Olen seurannut aikas aktiivisesti tätä alentunutta syntyvyyskäyrää ja nostan asiaa taas tapetille. Jälleen kerran. Ei se välttämättä  ole mikään uusi asia tämän kansakunnan pitkässä historiassa, mutta aina yhtä  huolestuttava. Loppupäässä kun tapaa olla wanhan ajan kunnon sukupuuttoaalto, mutta koska se häämöttää vasta tuolla 70v päässä ei kukaan tunnu asiasta huolestuvan.


Huolestumista ei ainakaan ole nähtävissä mediassa. Enemmän huolestutaan sisäisestä muuttoliikkeestä  jota alentunut syntyvyys kiihdyttää ja joka jättää syrjäseudut oman onnensa nojaan. Siinä  kaikki. Politiikot eivät ole huolissaan senkään takia,  että ajattelevat asiaa maahanmuuton kannalta. Heidän silmissään suomalaisuus kun ei ole enää  etninen piirre, vaan kuka tahansa voi olla suomalainen, olkoon ihonväri, puhekieli ja kulttuuritausta sitten mikä tahansa. Ottaa vaan miljoona ihmistä lisää sitä mukaa kun edelliset mummoutuu ja kuolee. Näin helppoa se on.

Toinen seikka sitten on, että ne jotka oikeasti ovat älykkäitä ja yhteiskunnan paalupaikoilla, tiedostavat liiankin hyvin että nykyinen vauvakato  on pitkällisen rakennemuutoksen tulos, jonka päätepisteenä on yksinkertaisesti lapsi- ja perhevihamielinen kulttuuri. Kurssin kääntäminen parempaan suuntaan ei ole yksinkertainen asia.

chucky1
Lähtökohtaisesti lapsettomuuden syyt Suomessa juontuvat yleisestä köyhyydestä. Mutta onhan ne kehitysmaissakin köyhiä ja mukulaa pusketaan... ja syntyihän suuret ikäluokatkin köyhissä  oloissa, kysyy epäilevä tuomaamme. Ei se ole noin. Ei kehitysmaissa tai 40-luvulla oltu tiedostettu köyhyyttä koska koko maailma oli sillä tasolla kuin oli. Nykypäivään verraten ovat tietenkin köyhiä mutta heillä ei ollut aikakonetta jolla tarkistaa asia.

Lapsettomuuden syyt ovat samanlaisia ihmis-ja eläinmaailmassa. Kun olosuhteet ovat heikot, esille nousee aktuutimmat ongelmat kuin lisääntyminen. Ihmispopulaatiossa tämä selitetään tarvehierarkiamallien avulla. Kun toimeentulomahdollisuudet ovat heikot,  ei kukaan halua synnyttää  lasta johonkin luolaan. Sellainen perhe ei pysy kasassa. Miehet tuskin haluavat viikonloppuisiksi josta vouti napsii tilistä ruokkomaksut päältä, ja naisten suurin unelma tuskin on päätyä lähiöön yksinhuoltajaksi. Sen asian ratkaisee työ, jonka jokainen voi menettää koska tahansa, ja joka kroonisesti pitää ihmisen kuin ihmisen varpaillaan kun seuraavasta vuodesta ei ole takeita. Siinä missä ennen työpaikan oli tarkoitus tukea perhe-elämää, suunnitellaan nykyisin perhettä työkulttuurin vaateita vasten.

Osa ei pääse edes tälle tasolle.  Osa-aikaistuminen,  pätkätyöt ja matalapalkkaisuus takaavat, ettei lasten tekoa voi vakavassa mielessä  edes haaveilla. Tilastollisesti lapsettomuus kasautuu selkeästi osa-aikatöitä tekevien pienituloisten ja työttömien maailmaan.

Nyt kysyy kokoomuslainen sitten että onko se paha asia että köyhät eivät lisäänny? Eiväthän he pysty huolehtimaan edes itsestään saati sitten lapsistaan. Seikka joka näkyy lisääntyneissä  huostaanotoissa tai lasten- ja nuortenpsykiatrian ruuhkautumisessa. Kun asia olisikin noin helppo. Kukaan ei tiedä paljonko köyhiä on tässä maassa, saati piilotyöttömiä, mutta arvio liikkuu jossakin 800 000 kohdalla, joka on aika ronski prosentti viisimiljoonaisessa kansassa. Turha edes mainita että  valtaosa on niitä, jotka vasta hakevat paikkaansa yhteiskunnassa ja siis hedelmällisessä lisääntymisiässä. Ne jotka sitten saavat ja onnistuvat, on seuraava – pitkäaikainen -  huoli, pystyykö  sen pitämään. Vai onko tuolla jossakin joku ekonomi joka huolestuneena tutkii yhtiön kvartaalinäkymiä  ja päättää  aloittaa laajat irtisanomiset, jolloin kaikki alkaa taas nollasta –toistuen itsekunkin kohdalla n. 3-5 vuoden välein. Kunnes tulee liian vanhaksi, luovuttaa. Pienyrittäjät, joihin valtio houkuttelee erityisesti nuoria, ovat jo työläistäkin heikommassa asemassa, suoranaisia orjatorppareita joilta puuttuu sitten tukiverkko jo tyystin.

chucky2
Kokonaan oma lukunsa on sekin "salaliittoteoria" että kun suomalainen yhteiskunta on pieni, suuryhtiöt hyödyntävät sitä kokeilu- ja testipaikkana jossa testata uusia lastenrokotteita tai elintarvikekemiaa. Jostakin ne vain putkahtivat ne rokotevauriot, allergiat ja yliherkkyydet, autismit sun muut neurologiset oireet joten vaikka lapsi sitten syntyisikin, sille voi tulla vakaviakin terveyshaittoja jotka estävät normaalielämän. Suhtautuminen lapsiimme on tässä maassa ollut aina jotenkin häiriintynyttä.

Kun politiikko puhuu töllössä maltillisesta antamisesta tai suoranaisesta leikkauspolitiikasta, on hyvä ymmärtää mitä  se tarkoittaa. Tavallinen ihminen kun tiedostaa elävänsä yli varojensa, hän tottakai käsittää säästöpolitiikan merkityksen omassa taloudessaan. Yhteiskunta toimii kokonaan toisenlaisella mekanismilla. Kun siinä leikataan ja säästetään, se tarkoittaa käytännössä että osa ihmisiä jää vallitsevan yhteiskunnan ulkopuolelle.  Niitä ovat tietenkin ensi alkuun heikoimmat, mutta alkaa asteittain vaikuttamaan alimpiin tuloluokkiin, ja jossakin kohtaa keskiluokkakin huomaa taloutensa kiristyvän.

Seuraukset näkyvät yleensä asenteiden koventumisena, sosiaalidarwinismina josta solidaarisuus puuttuu.  Rikollisjengit nousevat lööppeihin kuten eriasteiset sairaat rikokset yhteiskunnallisten oireiden lisäännyttyä. Sitä vastoin elvytys tarkoittaa että ulkopuolelle jääneet kutsutaan takaisin yhteiskunnan jäseniksi.  Kun he ovat jäseniä, syntyy myös lisääntynyttä ostovoimaa joka näkyy teollisuuden ja kaupan piristymisenä, ja sitä kautta kaiken logiikan mukaan myös syntyvyyskäyrien pitäisi ensin tasoittua ja sitten lähteä hitaaseen nousuun.

Nykyistä alentunutta syntyvyyttä voikin kutsua `Sipilän syntymättömiksi´ sillä edellisen hallituksen markkinaliberalistinen talouspolitiikka vei monelta lastentekomahdollisuudet. Sitä on kuitenkaan turha toivoa että olisi yhtäkään politiikkoa joka ymärtäisi ylläpitää ja ohjata yhteiskuntaa sen asukkiensa ehdoilla ja tarjota näille perusturvallisuus tietyntasoisine elintasoineen. Meillä on ja pysyy korporatiivinen malli, jossa ihmisiä heilutellaan suhdanteiden mukaan – ja jäljet näkyvät nyt liiankin traagisesti.

Rukata pitäisi koko työkulttuuria mutta myös koulutusta ja sen pituutta. En tiedä onko mielekästä  pitää nuorta opiskelijana jonnekin 25-vuotiaaksi asti tai ylikin. Mutta pääongelma on koulutusyhteiskunta itsessään jossa työpaikat vähenevät samassa suhteessa kun koulutusvaade pitenee. Seuraa parisuhteen tuttu ilmiö, että naisella saattaa olla vauvakuume opiskeluidensa päätteeksi mutta miehet ovat heidän silmissään elätettäviä pummeja. Eri yhteiskuntasäädyt törmäyskurssilla.

Varmaan meillä kaikilla on vippaskonsteja esittää miten syntyvyys saataisiin nousuun. Omasta puolestani halusin vain esittää kun kerran yhteiskuntamallimme on avoimen vihamielinen ja parhaimmillaankin välinpitämätön lastenteolle, ei muunlaista käyrää voi ollakaan. Kuka sitten on se rikkiviisas joka tämän ratkaisee se jää nähtäväksi. Itse olen sitoutunut siihen ajatukseen että välitön talouselvytys pitäisi toimia ja mikäs on tätä uhotessa, koska se on se viimeinen johon politiikko tässä maassa ryhtyisi.  Jos ilmiöstä A syntyy ilmiö B ja ilmiöstä  C syntyy D, niin sitä sanotaan logiikaksi. Logiikkaa ei meillä  opeteta edes paremmalle väelle ja sen kyllä huomaa. 

Jukkis
Piilota kommentointilomake