerämpi uutinen kuin mitä Airistonhelmi oli. On ilmiselvää että mitään helikopterikenttää ei voi kriisitilanteessa hyödyntää noin lähellä Suomen rannikkoa. Muutama kajautus Kotkan rannikkopatteristolta ja tapaus olisi hyvin äkkiä  loppuunkäsitelty.

Sen sijaan näin rauhan aikana helikopterikenttä Suursaareen on varmasti hyödyllinen. Saaren logistiikka paranee huomattavasti ja siitä saattaa olla arvaamatonta hyötyä rauhanajan kriisissä; haaksirikkojen, öljyvuotojen ym  kohdalla. Jopa se purjeveneilijä  matkalla helsingistä Tallinnaan joka onnistuu veneensä upottamaan saa apua muutamassa minuutissa puolen tunnin sijasta.

Suursaaren uutiseen varmaan toimii myös sen sotahistoriallinen luonne helikopterikentän äimistelyn lisäksi. Mehän muistamme miten kenraali Pajari valtasi sen jatkosodan aikana – ja lähes taistelutta koska venäläiset olivat unohtaneet sen varustaa ja miehittää, joten saari oli käytännössä tyhjillään. Suursaaren valtaukseen liittyy muutama episodi jotka wirallinen sotahistoria tapaa unohtaa, mutta jotka voi tässä mainita. Ensinksikin se, että suurimmat tappiot olivat jo lähtövaiheessa kun suomalaissotilaat olivat ryhmitysvaiheessa löytäneet viinaa ja sitten puukoteltiin toisia vähän usemampikin.  Osalla loppui sota siihen osan poistuessa raudoissa ja osan laudoissa – ja kokonainen jv-ryhmä oli jo ennen lähtöä pois pelistä.

Todellinen katastrofi oli lähellä kokea kun kenraali Pajari vaati saaren valtauksen kunniaksi paraatia ja se pidettiin tietämättöminä miinakentän päällä. Oli vain onni onnettomuudessa että alla olivat olleet vesikelit ja sitten oli pakastanut, joten miinat olivat jäässä kuin sen peitossa oleva lumenpintakin.Yksikään miina ei räjähtänyt ja ne paljastuivat vasta keväällä.

Halusin tästä aiheesta jaaritella ihan sen takia että yksi jos toinen – harvahan meistä on oikeasti sotilasajatteluun perehtynyt – ymmärtäisi miten naurettavia nämä mediassa esiintyvät spekulaatiot ovat. Ne ovat pöhköjen juttuja toisille pöhköille. Niiden sanoma tuskin on muuta kuin propagandistinen. Informaatiosotaa jonka kohde olet tietenkin Sinä!

Jukkis
Gravatar
KimmoK
Relevantimpaa olisi pelätä Venäjän armeijan koheltamista muualla.

Sotatarvikevarastot räjähtelevät ja eilen poksahti ilmeisesti ydinohjus Arkangelissa.
Eivät paljon tiedottele, onneksi meillä on edes omat säteilymittausasemat ja tuuli on itään-etelään.

Gravatar
Älykääpiö
Tai sitten tässä pelottelussa nähdään jälleen suomalaisen keskiluokan pohjaton tyhmyys, porukan joka äänesti Sipilän hallituksen aktiivileikkureineen valtaan... (Toivottavasti siitä päästään eroon)
Piilota kommentointilomake