Tämä on kiistatta vaikea ja vähän tulenarkarkin aihe yrittää ymmärtää Stalinin järjenjuoksuja. Paljon vaarattomampaa olisi vain pysytellä Hitlerissä. Aihepiiri käsittelee Stalinin puhdistuksia karjalassa eli vähän tämän Ikitie –elokuvan teemaa.


Stalinin puhdistuksia 1932 – 1936 ei juurikaan käsitellä motiiviensa puolesta sen enempää kuin että Stalin oli hullu; vainoharhainen ja ihmiselämästä piittaamaton raakalainen, joka teki mitä huvitti aidossa tyrannian hengessä. Raakuutta ja suoranaista brutaaliutta tuskin kukaan kiistäkään. Mutta hullu? Enemmän hän oli puhdasverinen prgamaatikko; ajatteli käytännöllisesti.

ikitie
Ikitie -elokuva käsittelee tätä teemaa sammakkotasolta. On jotenkin ikävää että elokuva joka nappasi lähes kaikki kuviteltavissa olevat palkinnot, myi tekeleensä pilkkahinnasta kiinalaiselle FinnKinon omistajalle ja tuskin jäi itse edes katteelle. Kiitos tuottaja Markus Selinin, tähän asiaan saatiin sentään ratkaisu ettei toista kertaa huippuelokuvien tekijät joudu mieron tielle.


Hyvä on tietenkin vähän ymmärtää mitä sitä maata jonka Stalin sai perinnökseen. Venäläisessä kansassa vilisi valkokaartilaisia, tsaarin paluuta haikailevia rojalisteja, kansallismielisiä, joille ei liittovaltiomainen neuvostoliitto ollut kuin kirosana, ulkomaiden sabotöörejä, joita lähetettiin rajojen yli ja takaisin sekä tietenkin isot määrät  mensevikkejä  eli sosiaalidemokraatteja. Vanhavenäläisiä kristittyjä joille uskonto oli kaikkea muuta kuin oopiumia kansalle. Kuin pisteenä iin päälle, Leninin NEP-ohjelma oli aiheuttanut mittavan nälänhädän ja talonpoikaisluokka kuunteli mieluummin jäljelle jäänyttä yläluokkaa kuin komissaareja. Asian voi tiivistää niinkin että Stalinin aloittaessa maansa diktaattorina, hänellä ei ollut minkäänlaista kansansuosiota ja koko bolsevistinen hallinto pysyi pystyssä yksinomaan terrorin avulla.

Kun näitä voimia alettiin puhdistamaan, huomattiin että heistä saa  ilmaista vankityövoimaa, joten puhdistuksia kiihdytettiin. Samaan aikaan Karjalan tasavalta eli kenties historiansa parasta kukoistuskauttaan. Muurmannin rata sekä  Stalinin kanava alkoivat muuttamaan sitä takapajulaisesta periferiasta asteittain Leningradin etupihaa.

Kukoistukseen oli syynä myös suomalaisten karelianismina tunnettu aatesuunta, joka sai poliittisia sävyjä. Suomalaisten yksinkertainen idea oli auttaa karjalaa muuttumaan autonomiseksi alueeksi, jossa vallitsisi miedompi sosiaalidemokratia sekä toimisi suoranaisena julkisivuna suomalaisen kultttuurin puolesta. Juuri tämä  houkuttelikin paikalle amerikansuomalaisia,jotka parempaan tottuneena aikaansaivat myös parannuksia elinolosuhteisiin. Kouluissa opetettiin suomea  ja Suomi pysyikin porvarillisena esikuvana koko alueella.  Jostakin syystä tämä kaikki sopi Neuvostoliitolle.

Tilanne muuttui 1935 kun Stalin oivalsi joutuvansa sotaan Hitlerin Saksan kanssa ennemmin tai myöhemmin. Hitlerin puheet, joissa hän vannoi kitkevänsä bolsevismin juurineen päivineen ei jäänyt Moskovassa huomaamatta. Vielä kun natsi-Saksa lähentyi Japania 1936 ehdotti Stalin länsijohtajille Saksan lyömistä yhteishankkeessa ennen kuin siitä tulee uhka, ei ehdotukseen edes vastattu. Tästä Stalin päätteli, että Ranska ja Britannia siunaavat bolsevismin lyömisen ja pitävät varmasti vaarin, ettei Puola päästä maansa läpi venäläisiä.  Samaa hiljaisuuttahan länsijohtajat ylläpitivät espanjan sisällisodassa, jossa vasemmistoa murjottiin. Stalin valmistautui sotaan.

karjala takas
Yksi syy karjalan palauttamisen penseyteen on YLEn luotsaama propaganda joka tapahtui aikanaan presidentti Koiviston määräyksestä. Piti korostaa ajatusta "mitä me sillä karjalalla" ja "joudutaan se kustantaan"  että suomalaiset eivät ottaisi alueitaan takaisin edes ilmaiseksi. Todetaan nyt tähän että vain Seppo Lehto on ollut kundi jolla virtaa suonissaan muutakin kuin lastenlimsaa.


Yksi ongelma oli pieni maa nimeltään Suomi. Turha edes korostaa että juuri tuolloin 1935 Suomen ja Neuvostoliiton suhteet olivat koleimmat, mitä on rauhan aikana nähty. Venäläiset arvasivat että  suomalaiset melkoisella varmuudella liittyvät saksalaisiin ja muodostavat  uhan Leningradille. Niinpä  Neuvostoliitto ehdotti suomelle neuvotteluja jonkinlaisen yhteistyösopimuksen hengessä, johon suomalaiset vastasivat niukan koleasti ei. Hyiset suhteet olivat ja pysyivät.

Seuraava päätelmä sitten olikin, että kun suomalaiset muodostavat sotilaallisen uhan heti kun Saksan kanssa aletaan mittelöimään,oli suomalaisten luotsaama Karjala vieläkin suurempi uhka. Tilanne karjalassa oli jo niin suomalaistunut, että siltä tuntui enää puuttuvan autonomia, johon tietenkin niin suomalaiset kuin karjalan suomalaistunut väki tähtäsi. Tuntui jotenkin itsestäänselvältä  että karjala kääntyisi välittömästi neuvostoliittoa vastaan sisältäpäin, heti kun suurempi konflikti alkaisi. Tämä myös ymmärrettiin niin isoksi asiaksi, että  se romauttaisi kerralla koko pohjoisrintaman, Leningradin aivan varmasti ja saattaisi vieläpä esimerkillään yllyttää muitakin ex-kansallisvaltioita,jotka olivat jääneet Neuvostoliiton sisäpuolelle. Neuvostoliitto romahtaisi sekä sisältä-että ulkoapäin samanaikaisesti.

Niinpä sen sitten piti käynnistyä. Suomalainen kulttuuri murskattiin kertaheitolla karjalasta ja sen parhaat edustajat lähtivät kohti gulagia, sikäli kun pääsivät edes sinne asti. Tätä motiivia ei ole koskaan ymmärretty, eikä edes haluttu ymmärtää, Suomen puolella. Kun asiaa tarkastelee tästä perspektiivistä, sen takana on muu selitys kuin silkka pahuus tai se yleisluonteinen selitys, että puhdistusten sarjassa tuli viimein karjalankin vuoro. Koko homma oli raakaa reaalipolitiikkaa. Yhtymäkohtia neuvostoliiton sodanvalmisteluihin ei ole kyllä nähty myöhemminkään, koska se  odotettu sota puhkesi vasta 1941 ja Stalin oli tässä asiassa liiankin kanssa aikaansa edellä.

Myönnän että ajatus kiehtoo. Millaista se olisikaan ollut, jos kehitys olisi jatkunut rationaalisesti ja syntynyt jonkinmoinen kaksois-Suomi.  Meidän valtiomme ja sitten rajan takana Neuvostoliitossa autonominen ”puskurivaltio” joka olisi pitänyt enemmän Suomea kuin venäjää esikuvanaan.  Pakko olla kuitenkin realisti ja todeta että toinen maailmansota viimeistään olisi lopettanut tämän oraalla olevan lumevaltion olemassaolon, mutta olisiko Suomen oma sotahistoria sittten ollut kokonaan toisenlainen ja millainen, se jäänee jossittelijoiden pohdittavaksi.

Jukkis
Gravatar
juppe
Mä sain katottua Ikitietä Ylen areenasta ja päähenkilön tarina on sellanen suomalainen tositarina, mikä ei varmaan oo totta. Päähenkilö on koko ajan hirveesti uhri ja selviytyy kaikista tilanteista tuurilla niin kun James Bond.

Miljöö on joku ihan keksitty paikka, koska oikeessa Neukkulassa näitten ilmiantajien kanssa riitaannuttiin tahallaan, että niitä pysty tarpeen vaatiessa syyttään perättömistä ilmiannoista. Oikeudessahan näitä juttuja käsiteltiin, mutta tässä ihmemaassa jostain syystä kidutettiin tunnustus ulos ihan vaan siks, että saatiin tekosyy ampua ilman mitään sen kummempia muodollisuuksia.

Lähinnä tää leffa on surrealistinen, koska se kusee joka kohasta. Sen verran on kuitenkin saatu oikein, että ilmiantajaks piti usein pakottaa joku, mutta se johtu oikeesti siitä, että siinä hommassa oli tosissaan yksin ja muut hyppi tahallaan silmille. Kostoks ne sitten tehtaili niitä perättömiä ilmiantoja, mutta muutkin oli kyllä siinä avuks.

Gravatar
Woland
Kuvatekstissä lukee: " Todetaan nyt tähän että vain Seppo Lehto on ollut kundi jolla virtaa suonissaan muutakin kuin lastenlimsaa."

Kuinka Jukkis kehtaa edes kirjoittaa tuon Tampereen häpeäpilkun, ja säälittävän äärinationalistin nimen tälle sivustolle. Häpeä!

Gravatar
jukkis
Hups! Piti otattaa tuo dvd-mainos pois mut samalla lähti etusivulta tuo keskustelupalstan uusimmat viestit. Tilanne korjataan huomenna joten koettakaa kestää
Gravatar
juppe
Toi meni kyllä niin, että kun neukut keksi, että perättömällä ilmiannolla pääsi eroon kenestä tahansa, niin suomalaiset innostu kun se kuuluu niitten kansanluonteeseen. Tää vaihe alko rauhottua vasta kun väki oli vähentyny niin paljon, että ilmiannut jäi pakosta vähemmälle, ja vasta sitten alko ne oikeet Stalinin puhistukset. Henkiin jääneet häiriköt on vinkunu näytösoikeudenkäynneistä, mutta tuomittujen lempinimetkin oli sitä luokkaa, että oikeudenkäynnit oli lähinnä muodollisuuksia kun tuomioista ei ollu epäselvyyttä.

Myöhemmin sitten päästiin miettimään, että mitä turhaan tuomituille tehään, ja hyödyllisimmät ylennettiin upseereiks. Tupolevkin alotti lentokoneiden suunnittelun vankina ja pääty kenraaliks.

Tää oli kyllä Leninin idea, koska se jo hokas, että fiksut tyypit joutuu tosi herkästi leirille. Vankileirijärjestelmän henkilökuntaa ei tarvinnu ettiä sen kauempaa.

Piilota kommentointilomake